1900-luvun aikana maanpinnan läheisen ilman lämpötila kohosi maapallolla keskimäärin noin 0,6 astetta, Suomessa ja muuallakin Euroopassa hieman enemmän. Viime vuosikymmeninä lämpenemisen on havaittu kiihtyneen etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla. 50 vuoden kuluttua maapallon keskilämpötilan arvioidaan olevan keskimäärin 1-3 astetta korkeampia kuin vertailukautena, vuosina 1961-1990.
Lämpötilan kohoaminen ei ole tasaista maapallon eri puolilla eikä eri vuodenaikoina. Eniten lämpenevät pohjoisten leveysasteiden maa-alueet talvisin. Pohjois-Euroopan talvien odotetaan lämpenevän 2050-luvulle tultaessa 2-7 asteella. Nykyään vielä poikkeukselliset helleaallot tulevat Euroopassa kesäisin yleistymään.
Monissa maapallon osissa yhteiskunnan ja ympäristön sopeutumista ilmastonmuutokseen vaikeuttaa se, että lämpenemisen lisäksi sateiden esiintyminen muuttuu. Vaikka sademäärät keskimäärin maapallolla kasvavat, monia tiheästi asuttuja alueita Afrikassa ja Aasiassa uhkaa entistä pahempi vesipula kuivien kausien ja toisaalta veden laatua heikentävien tulvien yleistyessä.
Euroopassa etenkin Välimeren maissa kesät kuivuvat entisestään. Mallitulokset viittaavat siihen, että Keski-Euroopassa vähentyvistä kesäsateista ja pidentyvistä poutajaksoista huolimatta kesän 2002 kaltaiset tulvat tulevat aiempaa yleisimmiksi. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan siis lisäävän sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistä ja voimakkuutta.
Ilmaston lämmetessä myös valtamerten pinta kohoaa. 50 vuoden kuluttua merenpinnan arvioidaan nousseen keskimäärin 5-30 senttimetriä, mikä jo koettelee alavimpia rannikkoalueita ja saaria.
Seuraavan 50 vuoden aikana toteutuvat ilmastonmuutokset ennakoivat vielä paljon suurempia muutoksia tulevina vuosisatoina. Niinpä mitä tehokkaammin kasvihuonekaasujen päästöjä pystytään hillitsemään, sitä enemmän nykyistä muistuttaa se ilmasto, jossa tulevien vuosisatojen ihmiset, eläimet ja kasvit elävät.
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskysymyksia#10
Lämpötilan kohoaminen ei ole tasaista maapallon eri puolilla eikä eri vuodenaikoina. Eniten lämpenevät pohjoisten leveysasteiden maa-alueet talvisin. Pohjois-Euroopan talvien odotetaan lämpenevän 2050-luvulle tultaessa 2-7 asteella. Nykyään vielä poikkeukselliset helleaallot tulevat Euroopassa kesäisin yleistymään.
Monissa maapallon osissa yhteiskunnan ja ympäristön sopeutumista ilmastonmuutokseen vaikeuttaa se, että lämpenemisen lisäksi sateiden esiintyminen muuttuu. Vaikka sademäärät keskimäärin maapallolla kasvavat, monia tiheästi asuttuja alueita Afrikassa ja Aasiassa uhkaa entistä pahempi vesipula kuivien kausien ja toisaalta veden laatua heikentävien tulvien yleistyessä.
Euroopassa etenkin Välimeren maissa kesät kuivuvat entisestään. Mallitulokset viittaavat siihen, että Keski-Euroopassa vähentyvistä kesäsateista ja pidentyvistä poutajaksoista huolimatta kesän 2002 kaltaiset tulvat tulevat aiempaa yleisimmiksi. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan siis lisäävän sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistä ja voimakkuutta.
Ilmaston lämmetessä myös valtamerten pinta kohoaa. 50 vuoden kuluttua merenpinnan arvioidaan nousseen keskimäärin 5-30 senttimetriä, mikä jo koettelee alavimpia rannikkoalueita ja saaria.
Seuraavan 50 vuoden aikana toteutuvat ilmastonmuutokset ennakoivat vielä paljon suurempia muutoksia tulevina vuosisatoina. Niinpä mitä tehokkaammin kasvihuonekaasujen päästöjä pystytään hillitsemään, sitä enemmän nykyistä muistuttaa se ilmasto, jossa tulevien vuosisatojen ihmiset, eläimet ja kasvit elävät.
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskysymyksia#10
Vastaukset 1
Vanhimmat
Outoa, asiallinen ja palstan aiheen mukainen kirjoitus tällä palstalla.
Hyvä hyvä!