Moi!
Olen 17-vuotias lukiolainen, ja raahaan mukanani riesaa nimeltä anoreksia.
Kun ei kertakaikkiaan huvita, mutta kun on pakko. Suosituksetkin patistavat lenkille. Eli jos en mene, olen varmasti huono ja laiska ihminen. Jos nyt jätän menemättä, laiskistun vielä lisää ja jossain vaiheessa en liiku ollenkaan ja olen ylipainoinen. Sehän se vasta olisikin kauheaa!
Kun on sellainen sääntö päässä, että joka toinen päivä on käytävä lenkillä, yhtenä päivänä tietysti zumbassa. Se sääntö käskee päässä, ja ääni kuuluu valitettavasti sille hirviölle. On hämmentävää, että liikunnasta on tullut vasta nyt pakkoa, eikä silloin aikaisemmin laihdutukseni aikana. Ja kyllä, se on enemmän pakkoa kuin vapaata. Jos en mene, ahdistaa. Olen huono, en jaksa noudattaa terveellistä elämäntapaa. Piste. Hirviö asettaa otsaani läskin leiman.
Olen onneksi jo muuten hyvässä vauhdissa parantumisessa, enkä ole viime kevään jälkeen laihdutellut. Enkä siihen pystyisikään enää, sillä olen suhteellisen tiheässä seurannassa. Paino on normalisoitumassa, mutta siinäkään ei saa edetä liian nopeasti, ettei psyyke leviä. Syön 5 kertaa päivässä, ravitsemusterapeutin laatiman ateriasuunnitelman mukaan.
Olen 17-vuotias lukiolainen, ja raahaan mukanani riesaa nimeltä anoreksia.
Kun ei kertakaikkiaan huvita, mutta kun on pakko. Suosituksetkin patistavat lenkille. Eli jos en mene, olen varmasti huono ja laiska ihminen. Jos nyt jätän menemättä, laiskistun vielä lisää ja jossain vaiheessa en liiku ollenkaan ja olen ylipainoinen. Sehän se vasta olisikin kauheaa!
Kun on sellainen sääntö päässä, että joka toinen päivä on käytävä lenkillä, yhtenä päivänä tietysti zumbassa. Se sääntö käskee päässä, ja ääni kuuluu valitettavasti sille hirviölle. On hämmentävää, että liikunnasta on tullut vasta nyt pakkoa, eikä silloin aikaisemmin laihdutukseni aikana. Ja kyllä, se on enemmän pakkoa kuin vapaata. Jos en mene, ahdistaa. Olen huono, en jaksa noudattaa terveellistä elämäntapaa. Piste. Hirviö asettaa otsaani läskin leiman.
Olen onneksi jo muuten hyvässä vauhdissa parantumisessa, enkä ole viime kevään jälkeen laihdutellut. Enkä siihen pystyisikään enää, sillä olen suhteellisen tiheässä seurannassa. Paino on normalisoitumassa, mutta siinäkään ei saa edetä liian nopeasti, ettei psyyke leviä. Syön 5 kertaa päivässä, ravitsemusterapeutin laatiman ateriasuunnitelman mukaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Up!