"Noottikriisi" 1961

Oikeuskansleri Honkahan oli vain keulakuva. Luonnollisesti hänet olisi vaihdettu nimekkäämpään ehdokkaaseen valitsijamiesvaalissa. Tavoitteena oli normaalin länsimaisen demokratian palauttaminen. Kyse ei sinänsä ollut Kekkos-vastaisuudesta.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Oikeuskansleri Honkahan oli vain keulakuva. Luonnollisesti hänet olisi vaihdettu nimekkäämpään ehdokkaaseen valitsijamiesvaalissa. Tavoitteena oli normaalin länsimaisen demokratian palauttaminen. Kyse ei sinänsä ollut Kekkos-vastaisuudesta.

Lue lisää

Kun et sitä kiistä. Miksi et kirjoita omalla nikilläsi?

OikeistoSosDem kirjoitti:

Oikeuskansleri Honkahan oli vain keulakuva. Luonnollisesti hänet olisi vaihdettu nimekkäämpään ehdokkaaseen valitsijamiesvaalissa. Tavoitteena oli normaalin länsimaisen demokratian palauttaminen. Kyse ei sinänsä ollut Kekkos-vastaisuudesta.

Lue lisää

Missähän se "normaali länsimainen demokratia" oikein luuraa? Sveitsi on aika lähellä sitä.

Kekkonen teki hienon "päivätyön" Suomen hyväksi ja valittiin myös aikoinaan suosituksi suomalaiseksi.
Kai aikalaiset tiesivät ken valitsivat.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Oikeuskansleri Honkahan oli vain keulakuva. Luonnollisesti hänet olisi vaihdettu nimekkäämpään ehdokkaaseen valitsijamiesvaalissa. Tavoitteena oli normaalin länsimaisen demokratian palauttaminen. Kyse ei sinänsä ollut Kekkos-vastaisuudesta.

Lue lisää

>>Oikeuskansleri Honkahan oli vain keulakuva. Luonnollisesti hänet olisi vaihdettu nimekkäämpään ehdokkaaseen valitsijamiesvaalissa.<<

Sekoiletko termeissä vai tarkoitatko tosissasi, että Honka olisi vaihdettu viime hetkillä toiseen ehdokkaaseen niissä valitsijamiesten vaaleissa, jotka käytiin tammikuussa? Vai tarkoitatko, että Honka olisi vaihdettu toiseen ehdokkaaseen itse presidentinvaalissa, joka järjestettiin valitsijamiesten kokouksena eduskuntatalolla helmikuussa?

Kummassakaan vaihtoehdossa ei olisi ollut mitään järkeä. Ensimmäisessä syksyn vaalikampanja olisi mennyt hukkaan ja jälkimmäisessä valitsijamiesten lukumäärä olisi joka tapauksessa määräytynyt heikon ehdokkaan Hongan kannatuksen mukaiseksi. Lisäksi Honkaan päädyttiin ehdokkaana vain siksi, että liittolaiset eivät saaneet puhuttua ehdokkaikseen kannatetumpia nimiä tai ehdokkaita, jotka olivat tarpeeksi neutraaleja kaikille puolueille. Ei parempia nimiä olisi löydetty viime hetkilläkään.

Oletko.siis.kapi kirjoitti:

Kun et sitä kiistä. Miksi et kirjoita omalla nikilläsi?

Mitä minun pitäisi sinulle kiistää. Ja en ole nimimerkki Kapi. Kirjoitan juuri ja just ainoastaan omalla rekisteröidyllä nikilläni. Sen verran tuota tervettä itsetuntoa on että näe mitään tarvetta vaihdella nimimerkkejä. Kirjoitustyylimmekin ovat niin erilaiset nimimerkki Kapin kanssa että luulisi nyt jokaisen käsittävän. Sikäli kuin tämä kuka nyt kuka kukin on kovin relevanttia olisi.

MkvaJombenrakasjoht kirjoitti:

Missähän se "normaali länsimainen demokratia" oikein luuraa? Sveitsi on aika lähellä sitä.

Kekkonen teki hienon "päivätyön" Suomen hyväksi ja valittiin myös aikoinaan suosituksi suomalaiseksi.
Kai aikalaiset tiesivät ken valitsivat.

Lue lisää

Vaikkapa sellainen että vieras valta ei vaikuta siihen että maan hallitus joutuu eroamaan kuten kävi 1959.
Ei länsidemokratiakaan synnitön ole. En ole sitä väittänytkään. Esimerkkinä Latinalaisen Amerikan hirmutyöt 1970-luvulla.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

>>Oikeuskansleri Honkahan oli vain keulakuva. Luonnollisesti hänet olisi vaihdettu nimekkäämpään ehdokkaaseen valitsijamiesvaalissa.<<

Sekoiletko termeissä vai tarkoitatko tosissasi, että Honka olisi vaihdettu viime hetkillä toiseen ehdokkaaseen niissä valitsijamiesten vaaleissa, jotka käytiin tammikuussa? Vai tarkoitatko, että Honka olisi vaihdettu toiseen ehdokkaaseen itse presidentinvaalissa, joka järjestettiin valitsijamiesten kokouksena eduskuntatalolla helmikuussa?

Kummassakaan vaihtoehdossa ei olisi ollut mitään järkeä. Ensimmäisessä syksyn vaalikampanja olisi mennyt hukkaan ja jälkimmäisessä valitsijamiesten lukumäärä olisi joka tapauksessa määräytynyt heikon ehdokkaan Hongan kannatuksen mukaiseksi. Lisäksi Honkaan päädyttiin ehdokkaana vain siksi, että liittolaiset eivät saaneet puhuttua ehdokkaikseen kannatetumpia nimiä tai ehdokkaita, jotka olivat tarpeeksi neutraaleja kaikille puolueille. Ei parempia nimiä olisi löydetty viime hetkilläkään.

Lue lisää

Tiedät kyllä että tarkoitan Valitsijamiesvaalilla valitsijamiesten vaalitoimitusta valitsijamiesten vaalin jossa kansa äänesti 300 valitsijamiestä jälkeen. Miksi viet keskustelua tuollaiseen epäolennaiseen detaljiin?
Tottakai Honka olisi saanut Valitsijamiesten vaaleissa kannatusta riittävästi Presidentin vaihtamiseen. Luultavasti maamme Kekkosvastainen enemmistö olisi hokannut kupletin juonen. Kyllä nimiä olisi ollut. Esimerkiksi K.A. Fagerholm.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Tiedät kyllä että tarkoitan Valitsijamiesvaalilla valitsijamiesten vaalitoimitusta valitsijamiesten vaalin jossa kansa äänesti 300 valitsijamiestä jälkeen. Miksi viet keskustelua tuollaiseen epäolennaiseen detaljiin?
Tottakai Honka olisi saanut Valitsijamiesten vaaleissa kannatusta riittävästi Presidentin vaihtamiseen. Luultavasti maamme Kekkosvastainen enemmistö olisi hokannut kupletin juonen. Kyllä nimiä olisi ollut. Esimerkiksi K.A. Fagerholm.

Lue lisää

Tuskin olisi löytynyt ketään johon Honka olisi vaalitoimituksessa vaihdettu. K A. Fagerholm olisi kieltäytynyt varmasti. Hän muuten ehdotti noottikriisin aikoihin Kekkosen valitsemista poikkeuslailla uudelleen.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Tiedät kyllä että tarkoitan Valitsijamiesvaalilla valitsijamiesten vaalitoimitusta valitsijamiesten vaalin jossa kansa äänesti 300 valitsijamiestä jälkeen. Miksi viet keskustelua tuollaiseen epäolennaiseen detaljiin?
Tottakai Honka olisi saanut Valitsijamiesten vaaleissa kannatusta riittävästi Presidentin vaihtamiseen. Luultavasti maamme Kekkosvastainen enemmistö olisi hokannut kupletin juonen. Kyllä nimiä olisi ollut. Esimerkiksi K.A. Fagerholm.

Lue lisää

Honka-liitto ei todellakaan olisi saanut enemmän valitsijamiehiä kuin Kekkosen takana olevat puolueet, sillä

1) Honka oli suurelle yleisölle tuntematon ehdokas sekä surkea ja karismaton puhuja kun taas Kekkonen oli loistava.

2) Honka oli politiikassa kokematon.

3) Honka-liiton yhteistyö kangerteli alusta alkaen.

4) Istuva presidentti on aina vahvoilla.

Ja missä on logiikkasi? Miksi mielestäsi noinkin loistava kansansuosikki kuin Olavi Honka olisi menty vaihtamaan valitsimamiesten kokouksessa toiseen henkilöön ja samalla petetty hänen äänestäjänsä? Se olisi myös heijastunut karmealla tavalla kyseisten puolueiden kannatukseen.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Tiedät kyllä että tarkoitan Valitsijamiesvaalilla valitsijamiesten vaalitoimitusta valitsijamiesten vaalin jossa kansa äänesti 300 valitsijamiestä jälkeen. Miksi viet keskustelua tuollaiseen epäolennaiseen detaljiin?
Tottakai Honka olisi saanut Valitsijamiesten vaaleissa kannatusta riittävästi Presidentin vaihtamiseen. Luultavasti maamme Kekkosvastainen enemmistö olisi hokannut kupletin juonen. Kyllä nimiä olisi ollut. Esimerkiksi K.A. Fagerholm.

Lue lisää

Mistä minä voisin olla varma, mitä tarkoitat, jos käytät väärää termiä? Esimerkiksi vuoden 1925 valitsijamiesvaaleissa maalaisliitto kertoi ehdokkaansa vasta päivää ennen kuin kansa lähti vaaliuurnille ja valitsijamiesten vaaleihin on käyty myös täysin sammutetuin lyhdyin. Eli on tuon kaltaisia tilanteita nähty.

En myöskään olisi uskonut, että pidät luonnollisena, että ehdokas vaihdetaan varsinaisessa presidentinvaalissa jo ennen "pudotuspelikierrosta". Tai että on luonnollista tehdä niin ilkeä temppu Hongalle? Puhumattakaan siitä, että ilkeä temppu sille kansan enemmistölle, jonka Honka arviosi mukaan olisi äänestänyt Honkaa?

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Honka-liitto ei todellakaan olisi saanut enemmän valitsijamiehiä kuin Kekkosen takana olevat puolueet, sillä

1) Honka oli suurelle yleisölle tuntematon ehdokas sekä surkea ja karismaton puhuja kun taas Kekkonen oli loistava.

2) Honka oli politiikassa kokematon.

3) Honka-liiton yhteistyö kangerteli alusta alkaen.

4) Istuva presidentti on aina vahvoilla.

Ja missä on logiikkasi? Miksi mielestäsi noinkin loistava kansansuosikki kuin Olavi Honka olisi menty vaihtamaan valitsimamiesten kokouksessa toiseen henkilöön ja samalla petetty hänen äänestäjänsä? Se olisi myös heijastunut karmealla tavalla kyseisten puolueiden kannatukseen.

Lue lisää

Ei tämä olisi ollut mitään äänestäjien pettämistä vaan heidän perimmäisen tahtonsa läpisaamista.
Alkaako Kekkos-puolustus rakoilla kun yhä enenevässä määrin ruvetaan takertumaan detaljeihin kokonaiskuvan jonka olen esittänyt sijaan.
Kyllähän Honka olisi saanut enemmän valitsijamiehiä. Kekkosta eivät olisi äänestäneet kuin Maalaisliitto, Kommunistit ja TPSL. Ja ehkä pieni vähemmistö muista porvaripuolueista.
Tuli mieleeni että ehkä totuutta tulisikin etsiä Lännestä Iso-Britannian ja Yhdysvaltian arkistoista. Ehkäpä jatkan sieltä.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Mistä minä voisin olla varma, mitä tarkoitat, jos käytät väärää termiä? Esimerkiksi vuoden 1925 valitsijamiesvaaleissa maalaisliitto kertoi ehdokkaansa vasta päivää ennen kuin kansa lähti vaaliuurnille ja valitsijamiesten vaaleihin on käyty myös täysin sammutetuin lyhdyin. Eli on tuon kaltaisia tilanteita nähty.

En myöskään olisi uskonut, että pidät luonnollisena, että ehdokas vaihdetaan varsinaisessa presidentinvaalissa jo ennen "pudotuspelikierrosta". Tai että on luonnollista tehdä niin ilkeä temppu Hongalle? Puhumattakaan siitä, että ilkeä temppu sille kansan enemmistölle, jonka Honka arviosi mukaan olisi äänestänyt Honkaa?

Lue lisää

Asetutko nyt jonkinlaiseksi Politiikan moralistiksi? Tarkoitus oli saada kekkonen ulos linnasta. Joskus tarkoitus pyhittää keinot.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Asetutko nyt jonkinlaiseksi Politiikan moralistiksi? Tarkoitus oli saada kekkonen ulos linnasta. Joskus tarkoitus pyhittää keinot.

Miksi mielestäsi oli tarkoituksenmukaista myös se, että "kansansuosikki" Olavi Honka estetään pääsemästä Linnaan vaihtamalla hänet valitsijamiesten kokouksessa johonkin toiseen?

OikeistoSosDem kirjoitti:

Ei tämä olisi ollut mitään äänestäjien pettämistä vaan heidän perimmäisen tahtonsa läpisaamista.
Alkaako Kekkos-puolustus rakoilla kun yhä enenevässä määrin ruvetaan takertumaan detaljeihin kokonaiskuvan jonka olen esittänyt sijaan.
Kyllähän Honka olisi saanut enemmän valitsijamiehiä. Kekkosta eivät olisi äänestäneet kuin Maalaisliitto, Kommunistit ja TPSL. Ja ehkä pieni vähemmistö muista porvaripuolueista.
Tuli mieleeni että ehkä totuutta tulisikin etsiä Lännestä Iso-Britannian ja Yhdysvaltian arkistoista. Ehkäpä jatkan sieltä.

Lue lisää

Miten voit puhua samalla länsimaisesta demokratiasta, kun ehdokastakin voi vaihtaa huoletta sen jälkeen, kun kansan mielipide on jo kysytty? Missä länsimaassa näin tehdään?

Ja vastentahtoisesti Kekkonen joutui käyttämään tilannetta hyväkseen?

OikeistoSosDem kirjoitti:

Ja vastentahtoisesti Kekkonen joutui käyttämään tilannetta hyväkseen?

En tiedä, mitä tarkoitat tuolla sanalla "hyväkseen", mutta ei kukaan ulkopolitiikkaa ymmärtävä ole myöskään esittänyt sellaista, että Kekkosen olisi pitänyt paljastaa ryssien vehkeilyt ja vetäytyä itsekin presidentinvaaleista. Hiljaa asiasta olivat myös tannerilaiset sosialidemokraatit ja Vennamo. Tanner jopa vetäytyi kokonaan pois politiikasta noottikriisin jälkeen.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

En tiedä, mitä tarkoitat tuolla sanalla "hyväkseen", mutta ei kukaan ulkopolitiikkaa ymmärtävä ole myöskään esittänyt sellaista, että Kekkosen olisi pitänyt paljastaa ryssien vehkeilyt ja vetäytyä itsekin presidentinvaaleista. Hiljaa asiasta olivat myös tannerilaiset sosialidemokraatit ja Vennamo. Tanner jopa vetäytyi kokonaan pois politiikasta noottikriisin jälkeen.

Lue lisää

Nähdäkseni Neuvostoliitto halusi silloisessa maailman poliittisessa tilanteessa varmuuden Suomen ulkopoliittisen linjan jatkumisesta. Sitä kutsuttiin silloin Paasikiven Kekkosen linjaksi. Olavi Hongan erottua ja Honkaliiton purkaannuttua, Neuvostoliitto tuli ilmeisesti vakuuttuneeksi ulkopoliittisen linjan jatkumisesta, ja tällöin sotilaalliset neuvottelut voitiin välttää. Kyllä mielestäni Kekkosen ensimmäisellä ja vielä toisellakin kaudella meillä oli vielä ihan normaali länsimäinen parlamentarismi. Kekkosen kolmannen kauden alettua tilanne muuttui heti selvästi epäterveeksi, mutta se ei ollut yksin Kekkosen syy. Mielestäni puolueet Sdp, Skdl, Keskusta, Lkp, Rkp, Tpsl, ja myöhemmin myös Kokoomus olivat tilanteeseen pääsyyllisiä koska antoivat tukensa Kekkosen politiikalle ja tietenkin itse Kekkoselle. Ilman edellä mainittujen puolueiden tukea Kekkosen kaudet olisivat jääneet kahteen. Kekkonen ei nimittäin 1968 vaaleihin suostunut pelkästään Keskustan ehdokkaaksi. Jos Sdp, Skdl ei olisi valinnut Kekkosta ehdokkaakseen, hän ei olisi suostunut ollenkaan ehdolle 1968 vaalissa ja tällöin Suomen Presidentti olisi vaihtunut, eikä Suomessa olisi tullut 14 vuotta epänormaalia olotilaa.

glx kirjoitti:

Nähdäkseni Neuvostoliitto halusi silloisessa maailman poliittisessa tilanteessa varmuuden Suomen ulkopoliittisen linjan jatkumisesta. Sitä kutsuttiin silloin Paasikiven Kekkosen linjaksi. Olavi Hongan erottua ja Honkaliiton purkaannuttua, Neuvostoliitto tuli ilmeisesti vakuuttuneeksi ulkopoliittisen linjan jatkumisesta, ja tällöin sotilaalliset neuvottelut voitiin välttää. Kyllä mielestäni Kekkosen ensimmäisellä ja vielä toisellakin kaudella meillä oli vielä ihan normaali länsimäinen parlamentarismi. Kekkosen kolmannen kauden alettua tilanne muuttui heti selvästi epäterveeksi, mutta se ei ollut yksin Kekkosen syy. Mielestäni puolueet Sdp, Skdl, Keskusta, Lkp, Rkp, Tpsl, ja myöhemmin myös Kokoomus olivat tilanteeseen pääsyyllisiä koska antoivat tukensa Kekkosen politiikalle ja tietenkin itse Kekkoselle. Ilman edellä mainittujen puolueiden tukea Kekkosen kaudet olisivat jääneet kahteen. Kekkonen ei nimittäin 1968 vaaleihin suostunut pelkästään Keskustan ehdokkaaksi. Jos Sdp, Skdl ei olisi valinnut Kekkosta ehdokkaakseen, hän ei olisi suostunut ollenkaan ehdolle 1968 vaalissa ja tällöin Suomen Presidentti olisi vaihtunut, eikä Suomessa olisi tullut 14 vuotta epänormaalia olotilaa.

Lue lisää

Kyllä se Kekkosen kolmaskin kausi sujui mielestäni vielä normaalin parlamentarismin hengessä ja oli Suomen kannalta myös sisäpoliittisesti hyvin tarpeellinen, koska maassamme oli meneillään raju rakennemuutos, mikä heijastui demareiden ja keskustan jatkuvana riitelynä samalla kun SMP nousi eduskuntaan ilman halua lähteä menettämään kannatustaan hallituksessa. Tai kuten Vennamo itse sanoi, eihän hän niin kokemattoman uuden porukan kanssa voinut sitä tehdä (vrt. Soini 2011). Tarvittiin jonkinlainen isähahmo, mitä Kekkonen ei siihen asti ollut vielä ollutkaan.

Sen sijaan vuonna 1974 presidentti olisi saanut vaihtua. Kekkosen paras terä oli poissa ja silloin puolueissakin alettiin ajatella, että tehdään niin kuin aina ennenkin. Olisi tarvittu "isänmurha".

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Kyllä se Kekkosen kolmaskin kausi sujui mielestäni vielä normaalin parlamentarismin hengessä ja oli Suomen kannalta myös sisäpoliittisesti hyvin tarpeellinen, koska maassamme oli meneillään raju rakennemuutos, mikä heijastui demareiden ja keskustan jatkuvana riitelynä samalla kun SMP nousi eduskuntaan ilman halua lähteä menettämään kannatustaan hallituksessa. Tai kuten Vennamo itse sanoi, eihän hän niin kokemattoman uuden porukan kanssa voinut sitä tehdä (vrt. Soini 2011). Tarvittiin jonkinlainen isähahmo, mitä Kekkonen ei siihen asti ollut vielä ollutkaan.

Sen sijaan vuonna 1974 presidentti olisi saanut vaihtua. Kekkosen paras terä oli poissa ja silloin puolueissakin alettiin ajatella, että tehdään niin kuin aina ennenkin. Olisi tarvittu "isänmurha".

Lue lisää

Suurimman kolhun normaali parlamentarismi 1974 Kekkosen poikkeuslain yhteydessä. Silloin meillä oli ihan normaali olotila maassa. Yleensä kun poikkeuslakiin turvaudutaan maassa on yleensä sotatila tai vastaavaa, mutta rauhan aikana normaalioloissa se ei kuulu asiaan.

glx kirjoitti:

Suurimman kolhun normaali parlamentarismi 1974 Kekkosen poikkeuslain yhteydessä. Silloin meillä oli ihan normaali olotila maassa. Yleensä kun poikkeuslakiin turvaudutaan maassa on yleensä sotatila tai vastaavaa, mutta rauhan aikana normaalioloissa se ei kuulu asiaan.

Lue lisää

Näinhän se periaatteessa toki on. Käytännössä poikkeuslain säätämiseen niinkin helpolla vaikutti kuitenkin, että puolueet eivät olleet valmiita presidentinvaaleihin. Tietysti jos Kekkonen olisi ehdottomasti kieltäytynyt jatkamasta, niiden vain olisi pitänyt valmistautua. Luultavasti ainakin Karjalainen olisi ollut ehdokkaana ja suurella todennäköisyydellä median nostattamana myös Koivisto. Kokoomuksella olisi ollut vaikeampi tilanne.

Pahoin kuitenkin pelkään, että Neuvostoliitto ei olisi malttanut olla puuttumatta peliin Karjalaisen hyväksi ja olisi saman tien tuhonnut suhteissa länsivaltoihin sen, mitä Kekkonen oli itse niissä saanut aikaan. Tämä saattoi olla lopulta se syy, miksi Kekkonen päätti jatkaa vielä yhden kauden sen ohella, ettei itse luottanut Karjalaisen kykyyn ulkopolitiikassa. Mutta kyllä Kekkosen olisi silti pitänyt viitsiä alistua normaaleihin vaaleihin.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

En tiedä, mitä tarkoitat tuolla sanalla "hyväkseen", mutta ei kukaan ulkopolitiikkaa ymmärtävä ole myöskään esittänyt sellaista, että Kekkosen olisi pitänyt paljastaa ryssien vehkeilyt ja vetäytyä itsekin presidentinvaaleista. Hiljaa asiasta olivat myös tannerilaiset sosialidemokraatit ja Vennamo. Tanner jopa vetäytyi kokonaan pois politiikasta noottikriisin jälkeen.

Lue lisää

Kaiken avain on se että Honka-liitto ei halunnut muuttaa ulkopoliittista linjaa. Korkeintaan palauttaa sen Paasikiven linjalle. Honka-liitto halusi muutoksen sisäpolitiikkaan jossa toisia puolueita suosittiin toisten kustannuksella idänsuhteisiin vedoten.
Ryssä vihasi niin vainoharhaisesti Tanneria että käsitti asian (tarkoitushakuisesti) niin että Honka-liitto halusi muuttaa Suomen ulkopolitiikkaa.
Ja nyt Pystyyn Kuollut painavin asia. Urho Kekkonen olisi voinut oikaista tämän väärinkäsityksen Neuvostoliittolaisille kun hänellä oli ilmeisen luottamukselliset suhteet Kremliin. Luulatavasti häntä myös kuunneltiin jos hän löi nyrkkiä pöytään Ryssälle!
Urho Kekkonen olisi kylmän viileästi voinut todeta että Suomen Presidentinvaali on Suomen sisäinen asia. Suomen ulkopolitiikka ei tule muuttumaan mikäli häntä ei valita. Urho Kekkosen täytyi muistaa kuinka K.A.Fagerholmin hallitus 1948-1950 seisoi horjumatta Presidentti Paasikiven tukemana. Ja mitä tapahtui. Ryssä lopetti pahimman mouhoamisensa. Koska Venäläiset ovat ylpeä kansa joka kunnioittaa voimaa!
Mikäli Urho Kekkonen olisi asettanut näin kohtalonomaisesti Suomen edun omien etujensa edelle hänet muistettaisiin ikuisesti Suomen politiikan Pantheonin kirkkaimpana tähtenä. Nyt he ovat Risto Ryti ja Väinö Tanner. Miehet jotka asettivat kunniantunnon ja moraalin oman edun tavoittelun edelle.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Kaiken avain on se että Honka-liitto ei halunnut muuttaa ulkopoliittista linjaa. Korkeintaan palauttaa sen Paasikiven linjalle. Honka-liitto halusi muutoksen sisäpolitiikkaan jossa toisia puolueita suosittiin toisten kustannuksella idänsuhteisiin vedoten.
Ryssä vihasi niin vainoharhaisesti Tanneria että käsitti asian (tarkoitushakuisesti) niin että Honka-liitto halusi muuttaa Suomen ulkopolitiikkaa.
Ja nyt Pystyyn Kuollut painavin asia. Urho Kekkonen olisi voinut oikaista tämän väärinkäsityksen Neuvostoliittolaisille kun hänellä oli ilmeisen luottamukselliset suhteet Kremliin. Luulatavasti häntä myös kuunneltiin jos hän löi nyrkkiä pöytään Ryssälle!
Urho Kekkonen olisi kylmän viileästi voinut todeta että Suomen Presidentinvaali on Suomen sisäinen asia. Suomen ulkopolitiikka ei tule muuttumaan mikäli häntä ei valita. Urho Kekkosen täytyi muistaa kuinka K.A.Fagerholmin hallitus 1948-1950 seisoi horjumatta Presidentti Paasikiven tukemana. Ja mitä tapahtui. Ryssä lopetti pahimman mouhoamisensa. Koska Venäläiset ovat ylpeä kansa joka kunnioittaa voimaa!
Mikäli Urho Kekkonen olisi asettanut näin kohtalonomaisesti Suomen edun omien etujensa edelle hänet muistettaisiin ikuisesti Suomen politiikan Pantheonin kirkkaimpana tähtenä. Nyt he ovat Risto Ryti ja Väinö Tanner. Miehet jotka asettivat kunniantunnon ja moraalin oman edun tavoittelun edelle.

Lue lisää

Emme tiedä, mitä kaikkea Kekkonen siellä Novosibirskissä puhui. Saattoi hyvinkin vakuuttaa Olavi Hongan olevan ulkopoliittisesti luotettava. Ehkä jopa Neuvostoliitto piti Honkaa itsessään luotettavana, mutta ei hänen kaikkia taustavoimiaan (esim. Tanner ja Leskinen). Mistä tiedämme, vaikka Kekkonen olisi tyynnytellyt neukkuisäntiä näiden taustavoimienkin osalta. Keskustelujen tulokset jäivät valitettavasti näkemättä, koska Honka itse luopui presidenttiehdokkuudestaan, mutta eipä Neuvostoliitto myöskään puuttunut millään lailla Rafael Paasion ehdokkuuteen, vaikka tämä oli demari.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Emme tiedä, mitä kaikkea Kekkonen siellä Novosibirskissä puhui. Saattoi hyvinkin vakuuttaa Olavi Hongan olevan ulkopoliittisesti luotettava. Ehkä jopa Neuvostoliitto piti Honkaa itsessään luotettavana, mutta ei hänen kaikkia taustavoimiaan (esim. Tanner ja Leskinen). Mistä tiedämme, vaikka Kekkonen olisi tyynnytellyt neukkuisäntiä näiden taustavoimienkin osalta. Keskustelujen tulokset jäivät valitettavasti näkemättä, koska Honka itse luopui presidenttiehdokkuudestaan, mutta eipä Neuvostoliitto myöskään puuttunut millään lailla Rafael Paasion ehdokkuuteen, vaikka tämä oli demari.

Lue lisää

Kekkonen olisi voinut puhua julkisesti. Ei Novosibiskissa salamyhkäisissä olosuhteissa. Vaan Suomessa omien kansalaistensa tukemana. Hän olisi voinut todeta Ryssälle että minä en lähde Siperian takamaille teidän vaatimuksestanne. Se on teidän asia tulla tänne kekustelemaan jos sen tarpeelliseksi näette. Koska olette meidän suvereniteettiamme loukannut. Näin olisi tehnyt valtiomies jonka omatunto olisi ollut puhdas.
Ja hän olisi vielä kerran korostan voinut sanoa että teidän vainoharhainen Tanner viha on teidän asianne. Mutta minä en häntä tai SDP:n oikeistoa diskriminoi sen takia.
Mutta Lasse Lehtistä lainatakseni "Väinö Tanner ei ollutkaan joka kelin mies".

OikeistoSosDem kirjoitti:

Kekkonen olisi voinut puhua julkisesti. Ei Novosibiskissa salamyhkäisissä olosuhteissa. Vaan Suomessa omien kansalaistensa tukemana. Hän olisi voinut todeta Ryssälle että minä en lähde Siperian takamaille teidän vaatimuksestanne. Se on teidän asia tulla tänne kekustelemaan jos sen tarpeelliseksi näette. Koska olette meidän suvereniteettiamme loukannut. Näin olisi tehnyt valtiomies jonka omatunto olisi ollut puhdas.
Ja hän olisi vielä kerran korostan voinut sanoa että teidän vainoharhainen Tanner viha on teidän asianne. Mutta minä en häntä tai SDP:n oikeistoa diskriminoi sen takia.
Mutta Lasse Lehtistä lainatakseni "Väinö Tanner ei ollutkaan joka kelin mies".

Lue lisää

Luonnollisesti Urho Kekkonen olisi puhunut ja esiintynyt kaikessa kuin Donald Trump, jos hän ja muukin maailma olisi Trumpin jo tuntenut. ;-)

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Luonnollisesti Urho Kekkonen olisi puhunut ja esiintynyt kaikessa kuin Donald Trump, jos hän ja muukin maailma olisi Trumpin jo tuntenut. ;-)

Missäs se tämän kommentin logiikka oli? On tämä hienoa vääntöä.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Missäs se tämän kommentin logiikka oli? On tämä hienoa vääntöä.

Diplomatiassa ja neuvottelutaidoissa. Mutta kyllähän se on jo moneen kertaan tullut selväksi, että sinulle niiden sijasta oikeampaa nyrkin lyöminen pöytään, ärhentely ja vittuilu.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Diplomatiassa ja neuvottelutaidoissa. Mutta kyllähän se on jo moneen kertaan tullut selväksi, että sinulle niiden sijasta oikeampaa nyrkin lyöminen pöytään, ärhentely ja vittuilu.

Lue lisää

Et selvästikään (tarkoituksella) ymmärtänyt pointtiani. Joka oli se ettei itsenäisen valtion tarvitse neuvotella omista presidentinvaaleistaan toisen valtion kanssa. Tällainen mitään diplomatiaa ole vaan vahvemman sanelua. Todellista nyrkin lyömistä pöytään, ärhentelyä ja vittuilua!

5. Vaikea alku – vallan haltuunotto

Kun Urho Kekkonen oli päässyt maaliskuussa 1956 presidentiksi äärimmäisen niukalla kahden äänen voitolla Fagerholmista, hänen asemansa ei ollut mitenkään vahva, pikemmin päinvastoin. Samoihin aikoihin tapahtui asioita, joista Kekkosen kannattajat yrittivät saada myötätuulta suosikkinsa purjeisiin, mutta tapahtui myös asioita, jotka puhalsivat vastaisesti.

Neuvostoliitto oli palauttanut 50 vuodeksi vuokraamansa Porkkalan alueen meille jo runsaan 10 vuoden jälkeen tammikuussa 1956. Kekkosen kannattajat selittivät sen Kekkosen ansioksi, huomenlahjaksi uudelle presidentille. Uskottavampaa olisi ollut pitää sitä läksiäislahjana Paasikivelle, millaiseksi Neuvostoliittokin antoi sen ymmärtää. Tosiasiassa NL luopui Porkkalasta, kun sotilaallinen painopiste Itämerellä oli siirtynyt meren eteläosiin ja Tanskan salmiin ja aseteknologian kehityksen myötä se kävi tarpeettomaksi myös Suomenlahden sulkemiseksi. Oli aivan liian kallista pitää 40 000 miehen tukikohtaa hankalien huoltoyhteyksien päässä vain ”lipunnäyttönä”.

Todellisemman ja varsinkin työväen tunteita ilmaisevan ”huomenlahjan” Kekkonen kuitenkin sai. Välittömästi presidentinvaalin jälkeen alkoi nimittäin hänen alkutaivaltaan kuten myös kansalaisten elämää koetellut yleislakko.

Presidenttiytensä alkuaikoina Kekkonen oli kotimaassa kahden tulen välissä. Arvostelua tuli oikealta ja vasemmalta. Kekkosen neuvostomyönteisyyttä arvosteltiin varsin räväkästi; tuolloin vielä uskallettiin niin tehdä, muutamia vuosia myöhemmin se ei olisi tullut kysymykseenkään. Työmarkkinat pysyivät levottomina ja lakot toistuivat. Työttömyys ei kuitenkaan suuremmin vaivannut. Melko alkukantainen teollisuus oli hyvin työvoimavaltaista, virastoissa sekä kaupan ja muiden palvelujen piirissä oli nykyistä paljon enemmän työpaikkoja. Maaseutua pidettiin asuttuna tukemalla sodan jälkeen asutustilojen myötä syntynyttä pientilavaltaista maataloutta tukiaisilla, ja metsätyöt tarjosivat työtä maaseudun tilattomalle väestölle.

Silti työtä ei riittänyt kotiseudulla kaikille ja alkoi muuttoliike asutuskeskuksiin. Myös pian massiiviseksi muuttunut muutto Ruotsiin käynnistyi. Tällaisen maan kannalta kielteisen kehityksen suunnan muuttamiseksi Kekkosella enempää kuin muillakaan ei ollut keinoja. Kekkosella riitti edelleen muitakin vaikeuksia sisäpolitiikassa. Kekkosen ja Maalaisliiton toisen vahvan miehen Veikko Vennamon välit olivat jo aiemmin kärjistyneet heidän maatalouspoliittisten näkemystensä eroavuudesta. Välit katkesivat lopullisesti, ja Vennamo perusti oman puolueensa Suomen Pientalonpoikien Puolueen, joka sitten vuonna 1966 muuttui Suomen Maaseudun Puolueeksi.

On paikallaan laittaa tähän kirjoitustani arvioineen ”mielipidepankin” kommentti: ”Maalaisliitossa oli juuri Kekkosen ja Korsimon ajamana syntynyt ajatus tehomaatalouden ja suurtilojen tukemisesta. Tästä kysymyksestä syntyi suuri riita Veikko Vennamon kanssa. Vennamo nimenomaan ajoi pientilavaltaisuutta ja pienten tilojen tukemista, koska tehomaatalous ei hänen näkemyksensä mukaan soveltunut Suomen oloihin. Suomi ei kerta kaikkiaan pärjäisi siinä kilvassa ilman rajua säännöstelyä. Mielestäni Vennamon ennustus oli enemmän kuin oikeaan osunut. Vennamohan syytti useaan otteeseen Maalaisliittoa ”talonpojan tappolinjasta” juuri siksi, että Maalaisliitto suosi tukijärjestelmällään suuria ja keskisuuria tiloja. Tämä johti sittemmin joukkopakoon kaupunkeihin ja Ruotsiin. Ruotsia voimmekin kiittää siitä, ettei syntynyt tuolloin joukkotyöttömyyttä.”

Ulkopolitiikka sen sijaan oli alusta alkaen paremmin Kekkosen hallinnassa, ja hän ohjasi sen entistä tiukemmin Neuvostoliiton vanaveteen. Pian se alkoi saada muotoja, joita saksalaisten lanseeraaman ”finlandisierung”-termin mukaan ruvettiin kutsumaan suomettumiseksi. Tosin Saksassa enempää kuin muuallakaan länsimaissa ei ymmärretty sitä, että 1948 Neuvostoliiton kanssa pakosta solmittu YYA-sopimus sitoi suuresti meidän ulkopolitiikkaamme. Emme kuitenkaan olleet joutuneet samaan asemaan kuin ns. itäblokin maat, joihin kuului myös Tsekkoslovakia, jonka tien Hertta Kuusinen ilmoitti olevan myös meidän tiemme. Tämän tienhän ns. asevelisosialistit sitten katkaisivat siten kuin täällä on aikaisemmin kerrottu.

Paasikivi oli siis sanonut, että ”meidän on pakko antaa venäläisille periksi monissa asioissa, mutta niin vähän kuin mahdollista eikä koskaan omasta aloitteestamme”; tämän olen jo edellä todennut. Pian alettiin huomata, että Kekkosen asenne oli myöntyvämpi. Myös nähtiin, että Kekkonen hoiti neuvostoyhteyksiään NKP:n ja ulkomaantiedusteluelimen KGP:n kautta, kun Paasikivi piti tärkeänä, että yhteydet olisivat virallisten valtioelinten tasolla.

Tätä pidettiin varallisena maallemme. Kekkosen toimintatapaa pidettiin suorastaan maanpetoksellisena. Tällainen ajattelu ja Kekkosen politiikan arvostelu oli erityisen voimakasta sosialidemokraattisessa puolueessa. Demarit uskalsivat arvostella myös Neuvostoliittoa. Heinäkuussa 1956 Oslossa pitämässään puheessa sotasyyllisyysvankeudesta vapautunut Väinö Tanner lausui, että ”Stalinin Neuvostoliitossa kokema tuomio merkitsi itsessään myös Suomeen 1939 kohdistetun hyökkäyksen tuomitsemisen”. Johtopäätöksenä hän esitti, että tuolloin alkaneen tapahtumaketjun päätökseksi Suomelta riistetyt alueet olisi nyt palautettava. Kekkonen pani ulkoministeri Törngrenin valittamaan Neuvostoliiton lähettiläs Lebedeville Tannerin puheita. Selvää on, että Kekkosen pistetili Neuvostoliiton silmissä taas kasvoi! Tannerin pistetili kasvoi suomalaisten silmissä. Tannerin arvostus oli korkea myös puolueessaan, ja Neuvostoliiton torjuntayrityksistä huolimatta hänet valittiin sen puheenjohtajaksi 1957. Neuvostoliitto piti sitä itseään vastaan suunnattuna provokaationa ja Kekkonen ja maalaisliiton K-linja säesti Neuvostoliittoa.

Neuvostoliiton suurlähetystöstä Tehtaankadulta oli kuitenkin otettu yhteyttä Tanneriin tämän tultua SDP:n puheenjohtajaksi ja pyydetty häntä tulemaan keskustelemaan. Aloite oli törmännyt Tannerin haluttomuuteen hyväksyä kutsua, koska hän tulkitsi sen merkitsevän Canossan matkaa. ”Minä en ryhdy konttaamaan neuvostolähetystön portaita kuten Linkomies on tehnyt”, murisi Tanner, viitaten siihen, että toinen ”sotasyyllinen”, sodan loppuvaiheiden pääministeri Edwin Linkomies oli julkisesti katunut tiettyjä tekojaan ja varmistanut näin sen, että hän vielä Kekkos-Suomessakin sai jatkaa uraansa kohoten ensin Helsingin Yliopiston rehtoriksi ja sitten peräti kansleriksi.

Kekkosen presidentinvaalikampanjassa oli selvästi vihjailtu, että me saamme Karjalan takaisin, jos Kekkonen valitaan. Kekkonen joutui tästä vielä usein kiusalliseen välikäteen. Kun karjalaiset olivat ottaneet Kekkoseen yhteyksiä koettaen saada tätä ottamaan Karjalan palauttamisen esille neuvostoliittolaisten kanssa, Kekkosen oli pakko toimia jotenkin. Hän menetteli ominaisella tavallaan juonisti. Ottaessaan kesällä 1956 vastaan suurlähettiläs Lebedevin Kekkonen ”paljasti” tälle luottamuksellisesti, että sosialidemokraattien taholta esitetään edelleen vaatimuksia Karjalan palauttamisesta. Lebedev ilmoitti ykskantaan, että ”Neuvostoliiton johdon mielestä valtioittemme väliset rajat on lopullisesti ratkaistu vuoden 1947 rauhansopimuksella”. Kekkonen tyytyi tähän ja lupasi kirjoittaa Maakansaan nimettömän artikkelin, jossa hän vaatisi Karjala-keskustelun lopettamista. ”Sen jälkeen”, hän lisäsi Lebedevin mukaan ”olisi toivottavaa, että neuvostolehdistökin siitä kirjoittaisi”.

Kekkosen lupaama kannanotto ilmestyi Maakansan pääkirjoituspalstalla 11.7.1956. Moskova reagoi hallituksen äänenkannattajan Izvestijan suulla päivää myöhemmin. Kekkonen joutui vielä monta kertaa, mm. Vorośilovin kesällä 1957 Suomen tekemän vierailun edellä järjestetyn siirtoväen kokouksen tiimoilta, valamaan kylmää vettä karjalaisten niskaan, ja vaati taitoa tehdä se niin, että vaalikampanjassa sanottua ei olisi pidetty bluffina.

Neuvostoliittolaisten tarkkailijoiden mielestä Kekkonen ei vielä ensimmäisellä presidenttikaudellaan ollut isäntä talossaan. Heidän huomionsa kiintyi Neuvostoliittoon kielteisesti suhtautuviin lehtiartikkeleihin ja kirjoihin. Erityinen huomio kiinnitettiin Väinö Linnan romaaniin ”Tuntematon sotilas” ja Edwin Laineen sen pohjalta tekemään elokuvaan. Suurlähetystöneuvos Loginov raportoi Moskovaan, että elokuvassa ei ollut sitäkään vähää antimilitarismia, mitä kirjassa voitiin nähdä. Loginov esitti esimiehilleen, että ”Kekkoselle pitäisi sanoa jossain muodossa, että ottaen huomioon Suomen ja Neuvostoliiton hyvät suhteet ja Paasikiven äskeisen matkan Neuvostoliittoon filmiä ei olisi sopiva esittää”. Ei ole tietoa, esitettiinkö tätä Kekkoselle, vai kaikuiko esitys kuuroille korville, mutta filmiä ei koskaan kielletty, vaan päinvastoin, jo vuonna 1957 sitä näytettiin ”opetuselokuvana” varuskunnissa.

kapi_ kirjoitti:

5. Vaikea alku – vallan haltuunotto

Kun Urho Kekkonen oli päässyt maaliskuussa 1956 presidentiksi äärimmäisen niukalla kahden äänen voitolla Fagerholmista, hänen asemansa ei ollut mitenkään vahva, pikemmin päinvastoin. Samoihin aikoihin tapahtui asioita, joista Kekkosen kannattajat yrittivät saada myötätuulta suosikkinsa purjeisiin, mutta tapahtui myös asioita, jotka puhalsivat vastaisesti.

Neuvostoliitto oli palauttanut 50 vuodeksi vuokraamansa Porkkalan alueen meille jo runsaan 10 vuoden jälkeen tammikuussa 1956. Kekkosen kannattajat selittivät sen Kekkosen ansioksi, huomenlahjaksi uudelle presidentille. Uskottavampaa olisi ollut pitää sitä läksiäislahjana Paasikivelle, millaiseksi Neuvostoliittokin antoi sen ymmärtää. Tosiasiassa NL luopui Porkkalasta, kun sotilaallinen painopiste Itämerellä oli siirtynyt meren eteläosiin ja Tanskan salmiin ja aseteknologian kehityksen myötä se kävi tarpeettomaksi myös Suomenlahden sulkemiseksi. Oli aivan liian kallista pitää 40 000 miehen tukikohtaa hankalien huoltoyhteyksien päässä vain ”lipunnäyttönä”.

Todellisemman ja varsinkin työväen tunteita ilmaisevan ”huomenlahjan” Kekkonen kuitenkin sai. Välittömästi presidentinvaalin jälkeen alkoi nimittäin hänen alkutaivaltaan kuten myös kansalaisten elämää koetellut yleislakko.

Presidenttiytensä alkuaikoina Kekkonen oli kotimaassa kahden tulen välissä. Arvostelua tuli oikealta ja vasemmalta. Kekkosen neuvostomyönteisyyttä arvosteltiin varsin räväkästi; tuolloin vielä uskallettiin niin tehdä, muutamia vuosia myöhemmin se ei olisi tullut kysymykseenkään. Työmarkkinat pysyivät levottomina ja lakot toistuivat. Työttömyys ei kuitenkaan suuremmin vaivannut. Melko alkukantainen teollisuus oli hyvin työvoimavaltaista, virastoissa sekä kaupan ja muiden palvelujen piirissä oli nykyistä paljon enemmän työpaikkoja. Maaseutua pidettiin asuttuna tukemalla sodan jälkeen asutustilojen myötä syntynyttä pientilavaltaista maataloutta tukiaisilla, ja metsätyöt tarjosivat työtä maaseudun tilattomalle väestölle.

Silti työtä ei riittänyt kotiseudulla kaikille ja alkoi muuttoliike asutuskeskuksiin. Myös pian massiiviseksi muuttunut muutto Ruotsiin käynnistyi. Tällaisen maan kannalta kielteisen kehityksen suunnan muuttamiseksi Kekkosella enempää kuin muillakaan ei ollut keinoja. Kekkosella riitti edelleen muitakin vaikeuksia sisäpolitiikassa. Kekkosen ja Maalaisliiton toisen vahvan miehen Veikko Vennamon välit olivat jo aiemmin kärjistyneet heidän maatalouspoliittisten näkemystensä eroavuudesta. Välit katkesivat lopullisesti, ja Vennamo perusti oman puolueensa Suomen Pientalonpoikien Puolueen, joka sitten vuonna 1966 muuttui Suomen Maaseudun Puolueeksi.

On paikallaan laittaa tähän kirjoitustani arvioineen ”mielipidepankin” kommentti: ”Maalaisliitossa oli juuri Kekkosen ja Korsimon ajamana syntynyt ajatus tehomaatalouden ja suurtilojen tukemisesta. Tästä kysymyksestä syntyi suuri riita Veikko Vennamon kanssa. Vennamo nimenomaan ajoi pientilavaltaisuutta ja pienten tilojen tukemista, koska tehomaatalous ei hänen näkemyksensä mukaan soveltunut Suomen oloihin. Suomi ei kerta kaikkiaan pärjäisi siinä kilvassa ilman rajua säännöstelyä. Mielestäni Vennamon ennustus oli enemmän kuin oikeaan osunut. Vennamohan syytti useaan otteeseen Maalaisliittoa ”talonpojan tappolinjasta” juuri siksi, että Maalaisliitto suosi tukijärjestelmällään suuria ja keskisuuria tiloja. Tämä johti sittemmin joukkopakoon kaupunkeihin ja Ruotsiin. Ruotsia voimmekin kiittää siitä, ettei syntynyt tuolloin joukkotyöttömyyttä.”

Ulkopolitiikka sen sijaan oli alusta alkaen paremmin Kekkosen hallinnassa, ja hän ohjasi sen entistä tiukemmin Neuvostoliiton vanaveteen. Pian se alkoi saada muotoja, joita saksalaisten lanseeraaman ”finlandisierung”-termin mukaan ruvettiin kutsumaan suomettumiseksi. Tosin Saksassa enempää kuin muuallakaan länsimaissa ei ymmärretty sitä, että 1948 Neuvostoliiton kanssa pakosta solmittu YYA-sopimus sitoi suuresti meidän ulkopolitiikkaamme. Emme kuitenkaan olleet joutuneet samaan asemaan kuin ns. itäblokin maat, joihin kuului myös Tsekkoslovakia, jonka tien Hertta Kuusinen ilmoitti olevan myös meidän tiemme. Tämän tienhän ns. asevelisosialistit sitten katkaisivat siten kuin täällä on aikaisemmin kerrottu.

Lue lisää

Mitä saamarin lätinää tuo on??

Sen sijaan vuonna 1958 ilmestyneet Yrjö Leinon muistelmat ”Kommunisti sisäministerinä” takavarikoitiin juuri painosta kauppoihin tulleena ja hävitettiin ennen kuin niitä oli ehditty myydä ollenkaan. Operaation takana oli itse Urho Kekkonen Neuvostoliiton käskystä. Ilkka Herlinin mukaan Kekkonen piti kirjaa sosialidemokraattien virittämänä sisäpoliittisena juonena. Näin sanoessaan hän avoimesti myönsi Neuvostoliiton sekaantumisen Suomen sisäpolitiikkaan. Kuriositeettina mainittakoon, että kirjan teknisenä toimittajana kustannusyhtiö Tammessa oli toimitusvirkailija Kalevi Sorsa, jolle tämä episodi luettiin myöhemmin hänen poliitikkokaudellaan kauan raskauttavaksi nuoruudenhairahdukseksi!

Kun Kekkonen ei voinut taivuttaa puolueita ja eduskuntaa tahtonsa ja Neuvostoliiton tahdon mukaiseen asentoon, hän oli vuonna 1958 joutunut nimittämään Fagerholmin III hallituksena sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen. Sen nimityspuheensa päätteeksi hän totesi tuon ”tämä oli elämäni huonoin puhe, mutta minä itse en sitä kirjoittanut”. Kun uuden hallituksen kokoonpanosta mykistynyt Neuvostoliiton suurlähettiläs pyysi neljä päivää myöhemmin Kekkosen selitystä, Kekkonen sanoi tälle pesevänsä kätensä hallituksen muodostamisesta, mutta myöntävänsä, ettei hän ollut kyennyt hallitsemaan tilannetta. Hän oli kuitenkin lohduttanut suurlähettiläs Lebedeviä, että ”tämä hallitus tulee olemaan vallassa vain siihen saakka, kun se todistaa oman kestämättömyytensä”.

Ja pianhan hallitus ”todisti kestämättömyytensä”. Suomen ja NL:n suhteissa tapahtui pian tuon jälkeen viilentyminen, ns. yöpakkaset. Ne olivat alusta loppuun saakka NKP:n ja UKK:n suunnittelemat ja operoimat, sen todistaa vakuuttavasti mm. Hannu Rautkallio kirjassaan ”Agenda Suomi”. Rautkallio pitää sitä vuoden 1962 presidentinvaaleja edeltäneen noottikriisin kenraaliharjoituksena. Fagerholmin hallitus joutui tietenkin eroamaan. ”Yöpakkasten” päättymistä mainostettiin Kekkosen diplomatian taidonnäytteenä, mutta melko monella oli oikea käsitys niiden laadusta. Varsinkin demarit ja kokoomuslaiset olivat vakuuttuneita, että ”yöpakkaset” olivat Kekkosen tilaustyö. He saivat näkemykselleen tukea myös kansanpuolueen (edistyspuolue oli muuttunut nimeltä 1951) ja ruotsalaisten monilta edustajilta. Joka ei usko Rautkallion todistelun lukekoon Viktor Vladimirovin muistelmat; niistäkin käy ilmi, että kriisi ja sen lopputulos oli juonittu yhdessä Neuvostoliiton johtajien kanssa.

Fagerholmin hallituksen erottua maalaisliiton V.J.Sukselainen muodosti tammikuussa 1959 hallituksen, jossa maalaisliittolaisten lisäksi oli vain yksi ruotsalaisten edustaja ja yksi ammattiministeri. Tämä hallitus sai istua tuolloin poikkeuksellisen pitkän ajan aina heinäkuuhun 1961 saakka. Olisi istunut pitempäänkin, ellei Kekkonen olisi ruvennut näkemään Sukselaista kilpailijanaan, eikä aivan aiheetta. Sukselaisen presidenttiehdokkuudesta oli kaavailuja maalaisliittolaistenkin keskuudessa, ja siellä tiedettiin, että Kekkosen pudottamiseen tähtäävälle hankkeelle tulisi tukea sekä oikealta että vasemmalta. Mutta kuin tilauksena Kekkoselle hovioikeus langetti Kansaneläkelaitoksen johtajana toimineelle Sukselaiselle kesäkuussa 1961 sakkotuomion virkavirheistä asuntorakentamisessa ns. Kätilöopiston jutussa. Sukselainen sai lähteä ja Martti Miettunen muodosti maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen. Tuo Kätilöopiston juttu oli Sukselaisen poliittisen uran loppu, mutta samassa jutussa sakkotuomion saaneen TPSL:n Aarre Simosen Kekkonen nimitti 1966 oikeusministeriksi Paasion kansanrintamahallitukseen!

Sukselainen ei ollut enää käytettävissä, mutta Kekkosen vastaisten voimien tarkoituksena säilyi edelleen syrjäyttää Kekkonen vuoden 1962 vaaleissa. Ehdokkaaksi siihen tarkoitukseen valittiin nuhteettomana tunnettu korkeimman oikeuden eläkkeellä oleva presidentti Olavi Honka. Tuon ”Honka-liiton” vetäjänä toimi SDP:n puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki. Myös Maalaisliitossa oli edelleen voimissaan vanhakantainen alkiolainen ryhmä, joka näki Kekkosen politiikan maalle entistä vaarallisempana. He päättivät yhtyä tuohon Honka-liittoon maan pahemmalta pelastaakseen. Sukselaista ehdokkaakseen ajatelleet ja Viljami Kalliokoskea aikanaan tukeneet maalaisliiton johtomiehet – Sukselainen ja Kalliokoski pysyttelivät sivussa – työskentelivät asian puolesta ja pitkäaikainen maalaisliiton kansanedustaja Hilja Väänänen ilmaisi eduskunnassakin avoimesti ilonsa Honka-liiton johdosta.

Mutta liitto ei oikein saanut ilmaa siipiensä alle. Väritön ja poliitikkona kokematon Honka ei ollut oikein uskottava vastaehdokas Kekkoselle eikä saanut joukkoja innostumaan. Myös hankkeen alulle panneen SDP:n rivijäsenten keskuudessa häntä vieroksuttiin. Lopullinen niitti hankkeelle tuli, kun Kekkonen sai Neuvostoliiton tuella, ns. ”Novosibirskin lavastuksella” Hongan ilmoittamaan luopuvansa ehdokkuudestaan. Hannu Rautkallion vuonna 1992 julkaistut nootin taustaselvitykset avaavat noottikriisin solmuja, joiden sitojiksi osoittautuvat korkeat suomalais-neuvostoliittolaistahot. Rautkallion esiin kaivamat dokumentit ovat kiistatta todistusvoimaisia. Kekkonen toimitti Neuvostoliiton johdolle jo puolitoista vuotta ennen ensimmäisen kautensa päättymistä muistion, jonka ydin oli virassa pysyminen. Viivytyksittä Kremlissä ryhdyttiinkin UKK:n haluamiin toimiin.

Noottikriisi eli ”Novosibirskin lavastus” siis johti tunnettuun tulokseen. Nyt vaaleissa oli vain yksi varteenotettava ehdokas, Kekkonen, joka tuli valitsijamiesten ensimmäisessä äänestyksessä suurella äänten enemmistöllä (199 ääntä 300:sta) valituksi. Näin oli Kekkonen saanut vallan entistä lujemmin haltuunsa, ja tästä alkoi hänen 20 vuotta jatkunut ehdottoman yksinvallan kautensa.

Seuraavaksi tarkastelen sitä, miten Kekkonen laajensi ja syvensi valtaansa

K.K.Korhonen

xxxxxxxxxxxx

Olipa vaikeaa laittaa tätä tähän nykyformaattiin! Ei mennyt kolmessakaan osassa, vaan piti pätkiä neljään, ja sitten tuo toinen osa näkyy menneen kahteenkin kertaan.

Kyllä tämä palsta on tullut tuossakin mielessä entistä paljon vastenmielisemmäksi - puhumattakaan muista siihen vaikuttavista tekijöistä. Ei tänne enää juuri kannata yrittää asiaa tuoda, on teknisestikin vaikeaa, eikä mikään asia kiinnosta tuota palstan enintä massaa niin kuin sen tuoja - varsinkin, jos tuoja on... no, jääköön sanomatta, tiedättehän, näkyy tuo jo nytkin tulleista kommenteista.

kapi_ kirjoitti:

Mutta liitto ei oikein saanut ilmaa siipiensä alle. Väritön ja poliitikkona kokematon Honka ei ollut oikein uskottava vastaehdokas Kekkoselle eikä saanut joukkoja innostumaan. Myös hankkeen alulle panneen SDP:n rivijäsenten keskuudessa häntä vieroksuttiin. Lopullinen niitti hankkeelle tuli, kun Kekkonen sai Neuvostoliiton tuella, ns. ”Novosibirskin lavastuksella” Hongan ilmoittamaan luopuvansa ehdokkuudestaan. Hannu Rautkallion vuonna 1992 julkaistut nootin taustaselvitykset avaavat noottikriisin solmuja, joiden sitojiksi osoittautuvat korkeat suomalais-neuvostoliittolaistahot. Rautkallion esiin kaivamat dokumentit ovat kiistatta todistusvoimaisia. Kekkonen toimitti Neuvostoliiton johdolle jo puolitoista vuotta ennen ensimmäisen kautensa päättymistä muistion, jonka ydin oli virassa pysyminen. Viivytyksittä Kremlissä ryhdyttiinkin UKK:n haluamiin toimiin.

Noottikriisi eli ”Novosibirskin lavastus” siis johti tunnettuun tulokseen. Nyt vaaleissa oli vain yksi varteenotettava ehdokas, Kekkonen, joka tuli valitsijamiesten ensimmäisessä äänestyksessä suurella äänten enemmistöllä (199 ääntä 300:sta) valituksi. Näin oli Kekkonen saanut vallan entistä lujemmin haltuunsa, ja tästä alkoi hänen 20 vuotta jatkunut ehdottoman yksinvallan kautensa.

Seuraavaksi tarkastelen sitä, miten Kekkonen laajensi ja syvensi valtaansa

K.K.Korhonen

xxxxxxxxxxxx

Olipa vaikeaa laittaa tätä tähän nykyformaattiin! Ei mennyt kolmessakaan osassa, vaan piti pätkiä neljään, ja sitten tuo toinen osa näkyy menneen kahteenkin kertaan.

Kyllä tämä palsta on tullut tuossakin mielessä entistä paljon vastenmielisemmäksi - puhumattakaan muista siihen vaikuttavista tekijöistä. Ei tänne enää juuri kannata yrittää asiaa tuoda, on teknisestikin vaikeaa, eikä mikään asia kiinnosta tuota palstan enintä massaa niin kuin sen tuoja - varsinkin, jos tuoja on... no, jääköön sanomatta, tiedättehän, näkyy tuo jo nytkin tulleista kommenteista.

Lue lisää

Lue hyvä mies tuo sepostuksesi ja mieti, mieti ja mieti vielä kerran.

Tekstisi on lähinnä Rautkallion aikanaan kekkoskaunaa lietsomaan julkaistujen "tutkimusten" yksisilmäisiä kopiointeja, niiden, ja sepostuksesi, jälkeen on julkaistu niin paljon uutta tutkimusta, että kannattaisi päivittää edes faktat oikein vaikka tulkinta olisi kekkosvastainen.

Naurettavahan juttusi on alkujaankin ollut, nykytiedon ja mm. Kremlin arkistojen avautumisen myötä se nättäytyy surkuhupaisana. Historian harrastaja kun väität olevasi, niin osoita se päivittämällä tekstisi.

VoiSinuaKapi kirjoitti:

Lue hyvä mies tuo sepostuksesi ja mieti, mieti ja mieti vielä kerran.

Tekstisi on lähinnä Rautkallion aikanaan kekkoskaunaa lietsomaan julkaistujen "tutkimusten" yksisilmäisiä kopiointeja, niiden, ja sepostuksesi, jälkeen on julkaistu niin paljon uutta tutkimusta, että kannattaisi päivittää edes faktat oikein vaikka tulkinta olisi kekkosvastainen.

Naurettavahan juttusi on alkujaankin ollut, nykytiedon ja mm. Kremlin arkistojen avautumisen myötä se nättäytyy surkuhupaisana. Historian harrastaja kun väität olevasi, niin osoita se päivittämällä tekstisi.

Lue lisää

Kyllä tuon tutkielmani taustalla on vähän muutakin kuin Rautakalliota. Linkistä näkisit lopussa olevan lähdeluettelon, mutta laitan sen nyt tähänkin:


Juhani Suomi: Urho Kekkosen elämäkerta, 8 osaa

Paavo Haavikko: ”Tämä minun ankara vuosisatani” (Kekkosen elämäkerta)

Edwin Linkomies: ”Vaikea aika” (muistelmat)

Väinö Tanner: ”Suomen tie rauhaan 1943-44”

K-A.Fagerholm: ”Puhemiehen ääni” (muistelmat)

Matti Kalliokoski: ”Pitkä sarka” (Viljami Kalliokosken elämäkerta)

Jukka Nevakivi: ”Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui?”

Matti Paavonsalo: ”Kekkosen valta”

Mauno Koivisto: ”Historian tekijät” ja ”Kaksi kautta” (muistelmia)

Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta” (muistelmat)

Lasse Lehtinen: ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” (väitöskirja)

Jukka Tarkka: ”Presidentin ministeri” (Ahti Karjalaisen ura)

Johannes Virolainen: ”Yöpakkasista juhannuspommiin”

Arvi Korhonen: ”Barbarossasuunnitelma ja Suomi”

Heikki Ylikangas: ”Tulkintani talvisodasta”

Mauno Jokipii: ”Jatkosodan synty”

Timo Vihavainen: ”Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia”

Martti Häikiö: ”Historia ja väärät profeetat”

Hannu Rautkallio: ”Paasikivi vai Kekkonen – Suomi lännestä nähtynä 1945-56”, ”Agenda Suomi: Kekkonen, SDP ja NKP 1956-66”, ”Laboratorio Suomi: Kekkonen ja KGP”, ”Neuvostovallan asialla: NKP:n vaikutus Suomeen 1960-luvulla” ja ”Novosibirskin lavastus: Noottikriisi 1961”

Max Jakobson: ”Väkivallan vuodet” ja ”Pelon ja toivon aika”

Björn Alholm: ”Toisinajattelija suurlähettiläänä”

Matti Lukkari: ”Lauri Sutela – puolustusvoimain komentaja”

Viktor Vladimirov: ”Näin se oli” (muistelmat 1954-88)

Juri Derjabin: ”Omalla nimellä”

Oleg Gordievsky ja Inna Rogatschi: ”Sokea peili”

Jelisei T. Sinitsyn: ”Vaiettu totuus”

Rony Smolar: ”Setä Stiller”

Esitykseeni olen ”sulattanut” myös eräitä ”Mielipidepankki”-nimimerkin esittämiä ajatuksia hänen kommentoidessaan kirjoitustani, kun esitin sen ensimmäisen kerran Suomi 24:n keskustelupalstoilla maaliskuussa 2004.

xxxxxxxxxxxx

Turhaan kyllä nyt laitoin tähän tuon yhden luvun (viidennen luvun) kokonaan. Olisi riittänyt vain sen viimeinen kappale ja linkki tutkielmaani.

Enpä välitä noudattaa kehotustasi tietojeni päivittämisestä. Ei se Kekkonen enää tässä iässä ollut ajan tasalla lainkaan niin hyvin kuin minä vielä olen. Kekkonen joutui tässä iässä jättämään presidentin tehtävän. Ehkäpä tuo kävisi perusteeksi minulle jättää tämä palstahuvi;))

Väyrysen ja Koiviston kotiryssän KGP kenraalin muistelmat todettiin laajasti suomalaisissa arvioissa valeeksi. Niiden käyttäminen lähdeaineistona osoittaa selvää tietämättömyyttä.

KGB ja rehelliset muistelmat ovat kyllä kapin keksinnöistä hupaisimpien joukossa.

VoiSinuaKapi nikki kertoi muuten tuon kapin vanhan kirjoitelman puutteet.

kapi_ kirjoitti:

Kyllä tuon tutkielmani taustalla on vähän muutakin kuin Rautakalliota. Linkistä näkisit lopussa olevan lähdeluettelon, mutta laitan sen nyt tähänkin:


Juhani Suomi: Urho Kekkosen elämäkerta, 8 osaa

Paavo Haavikko: ”Tämä minun ankara vuosisatani” (Kekkosen elämäkerta)

Edwin Linkomies: ”Vaikea aika” (muistelmat)

Väinö Tanner: ”Suomen tie rauhaan 1943-44”

K-A.Fagerholm: ”Puhemiehen ääni” (muistelmat)

Matti Kalliokoski: ”Pitkä sarka” (Viljami Kalliokosken elämäkerta)

Jukka Nevakivi: ”Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui?”

Matti Paavonsalo: ”Kekkosen valta”

Mauno Koivisto: ”Historian tekijät” ja ”Kaksi kautta” (muistelmia)

Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta” (muistelmat)

Lasse Lehtinen: ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” (väitöskirja)

Jukka Tarkka: ”Presidentin ministeri” (Ahti Karjalaisen ura)

Johannes Virolainen: ”Yöpakkasista juhannuspommiin”

Arvi Korhonen: ”Barbarossasuunnitelma ja Suomi”

Heikki Ylikangas: ”Tulkintani talvisodasta”

Mauno Jokipii: ”Jatkosodan synty”

Timo Vihavainen: ”Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia”

Martti Häikiö: ”Historia ja väärät profeetat”

Hannu Rautkallio: ”Paasikivi vai Kekkonen – Suomi lännestä nähtynä 1945-56”, ”Agenda Suomi: Kekkonen, SDP ja NKP 1956-66”, ”Laboratorio Suomi: Kekkonen ja KGP”, ”Neuvostovallan asialla: NKP:n vaikutus Suomeen 1960-luvulla” ja ”Novosibirskin lavastus: Noottikriisi 1961”

Max Jakobson: ”Väkivallan vuodet” ja ”Pelon ja toivon aika”

Björn Alholm: ”Toisinajattelija suurlähettiläänä”

Matti Lukkari: ”Lauri Sutela – puolustusvoimain komentaja”

Viktor Vladimirov: ”Näin se oli” (muistelmat 1954-88)

Juri Derjabin: ”Omalla nimellä”

Oleg Gordievsky ja Inna Rogatschi: ”Sokea peili”

Jelisei T. Sinitsyn: ”Vaiettu totuus”

Rony Smolar: ”Setä Stiller”

Esitykseeni olen ”sulattanut” myös eräitä ”Mielipidepankki”-nimimerkin esittämiä ajatuksia hänen kommentoidessaan kirjoitustani, kun esitin sen ensimmäisen kerran Suomi 24:n keskustelupalstoilla maaliskuussa 2004.

xxxxxxxxxxxx

Turhaan kyllä nyt laitoin tähän tuon yhden luvun (viidennen luvun) kokonaan. Olisi riittänyt vain sen viimeinen kappale ja linkki tutkielmaani.

Enpä välitä noudattaa kehotustasi tietojeni päivittämisestä. Ei se Kekkonen enää tässä iässä ollut ajan tasalla lainkaan niin hyvin kuin minä vielä olen. Kekkonen joutui tässä iässä jättämään presidentin tehtävän. Ehkäpä tuo kävisi perusteeksi minulle jättää tämä palstahuvi;))

Lue lisää

Tutkimuksessa kuuluu laittaa lähdeviitteet siihen kohtaan jossa kyseistä lähdettä on käytetty. Esityksessäsi ei ole yhtään. Lähdeluettelo on siis merkityksetön, ja tuota esitystä vain sinun omana mielipiteenä. Kun olet osoittanut Kekkoskaunasi ja muutkin kaunasi selvästi ei kirjoitelmaasi voi pitää muuta kuin asenteellisena mielipidekirjoituksena.

DV8_Diva_XOXO kirjoitti:

Tutkimuksessa kuuluu laittaa lähdeviitteet siihen kohtaan jossa kyseistä lähdettä on käytetty. Esityksessäsi ei ole yhtään. Lähdeluettelo on siis merkityksetön, ja tuota esitystä vain sinun omana mielipiteenä. Kun olet osoittanut Kekkoskaunasi ja muutkin kaunasi selvästi ei kirjoitelmaasi voi pitää muuta kuin asenteellisena mielipidekirjoituksena.

Lue lisää

Sanot: ”Tutkimuksessa kuuluu laittaa lähdeviitteet siihen kohtaan jossa kyseistä lähdettä on käytetty” Oletkohan hieman liiaksi tosikko? En toki pidä itseäni historiantutkijana, ja laitan jo esipuheessa sitaatteihin sanan ”tutkielma”. Jo esipuheessa käy selville myös lähteitteni käyttötapa ja niiden merkitys. Kuten koko ”tutkielmani” tarkoituskin, joka ei suinkaan ole sellainen kuin sanot sen olevan. Jos et ole viitsinyt linkkini perästä tuolle ”teokselleni” mennä, niin luepa kuitenkin pätkä sen esipuheesta tästä:

>>Millainen oli Urho Kekkonen? Sitä koetan selvittää tässä ”tutkielmassani”. Tarkastelen Kekkosen koko elämän merkittävimpiä vaiheita ja hänen uransa keskeisimpiä tapahtumia. En ole historiantutkija, vaan harrastaja. En siis pysty esittämään Kekkosta mitään uutta, vaan tukeudun muiden kirjoituksiin. Niistä tekemilläni poiminnoilla ja niihin perustuvilla näkemyksilläni yritän tehdä vain kuvaa siitä, millainen Kekkonen oli elämänsä eri vaiheissa. Pääpaino tietenkin on hänen poliitikkoelämässään ja sen tärkeimmissä vaiheissa, joilla oli ja on edelleen merkitystä meille kaikille. Myös sen merkityksen laatua yritän lopuksi pohdiskella.

Perustan siis ”tutkielmani” lukemaani kirjallisuuteen. Siitä on viitteellinen luettelo viimeisen osan lopussa. En suinkaan ole lukenut tuota kaikkea vain Kekkosta tutkiakseni, vaan yleisen historianharrastukseni vuoksi. Tuon kirjallisuuden mainitsen vain näkemyksiini vaikuttaneena taustatietona. En tietenkään voi referoida noita kymmeniätuhansia sivuja kuin muutamasta kirjasta sieltä täältä pienillä sitaateilla. Tietysti esityksessäni on myös sitä ”astian makua”, mistä Kekkonen joskus puhui. Kenen tahansa esityksessä aina näin on.

Mikä on tarkoitukseni? Antaa tuosta merkittävästä miehestä, Urho Kekkosesta, kokonaiskuva niin suppeassa muodossa kuin mahdollista, mutta kuitenkin kaiken oleellisen kattavasti. Toivon, että tästä löydettäisiin helpommin kuin paksuista kirjoista vastauksia mieliä kenties askarruttaviin kysymyksiin Kekkosesta. Toivon näin virittäväni keskustelua kirjoitussarjani sankarista, josta mielestäni keskusteltavaa yhä riittäisi. Myös niiden, joilla hänestä on tietoa enemmän kuin minulla, toivoisin osallistuvan keskusteluun. Eriävistä, perustelluista mielipiteistä olisin vain kiitollinen ja yrittäisin niihin parhaani mukaan vastata. Kenties vähemmän historiaa harrastaville toivon antavani myös virikkeitä harrastuksen laajentamiseen ja Kekkosenkin elämäkerran yksityiskohtaisempaan tutkimiseen.<<

Kysymyksiä__Kapille kirjoitti:

Mitä saamarin lätinää tuo on??

Totuutta kepuhomppeleille.

Ajatus Honka-liiton hajottamisesta kertoo paljon suurvaltojen pullistelunhalusta ja pitkälti myös huonosta tilannetajusta toiminnassa omien rajojen ulkopuolella. Vaikea uskoa, että Neuvostoliiton tiedustelijat olisivat olleet niin huonoja, etteivät olisi osanneet ennustaa, että Kekkonen voittaa Hongan mennen tullen. Niin surkea ehdokas Honka oli sen lisäksi, että hänet ehdokkaakseen asettaneen "liiton" yhteistoiminta vaalityössä oli heikkoa ja keinotekoista. Sitä paitsi istuva presidentti on aina vahvoilla.

Tuohon viimeiseen kappaleeseesi lisäyksenä, että myös maalaisliitto sai dollareita saman Puskalan toimiston kautta kuin SDP ja kokoomuskin. Näin siksi, että Pohjois-Suomessa maalaisliitto oli ainoa puolue, joka kykeni pienentämään kommunistien kannatusta. Noista maalaisliiton saamista avustuksista sekä idästä että lännestä kerrotaan Maalaisliitto-Keskustan historiassa.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Ajatus Honka-liiton hajottamisesta kertoo paljon suurvaltojen pullistelunhalusta ja pitkälti myös huonosta tilannetajusta toiminnassa omien rajojen ulkopuolella. Vaikea uskoa, että Neuvostoliiton tiedustelijat olisivat olleet niin huonoja, etteivät olisi osanneet ennustaa, että Kekkonen voittaa Hongan mennen tullen. Niin surkea ehdokas Honka oli sen lisäksi, että hänet ehdokkaakseen asettaneen "liiton" yhteistoiminta vaalityössä oli heikkoa ja keinotekoista. Sitä paitsi istuva presidentti on aina vahvoilla.

Tuohon viimeiseen kappaleeseesi lisäyksenä, että myös maalaisliitto sai dollareita saman Puskalan toimiston kautta kuin SDP ja kokoomuskin. Näin siksi, että Pohjois-Suomessa maalaisliitto oli ainoa puolue, joka kykeni pienentämään kommunistien kannatusta. Noista maalaisliiton saamista avustuksista sekä idästä että lännestä kerrotaan Maalaisliitto-Keskustan historiassa.

Lue lisää

Totta, Maalaisliitto pystyi samaan kuin SDP, hankkimaan rahaa idästä ja lännnestä. Ja olihan Kepulla omat stasin maksamat edustajat, mutta ei samassa laajuudessa kuin SDP:llä. Dollareita SDP kuitenkin aikanaan haali sievoisen summan.

Historian ironiaa on se, että SDP:n piirissä USA:sta tuli kaiken pahuuden perikuva 60-luvun lopulta alkaen. Demarien USA-kauna ei ole oikein vieläkään ohi, niin syvälle tajuntaan se näille tuomiojalaisille hyödyllisille idiooteille taottiin. Halonen vihasi jenkkejä sydämmensä pohjasta, samooin Tuomioja. Lipponen sentään ymmärsi olla hyvää pataa heidän kanssaan, mutta sai siitä maksa akarvaan hinnan.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Ajatus Honka-liiton hajottamisesta kertoo paljon suurvaltojen pullistelunhalusta ja pitkälti myös huonosta tilannetajusta toiminnassa omien rajojen ulkopuolella. Vaikea uskoa, että Neuvostoliiton tiedustelijat olisivat olleet niin huonoja, etteivät olisi osanneet ennustaa, että Kekkonen voittaa Hongan mennen tullen. Niin surkea ehdokas Honka oli sen lisäksi, että hänet ehdokkaakseen asettaneen "liiton" yhteistoiminta vaalityössä oli heikkoa ja keinotekoista. Sitä paitsi istuva presidentti on aina vahvoilla.

Tuohon viimeiseen kappaleeseesi lisäyksenä, että myös maalaisliitto sai dollareita saman Puskalan toimiston kautta kuin SDP ja kokoomuskin. Näin siksi, että Pohjois-Suomessa maalaisliitto oli ainoa puolue, joka kykeni pienentämään kommunistien kannatusta. Noista maalaisliiton saamista avustuksista sekä idästä että lännestä kerrotaan Maalaisliitto-Keskustan historiassa.

Lue lisää

Honkaliiton perustaminen oli alusta asti amatöörimaista. Ensiksikin sopivan ehdokkaan saaminen oli erittäin vaikeaa. Ehdokkaaksi kyseltiin täysin politiikan ulkopuolisia henkilöitä, kuten Helsingin hiippakunnan silloista piispaa Martti Simojokea, samoin kuin Lapuan piispaa Eero Lehtistä, joista kumpikaan ei suostunut. Lopulta saatiin entinen oikeuskansleri Olavi Honka suostuteltua ehdokkaaksi, mutta hänkin poliittisesti täysin kokematon, varsinkin ulkopoliittisesti, joka sinä aikana olisi ollut erityisen tarpeellista. Eli kyllä alusta alkaen Honkaliitto oli tuomittu epäonnistumaan, koska siltä puuttui varteenotettava ehdokas Kekkosta vastaan.

glx kirjoitti:

Honkaliiton perustaminen oli alusta asti amatöörimaista. Ensiksikin sopivan ehdokkaan saaminen oli erittäin vaikeaa. Ehdokkaaksi kyseltiin täysin politiikan ulkopuolisia henkilöitä, kuten Helsingin hiippakunnan silloista piispaa Martti Simojokea, samoin kuin Lapuan piispaa Eero Lehtistä, joista kumpikaan ei suostunut. Lopulta saatiin entinen oikeuskansleri Olavi Honka suostuteltua ehdokkaaksi, mutta hänkin poliittisesti täysin kokematon, varsinkin ulkopoliittisesti, joka sinä aikana olisi ollut erityisen tarpeellista. Eli kyllä alusta alkaen Honkaliitto oli tuomittu epäonnistumaan, koska siltä puuttui varteenotettava ehdokas Kekkosta vastaan.

Lue lisää

Lisäksi Olavi Honka oli suurelle yleisölle tuntematon aikana, jolloin televisioita ei ollut kuin harvoilla. Radiosta Hongan ääntä oli toki jonkin verran kuultu, mutta sen läpihän ilman kasvoja ja käsiä vain korostui, että hän oli surkea ja täysin karismaton puhuja. Tämä vielä tilanteessa, että vastaehdokas oli mestarillinen äänenkäyttäjä.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Lisäksi Olavi Honka oli suurelle yleisölle tuntematon aikana, jolloin televisioita ei ollut kuin harvoilla. Radiosta Hongan ääntä oli toki jonkin verran kuultu, mutta sen läpihän ilman kasvoja ja käsiä vain korostui, että hän oli surkea ja täysin karismaton puhuja. Tämä vielä tilanteessa, että vastaehdokas oli mestarillinen äänenkäyttäjä.

Lue lisää

Viittaan edelleen siihen että Kekkosta vihaava kansanosa olisi äänestänyt ns. järjellä eikä tunteella.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Viittaan edelleen siihen että Kekkosta vihaava kansanosa olisi äänestänyt ns. järjellä eikä tunteella.

Vihaava kansanosa äänestää ns järjellä!

Virtuaali demarimme heittää taas tosi hupaisan väitteen. Ihan mielenkiinnosta miten saat tuon perusteltua?

DV8_Diva_XOXO kirjoitti:

Vihaava kansanosa äänestää ns järjellä!

Virtuaali demarimme heittää taas tosi hupaisan väitteen. Ihan mielenkiinnosta miten saat tuon perusteltua?

:D

DV8_Diva_XOXO kirjoitti:

Vihaava kansanosa äänestää ns järjellä!

Virtuaali demarimme heittää taas tosi hupaisan väitteen. Ihan mielenkiinnosta miten saat tuon perusteltua?

Siis heille tärkeintä olisi ollut äänestää vihaamansa Kekkosen vastaehdokasta. Oli tämä kuka tahansa. Ja tämä päätös olisi tehty järjellä. Järjellä he eivät olisi äänestäneet mikäli olisivat asettaneet Kekkosen kieltämättä paremmat supliikkitaidot Hongan kieltämättä karismattomamman esiintymisen edelle. Minun mielestäni asiassa ei ole mitään outoa. Pitää erottaa motiivit jotka voivat olla viha, rakkaus tms. teoista jotka voivat olla vihan,rakkauden tai järjen tekoja.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

:D

Katso alla.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Viittaan edelleen siihen että Kekkosta vihaava kansanosa olisi äänestänyt ns. järjellä eikä tunteella.

Noottikriisin jälkeen Kekkosta vihaava kansanosa oli aika pieni, eli hänellä oli erittäin vahva kansan tuki takanaan.

glx kirjoitti:

Noottikriisin jälkeen Kekkosta vihaava kansanosa oli aika pieni, eli hänellä oli erittäin vahva kansan tuki takanaan.

Jos tarkoitat 1962 vaaleja. Tästä olemme puhuneet ennenkin. Ne eivät olleet vapaat juuri Noottikriisin takia. Tulos oli vääristynyt.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Jos tarkoitat 1962 vaaleja. Tästä olemme puhuneet ennenkin. Ne eivät olleet vapaat juuri Noottikriisin takia. Tulos oli vääristynyt.

Se on kyllä totta , että osa Kekkosen suuresta kannatuksesta 1962 oli ihmisten pelosta johtuvaa. Hän sai 199 valitsijamiestä ja valittiin ensimmäisessä äänestyksessä uudelleen virkaansa.

glx kirjoitti:

Se on kyllä totta , että osa Kekkosen suuresta kannatuksesta 1962 oli ihmisten pelosta johtuvaa. Hän sai 199 valitsijamiestä ja valittiin ensimmäisessä äänestyksessä uudelleen virkaansa.

Lue lisää

Suomalaiset ovat suurimman osan ajasta peloissaan jostain. Ryssää on ihan syystä pelätty enemmän tai vähemmän.

Tällä hetkellä pelko on taas lisääntynyt ja aiheesta. OikeistoSosDem miten on aiheuttako tuo ryssän pelko sen ettei Suomessa ole seuraavat vaalit vapaat. Meillähän on taas vahva presidentti Niinistö?

glx kirjoitti:

Se on kyllä totta , että osa Kekkosen suuresta kannatuksesta 1962 oli ihmisten pelosta johtuvaa. Hän sai 199 valitsijamiestä ja valittiin ensimmäisessä äänestyksessä uudelleen virkaansa.

Lue lisää

Jos Kekkonen olisi valittu vaaleissa joihin Ryssä ei olisi puuttunut. Mikä olisi hyvinkin saattanut toteutua. Osan kansakunnan muistiin ei olisi jäänyt tuota "Kekkoskaunaa". Tulevia tapahtumia ei tietenkään pidä selittää yksinomaan menneillä. Mutta olisivatko tuolloin vuosien 1968-1981 ylilyönnit ystävyydessä jääneet sopivammalle asteelle tuolloin. En tiedä miettikö Kekkonen näitä koskaan. Luulen että mietti.
Kekkonenhan itse jotenkin radikalisoitui vanhetessaan.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Jos Kekkonen olisi valittu vaaleissa joihin Ryssä ei olisi puuttunut. Mikä olisi hyvinkin saattanut toteutua. Osan kansakunnan muistiin ei olisi jäänyt tuota "Kekkoskaunaa". Tulevia tapahtumia ei tietenkään pidä selittää yksinomaan menneillä. Mutta olisivatko tuolloin vuosien 1968-1981 ylilyönnit ystävyydessä jääneet sopivammalle asteelle tuolloin. En tiedä miettikö Kekkonen näitä koskaan. Luulen että mietti.
Kekkonenhan itse jotenkin radikalisoitui vanhetessaan.

Lue lisää

Kekkonen taantui vanhetessaan. Ei radikalisoitunut, radikaali hän oli nuorena toimiessaan AKS:n aktiivina. Siitäkin puulaakista hän erosi kun ei hyväksynyt sen liian oikeistolaista meininkiä, siis veljeilyä IKL:n kanssa, kyydityksiä jne.

Kekkonen oli poliittisesti aito keskustalainen siinä mielessä, että hän suhtautui kielteisesti niin oikeistoradikalismiin (IKL) kuin vasemmistoradikalismiin (kommunistit). Kekkonen ministerinä(1938) yritti kieltää IKL:n toiminnan, mutta oikeuslaitos ei katsonut juridisten perusteiden riittävän ja IKL sai jatkaa aina jatkosodan loppuun saakka. Lakkautusyritys tunnetaan Kekkosen konsteina. Toisaalta Kekkonen oli passittamassa Valpon etsivänä kommunisteja Tammisaaren opistoon.

Kekkosen vastustusta tuli siis niin oikealta kuin vasemmalta. SDP:ssä Kekkonen koettiin kilpailijana, olihan ns. rauhanoppositiossa paljon demareita, jotka kuitenkin jäivät Kekkosen varjoon sodan jälkeisissä uusien poliittisten johtajien esiinmarssissa, toisaalta osa demareista (asevelisosialistit) vastusti Kekkosta tämän NL:a kohtaan harjoittaman myöntyvyyspolitiikan vuoksi.

Honkaliitto oli noiden vastavoimien löyhä yhteenliittymä, jossa ei ollut ideologista liimaa pitämässä sitä koossa. Heikkoudessaan sitä voisi verrata tähän maan surkeaan tilaan ajaneeseen six pack hallitukseen männä vuosina.

DV8_Diva_XOXO kirjoitti:

Suomalaiset ovat suurimman osan ajasta peloissaan jostain. Ryssää on ihan syystä pelätty enemmän tai vähemmän.

Tällä hetkellä pelko on taas lisääntynyt ja aiheesta. OikeistoSosDem miten on aiheuttako tuo ryssän pelko sen ettei Suomessa ole seuraavat vaalit vapaat. Meillähän on taas vahva presidentti Niinistö?

Lue lisää

Mitähän vahvaa Niinistössä näet. Voi olla, että olen sokea kun en näe mitään siihen viittaavaakaan.

Hrustshev aliarvioi Kennedyt jotka olivat täyttä terästä tositilanteessa Kuuban kriisin aikana. Silloin oli muuten maailmanloppu lähellä.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Hrustshev aliarvioi Kennedyt jotka olivat täyttä terästä tositilanteessa Kuuban kriisin aikana. Silloin oli muuten maailmanloppu lähellä.

Olihan tilanne jännittynyt ja dramaattinen, mutta käytännössä kolmannen maailmansodan syttymisen todennäköisyyttä on mediassa vahvasti liioiteltu. Ei hyökkäyssotia polkaista käyntiin ilman strategioita, eikä puolustussotiakaan hermotuksissaan ja äkkipikaistuksissaan. Ainakaan hyökkäysstrategioista ei ole mitään todisteita.

En tosin muista Berliinin muurin ja Kuuban kriisin aikaa, vaan hermostuneille uhkakuville sain rokotuksen 1980-luvun ydinsota- ja napinpainamismantrojen aikaan.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Olihan tilanne jännittynyt ja dramaattinen, mutta käytännössä kolmannen maailmansodan syttymisen todennäköisyyttä on mediassa vahvasti liioiteltu. Ei hyökkäyssotia polkaista käyntiin ilman strategioita, eikä puolustussotiakaan hermotuksissaan ja äkkipikaistuksissaan. Ainakaan hyökkäysstrategioista ei ole mitään todisteita.

En tosin muista Berliinin muurin ja Kuuban kriisin aikaa, vaan hermostuneille uhkakuville sain rokotuksen 1980-luvun ydinsota- ja napinpainamismantrojen aikaan.

Lue lisää

Oli silloin sellainen käsittämätön asia, että neljä neukkujen ydinsukellusvenettä risteili USA:n rannikon tuntumassa. Niillä oli lupa ampua ydinaseella mikäli kapteeni ja komissaari olivat yhtä mieltä ampumisen tarpeellisuudesta.

Yksi oli jopa ampua, mutta paikalla ollut ylempi komentaja kumosi kapteenin ja komissaarin päätöksen. Asiasta on ollut kirjoitus Historia-lehdessä nimineen. Numeroa en muista.

Käsittämätön vallan ulkoistus politbyroolta.

DV8_Diva_XOXO kirjoitti:

Oli silloin sellainen käsittämätön asia, että neljä neukkujen ydinsukellusvenettä risteili USA:n rannikon tuntumassa. Niillä oli lupa ampua ydinaseella mikäli kapteeni ja komissaari olivat yhtä mieltä ampumisen tarpeellisuudesta.

Yksi oli jopa ampua, mutta paikalla ollut ylempi komentaja kumosi kapteenin ja komissaarin päätöksen. Asiasta on ollut kirjoitus Historia-lehdessä nimineen. Numeroa en muista.

Käsittämätön vallan ulkoistus politbyroolta.

Lue lisää

Minusta tuo ampumaluvan anto kertoo, että poliitikot ja sotilaat puhuvat eri kieltä ymmärtämättä täysin toisiaan. Eli poliitikot puhua louskuttavat puolivakavissaan suuria ja saattavat antaa tässä mielessä sotilaille käskyjä varomattomuudessaan tai luullen, että sotilaatkin ymmärtävät pelin hengen.

Maalaisliitto-Keskusta sairastaa edelleen Ryssänkiimaa.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Maalaisliitto-Keskusta sairastaa edelleen Ryssänkiimaa.

Väärin, sairas on SDP jonka ulkopolitiikkaa johtaa ei-EEC Tuominen joka vastustaa kaikkea länteen lähestymistä. Pahimpia NATO vastustajia.

7878787 kirjoitti:

Väärin, sairas on SDP jonka ulkopolitiikkaa johtaa ei-EEC Tuominen joka vastustaa kaikkea länteen lähestymistä. Pahimpia NATO vastustajia.

Entäs Ahon meneminen Ryssän pankkiin töihin? Ja joidenkin Kepupoliitikoiden varoittelut ettei saa puhua pahaa Ryssästä. Tukeeko Ryssä edelleen rahallisesti kuten 1956?

OikeistoSosDem kirjoitti:

Entäs Ahon meneminen Ryssän pankkiin töihin? Ja joidenkin Kepupoliitikoiden varoittelut ettei saa puhua pahaa Ryssästä. Tukeeko Ryssä edelleen rahallisesti kuten 1956?

On muuten MunakarvaVeljeni aika hoopo kysymys! Baapurisopu vaatii molemminpuolisen kunnioituksen.

SeksiALIUPSJOMBEJOHTO kirjoitti:

On muuten MunakarvaVeljeni aika hoopo kysymys! Baapurisopu vaatii molemminpuolisen kunnioituksen.

Ja naapurisopu vaatii rähmällään oloa Ryssän edessä. Sekä Ryssän saappaiden lankkaamista.
http://1.bp.blogspot.com/_uy4vuBbsXMk/SwLa-e_DhKI/AAAAAAAACGM/ee8EhZYRH2A/w1200-h630-p-nu/kas kas poika 001.jpg

Venäläiset pitivät vain Kennedyä uran alussa vain hiukan heikkona ja siksi yllättäviä voimainkoitoksia joista Suomikin sai osansa.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Entäs Ahon meneminen Ryssän pankkiin töihin? Ja joidenkin Kepupoliitikoiden varoittelut ettei saa puhua pahaa Ryssästä. Tukeeko Ryssä edelleen rahallisesti kuten 1956?

Pöö Lipponen on ollut vuosia ryssän palveluksessa. Riittäähän noita

OikeistoSosDem kirjoitti:

Ja naapurisopu vaatii rähmällään oloa Ryssän edessä. Sekä Ryssän saappaiden lankkaamista.
http://1.bp.blogspot.com/_uy4vuBbsXMk/SwLa-e_DhKI/AAAAAAAACGM/ee8EhZYRH2A/w1200-h630-p-nu/kas kas poika 001.jpg

Lue lisää

Siinähän on selvästi Leskinen kääntymystä tekemässä.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Entäs Ahon meneminen Ryssän pankkiin töihin? Ja joidenkin Kepupoliitikoiden varoittelut ettei saa puhua pahaa Ryssästä. Tukeeko Ryssä edelleen rahallisesti kuten 1956?

Mekkopoju on jäänyt viime vuosituhannelle