Te, yksinkertaiset ihmisraukat, ette osaa erottaa fysiikasta sitä, mikä siinä on tieteellistä ja mikä ei, niin että kutsutte ”fysiikaksi” milloin mitäkin, niin että jonakin päivänä osutte oikeaan ja toisena päivänä vikaan, kuten rikkonainen kello, joka jätättää ja edistää mielin määrin, eikä pysy kuin parina hetkenä päivässä oikeassa. Virheenne perustuu osittain siihen, että luotatte opettajienne arvostelmiin kaikissa asioissa, koska ette ymmärrä, että hekin ovat ihmisiä ja tekevät saman virheen kuin tekin: he sekoittavat fysiikan ja siihen kuulumattoman keskenään, vaikka minkään ei luulisi olevan helpompaa, kuin erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.
Niinpä, kuten rikkonainen kello, joka osan päivää osoittaa oikeaan, tekin olette oikeassa kyllä siinä, että kuuntelette opettajianne, kun he puhuvat sitä, mikä fysiikan alaan todellisuudessa kuuluu. Sen sijaan ei voida antaa anteeksi sitä, että täysin erottelematta siirrytte kuuntelemaan heitä samalla hartaudella myös, kun he teille valehtelevat. Annan esimerkin. Fyysikko opettaa teille jotakin luentosalissa, mikä kuuluu hänen omaan alaansa – ja hyvä niin. Kun fyysikko menee kotiinsa, hän lukee sanomalehteä ja päätyy johonkin poliittiseen mielipiteeseen. Hän kirjoittaa kotonaan mielipidepalstalle kirjoituksen, jossa puolustaa sitä tai tätä asiaa – vaikka hän on ammatiltaan fyysikko, kaikki mikä hänen suustaan tulee, ei ole fysiikkaa. Ymmärrättekö? Teitä täytyy opettaa kuin lapsia. Kun fyysikko kipuaa sitten oppituoliinsa, hän vastaavasti usein puhuu sellaisia asioita, jotka eivät ole fysiikkaa, vaikka te otatte ne sellaisina – eikä opettaja usein itsekään ymmärrä, missä hänen tieteensä rajat kulkevat, niin että hän opettaa omaa virhettään, totuutensa lomassa.
Fyysikkojen yleisin virhe, jota he eivät laisinkaan havaitse – ja siksi se pitää heille aivan kädestä pitäen näyttää, kuten lapsille osoitetaan –, on pitää osaa kokonaisuutena, so. aivan kuten hiiri, joka on löytänyt juustonpalasen, kuvittelisi haltioissaan koko maailman olevan juustoa. Mitäpä tällaiselle hiirulaiselle sanoisitte? Aivan, totta, teidän löytämänne pikku palanen on kyllä juustoa, mutta väittämällä koko maailman olevan juustoa, teette itsenne naurunalaiseksi; ette ole vain kokematon, vaan myös typerä – sillä sekin, jolla ei ole kokemusta, välttää yleistämästä yksittäistapausta liian nopeasti yleiseksi, jos on tarpeeksi viisas. Tämä virhe ei tule esille, kun työskennellään fysiikan todellisella alalla, aivan kuten hiirenkin juustonpala on todellisuudessa juustoa, vaikka on naurettavaa valhetta, että tämä juustonpala olisi koko maailma. Kun hiiri upottaa hampaansa tähän pieneen juustonpalaan, sen väärä käsitys ei paljastu, vaan vasta siinä vaiheessa, kun se lähtee kerrankin jonnekin muualle ja yrittää nakertaa vaikkapa lattialankkua.
Tällainen vikapää oppi, jota hartaasti fyysikot kuitenkin kaikkialla kannattavat, on se, että fysiikka on ainoa tiede. Fyysikot sanovat, että kaikki maailmassa on fysiikan tiedon alaan lukeutuvaa ja että fyysikko on siten kaikkien totuuksien herra. Jos esimerkiksi täytyy tarkistaa, onko jokin lakipykälä perustuslain mukainen, fyysikko tietää sen, eikä lakimies. Jos täytyy parantaa flunssa, sen tietää fyysikko, eikä lääkäri. Jos täytyy ymmärtää vanhaa kirjaa, sen tietää fyysikko, eikä filologi. Jos täytyy auttaa lasta, parhaiten siihen soveltuu fyysikko, eikä lastenpsykologi. Jos täytyy järjestää opetus, fyysikko tietää parhaiten senkin. Listaa voitaisiin jatkaa pitkään.
Unohdetaan vielä lukemattomat ammatit, joihin jokaiseen kuuluu sellaista pikkutietoa, jota ei ole mihinkään kirjoihin kirjoitettu, so. kuten suutari tietää jotakin parhaiten, seppä toista asiaa, ajuri kolmatta, maanviljelijä neljättä, jne.
Jospa laitettaisiin hetkiseksi fyysikko johtamaan kaikkia aloja yhteiskunnassa, joissa totuudella on valtaa, niin huomattaisiin, kuinka olemattomia tiedon ja totuuden rippeitä fyysikolla todellisuudessa on. Tästä huomattaisiin heti, kuinka onnettomia tunareita fyysikot ovat kaikilla tiedon, taidon, ymmärryksen, jne. aloilla, jotka eivät välittömästi kuulu heidän pikku pläntilleen tiedon maailmassa. Niinpä he soittelevat mielellään suutaan oman tiedekuntansa pikkuisten rajojen sisäpuolella, mutta kun tulisi tosi kyseeseen ja kysytään, mikseivät he sitten ole kaikilla aloilla johtavassa asemassa, he väittävät, ettei niillä aloilla ole laisinkaan tietoa; so. kaikki on järjestetty läpikotaisin sekaisin kaikilla aloilla, vailla minkäänlaista totuutta, joka ei olisi fyysikolle saatavilla. Vieläpä he ajattelevat, että vaikka toisilla aloilla totuutta olisikin, heidän totuutensa on perustavampi, niin että kaikkien toisten ovat pelkkää silmänlumetta heidän totuutensa perustan päällä. Mutta jos näin olisi, että toisten alojen totuuksissa ei ole totuutta, vaan se täytyy hakea fysiikasta, niin miksi fysiikalla ei sitten kyetä todellisuudessa johtamaan näitä lukemattomia aloja ja taitoja ja tieteitä, joita on fysiikan lisäksi? Koska niiden totuudet eivät sisälly fysiikkaan.
Niinpä, kuten rikkonainen kello, joka osan päivää osoittaa oikeaan, tekin olette oikeassa kyllä siinä, että kuuntelette opettajianne, kun he puhuvat sitä, mikä fysiikan alaan todellisuudessa kuuluu. Sen sijaan ei voida antaa anteeksi sitä, että täysin erottelematta siirrytte kuuntelemaan heitä samalla hartaudella myös, kun he teille valehtelevat. Annan esimerkin. Fyysikko opettaa teille jotakin luentosalissa, mikä kuuluu hänen omaan alaansa – ja hyvä niin. Kun fyysikko menee kotiinsa, hän lukee sanomalehteä ja päätyy johonkin poliittiseen mielipiteeseen. Hän kirjoittaa kotonaan mielipidepalstalle kirjoituksen, jossa puolustaa sitä tai tätä asiaa – vaikka hän on ammatiltaan fyysikko, kaikki mikä hänen suustaan tulee, ei ole fysiikkaa. Ymmärrättekö? Teitä täytyy opettaa kuin lapsia. Kun fyysikko kipuaa sitten oppituoliinsa, hän vastaavasti usein puhuu sellaisia asioita, jotka eivät ole fysiikkaa, vaikka te otatte ne sellaisina – eikä opettaja usein itsekään ymmärrä, missä hänen tieteensä rajat kulkevat, niin että hän opettaa omaa virhettään, totuutensa lomassa.
Fyysikkojen yleisin virhe, jota he eivät laisinkaan havaitse – ja siksi se pitää heille aivan kädestä pitäen näyttää, kuten lapsille osoitetaan –, on pitää osaa kokonaisuutena, so. aivan kuten hiiri, joka on löytänyt juustonpalasen, kuvittelisi haltioissaan koko maailman olevan juustoa. Mitäpä tällaiselle hiirulaiselle sanoisitte? Aivan, totta, teidän löytämänne pikku palanen on kyllä juustoa, mutta väittämällä koko maailman olevan juustoa, teette itsenne naurunalaiseksi; ette ole vain kokematon, vaan myös typerä – sillä sekin, jolla ei ole kokemusta, välttää yleistämästä yksittäistapausta liian nopeasti yleiseksi, jos on tarpeeksi viisas. Tämä virhe ei tule esille, kun työskennellään fysiikan todellisella alalla, aivan kuten hiirenkin juustonpala on todellisuudessa juustoa, vaikka on naurettavaa valhetta, että tämä juustonpala olisi koko maailma. Kun hiiri upottaa hampaansa tähän pieneen juustonpalaan, sen väärä käsitys ei paljastu, vaan vasta siinä vaiheessa, kun se lähtee kerrankin jonnekin muualle ja yrittää nakertaa vaikkapa lattialankkua.
Tällainen vikapää oppi, jota hartaasti fyysikot kuitenkin kaikkialla kannattavat, on se, että fysiikka on ainoa tiede. Fyysikot sanovat, että kaikki maailmassa on fysiikan tiedon alaan lukeutuvaa ja että fyysikko on siten kaikkien totuuksien herra. Jos esimerkiksi täytyy tarkistaa, onko jokin lakipykälä perustuslain mukainen, fyysikko tietää sen, eikä lakimies. Jos täytyy parantaa flunssa, sen tietää fyysikko, eikä lääkäri. Jos täytyy ymmärtää vanhaa kirjaa, sen tietää fyysikko, eikä filologi. Jos täytyy auttaa lasta, parhaiten siihen soveltuu fyysikko, eikä lastenpsykologi. Jos täytyy järjestää opetus, fyysikko tietää parhaiten senkin. Listaa voitaisiin jatkaa pitkään.
Unohdetaan vielä lukemattomat ammatit, joihin jokaiseen kuuluu sellaista pikkutietoa, jota ei ole mihinkään kirjoihin kirjoitettu, so. kuten suutari tietää jotakin parhaiten, seppä toista asiaa, ajuri kolmatta, maanviljelijä neljättä, jne.
Jospa laitettaisiin hetkiseksi fyysikko johtamaan kaikkia aloja yhteiskunnassa, joissa totuudella on valtaa, niin huomattaisiin, kuinka olemattomia tiedon ja totuuden rippeitä fyysikolla todellisuudessa on. Tästä huomattaisiin heti, kuinka onnettomia tunareita fyysikot ovat kaikilla tiedon, taidon, ymmärryksen, jne. aloilla, jotka eivät välittömästi kuulu heidän pikku pläntilleen tiedon maailmassa. Niinpä he soittelevat mielellään suutaan oman tiedekuntansa pikkuisten rajojen sisäpuolella, mutta kun tulisi tosi kyseeseen ja kysytään, mikseivät he sitten ole kaikilla aloilla johtavassa asemassa, he väittävät, ettei niillä aloilla ole laisinkaan tietoa; so. kaikki on järjestetty läpikotaisin sekaisin kaikilla aloilla, vailla minkäänlaista totuutta, joka ei olisi fyysikolle saatavilla. Vieläpä he ajattelevat, että vaikka toisilla aloilla totuutta olisikin, heidän totuutensa on perustavampi, niin että kaikkien toisten ovat pelkkää silmänlumetta heidän totuutensa perustan päällä. Mutta jos näin olisi, että toisten alojen totuuksissa ei ole totuutta, vaan se täytyy hakea fysiikasta, niin miksi fysiikalla ei sitten kyetä todellisuudessa johtamaan näitä lukemattomia aloja ja taitoja ja tieteitä, joita on fysiikan lisäksi? Koska niiden totuudet eivät sisälly fysiikkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vielä on sekin paperimuuri olemassa – jonka taakse he voivat yrittää päästä värjöttelemään, ellei totuuden valolla polteta sitä tuhkaksi jotta nähdään heidän alaston surkeutensa –, että kaikki tiedot ovat ”periaatteessa” johdettavissa fysiikasta, vaikkei niin todellisuudessa ole. Tämä perustuu ajatukseen siitä, että fysiikalla olisi ”periaatteessa” käytettävissään sellaisia mittalaitteita, joita sillä ei ole. Kuitenkin fysiikan totuuksia täytyy koetella nimenomaan fysikaalisilla mittalaitteilla ja jos mitattavuus ei ole mahdollista, ei ole siinä mitään fysikaalista totuuttakaan – loppu on pelkkää teoretisointia. Eikä se ole teoriaa edes siinä mielessä, kuin esimerkiksi laserlaitteen teoria edeltää sen rakentamista, vaan sellaista ”teoriaa”, jolle ei ole toisilla totuuden aloilla ja käytännöissä mitään virkaa ja josta ei mitenkään johdeta niiden totuutta, joka on siten olemassa riippumatta fysiikoiden pläntistä. Toisillakin aloilla on nimittäin erityiset teoriansa, kuten lääketieteellä, joita ei johdeta mitenkään fyysikoiden teorioista ja joissa näillä ei ole mitään virkaa, eikä niiden totuudesta ole mitään seurauksia millekään – ja jotka ovat siten toisissa tieteissä kokonaan turhia ja vailla vaikutusta näihin.
Tällaisia karvaita tappioita fyysikot kärsivät yrittäessään hyökätä heidän banaanivaltiotaan voimakkaamman totuuden valtioliittouman kimppuun – jonka pieni osa tämä kaikkien johtajaksi pyrkivä banaanivaltio on. Tietysti he eivät itse havaitse tätä, koska houreet ovat heissä niin tiukassa silkasta mieltymyksestä siihen, mikä on heille itselleen tuttua.
Jotkut ajatustoiminnaltaan vajaat kotipsykologit ja vastaavat maailmanparantajat eivät näytä käsittävän näiden palstojen jakoa.
Fysiikka-palstalla pyritään käsittelemään aiheeseen liittyviä ilmiöitä, edellä olevat huuhaa ajatelmat kuuluvat niille tarkoitetuille palstoille , eivät tänne.
Pitkä oli kirjoitus, ja se ainakin kävi selväksi, että kirjoittajaa keljuttaa oikein tosissaan. Valitettavasti emme pääse siitä koskaan, että aina jotakuta keljuttaa. Jos se oli oikeasti tiedemies, sääliksi käy, että noilla lahjoilla rupesi tiedemieheksi. Olisi pitänyt aikoinaan valita käytännöllinen ala.
Ihan oikeasti: sääliksi käy, eikä tämä ole ironiaa.
"Tällainen vikapää oppi, jota hartaasti fyysikot kuitenkin kaikkialla kannattavat, on se, että fysiikka on ainoa tiede."
Ernest Rutherford sanoi aikanaan, että fysiikka on tiedettä ja kaikki muu postimerkkien keräilyä. Mielestäni hän osui varisn lähelle maalia. :D
Se, mitä pitkä ja sekava vuodatuksesi osoitti varmasti on, että et sinä ainakaan mikään tiedemies ole, kuten nikissäsi väitit. Taidat olla tyypillinen koulupudokas-hörhö, jota potuttaa se, että muuta menestyvät paremmin.
"Kaikki on fysiikkaa.
Paitsi matematiikka."
No kyllä nyt varmaan tiedemies 85 helpotti kun sait tuon kerrottua maailmalle.
Teoreetikot ovat tosiaankin olleet harhassa ennustaessaan joka ikisen MITTAUKSISSA todistetun UUDEN HIUKKASEN! Jos se ei mahdu päähäsi poikaseni, niin tervemenoa vaan sinne paranoidiseen sakkiin mistä muutkin juutubesta totuuden löytäneet lepäävät
heh, kyllä oli hupaista ja viihteellistä luettavaa.
Tuollaiset vuodatukset eivät tänne kuitenkaan asiallisesti kuulu; kertovat 100% vain kirjoittajastaan, ei mitään muuta, siitä puhe mistä puute. Tässä tapauksessa ymmärrys on kadoksissa ja sitä kovasti etsitään. VOi se lötyäkin mutta turha luulla että se tuossa kulman takana lepää.
Fysiikka on pääosin empiirinen tiede jossa tutkitaan ilmiöitä, tehdään havaintoja, analysoidaan ja koetetaan löytää selitys. Nykyisin teoreettinen fysiikka on matemaattisesti erittäin pitkälle edennyt alue joka laatii teorioita näistä. Monet luonnonilmiöt ovat vaan kovin mutkallisia eivätkä suostu avautumaan helpolla. Inhimilliset ilmiön selitykset ovat siis olettamuksia kunnes toisin todistetaan. Sitten otetaan toinen malli käyttöön ja eletään sen kanssa kunnes taas... tätä on fysiikka. Se elää ja muuttuu jatkuvasti ja on absoluuttista todellisuuden totuuden etsintää
Sensijaan matematiikka on eksakti tiede joka etenee sekin hyppäyksittäin ja uusia totuuksia avautuu koko ajan. Tulokset ovat kuitenkin faktoja joihin voi luottaa jos ne kerran on oikeaksi todistettu. Fysiikka puolestaan nojautuu matematiikkaan ja matematiikka tarjoaa huikea työkalut fysiikan salojen avaukseen. Vastaavasti fysiikan puolelta on tullut valtava määrä matemaattisa menetelmiä ja ajattelua rikastamaan matematiikkaa. Ne toimivat nykyisin käsi kädessä eikä aina selvää rajaviivaa ole näkyvissä.
Tämä oli kaikille asiasta jotain ymmärtäville tuttua ja ehkä valaisevaa niille jotka ovat vasta tulleet asian äärelle.