Minulla on kaveri, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta. Viime aikoina hänen puheensa ovat muuttuneet. Hän ottaa toistuvasti puheeksi selkäsaunat ja piiskaamisen. Enkä ole välttynyt eäilyltä, että hän mielellään antaisi minulle selkäsaunan.
Olen saanut kerran yläasteikäisenä kunnolla piiskaa ja hän tuntuu tietävän tuon tapauksen melko tarkkaan. Minä tiedän kyllä millekä sylttytehtaalle ne jäljet johtavat.
Tuon ainokaisen selkäsaunani muistan hyvin mm. siksi, että luultavasti en ole sen jälkeen isääni silmiin katsonut, ehkä ohimennen vilkaissut. Koivuvitsalla piiskaaminen tuon ikäisenä oli suurinta häpeää.
En haluaisi olla ahdasmielinen ja olisi kai jotakin sanottavakin, kun asia taas tulee esille. Periaatteessa hyvää kaveria on autettava kaikissa mahdollisissa tilanteissa, sellainen käytäntö meillä on ollut. Nyt minua kuitenkin pelottaa, että en saa tilannetta poikki silloin kun haluaisin ja kaikki päättyy surkeaan parkuun, kuten teininä. Lopputulos voisi pahimmassa tapauksessa olla, etten kehtaisi katsoa häntä enää silmiin. Aina kun näkisin hänet, niin muistaisin, että tuo on vinguttanut minua piiskan kanssa kuin keskenkasvista. Saataisi hävettää, varsinkin, jos asiaa analysoitaisiin vielä jälkikäteen.
Tuohon elämäni ensimmäiseen piiskasaunaan suhtaudun melkoisen yksitotisesti ja pieni piiskaleikki voisi vapauttaa minua asiassa. Arvaatte varmaan mistä minä olen tuollaista tietoa päähäni saanut?
Kaveri hämmentää
4
702
Vastaukset
- Kutkaperse
Kuinka vanha pitää olla, että saa leikkiä piisaleikkejä? Riittääkö 16 vuotta?
- veljekset
Tuntuu että tuo kaveri hämmentää, sinua. sinun itsesi vuoksi - kun on tajunnut ja nähnyt suhtautumisesi isääsi. Siitä käänyt eräänlainen "lukko" päähäsi.
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, kaveri oli vain isoveljeni. Meillä oli kova kuri kotona, mutta ikänä en olisi uskonut, että saan faijalta kunnon piiskauksen 17v. . Ja se ei olut mitään leikkiä, vaan perseeni punotti ja oli paukaroilla, useamman päivän. Isoproidi näki tilanteen ja parkumiseni - hävetti ihan helvetisti, että "iso mies" saa paljaalle perseelle, housut kintuissa ja faijan kiinni pidellessä ja pieksiessä, normaalia reilumman selkäsaunan. Välit poikki myös siinä meni faijaan, vaikka yrittikin puhua asiasta (sillä syy oli minun, eikä mikään ihan pikku teko - eikä puoleltani mitenkään puolusteltavissa, mutta se on nyt sivuseikka). Meni reilut puolivuotta, siinä "kiukutellessa" ja olin valmis lähtemään kototo - mihin? Faijaa välttelin kaikin tavoin ja puhevälitkin olivat juu, jaa luokkaa jos sitäkään. Muta samankaton alla oli oltava, onneksi tilaa riitti. Tilanteesta kärsi koko perhe. Ja oli kaikinpuolin helvetillistä jaksoa tämä reilu puolivuotinen.
Isobroidi on ollut aina, mun "luotto" ja voitu puhua mistä vain. broidi yritti aluksi sovitella, kanssani juttua - eikä kokenut sitä sen ihmeellisemmäksi selkäsaunaksi kuin, mitä perheen pojat olimme, aina tarvittaessa kokeneet ja aina syystä. Minua alkoi ärsyttää, tuo höpöttäminen ja vaihdoin, yritin vaihtaa puheenaihetta, siinä useimmiten onnistumatta. Ehdin jo ajatella, että broidikin on liittoutunut, faijan kanssa ym. No "miehisyyttäni oli loukattu" ja sitä en antaisi anteeksi koskaan.
Viimekesänä olin isobroidin kanssa sovittu, että kun tulee kotona käymään ja mennään, kahdestaan mökille, vähän vaihtelemaan kuulumisia, Siinä oli jälleennäkemisen riemua ja käytiin mökkireissula ostamassa eväitä reissulle, Saunaa lämmiteltiin, saunottiin ja puhuttiin kaiken maailman asiat, jotka oli välimatkan takia jäänyt puhumatta. Tilanne muuttui kuitenkin, kun takassa paistoimme makkaraa, broidi ottikin kuin tyjästä faijan ja mun asiat ja tapahtumat puheeksi. Joka tietysti, sai minut raivon valtaan ja kiittelin" kovasti broidia että oli vittu, vissiin tarkoituksena pilata, meidän veljesten illan jne. Broidi kuunteli rauhassa, ei edes vastannut kun kysyin, "totesi vain että raivoa lisää", kyllä ääntä maailmaan riittää. Ja sitähän riitti, niin että jossain välissä, tajusin höpöttäväni samaa ja puhuvani itseäni pussiin.. Jossain vaiheessa ilmoitin myös että kiitti vaan ja että minä lähden, nyt vaikka kävellen. Mihin kysyi broidi - kotiinko? Ja muistutti että sinne on lähes 60 km. matkaa. Multa tuli sammakoita suusta ja ilmoitin että olkoon vaikka mitä, mutta nyt lähden.Aloin lyömään, kamojani reppuun ja juoksin kuin "kana" ympärimökkiä, niitä etsimässä. Broidi katseli touhuani, nousi ylös, heitti makkaransa ja tikkunsa takkaan. Kasvot olivat muuttuneet niin vihaisen näköisiksi etten muista koska sellaisina niitä olen nähnyt. Tarttui mitään sanomatta hiuksiini lujasti ja sanoi että noiko "mies" toimii ja olen kuin murrosikäinen kakara. Pakotti katsomaan silmiin ja lopettamaan, nuo kiemurtelut ja irtipääsy yritykset. Kiemurtelin ja huusin, taisipa siinä tippakin tulla silmään, niin kivuliaassa otteessa olin ja se silmiin katsominen. Päässä pyöri vaikka mitä ja päälimmäisenä se että onko broidikin kääntynyt minua vastaan?
Veljen ote kiristyi ja yritin silti rimpuilla ja onnistuin, myös potkaisemaan häntä, muutaman kerran, jolloin veli vetaisi kunnon avokämmenet, ympäri korviani. En tiedä kauvanko tätä menoa jatkui - ajantajuni, oli täysin mennyt ja ajatukset sekaisin. Vihdoin aloin uupua ja huutamiseni ja rimpuiluni Loppui. ja broidi kysyi, onko pikkuveli nyt riehunut tarpeeksi ja päästääkö hän otteen irti ja muistutti vielä, että ei sitten mitään temppuja enään, olemme kahden täällä ja hän on voimakas ja huomattavasti isompi, lihaksaampi ja tarvittaessa laittaa minut vaikka solmuun.
Istuimme takan ääreen ja veli alkoi puhua ja käski minun olla hiljaa ja kuunnella, mitä hänellä oli asiaa. ja katsekontaktin hän käski pitää itsessään, mikä välillä tuntui vaikealta ja sain siitä muistutuksen... Broidi palasi tapahtumiin, yksityiskohtaisesti, mitä kaikkea silloin tapahtui, ennen kuin faija voiteli minut oikein kunnolla. Oli tosi noloa, kuulla kaikki yksityiskohdat, sitä edeltävistä tapahtumista ja siitä kuinka olin rehennellyt jutulla, kylillä ja esittänyt niin miestä -pienikokoinen, myöhäismurrosikää elävä pentu - vai mies," ettei tosikaan. Teko ja teot olivat rikollisia, lievästi tai asteikolla lievää pahempia. (niiden merkitys ei nyt ole tässä se pointti, kuten jo tuolla aijemmin mainitsinkin) Koko kylä tiesi että syyllinen olin minä ja miten asetin koko perheemme, hieman kyseenalaiseen asemaan. Ja vielä Kun faija ja äiti, oli kylällä näkyvällä paikalla ja arvostetuja ihmisiä. Tätä yksityiskohtien perkamista jatkui pitkään ja aina kun yritin jotain sanoa, broidi ärähti - hiljaa ja kuuntele.- Veljekset
Saarna kesti ja kesti, kyyneleet tippuivat silmistäni, tajuntaani alkoi pikkuhiljaa tulla, mitä olin tehnyt ja mitkä seuraukset olisivat voineet olla - ja se miten olin rikkonut rajusti yhteisömme sääntöjä ja saattanut perheemme kysealaisen valoon ja miten isä ja äiti olivat kyläyhteisössä puhuneet typeryyksistäni ja saavuttaneet, luottamusta ja ymmärrystä. Ja minä olin selvinnyt kunnon piiskauksella ja vetänyt siitä herneet niin nenääni "miess kun olin olevinani". Niin että koko perheen ilmapiiri tulehtui jne. Saarna oli tosi pitkä ja näin jälkeenkin päin ajateltuna, olisin saanut kuulla sen jo paljon aikaisemmin2, mutta hyvä kun nyt - "minä itkua tuhertava mies, tai sellaiseksi itseni olin kuvitellut. Keskustelimme pitkää, siinä takanääressä jbroidin ilme oli entisensä, hän kuunteli minua ja minä häntä, välillä joku "suli" sisälläni ja tajusin tekoni merkityksen. Silmistä valui kyyneeleet ja broidi lohdutteli, minua entiseen tapaan. Valoisa kesäyö oli jo aamupuolella, kun päätimme, vielä mennä saunaan ja uimaan. Tunnelma oli hyvä jatkoimme vielä keskustelua. Jossain vaiheessa kerroin kuinka hyvälle tämä jutustelu on minusta tuntunut ja nyt todella tajuan miten olin silloin töpeksinyt ja sen että seuraukset olisivat voineet olla, vielä ikävämmät, kuin ne olivat. Sanoin myös että joku tässä kuitenkin vielä painaa minua. Broidi kysyi, mitähä se voisi olla? Kysyi vielä toisenkin kerran? En osannt vastata vaikka kuinka mietin ja kun tuntui että asi oli käyty läpi juurta myöten ja minulle oli selvinnyt, myös muutama asia, mitä en ollut aijemmin tiennyt.2
Broidi istui hiljaa ja minä myös, harvinais2en pitkään. Menimme sitten pesulle ja uimaan - ja broidi oli kaikenaikaa aivan hiljaa, joka sai minut miettimään. mitä tämä nyt on. Vastasi kysymyksiini korkei2ntaan yhdellä sanalla. Siinä kuivailimme itseämme terassilla. Ja vihdoin broidi avasi suunsa ja kysyi joko olen keksinyt tai oivaltanut, mikä minua vielä asiassa vaivasi. En osannut vieläkään vastata, enkä keksinyt mitä se voisi olla, vaikka olin asiaa miettinyt. Broidi tokaisi että hän on tiennyt sen kaikenaikaa ja minä, lähes riemastuneena, että mitä. Broidi alkoi puhua käsitteillä, joita en tahtonut aluksi ymmärtää - kunnes minulle valkeni, että todellisuudessa ja "miehisyyden" tunnossani ja2 siitä kurituksesta oli jäänyt puuttumaan palasia" ja että todellinen rankaisu oli vielä kokematta. Siihen kuului, anteeksipyyntö, kaikkia niitä kohtaan joita töppäilyni oli vahingoittanut, kyläläisiä ja omaa perhettäni kohtaan. Ja myös ettei se lukko" ja pahaolo lähde minusta pois ennen kuin olen nuo anteeksipyynnöt suorittanut. Vähän siinä jptain yritin änkyttää, kun jo silmissäni näin miten nöyränä minun on monelle anteeksipyyntöni esitettävä. Broidi otti minua olkapäistä kiinni ja katsoi suoraan silmiin ja sanoi että se onnistuu vain yhdellä konstilla ja sen hän hoitaa ja hallitsee. En vieläkään ymmärrä, vaikka olin siinä broidin silmien alla ja ote olkapäistä oli luja, mutta samalla turvallinen. Broidi ilmoitti että isän antama selkäsauna oli ollut riittämätön, nujertamaan minun kuvitelmiani "miehestä joka voi tehdä mitä vain ja todellisuudessa olin murro2siän kuohuksissa oleva pojan nuija. Polveni melkein nytkähtivät ja olo oli epäuskottava ja totesin ettet ole tosissasi. Johon broidi että aivan yhtä tosisaan kuin koko illan ja aamuyön keskustelujen ajan. Ja että nyt lähdetään, läheiseen koivikkoon, hakemaan yhdessä sopivat raipat. Inisin vielä ettet ole tosissasi - broidi vain katsoi minuun ja tarrasi niskasta kiinni, niin että tuoli kaatui ja pyyhekin jäi siihen. Läheisessä koivikossa yritin vielä puhua, että uneohdetaan tämä ja kaikki on nyt hyvin - ei vastausta. Broidi taitteli pitkiä koivuraippoja ja käski minun riipiä niistä lehdet, pyytelin vielä broidia harkitsemaan ja että lopettaisiin tämä touhu. Broidi tarrasi minua leuvasta ja napitti suoraan silmiin, totesi päättäväisellä äänellä, suu kiinni ja riivi ne lehdet. Kun kymmenen, pelottavan pitkää, monihaaraista koivuraippaa oli katkottu ja loputkin broidin kanssa riivitty, kuului käsky kantaa ne mökille. Siellä mentiin tupaan suoraan, olin valmiiksi alastomana, kun pyyhe oli jäänyt johonkin terassille, kuivaussession saatua uuden käänteen, samoin broidin pyyhe oli pudonnut johonkin. Sitten broidi tarttui. pitkillä kä2sillään minua niskahiuksista ja ensimmäinen raippa alkoi ehdä työtään reisillä, seuraava pakaroilla. kolmas selässä ja sitten taas reisillä ja ..... Huusin joka iskulla, joiden määrää en pystynyt laskemaan, tiheään tuli lyönnit ja tiheään vaihtui rikkimennyt raippa uuteen tuoreeseen. Ikku vaihtui ulinaksi ja ulina itkuksi, silmissä vain sumeni ja redet,pakarat, selkä tulessa. Lopuksi, kun jalkani alkoivat ilmeisesti nytkähdellä, broidi nappasi minut poikittain syliinsä ja olin jonkinlaisessa lukossa" nytkin - ja pakarat saivat vielä oman ertyis käsittelynsä. Huuto ja itku loppui, makasin broidin sylissä täysin voimattomana pitkään. - Veljekset
Veljekset kirjoitti:
Saarna kesti ja kesti, kyyneleet tippuivat silmistäni, tajuntaani alkoi pikkuhiljaa tulla, mitä olin tehnyt ja mitkä seuraukset olisivat voineet olla - ja se miten olin rikkonut rajusti yhteisömme sääntöjä ja saattanut perheemme kysealaisen valoon ja miten isä ja äiti olivat kyläyhteisössä puhuneet typeryyksistäni ja saavuttaneet, luottamusta ja ymmärrystä. Ja minä olin selvinnyt kunnon piiskauksella ja vetänyt siitä herneet niin nenääni "miess kun olin olevinani". Niin että koko perheen ilmapiiri tulehtui jne. Saarna oli tosi pitkä ja näin jälkeenkin päin ajateltuna, olisin saanut kuulla sen jo paljon aikaisemmin2, mutta hyvä kun nyt - "minä itkua tuhertava mies, tai sellaiseksi itseni olin kuvitellut. Keskustelimme pitkää, siinä takanääressä jbroidin ilme oli entisensä, hän kuunteli minua ja minä häntä, välillä joku "suli" sisälläni ja tajusin tekoni merkityksen. Silmistä valui kyyneeleet ja broidi lohdutteli, minua entiseen tapaan. Valoisa kesäyö oli jo aamupuolella, kun päätimme, vielä mennä saunaan ja uimaan. Tunnelma oli hyvä jatkoimme vielä keskustelua. Jossain vaiheessa kerroin kuinka hyvälle tämä jutustelu on minusta tuntunut ja nyt todella tajuan miten olin silloin töpeksinyt ja sen että seuraukset olisivat voineet olla, vielä ikävämmät, kuin ne olivat. Sanoin myös että joku tässä kuitenkin vielä painaa minua. Broidi kysyi, mitähä se voisi olla? Kysyi vielä toisenkin kerran? En osannt vastata vaikka kuinka mietin ja kun tuntui että asi oli käyty läpi juurta myöten ja minulle oli selvinnyt, myös muutama asia, mitä en ollut aijemmin tiennyt.2
Broidi istui hiljaa ja minä myös, harvinais2en pitkään. Menimme sitten pesulle ja uimaan - ja broidi oli kaikenaikaa aivan hiljaa, joka sai minut miettimään. mitä tämä nyt on. Vastasi kysymyksiini korkei2ntaan yhdellä sanalla. Siinä kuivailimme itseämme terassilla. Ja vihdoin broidi avasi suunsa ja kysyi joko olen keksinyt tai oivaltanut, mikä minua vielä asiassa vaivasi. En osannut vieläkään vastata, enkä keksinyt mitä se voisi olla, vaikka olin asiaa miettinyt. Broidi tokaisi että hän on tiennyt sen kaikenaikaa ja minä, lähes riemastuneena, että mitä. Broidi alkoi puhua käsitteillä, joita en tahtonut aluksi ymmärtää - kunnes minulle valkeni, että todellisuudessa ja "miehisyyden" tunnossani ja2 siitä kurituksesta oli jäänyt puuttumaan palasia" ja että todellinen rankaisu oli vielä kokematta. Siihen kuului, anteeksipyyntö, kaikkia niitä kohtaan joita töppäilyni oli vahingoittanut, kyläläisiä ja omaa perhettäni kohtaan. Ja myös ettei se lukko" ja pahaolo lähde minusta pois ennen kuin olen nuo anteeksipyynnöt suorittanut. Vähän siinä jptain yritin änkyttää, kun jo silmissäni näin miten nöyränä minun on monelle anteeksipyyntöni esitettävä. Broidi otti minua olkapäistä kiinni ja katsoi suoraan silmiin ja sanoi että se onnistuu vain yhdellä konstilla ja sen hän hoitaa ja hallitsee. En vieläkään ymmärrä, vaikka olin siinä broidin silmien alla ja ote olkapäistä oli luja, mutta samalla turvallinen. Broidi ilmoitti että isän antama selkäsauna oli ollut riittämätön, nujertamaan minun kuvitelmiani "miehestä joka voi tehdä mitä vain ja todellisuudessa olin murro2siän kuohuksissa oleva pojan nuija. Polveni melkein nytkähtivät ja olo oli epäuskottava ja totesin ettet ole tosissasi. Johon broidi että aivan yhtä tosisaan kuin koko illan ja aamuyön keskustelujen ajan. Ja että nyt lähdetään, läheiseen koivikkoon, hakemaan yhdessä sopivat raipat. Inisin vielä ettet ole tosissasi - broidi vain katsoi minuun ja tarrasi niskasta kiinni, niin että tuoli kaatui ja pyyhekin jäi siihen. Läheisessä koivikossa yritin vielä puhua, että uneohdetaan tämä ja kaikki on nyt hyvin - ei vastausta. Broidi taitteli pitkiä koivuraippoja ja käski minun riipiä niistä lehdet, pyytelin vielä broidia harkitsemaan ja että lopettaisiin tämä touhu. Broidi tarrasi minua leuvasta ja napitti suoraan silmiin, totesi päättäväisellä äänellä, suu kiinni ja riivi ne lehdet. Kun kymmenen, pelottavan pitkää, monihaaraista koivuraippaa oli katkottu ja loputkin broidin kanssa riivitty, kuului käsky kantaa ne mökille. Siellä mentiin tupaan suoraan, olin valmiiksi alastomana, kun pyyhe oli jäänyt johonkin terassille, kuivaussession saatua uuden käänteen, samoin broidin pyyhe oli pudonnut johonkin. Sitten broidi tarttui. pitkillä kä2sillään minua niskahiuksista ja ensimmäinen raippa alkoi ehdä työtään reisillä, seuraava pakaroilla. kolmas selässä ja sitten taas reisillä ja ..... Huusin joka iskulla, joiden määrää en pystynyt laskemaan, tiheään tuli lyönnit ja tiheään vaihtui rikkimennyt raippa uuteen tuoreeseen. Ikku vaihtui ulinaksi ja ulina itkuksi, silmissä vain sumeni ja redet,pakarat, selkä tulessa. Lopuksi, kun jalkani alkoivat ilmeisesti nytkähdellä, broidi nappasi minut poikittain syliinsä ja olin jonkinlaisessa lukossa" nytkin - ja pakarat saivat vielä oman ertyis käsittelynsä. Huuto ja itku loppui, makasin broidin sylissä täysin voimattomana pitkään.Hengitykse tasaannuttua, broidi nosti minut ylös ja halasi pitkään ja totesi että saipa poika oikein miehisen käsittelyn. Vei minut saunaan huuhteli viileällä vedellä. Ja vetäydyimme aittaan nukkumaan. Aamupäivällä heräsin siihen että olin broidissa aivan kiinni ja ajatukset alkoivat pyöriä tapahtuneessa, tuntui unelle mutta pakaroita poltteli sen verran että tajusin kaiken tapahtuneen. Broidikin heräili pikkuhiljaa ja muina miehinä päätimme mennä uimaan, ennen aamupalaa. Uimasta tultuamme broidi kuivasi minut varovasti ja levitti jotain voidetta reisilleni, pakaroille, selkään. Sinä päivänä puhuimme vielä paljon ja kotiuduttuamme broidi sanoi että, minulla on kaikille asiaa, hieman kakistellen, pyytelin anteeksi koko perheeltä ja kesän aikana selvitin asiat myös kylällä -kuin mies :). Nyt kaikki sujuu hyvin ja perheemme elää, sopuisaa arkea. Piiskan jäljet näkyivät pitkään. mutta kukaan ei niistä kysynyt - ehkä broidi oli valistanut porukoita ja ymmärsivät olla näin kysymättä. Olemme tulleet, vähän aikaa sitten yhteiseltä talvilomareissulta ja kaikilla oli ihan mukavaa, kuin silloi ennen. Broidille olen kiitollinen ikäni, kun avasi silmäni ja taisi siinä ohesa tehdä minusta, vastuuntuntuisen, miehenalun.
Selkäsauna ja selvät sanat ja teot virvoitti, vai miten se sanonta nyt meneekään -mutta meni miten meni, niin minulle asiat menivät perille kovemman kautta, enkä ole varmasti ainoa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä411743Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1641637Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on701378Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2381316Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2001214- 1281145
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3321127- 781076
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️2271057Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3141057