Kysyn teidän mielipidettä aiheesta, sillä se on hiertänyt minun ja tyttöystäväni välejä pariinkin otteeseen. Meillä on hänen kanssaan erinäkemykset tästä aiheesta.
Olemme seurustelleet yli vuoden ja molemmat rakastamme toisiamme. Emme asu vielä saman katon alla.
Pienimuotoiseksi ongelmaksi on muodostunut tyttöystäväni miespuolinen kaveri. He ovat kuulemma tunteneet toisena yli kymmenen vuotta ja joskus heillä on ollut jotain pientä lämpöä toisiaan kohtaan, siitä ei kuitenkaan ole tullut vakavempaa ja jäljelle on jäänyt kaveruus (jopa ystävyys). Näin tyttöystäväni asian kertoo.
Viimeksi eilen meille tuli kyseistä aiheesta erimielisyyksiä, kun tämä kaksikko lähti kahville, eikä tyttöystäväni ollut kyseistä kohtaamisesta minulle edes ilmoittanut. Edellisenä päivänä hän oli kyllä maininnut, että SAATTAVAT tavata ja ovat he yrittäneet saada aikatauluja sopimaan jo pari viikkoa sitten yksiin. Minulle varmennus tapaamisesta ilmeni vasta, kun soitin tyttöystävälleni selvittääkseni mihin aikaan illalla näemme (olimme sopineet, että illalla lähdemme kahdestaan lenkille, ja että tyttöystäväni tulee luokseni yöksi). Tyttöystäväni kertoi avoimesti olevansa tämän miespuolisen kaverin seurassa, käyneet jo kahvittelemassa ja aikovansa käydä myöskin kaupassa. En ilmaissut puhelun aikana alkanutta ärsyyntyneisyyttäni, vaan sanoimme heipat ja lopetimme puhelun.
Iltaa kohden ärsytykseni vain kasvoi ja laitoin tyttöystävälleni viestiä, etten pinnan kiristyksen vuoksi halua nähdä enään tänään. Tyttöystäväni oli selvästi hieman ihmeissään ja harmistunut, mutta sanoi asian olevan ok.
Asia jäi minua kuitenkin vaivaamaan ja päätin hieman rauhoituttuani soittaa (parin tunnin päästä) tyttöystävälleni ja kertoa ärsytykseni syyn. Tyttöystävälleni syy ei tullut minään suurena yllätyksenä.
Pyysin tyttöystävääni kertomaan mitä he olivat tehneet ja tämä kertoi heidän käyneen kahvilla ja parissa kaupassa, jonka jälkeen tämä miespuolinen kaveri heitti tyttöystäväni kotiin. Tyttöystäväni ei tuntunut olevan huolissaan edes siitä, vaikka joku minun tuttuni olisi voinut heidät nähdä ja kertonut sen jälkeen siitä minulle. Ei ollut kuulemma mitään nähtävää.
Keskustelumme jatkui molemmilta tahoilta kiihtyneissä tunnelmissa ja päätin lopettaa puhelun. Tyttöystäväni soitti minulle heti perään, sillä olin kuulemma lyönyt luurin hänen korvaansa. Keskustelimme hetken, mutta se ei liioin johtanut mihinkään, lopetimme puhelun.
Soitettuani puolen tunnin päästä uudestaan tyttöystäväni oli selvästi pahoittanut mielensä ja hieman itkuinen. Ihmettelin myös ääneen, jos nämä kaksi ovat niin sydänystäviä keskenään, että miksi he eivät sitten näe useammin kuin reilun puolen vuoden välein. Jatkoimme vielä hetken keskustelua ja sovimme näkevämme seuraavana päivänä, jolloin olisi tarkoitus keskustella tulevista ns. pelisäännöistä, eli miten tulevaisuudessa toimitaan, jos tyttöystäväni aikoo nähdä tätä kyseistä kaveria ja missä on ok häntä nähdä.
Haluan vielä korostaa sitä, että luotan kyllä täysin tyttöystävääni, mutta tähän kaveriin en välttämättä niinkään. Hän on kuitenkin mies ja tyttöystäväni puoleensa vetävä nainen. Tyttöystäväni on pariin otteeseen ehdottanut, että tapaisimme tämän hänen miespuoleisen kaverin kanssa yhdessä, mutta se ei ole vielä toteutunut.
Itselläni ei ole oikeastaan ollenkaan kavereita (en semmoisia kaipaakkaan, tyttöystäväni mielestä se on harmi), joten minnun on hieman vaikea samaistua. Minun mielestäni vastakkaista sukupuolta olevat kaverisuhteet eivät ole ihan puhtaita, elleivät A)toinen heistä ole homoseksuaali B) kaverukset ole tunteneet lapsesta saakka ja näin ollen kasvaneet yhdessä C) heillä on joskus ollut jotain säätöä, se ei ole toiminut ja se tästä johtuen on todettu täysin kuolleeksi.
Mitä mieltä te olette? Voiko tyttö-/poikaystävällä olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Kuinka suhtaudutte siihen ja kuinka teillä nämä asiat toimivat parisuhteen kannalta?
Olemme seurustelleet yli vuoden ja molemmat rakastamme toisiamme. Emme asu vielä saman katon alla.
Pienimuotoiseksi ongelmaksi on muodostunut tyttöystäväni miespuolinen kaveri. He ovat kuulemma tunteneet toisena yli kymmenen vuotta ja joskus heillä on ollut jotain pientä lämpöä toisiaan kohtaan, siitä ei kuitenkaan ole tullut vakavempaa ja jäljelle on jäänyt kaveruus (jopa ystävyys). Näin tyttöystäväni asian kertoo.
Viimeksi eilen meille tuli kyseistä aiheesta erimielisyyksiä, kun tämä kaksikko lähti kahville, eikä tyttöystäväni ollut kyseistä kohtaamisesta minulle edes ilmoittanut. Edellisenä päivänä hän oli kyllä maininnut, että SAATTAVAT tavata ja ovat he yrittäneet saada aikatauluja sopimaan jo pari viikkoa sitten yksiin. Minulle varmennus tapaamisesta ilmeni vasta, kun soitin tyttöystävälleni selvittääkseni mihin aikaan illalla näemme (olimme sopineet, että illalla lähdemme kahdestaan lenkille, ja että tyttöystäväni tulee luokseni yöksi). Tyttöystäväni kertoi avoimesti olevansa tämän miespuolisen kaverin seurassa, käyneet jo kahvittelemassa ja aikovansa käydä myöskin kaupassa. En ilmaissut puhelun aikana alkanutta ärsyyntyneisyyttäni, vaan sanoimme heipat ja lopetimme puhelun.
Iltaa kohden ärsytykseni vain kasvoi ja laitoin tyttöystävälleni viestiä, etten pinnan kiristyksen vuoksi halua nähdä enään tänään. Tyttöystäväni oli selvästi hieman ihmeissään ja harmistunut, mutta sanoi asian olevan ok.
Asia jäi minua kuitenkin vaivaamaan ja päätin hieman rauhoituttuani soittaa (parin tunnin päästä) tyttöystävälleni ja kertoa ärsytykseni syyn. Tyttöystävälleni syy ei tullut minään suurena yllätyksenä.
Pyysin tyttöystävääni kertomaan mitä he olivat tehneet ja tämä kertoi heidän käyneen kahvilla ja parissa kaupassa, jonka jälkeen tämä miespuolinen kaveri heitti tyttöystäväni kotiin. Tyttöystäväni ei tuntunut olevan huolissaan edes siitä, vaikka joku minun tuttuni olisi voinut heidät nähdä ja kertonut sen jälkeen siitä minulle. Ei ollut kuulemma mitään nähtävää.
Keskustelumme jatkui molemmilta tahoilta kiihtyneissä tunnelmissa ja päätin lopettaa puhelun. Tyttöystäväni soitti minulle heti perään, sillä olin kuulemma lyönyt luurin hänen korvaansa. Keskustelimme hetken, mutta se ei liioin johtanut mihinkään, lopetimme puhelun.
Soitettuani puolen tunnin päästä uudestaan tyttöystäväni oli selvästi pahoittanut mielensä ja hieman itkuinen. Ihmettelin myös ääneen, jos nämä kaksi ovat niin sydänystäviä keskenään, että miksi he eivät sitten näe useammin kuin reilun puolen vuoden välein. Jatkoimme vielä hetken keskustelua ja sovimme näkevämme seuraavana päivänä, jolloin olisi tarkoitus keskustella tulevista ns. pelisäännöistä, eli miten tulevaisuudessa toimitaan, jos tyttöystäväni aikoo nähdä tätä kyseistä kaveria ja missä on ok häntä nähdä.
Haluan vielä korostaa sitä, että luotan kyllä täysin tyttöystävääni, mutta tähän kaveriin en välttämättä niinkään. Hän on kuitenkin mies ja tyttöystäväni puoleensa vetävä nainen. Tyttöystäväni on pariin otteeseen ehdottanut, että tapaisimme tämän hänen miespuoleisen kaverin kanssa yhdessä, mutta se ei ole vielä toteutunut.
Itselläni ei ole oikeastaan ollenkaan kavereita (en semmoisia kaipaakkaan, tyttöystäväni mielestä se on harmi), joten minnun on hieman vaikea samaistua. Minun mielestäni vastakkaista sukupuolta olevat kaverisuhteet eivät ole ihan puhtaita, elleivät A)toinen heistä ole homoseksuaali B) kaverukset ole tunteneet lapsesta saakka ja näin ollen kasvaneet yhdessä C) heillä on joskus ollut jotain säätöä, se ei ole toiminut ja se tästä johtuen on todettu täysin kuolleeksi.
Mitä mieltä te olette? Voiko tyttö-/poikaystävällä olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Kuinka suhtaudutte siihen ja kuinka teillä nämä asiat toimivat parisuhteen kannalta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.