Olipa kerran 7-vuotias tyttö, joka halusi ratsastamaan. Kun hänen isänsä sanoi, että voit käydä kerran kuukaudessa ratsastamassa, tämä hevoshullu innostui. Ehkä vuoden jälkeen hän tajusi, että kaikki muut edistyvät häntä nopeammin. He käyvät kerran viikossa ratsastamassa. Tyttö ei päässyt vakiotunneille ja hän alkoi turhautua. Hän opiskeli kaiken mitä pystyi, valitti vanhemmilleen pari vuotta.
Sen jälkeen hän pääsi vakiotunneille. Hän oli todella innoissaan. Hän päätyi paikkaan, jossa oli nuoria ja liian vaikeita hevosia hänelle. Poni pukitti hänet kerta toisensa jälkeen. Tyttö alkoi pelkäämään laukkaamista. Hänen äitinsä ei suostunut viemään häntä enää tallille, vaikka tyttö sanoi, ettei häntä sattunut pahasti kun ranne murtui. Tyttö itki päivätolkulla ja samalla opiskeli miten ratsastetaan pohkeenväistöä. Noh, siitä kului kolme vuotta ja viimeinkin tyttö pääsi vakiotunneille parempaan paikkaan. Opettaja oli väsynyt ja epäkohtelias. Hänestä tuntui, ettei edistynyt vieläkään. Hän alkoi liikkumaan paljon. Ei auttanut paljoakaan. Tämän tytön koko elämä on hevoset. Hänellä ei ole mitään muuta. Ja tämä tyttö olen minä. Ja vielä kun hyvä kaverini pääsi haastavampaan ryhmään minulla alkaa loppua toivo. Koko lapsuuteni olen yrittänyt opetella ratsastamaan. Jotain olen oppinut, mutta olen niin turhautunut. Koko maailmankaikkeus yrittää työntää minua sinnikkäästi pois hevosten luolta. Sanokaa nyt, pitäisikö lopettaa? Ratsastuksen oppiminen on unelmani. Seitsemän vuotta olen yrittänyt. Ei tästä tule mitään. Toivon nyt muitakin vastauksia kuin "ei älä, ratsastus on ihanaa" Ehkä se on teille, mutta minä en ole päässyt osalliseksi siitä.
Sen jälkeen hän pääsi vakiotunneille. Hän oli todella innoissaan. Hän päätyi paikkaan, jossa oli nuoria ja liian vaikeita hevosia hänelle. Poni pukitti hänet kerta toisensa jälkeen. Tyttö alkoi pelkäämään laukkaamista. Hänen äitinsä ei suostunut viemään häntä enää tallille, vaikka tyttö sanoi, ettei häntä sattunut pahasti kun ranne murtui. Tyttö itki päivätolkulla ja samalla opiskeli miten ratsastetaan pohkeenväistöä. Noh, siitä kului kolme vuotta ja viimeinkin tyttö pääsi vakiotunneille parempaan paikkaan. Opettaja oli väsynyt ja epäkohtelias. Hänestä tuntui, ettei edistynyt vieläkään. Hän alkoi liikkumaan paljon. Ei auttanut paljoakaan. Tämän tytön koko elämä on hevoset. Hänellä ei ole mitään muuta. Ja tämä tyttö olen minä. Ja vielä kun hyvä kaverini pääsi haastavampaan ryhmään minulla alkaa loppua toivo. Koko lapsuuteni olen yrittänyt opetella ratsastamaan. Jotain olen oppinut, mutta olen niin turhautunut. Koko maailmankaikkeus yrittää työntää minua sinnikkäästi pois hevosten luolta. Sanokaa nyt, pitäisikö lopettaa? Ratsastuksen oppiminen on unelmani. Seitsemän vuotta olen yrittänyt. Ei tästä tule mitään. Toivon nyt muitakin vastauksia kuin "ei älä, ratsastus on ihanaa" Ehkä se on teille, mutta minä en ole päässyt osalliseksi siitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Omasta kokemuksestani pystyn pienellä osaa samaistua tuohon kertomaasi tarinaan. Vinkkinä sanoisin, koeta ottaa selvää paikkakuntasi talleista ja kokemuksista, joita porukka on saanut niistä. Omalla paikkakunnallani, Jyväskylässä, kiersin muutaman tallin ennen kuin löysin tämän nykyisen, LaKu Stallin, ja voin sanoa että tämä on paras talli josta olen koskaan kuullut, ja jolla olen koskaan käynyt. Selvästi sinua on viety vain ns. huonoille talleille, älä lannistu vaan etsi juuri se sinulle sopiva talli :)
Kiitos kannustuksesta, täytyykin alkaa katselemaan muita talleja! :)
Itse voin sanoa, että suht sama kokemus itselläkin on ollut ratsastuksen suhteen, onneksi pääsin vain aikaisemmin sille 'oikealle tallille'. :)
Älä vaan lopeta unelmaasi, ei herranjumala jos oot jo noin pitkälle jaksanut huonoilla talleilla, ei nyt kuulu lopettaa hei. D: Netistä kannattaa katsoa _kaikki_ lähellä olevat tallit, ja katsoa vähän silmäänpistävien tallien heppoja, tiloja yms. Kyllä netistä löytyy aika hyvin niitä arvostelujakin. :) Isot tallit ei koskaan kannata, olen Suomea ympäri käynyt kaverien kanssa kymmenillä suurtalleilla, ja selvästi huomattu ettei niitä opettajia oikeasti kiinnosta ne oppilaat, kuitenkin ne vaihtuu koko ajan ja niitä on niin paljon.
Ite olen nykyisin pienehköllä tallilla (noin 15 konia), ja itseasiassa olen kavereita ratsastuksenopeni kanssa. xD
Tietty sitä sulle oikeeta tallia voi hankalaa löytää, mutta jossain sellainen on. :)
Ja oho ollaan saman ikäisiä xD
Kiitos paljon hyvistä vinkeistä, tämä piristi päivääni! Kyseessä on itse asiassa iso talli, joten pienempiä paikkoja voisi katsella :)
Joo just näin! Älä luovuta. Itse olen kokenut yksityis tunnit kaikista parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Edistyisit siinä kaikista parhaiten kun opettaja keskittyy vain sinun opetukseen. Onnea etsintään! :D
Kiitos vinkistä! :) Itse asiassa tilanne on mennyt parempaan suuntaan!