Totta ja tuon lisäksi luultavasti myös lähestyttävämpi luonne eli sellainen ekstrovertti sosiaalinen.. Jos ei näytä hyvältä ja on sen päälle vielä hiljainen ujo syrjäänvetäytyvä niin vaikeaa on.
0Äänestä
Mystiikkaa-
En ollut nuorena mikään seurustelija tai ihastujatyyppi. Kun tapasin vähän yli parikymppisenä kivan mieheen, avioiduimme nopeasti.
Erosimme 17 vuotta myöhemmin ja tapailin oitis uusia miehiä ja aloin pidempään 10v suhteeseen, vain 3-4 kk ensimmäisen vaiheen tultua vireille. Myöhemmin tuo suhde kuihtui, varmasti alkujaan lähtökohdat olivat enemmän läheisyydenkaipuuta kuin oikeaa rakkautta.
Tuon suhteen kuihtumisen myötä lähdin oitis treffeille miehen kanssa joka oli osoittanut jo vuosia kiinnostusta. Tosin hänessä oli ollut jo alkujaan jotain, mitä yhteiseksi kemiassa sanotaan. Tämä suhde jatkuu edelleen.
Miksi näin on käynyt, vaikka nuorena en ollut mitenkään miesten perään... Ehkä siksi, että kun on ollut parisuhteessa, on jotenkin rennompi ja toisaalta taas ei etsi mitään ja antaa virran viedä. Odotuksiakaan ei ole nopeasti vaan haluaa myös itse katsoa rauhassa onko toisessa potentiaalia pidemmäksi. Eli ei tule nostettua esiin vaatimuksia tai odotuksia toiselle. Aika näyttää.
Toisaalta myös aikuisena kun on tutustunut ihmisiin parisuhteessa ollessaan, niin muut ovat jo nähneet sen rennon puolen ja tuntevat ihmisenä. Varmasti on niinkin että varatun rentous ja saavuttamattomuus aktivoi saalistusviettiä ja kiinnostusta. Ja sitten kun siirtyy vapaille markkinoille, niin halutaan merkata heti.
En ole kauniimpi kuin kukaan muukaan. Ihan tavallinen elämästä ja ihmisistä pitävä nainen.
0Äänestä
347289428
Mutta entä jos ei pidä elämästä eikä ihmisistä?
0Äänestä
M34jkkj
Hei! Sosiaalisemmat pariutuu helpommin. Jotkut pariutuu tosi helposti ku otetaan vaan joku ihan kiva ettei yksin tartte olla. Monasti tälläset ei kestä pitkään eikä suhteen laatu ole ihan parasta.. Niin että se sitä pariutumista ole. Parittelua. Kokeilua. Sarjaseurustelua :)
Itse olen suhtautunut seurusteluun ja tapailluunkin jopa vakavamin kuin moni avioliittoon nykypäiväänää. Enpä enää minäkään viitsi sitoutua ajatella. Ei se suhteesa olo mitään auvoa ole!
0Äänestä
9853859
Totta. Ne, jotka pariutuu helposti, myös eroaa helposti. Ollaan sosiaalisia muttei tiedetä, mitä rakkaus tarkoittaa.
0Äänestä
iuiyu
9853859 kirjoitti:
Totta. Ne, jotka pariutuu helposti, myös eroaa helposti. Ollaan sosiaalisia muttei tiedetä, mitä rakkaus tarkoittaa.
No tuo oli vähän klisee. Aikuisten oikeasti sosiaalinen ihminen käyttää toki sosiaalisia taitojaan myös parisuhteessaan. Ei-niin-sosiaalisilla sen sijaan on parisuhteessa vuorovaikutustaitojensa kanssa tekemistä. Saattaa olla työtä ja tuskaa. Etenkin, kun suhteessa on usein miten kaksi ei-niin-sosiaalista henkilöä.
0Äänestä
sosiaalinenujo
Pelkkä sosiaalisuus ja helposti lähestyttävyys ei takaa kumppanin löytymistä. Itse olen erittäin sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin, mutta jos olen yhtään kiinnostunut miehestä parisuhdemielessä menen totaalisesti kipsiin ja käyttäydyn todellakin kuin idiootti. Miehet pitävät minua "outona". Kaverimiehiä mulla on ollut aina kauheesti, juurikin siksi kun osaan kaveritasolla olla niin luonteva. En osaa yhtään flirttailla tuntemattomille, enkä edes humalassa muutu itsevarmaksi miesten suhteen. Esim kerran kiinnostava mies tuli puhumaan mulle baaritiskillä ja vastasin jotain idioottimaista. Mies tokaisi "oletko ujo?", johon hätäpäissäni vastasin että "kyllä". Mies toivotti hyvää illanjatkoa ja lähti. Suunnilleen vastaavia kokemuksia on paljon. Enhän mä ujo ole isossakaan porukassa jos ei tarvitse yrittää iskeä ketään...plääh..
Jos sitten parisuhteeseen saakka päädyn, olen rento ja osaan flirtata "omalle miehelleni". Ja ne vuorovaikutustaidot/ sosiaaliset taidot yleensäkin tulevat esiin joiden myötä minulle on kertynyt erittäin laaja ja heterogeeninen tuttavapiiri. Mutta siitä tuttavapiiristä ei kuitenkaan parisuhdetta ole löytynyt.
0Äänestä
MrBolivar
Niin, no kyse on aika paljon siitä mitenkä parisuhteelta odottaa; Jos odottaa että "on vain joku", ei sen löytäminen tänäpäivänä ole mikään vaikeus.Alkaa vain iskemään silmää jokaiselle vastakkaisen sukupuolen edustajalle niin äkkiä se sieltä irtoaa. Baarista nainen saa melkein 100% varmuudella miehen mukaan aina joten siitä saa myös helposti suhteen aikaiseksi.
Tuosta eteenpäin mitä enemmän ja syvällisempiä ajatuksia parisuhteesta on, sitä vaikeampaa sellaisen ihmisen löytäminen on.Tietysti on tekijöitä kuten sosiaalliset taidot, missä liikuu yms. asiat mitkä vaikuttavat.
Itse en kuitenkaan näe huonona jos ihmisellä on arvoja ja odotuksia toista kohtaan. Tuolloin on toisaalta helpompi etsiä sitä sitä ihmistä joka antaa oikeasti lisäarvoa ja mukavuutta omaan elämään.
0Äänestä
VainÄiti
Ei helposti pariutuminenkaan ole aina hyvä juttu. Minä sain helposti miehen, mentiin naimisiin, tehtiin muutama lapsi ja 11 vuotta myöhemmin ukko huomasi, ettei haluakaan olla aviomies tai isä. Ex - ukko on nyt villi ja vapaa. Minä taas vaikka kuinka olen aina huolehtinut ulkonäöstäni, olen aina laittautunut ja pukeudun nätisti niin olen nykyään jätettä joka kelpaisi vain seksimielessä.
Olkaa vaan tarkkana viimeistään perhettä miettiessä.
0Äänestä
Tindeka
Kyllä!Samoilla mennään.Kelpaa vain yhdenillan seuraksi.Jotenkin tuntuu että jos on hyvä ulkonäkö ja mukava luonne,pelkää että toinen ei riitä.???Surullista mutta totta.
0Äänestä
problems
Hä? Annatko toisten määritellä itsesi jätteeksi? Vai teetkö niin ilkeästi itsellesi? Lopeta tuollainen. Ala rakastaa itseäsi. Vain siten voi rakastaa toisia.
0Äänestä
7268
Laiskuus on hyvä katalysaattori. Kun aikansa parittelee vaihtelevalla menestyksellä ja joutuu hoitamaan itse kaikki asiansa niin pariutuminen alkaa vaikuttamaan hokuttavalta vaihtoehdolta lopunikäiseksi elämäntavaksi.
0Äänestä
Päivystävänainen
Tavis tai tavista rumempi nainen tässä hei. Nuoruuden ujousvaiheen jälkeen olen pariutunut helposti. Minulle on kelvannut omantasoinen tai "huonompitasoinenkin" mies, jos katsoo ulkonäköä tai varallisuutta tai asemaa. En ole niitä katsonut (mutta piti mainita kun nämä asiat tuntuvat olevan pop täällä) vaan ihastuminen on vain tapahtunut, kun on tutustunut toiseen. Älykkyys, huumori, samankaltaiset ajatukset elämästä on ne jotka on yhdistäneet.
Uskoisin että monilla pariutumattomilla on kyse siitä että katsotaan ihan liian pinnallisia asioita, sitä ulkonäköä tai varallisuutta. Mielessä on valmiina joku käsitys siitä millainen sen kumppanin on oltava ja sitten lähdetään raakkaamaan. Eikä niin kuin ennen vanhaan, että tutustuttiin ja sitä myöten lähtee ihastuminen tai sitten ei.
Olen usein sanonut olevani onnekas, kun olen ihastunut ihmisiin, jotka ovat ihastuneet minuun. Joillekin se tuntuu olevan aivan ylivoimaista, kun oman tasoiset eivät viehätä.
Vaimo uskoo suhteen muodostuksessa tuohon "hitaasi lämpiävän kattilan" teoriaan tosin kuin minä. Jos minun tunnesoppani ei heti kiehu yli, se ei kokemuksesta lämpene ikinä.
0Äänestä
iuiyu
Helposti... tai vaikeasti... Miten sitä mitataan? Pariutumisessa on suurimmaksi osaksi kyse vain siitä mitä halutaan, millaista kumppania etsitään. Mikä sopii juuri minulle.
0Äänestä
problems
"Helposti", mitä se on, mitä tarkoittaa?
Kun tietää mitä tahtoo, se helpottaa kaikessa. Myös kumppanin löytämisessä. Monet ihmiset etsivät vääränlaista kumppania, vääristä paikoista. Tottakai siinä voi käydä niin, ettei löydy. Tai löytyy, mutta kumppani osoittautuu täysin vääräksi.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toisilla on parrempi ulkonäkö.
Totta ja tuon lisäksi luultavasti myös lähestyttävämpi luonne eli sellainen ekstrovertti sosiaalinen..
Jos ei näytä hyvältä ja on sen päälle vielä hiljainen ujo syrjäänvetäytyvä niin vaikeaa on.
En ollut nuorena mikään seurustelija tai ihastujatyyppi. Kun tapasin vähän yli parikymppisenä kivan mieheen, avioiduimme nopeasti.
Erosimme 17 vuotta myöhemmin ja tapailin oitis uusia miehiä ja aloin pidempään 10v suhteeseen, vain 3-4 kk ensimmäisen vaiheen tultua vireille. Myöhemmin tuo suhde kuihtui, varmasti alkujaan lähtökohdat olivat enemmän läheisyydenkaipuuta kuin oikeaa rakkautta.
Tuon suhteen kuihtumisen myötä lähdin oitis treffeille miehen kanssa joka oli osoittanut jo vuosia kiinnostusta. Tosin hänessä oli ollut jo alkujaan jotain, mitä yhteiseksi kemiassa sanotaan. Tämä suhde jatkuu edelleen.
Miksi näin on käynyt, vaikka nuorena en ollut mitenkään miesten perään... Ehkä siksi, että kun on ollut parisuhteessa, on jotenkin rennompi ja toisaalta taas ei etsi mitään ja antaa virran viedä. Odotuksiakaan ei ole nopeasti vaan haluaa myös itse katsoa rauhassa onko toisessa potentiaalia pidemmäksi. Eli ei tule nostettua esiin vaatimuksia tai odotuksia toiselle. Aika näyttää.
Toisaalta myös aikuisena kun on tutustunut ihmisiin parisuhteessa ollessaan, niin muut ovat jo nähneet sen rennon puolen ja tuntevat ihmisenä. Varmasti on niinkin että varatun rentous ja saavuttamattomuus aktivoi saalistusviettiä ja kiinnostusta. Ja sitten kun siirtyy vapaille markkinoille, niin halutaan merkata heti.
En ole kauniimpi kuin kukaan muukaan. Ihan tavallinen elämästä ja ihmisistä pitävä nainen.
Mutta entä jos ei pidä elämästä eikä ihmisistä?
Hei! Sosiaalisemmat pariutuu helpommin. Jotkut pariutuu tosi helposti ku otetaan vaan joku ihan kiva ettei yksin tartte olla. Monasti tälläset ei kestä pitkään eikä suhteen laatu ole ihan parasta.. Niin että se sitä pariutumista ole. Parittelua. Kokeilua. Sarjaseurustelua :)
Itse olen suhtautunut seurusteluun ja tapailluunkin jopa vakavamin kuin moni avioliittoon nykypäiväänää. Enpä enää minäkään viitsi sitoutua ajatella.
Ei se suhteesa olo mitään auvoa ole!
Totta. Ne, jotka pariutuu helposti, myös eroaa helposti. Ollaan sosiaalisia muttei tiedetä, mitä rakkaus tarkoittaa.
No tuo oli vähän klisee. Aikuisten oikeasti sosiaalinen ihminen käyttää toki sosiaalisia taitojaan myös parisuhteessaan. Ei-niin-sosiaalisilla sen sijaan on parisuhteessa vuorovaikutustaitojensa kanssa tekemistä. Saattaa olla työtä ja tuskaa. Etenkin, kun suhteessa on usein miten kaksi ei-niin-sosiaalista henkilöä.
Pelkkä sosiaalisuus ja helposti lähestyttävyys ei takaa kumppanin löytymistä. Itse olen erittäin sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin, mutta jos olen yhtään kiinnostunut miehestä parisuhdemielessä menen totaalisesti kipsiin ja käyttäydyn todellakin kuin idiootti. Miehet pitävät minua "outona". Kaverimiehiä mulla on ollut aina kauheesti, juurikin siksi kun osaan kaveritasolla olla niin luonteva. En osaa yhtään flirttailla tuntemattomille, enkä edes humalassa muutu itsevarmaksi miesten suhteen. Esim kerran kiinnostava mies tuli puhumaan mulle baaritiskillä ja vastasin jotain idioottimaista. Mies tokaisi "oletko ujo?", johon hätäpäissäni vastasin että "kyllä". Mies toivotti hyvää illanjatkoa ja lähti. Suunnilleen vastaavia kokemuksia on paljon. Enhän mä ujo ole isossakaan porukassa jos ei tarvitse yrittää iskeä ketään...plääh..
Jos sitten parisuhteeseen saakka päädyn, olen rento ja osaan flirtata "omalle miehelleni". Ja ne vuorovaikutustaidot/ sosiaaliset taidot yleensäkin tulevat esiin joiden myötä minulle on kertynyt erittäin laaja ja heterogeeninen tuttavapiiri. Mutta siitä tuttavapiiristä ei kuitenkaan parisuhdetta ole löytynyt.
Niin, no kyse on aika paljon siitä mitenkä parisuhteelta odottaa; Jos odottaa että "on vain joku", ei sen löytäminen tänäpäivänä ole mikään vaikeus.Alkaa vain iskemään silmää jokaiselle vastakkaisen sukupuolen edustajalle niin äkkiä se sieltä irtoaa.
Baarista nainen saa melkein 100% varmuudella miehen mukaan aina joten siitä saa myös helposti suhteen aikaiseksi.
Tuosta eteenpäin mitä enemmän ja syvällisempiä ajatuksia parisuhteesta on, sitä vaikeampaa sellaisen ihmisen löytäminen on.Tietysti on tekijöitä kuten sosiaalliset taidot, missä liikuu yms. asiat mitkä vaikuttavat.
Itse en kuitenkaan näe huonona jos ihmisellä on arvoja ja odotuksia toista kohtaan.
Tuolloin on toisaalta helpompi etsiä sitä sitä ihmistä joka antaa oikeasti lisäarvoa ja mukavuutta omaan elämään.
Ei helposti pariutuminenkaan ole aina hyvä juttu. Minä sain helposti miehen, mentiin naimisiin, tehtiin muutama lapsi ja 11 vuotta myöhemmin ukko huomasi, ettei haluakaan olla aviomies tai isä. Ex - ukko on nyt villi ja vapaa. Minä taas vaikka kuinka olen aina huolehtinut ulkonäöstäni, olen aina laittautunut ja pukeudun nätisti niin olen nykyään jätettä joka kelpaisi vain seksimielessä.
Olkaa vaan tarkkana viimeistään perhettä miettiessä.
Kyllä!Samoilla mennään.Kelpaa vain yhdenillan seuraksi.Jotenkin tuntuu että jos on hyvä ulkonäkö ja mukava luonne,pelkää että toinen ei riitä.???Surullista mutta totta.
Hä? Annatko toisten määritellä itsesi jätteeksi? Vai teetkö niin ilkeästi itsellesi? Lopeta tuollainen. Ala rakastaa itseäsi. Vain siten voi rakastaa toisia.
Laiskuus on hyvä katalysaattori. Kun aikansa parittelee vaihtelevalla menestyksellä ja joutuu hoitamaan itse kaikki asiansa niin pariutuminen alkaa vaikuttamaan hokuttavalta vaihtoehdolta lopunikäiseksi elämäntavaksi.
Tavis tai tavista rumempi nainen tässä hei. Nuoruuden ujousvaiheen jälkeen olen pariutunut helposti. Minulle on kelvannut omantasoinen tai "huonompitasoinenkin" mies, jos katsoo ulkonäköä tai varallisuutta tai asemaa. En ole niitä katsonut (mutta piti mainita kun nämä asiat tuntuvat olevan pop täällä) vaan ihastuminen on vain tapahtunut, kun on tutustunut toiseen. Älykkyys, huumori, samankaltaiset ajatukset elämästä on ne jotka on yhdistäneet.
Uskoisin että monilla pariutumattomilla on kyse siitä että katsotaan ihan liian pinnallisia asioita, sitä ulkonäköä tai varallisuutta. Mielessä on valmiina joku käsitys siitä millainen sen kumppanin on oltava ja sitten lähdetään raakkaamaan. Eikä niin kuin ennen vanhaan, että tutustuttiin ja sitä myöten lähtee ihastuminen tai sitten ei.
Olen usein sanonut olevani onnekas, kun olen ihastunut ihmisiin, jotka ovat ihastuneet minuun. Joillekin se tuntuu olevan aivan ylivoimaista, kun oman tasoiset eivät viehätä.
Vaimo uskoo suhteen muodostuksessa tuohon "hitaasi lämpiävän kattilan" teoriaan tosin kuin minä. Jos minun tunnesoppani ei heti kiehu yli, se ei kokemuksesta lämpene ikinä.
Helposti... tai vaikeasti... Miten sitä mitataan? Pariutumisessa on suurimmaksi osaksi kyse vain siitä mitä halutaan, millaista kumppania etsitään. Mikä sopii juuri minulle.
"Helposti", mitä se on, mitä tarkoittaa?
Kun tietää mitä tahtoo, se helpottaa kaikessa. Myös kumppanin löytämisessä. Monet ihmiset etsivät vääränlaista kumppania, vääristä paikoista. Tottakai siinä voi käydä niin, ettei löydy. Tai löytyy, mutta kumppani osoittautuu täysin vääräksi.