Kaveri hämmentää

Saarna kesti ja kesti, kyyneleet tippuivat silmistäni, tajuntaani alkoi pikkuhiljaa tulla, mitä olin tehnyt ja mitkä seuraukset olisivat voineet olla - ja se miten olin rikkonut rajusti yhteisömme sääntöjä ja saattanut perheemme kysealaisen valoon ja miten isä ja äiti olivat kyläyhteisössä puhuneet typeryyksistäni ja saavuttaneet, luottamusta ja ymmärrystä. Ja minä olin selvinnyt kunnon piiskauksella ja vetänyt siitä herneet niin nenääni "miess kun olin olevinani". Niin että koko perheen ilmapiiri tulehtui jne. Saarna oli tosi pitkä ja näin jälkeenkin päin ajateltuna, olisin saanut kuulla sen jo paljon aikaisemmin2, mutta hyvä kun nyt - "minä itkua tuhertava mies, tai sellaiseksi itseni olin kuvitellut. Keskustelimme pitkää, siinä takanääressä jbroidin ilme oli entisensä, hän kuunteli minua ja minä häntä, välillä joku "suli" sisälläni ja tajusin tekoni merkityksen. Silmistä valui kyyneeleet ja broidi lohdutteli, minua entiseen tapaan. Valoisa kesäyö oli jo aamupuolella, kun päätimme, vielä mennä saunaan ja uimaan. Tunnelma oli hyvä jatkoimme vielä keskustelua. Jossain vaiheessa kerroin kuinka hyvälle tämä jutustelu on minusta tuntunut ja nyt todella tajuan miten olin silloin töpeksinyt ja sen että seuraukset olisivat voineet olla, vielä ikävämmät, kuin ne olivat. Sanoin myös että joku tässä kuitenkin vielä painaa minua. Broidi kysyi, mitähä se voisi olla? Kysyi vielä toisenkin kerran? En osannt vastata vaikka kuinka mietin ja kun tuntui että asi oli käyty läpi juurta myöten ja minulle oli selvinnyt, myös muutama asia, mitä en ollut aijemmin tiennyt.2
Broidi istui hiljaa ja minä myös, harvinais2en pitkään. Menimme sitten pesulle ja uimaan - ja broidi oli kaikenaikaa aivan hiljaa, joka sai minut miettimään. mitä tämä nyt on. Vastasi kysymyksiini korkei2ntaan yhdellä sanalla. Siinä kuivailimme itseämme terassilla. Ja vihdoin broidi avasi suunsa ja kysyi joko olen keksinyt tai oivaltanut, mikä minua vielä asiassa vaivasi. En osannut vieläkään vastata, enkä keksinyt mitä se voisi olla, vaikka olin asiaa miettinyt. Broidi tokaisi että hän on tiennyt sen kaikenaikaa ja minä, lähes riemastuneena, että mitä. Broidi alkoi puhua käsitteillä, joita en tahtonut aluksi ymmärtää - kunnes minulle valkeni, että todellisuudessa ja "miehisyyden" tunnossani ja2 siitä kurituksesta oli jäänyt puuttumaan palasia" ja että todellinen rankaisu oli vielä kokematta. Siihen kuului, anteeksipyyntö, kaikkia niitä kohtaan joita töppäilyni oli vahingoittanut, kyläläisiä ja omaa perhettäni kohtaan. Ja myös ettei se lukko" ja pahaolo lähde minusta pois ennen kuin olen nuo anteeksipyynnöt suorittanut. Vähän siinä jptain yritin änkyttää, kun jo silmissäni näin miten nöyränä minun on monelle anteeksipyyntöni esitettävä. Broidi otti minua olkapäistä kiinni ja katsoi suoraan silmiin ja sanoi että se onnistuu vain yhdellä konstilla ja sen hän hoitaa ja hallitsee. En vieläkään ymmärrä, vaikka olin siinä broidin silmien alla ja ote olkapäistä oli luja, mutta samalla turvallinen. Broidi ilmoitti että isän antama selkäsauna oli ollut riittämätön, nujertamaan minun kuvitelmiani "miehestä joka voi tehdä mitä vain ja todellisuudessa olin murro2siän kuohuksissa oleva pojan nuija. Polveni melkein nytkähtivät ja olo oli epäuskottava ja totesin ettet ole tosissasi. Johon broidi että aivan yhtä tosisaan kuin koko illan ja aamuyön keskustelujen ajan. Ja että nyt lähdetään, läheiseen koivikkoon, hakemaan yhdessä sopivat raipat. Inisin vielä ettet ole tosissasi - broidi vain katsoi minuun ja tarrasi niskasta kiinni, niin että tuoli kaatui ja pyyhekin jäi siihen. Läheisessä koivikossa yritin vielä puhua, että uneohdetaan tämä ja kaikki on nyt hyvin - ei vastausta. Broidi taitteli pitkiä koivuraippoja ja käski minun riipiä niistä lehdet, pyytelin vielä broidia harkitsemaan ja että lopettaisiin tämä touhu. Broidi tarrasi minua leuvasta ja napitti suoraan silmiin, totesi päättäväisellä äänellä, suu kiinni ja riivi ne lehdet. Kun kymmenen, pelottavan pitkää, monihaaraista koivuraippaa oli katkottu ja loputkin broidin kanssa riivitty, kuului käsky kantaa ne mökille. Siellä mentiin tupaan suoraan, olin valmiiksi alastomana, kun pyyhe oli jäänyt johonkin terassille, kuivaussession saatua uuden käänteen, samoin broidin pyyhe oli pudonnut johonkin. Sitten broidi tarttui. pitkillä kä2sillään minua niskahiuksista ja ensimmäinen raippa alkoi ehdä työtään reisillä, seuraava pakaroilla. kolmas selässä ja sitten taas reisillä ja ..... Huusin joka iskulla, joiden määrää en pystynyt laskemaan, tiheään tuli lyönnit ja tiheään vaihtui rikkimennyt raippa uuteen tuoreeseen. Ikku vaihtui ulinaksi ja ulina itkuksi, silmissä vain sumeni ja redet,pakarat, selkä tulessa. Lopuksi, kun jalkani alkoivat ilmeisesti nytkähdellä, broidi nappasi minut poikittain syliinsä ja olin jonkinlaisessa lukossa" nytkin - ja pakarat saivat vielä oman ertyis käsittelynsä. Huuto ja itku loppui, makasin broidin sylissä täysin voimattomana pitkään.

Veljekset kirjoitti:

Saarna kesti ja kesti, kyyneleet tippuivat silmistäni, tajuntaani alkoi pikkuhiljaa tulla, mitä olin tehnyt ja mitkä seuraukset olisivat voineet olla - ja se miten olin rikkonut rajusti yhteisömme sääntöjä ja saattanut perheemme kysealaisen valoon ja miten isä ja äiti olivat kyläyhteisössä puhuneet typeryyksistäni ja saavuttaneet, luottamusta ja ymmärrystä. Ja minä olin selvinnyt kunnon piiskauksella ja vetänyt siitä herneet niin nenääni "miess kun olin olevinani". Niin että koko perheen ilmapiiri tulehtui jne. Saarna oli tosi pitkä ja näin jälkeenkin päin ajateltuna, olisin saanut kuulla sen jo paljon aikaisemmin2, mutta hyvä kun nyt - "minä itkua tuhertava mies, tai sellaiseksi itseni olin kuvitellut. Keskustelimme pitkää, siinä takanääressä jbroidin ilme oli entisensä, hän kuunteli minua ja minä häntä, välillä joku "suli" sisälläni ja tajusin tekoni merkityksen. Silmistä valui kyyneeleet ja broidi lohdutteli, minua entiseen tapaan. Valoisa kesäyö oli jo aamupuolella, kun päätimme, vielä mennä saunaan ja uimaan. Tunnelma oli hyvä jatkoimme vielä keskustelua. Jossain vaiheessa kerroin kuinka hyvälle tämä jutustelu on minusta tuntunut ja nyt todella tajuan miten olin silloin töpeksinyt ja sen että seuraukset olisivat voineet olla, vielä ikävämmät, kuin ne olivat. Sanoin myös että joku tässä kuitenkin vielä painaa minua. Broidi kysyi, mitähä se voisi olla? Kysyi vielä toisenkin kerran? En osannt vastata vaikka kuinka mietin ja kun tuntui että asi oli käyty läpi juurta myöten ja minulle oli selvinnyt, myös muutama asia, mitä en ollut aijemmin tiennyt.2
Broidi istui hiljaa ja minä myös, harvinais2en pitkään. Menimme sitten pesulle ja uimaan - ja broidi oli kaikenaikaa aivan hiljaa, joka sai minut miettimään. mitä tämä nyt on. Vastasi kysymyksiini korkei2ntaan yhdellä sanalla. Siinä kuivailimme itseämme terassilla. Ja vihdoin broidi avasi suunsa ja kysyi joko olen keksinyt tai oivaltanut, mikä minua vielä asiassa vaivasi. En osannut vieläkään vastata, enkä keksinyt mitä se voisi olla, vaikka olin asiaa miettinyt. Broidi tokaisi että hän on tiennyt sen kaikenaikaa ja minä, lähes riemastuneena, että mitä. Broidi alkoi puhua käsitteillä, joita en tahtonut aluksi ymmärtää - kunnes minulle valkeni, että todellisuudessa ja "miehisyyden" tunnossani ja2 siitä kurituksesta oli jäänyt puuttumaan palasia" ja että todellinen rankaisu oli vielä kokematta. Siihen kuului, anteeksipyyntö, kaikkia niitä kohtaan joita töppäilyni oli vahingoittanut, kyläläisiä ja omaa perhettäni kohtaan. Ja myös ettei se lukko" ja pahaolo lähde minusta pois ennen kuin olen nuo anteeksipyynnöt suorittanut. Vähän siinä jptain yritin änkyttää, kun jo silmissäni näin miten nöyränä minun on monelle anteeksipyyntöni esitettävä. Broidi otti minua olkapäistä kiinni ja katsoi suoraan silmiin ja sanoi että se onnistuu vain yhdellä konstilla ja sen hän hoitaa ja hallitsee. En vieläkään ymmärrä, vaikka olin siinä broidin silmien alla ja ote olkapäistä oli luja, mutta samalla turvallinen. Broidi ilmoitti että isän antama selkäsauna oli ollut riittämätön, nujertamaan minun kuvitelmiani "miehestä joka voi tehdä mitä vain ja todellisuudessa olin murro2siän kuohuksissa oleva pojan nuija. Polveni melkein nytkähtivät ja olo oli epäuskottava ja totesin ettet ole tosissasi. Johon broidi että aivan yhtä tosisaan kuin koko illan ja aamuyön keskustelujen ajan. Ja että nyt lähdetään, läheiseen koivikkoon, hakemaan yhdessä sopivat raipat. Inisin vielä ettet ole tosissasi - broidi vain katsoi minuun ja tarrasi niskasta kiinni, niin että tuoli kaatui ja pyyhekin jäi siihen. Läheisessä koivikossa yritin vielä puhua, että uneohdetaan tämä ja kaikki on nyt hyvin - ei vastausta. Broidi taitteli pitkiä koivuraippoja ja käski minun riipiä niistä lehdet, pyytelin vielä broidia harkitsemaan ja että lopettaisiin tämä touhu. Broidi tarrasi minua leuvasta ja napitti suoraan silmiin, totesi päättäväisellä äänellä, suu kiinni ja riivi ne lehdet. Kun kymmenen, pelottavan pitkää, monihaaraista koivuraippaa oli katkottu ja loputkin broidin kanssa riivitty, kuului käsky kantaa ne mökille. Siellä mentiin tupaan suoraan, olin valmiiksi alastomana, kun pyyhe oli jäänyt johonkin terassille, kuivaussession saatua uuden käänteen, samoin broidin pyyhe oli pudonnut johonkin. Sitten broidi tarttui. pitkillä kä2sillään minua niskahiuksista ja ensimmäinen raippa alkoi ehdä työtään reisillä, seuraava pakaroilla. kolmas selässä ja sitten taas reisillä ja ..... Huusin joka iskulla, joiden määrää en pystynyt laskemaan, tiheään tuli lyönnit ja tiheään vaihtui rikkimennyt raippa uuteen tuoreeseen. Ikku vaihtui ulinaksi ja ulina itkuksi, silmissä vain sumeni ja redet,pakarat, selkä tulessa. Lopuksi, kun jalkani alkoivat ilmeisesti nytkähdellä, broidi nappasi minut poikittain syliinsä ja olin jonkinlaisessa lukossa" nytkin - ja pakarat saivat vielä oman ertyis käsittelynsä. Huuto ja itku loppui, makasin broidin sylissä täysin voimattomana pitkään.

Lue lisää

Hengitykse tasaannuttua, broidi nosti minut ylös ja halasi pitkään ja totesi että saipa poika oikein miehisen käsittelyn. Vei minut saunaan huuhteli viileällä vedellä. Ja vetäydyimme aittaan nukkumaan. Aamupäivällä heräsin siihen että olin broidissa aivan kiinni ja ajatukset alkoivat pyöriä tapahtuneessa, tuntui unelle mutta pakaroita poltteli sen verran että tajusin kaiken tapahtuneen. Broidikin heräili pikkuhiljaa ja muina miehinä päätimme mennä uimaan, ennen aamupalaa. Uimasta tultuamme broidi kuivasi minut varovasti ja levitti jotain voidetta reisilleni, pakaroille, selkään. Sinä päivänä puhuimme vielä paljon ja kotiuduttuamme broidi sanoi että, minulla on kaikille asiaa, hieman kakistellen, pyytelin anteeksi koko perheeltä ja kesän aikana selvitin asiat myös kylällä -kuin mies :). Nyt kaikki sujuu hyvin ja perheemme elää, sopuisaa arkea. Piiskan jäljet näkyivät pitkään. mutta kukaan ei niistä kysynyt - ehkä broidi oli valistanut porukoita ja ymmärsivät olla näin kysymättä. Olemme tulleet, vähän aikaa sitten yhteiseltä talvilomareissulta ja kaikilla oli ihan mukavaa, kuin silloi ennen. Broidille olen kiitollinen ikäni, kun avasi silmäni ja taisi siinä ohesa tehdä minusta, vastuuntuntuisen, miehenalun.

Selkäsauna ja selvät sanat ja teot virvoitti, vai miten se sanonta nyt meneekään -mutta meni miten meni, niin minulle asiat menivät perille kovemman kautta, enkä ole varmasti ainoa.