Näin rumana miehenä aina väliin kiirii mieleen ajatus että jos nyt heittäisin lusikan nurkkaan niin kuinka pitkäks aikaa sitä muumioituis kotona. Jos vanhempiani ei olis niin epäilisin että makaisisin kämpilläni ehkä muutaman vuoden. Kaikki laskuni ovat suoraveloituksella ja senverran on säästöjä että ei tili tyhjenisi heti. Sen jälkeen varmaan haastemiehet kaipailisi ja minut löydettäisiin. Pomo saattais soitella muutamia kertoja ja kun työ on muutenkin melko vapaata kyllästyisi hän varmaan melko pian ja ilmoittais vain että työsuhteemme on päättynyt. Kaipailut olisivat siinä.
Kuljen kyllä harrastamassa paikoin isollakin porukalla mutta olen heille vain joku joka häärii mukana niin tuskin heistäkään kukaan kaipailisi. Joku saattaisi puolessavälissä kautta kysellä makkaratulilla et "oletteko muuten sitä xxxxxxx nähny" Kukaan ei ole nähny ja homma jää siihen. Mulle ei muutenkaan kukaan pidä noista piireistä yhteyttä. Yksi kaveri on jonka kans soitellaan. Ollaan väliin pitkiäkin aikoja soittelematta koska yleensä yhteydenpito on vain minun harteilla joten aika jolloin hän alkaisi ehkä oikeasti ihmettelemään olisi parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Naapureita ei kiinnosta muutenkaan olenko kotona vaiko en joten vaikka olisin jo matojen syömä ja kaikki talven lumityöt tekemättä ei ketään kiinnostaisi. Riittää vaan kun ei hajuhaittoja tule heidän kotiinsa.
Tällaista tää yksinäisen ruman miehen elämä on. En yhtään ihmettele kun väliin tulee uutisia jossa joku on ollut kuolleena kotonaan vuosia ja kukaan ei ole kaivannut. Minunkin kohtaloksi tuo joskus koituu. No onneksi siellä ikuisessa pimeydessä ei enään tarvi murehtia maallisista jäännöksistään. Yksin synnytään yksin kuollaan. Kun ei enään ole mitään ei ole yksinäisyyttäkään tai suruja.
Kuljen kyllä harrastamassa paikoin isollakin porukalla mutta olen heille vain joku joka häärii mukana niin tuskin heistäkään kukaan kaipailisi. Joku saattaisi puolessavälissä kautta kysellä makkaratulilla et "oletteko muuten sitä xxxxxxx nähny" Kukaan ei ole nähny ja homma jää siihen. Mulle ei muutenkaan kukaan pidä noista piireistä yhteyttä. Yksi kaveri on jonka kans soitellaan. Ollaan väliin pitkiäkin aikoja soittelematta koska yleensä yhteydenpito on vain minun harteilla joten aika jolloin hän alkaisi ehkä oikeasti ihmettelemään olisi parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Naapureita ei kiinnosta muutenkaan olenko kotona vaiko en joten vaikka olisin jo matojen syömä ja kaikki talven lumityöt tekemättä ei ketään kiinnostaisi. Riittää vaan kun ei hajuhaittoja tule heidän kotiinsa.
Tällaista tää yksinäisen ruman miehen elämä on. En yhtään ihmettele kun väliin tulee uutisia jossa joku on ollut kuolleena kotonaan vuosia ja kukaan ei ole kaivannut. Minunkin kohtaloksi tuo joskus koituu. No onneksi siellä ikuisessa pimeydessä ei enään tarvi murehtia maallisista jäännöksistään. Yksin synnytään yksin kuollaan. Kun ei enään ole mitään ei ole yksinäisyyttäkään tai suruja.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Noinhan se menee tai menisi monen kohdalla. Nykyään vanhuksetkin on jätetty niin yksin ettei edes kaikilla omaiset muista että on edes olemassa. Jos ei naapuri huomaa niin ei ehkä kukaan.
Onneksi on kotihoitoa ruokajakelua postin kantoa ym. jotka hieman pitää silmällä.
Alottajan kohdalla ei osaa sanoa kaipaako kukaan vai ei.... sen ehkä alottaja ite tietää parhaiten.
Vakavilla asioilla ei silti ole leikkiminen.
Pelkosi ovat aiheellisia ja ovat kaupungistumisen ja yksilökeskeisen elämäntavan sivutuotteita, eivätkä pelkästän rumien miesten ongelmia. Moni sinkku miettii näitä asioita etenkin vanhetessaan. Vanhemmat kuolleet eikä ole sisaruksia tai heidän kanssaan ei olla tekemisissä, asutaan eri paikkakunnalla jne. Pitkään yksin asuneet viihtyvät monesti yksin eivätkä koe esim. tarvetta höpistä joka ilta puhelimessa ystäviensä kanssa tai ilmoitella olostaan tai olinpaikastaan. Työttömällä ei edes pomo kaipaa. Kissa ei pidä meteliä jos omistaja kuukahtaa, nakertaa ehkä jalkaa. Koira saattaa metelöidä.
Kyllä näitä asioita miettii itse kukin. Mikähän neuvoksi? YYA-sopimus naapurin mummojen kanssa?
Ei se ole ulkonäkökysymys, onko ihminen yksinäinen. Yksinäisyyttä on ,olin tavallisen näköinen ,kokoinen ja seurallinen, kun jäin työeläkkeelle. Kului vuosi ,että yksikään ihminen olisi soittanut ja kysynyt kuinka olet viihtynyt ,jaksanut . Lehtikauppiaat olivat ainoita jotka muistivat. Sitten heräsin ei s....na missä mennään. Otin salaisen puhelinumeron . Sukulaiseni kuoli ,nyt tuli hätä ,kun olisi tarvittu hautaan kantajaa, mutta ei ollut numeroa mistä apua pyytäisi. Olen rakentanut elämäni niin että lähden täältä yksin. En ole velkaa kenelkkään. Suoraveloitus hoitaa maksuni niin että voin maata täällä kuukausia ,ilman että kukaan kysyisi mitään.
Eläkeläisellä on sekin puoli kun eläke juoksee automaattisesti ja pankin kanssa voi tehdä suoraveloitussopimukset laskuista. Tietty se on jos vuokranantaja ilmoittaisi vuokran noususta eikä siihen vastattaisi. Mutta en ainakaan minä vuokranantajana lähtisi asiaa tarkistelemaan varsinkaan siinä tapauksessa jos epäilisin vuokralaisen makaavan kuolleena kämpässsään, sillä mikäs sen parempi vuokralainen kuin kuolleena kämpässä pötköttelevä jolta vuokrat kuitenkin säännöllisesti tulevat. Kerrostaloissa kun vielä kuolleena voi hyvinkin kuivata ja muumioitua, niin ei silloin hajuhaittojakaan mitään tule. Eli yksityisenä vuokranatajana antaisin mennä vuokrat korottamatta hyvinkin pitkään, tapauksesta riippuen jopa 10 vuottakin. Ja sähkölaskut nyt ovatkin aina vaihtelevia suuruudeltaan jo suoraveloitussopimuksessakin.
Mä luulen että joku taloyhtiön huoltomies jossain vaiheessa joutuisi käymään huoneistossa ja asia sillä sitten paljastuisi, mutta hyvässä lykyssä voisi mennä monta vuotta niin että ei pakollisia huoltomieskäyntejäkään tulisi. Posti on toinen asia, mutta paljon sitä mahtuu kerrostalon ovesta kun ei lehtiäkään enää tilalla, ja jos vielä ei mainoksia kyltti ovessa.
" sillä mikäs sen parempi vuokralainen kuin kuolleena kämpässä pötköttelevä jolta vuokrat kuitenkin säännöllisesti tulevat"
Kun se ruumis mätänee sinne, koko kämppä joudutaan repimään auki.
Sou? Menee vakuutuksen piikkiin eikä tarvi liata käsiään ollenkaan.
Tuskin korvaa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016011220943568_uu.shtml
Ois kyl kauheeta kun jälkeen jäis pornokokoelmat ja porno google haut. spermaiset vaatteet joutuis perikunta viikkaamaan hyllyyn.
Miksi ostat pornoo kun sitä löytää netistä mielinmäärin? Toisekseen itselläni on koneelleni salasana joten kone lähtee periaatteessa myös mun mukana ja ne jokapäiväiset pillunkuvien hakuhistoriat jäävät bittitaivaaseen. Vaatteenikin pesen säännöllisesti ja spekut ruikkaan vessapaperiin joten valkoläikkiä ei pitäis vaatteista löytyä. On muuten wcpaperilla menekkiä mun taloudessa. Tiedän kanssa kuolevani yksin. Olen varma että mut löydetään vain rankana kun ketään ei elämäni kiinnosta. Senverran joitain että muistavat haukkua tasaisin välein vaikka pahaa en ole kenellekään tehnyt.
Entä jos kuolee runkatessaan? Siinä sitten on löytäjillä hymy herkässä kun mies makaa housut kintuissa, kulli kourassa ja kuivunutta spermaa mahan päällä.
Meillä on tarkka talonmies. Se on myös utelias eikä aina noudata sääntöjä... Jos alkaisin haista kotonani, niin kyllä se varmasti parissa päivässä olisi tullut sisälle omilla avaimillaan tsekkaamaan tilanteen :)
Mutta kysymykseen, kaipaisiko kukaan. Kukaan tärkeä siis. Kyllä kaipaisi.
Naisia nyt kaivataan aina. Jos ei just kukaan sukulainen niin exä tai sitä edellinen tai sitäsitä edellinen........................
Synnyppä rumaksi mieheksi niin ainoat jotka kaipaavat ovat ne jotka vaativat rahaa.
Miksi ihmeessä eksäni kaipaisivat tai surisivat minua enää suhteen loppumisen jälkeen? Mikä on ollutta, se on mennyttä.
Minusta on aivan yhdentekevää, muistaako minua joku kuoltuani. Kunhan muistavat edes eläessäni.
Naapuri heitti lusikan nurkkaan pari vuotta sitten. Aamulla kun lähdin töihin, ajattelin rapussa, että joku on jättänyt roskapussin mätänemään kesähelteellä. Kun tulin iltapäivällä töistä, rapussa oli huumaava kalmanhaju ja ghostbusters-miehet olivat tyhjentämässä kämppää.
Joskushan ihminen muumioituu, mutta aika usein ruumiinnesteet tulevat ulos ja haju on kauhea. Sen kämppä tyhjennettiin ikkunan kautta nosturilla parketteja myöten, että sinne aikanaan pystyi joku muuttamaan tilalle.
Toi oliskin tärkeää kun muistettais silloin kun on hengissä eikä vasta sitten kun on kuollu. Väliin ärsyttää kun hautajaisiin tulee joitain henkilöitä jotka yleensä ovat puhuneet pahaa kyseisestä henkilöstä eivätkä muuten ole olleet kiinnostuneita mutta hautajaisissa esitetään niin kaipaavaa ja surevaa. Hittoako se enään mitään auttaa. Olisivat silloin kun toinen oli hengissä näyttäneet arvostusta eikä vasta jälkeenpäin. Sama jos joku kuuluisa mutta parjattu henkilö kuolee joka eläessään on saanu aina lokaa niskaan mutta kuoleman jälkeen otsikoissa ollaan niin surevia ja puhutaan hienosti ja arvostavasti.
Tekopyhää juu. Tosin minun ymmärtääkseni hautajaisiin mennään enemmänkin ottamaan osaa surijoiden tunteisiin vaikkei itseä niin surettaisikaan.
Uskon tai ainakin toivon että kaverini jäisivät kaipaamaan. Varmaan käytännössä jäisi osa läheisemmistä sukulaisistakin. Kukaan vastakkaisen sukupuolen edustaja (isää lukuunottamatta) sen sijaan tuskin, koska tällä hetkellä ei ole ketään miestä kierroksessa.
Ei minua kukaan kaipaisi. En tunne ketään tältä maapallolta.
soita 112:een ei kantsi stressata se meni jo enimmäkseen on hyvä mennä kun nyt tällä kerralla oli tuuria
Ei kukaan ikääntyneitä vanhempiani lukuunottamatta. Muita en tunne. Jännä ajatella että sitten jonain päivänä kun kuolen, niin ketään ei ole hautajaisissani sikäli jos ruumistani edes löydetään.
Ihan sama mulla. Valtio joutuu köyhästä taskustaan kaivamaan kuvetta että joku kantahenkilökunta käy kärräämässä mut monttuun. Multakasaan lyödään pystyyn joku laudanpätkä jossa lukee tuntematon rumilus. Oikeastaan toivoisin että päätyisin luontoon karhujen, kettujen, korppien ja muiden petojen nokittavaksi. Olis minustakin edes jollekin eliölle jotain hyötyä. Jäisin näin ikuisesti kadoksiin. Kunnes joku sienestäjä potkaisee kalloa ja säikähtää itsekin lähes sydärin partaalle.
Kyllä näin auringon lisääntyessä alkaa taas enemmän ja enemmän poislähtö käymään mielessä. Mikään ärsytä niin paljon kun näkee iloisia ja nauravia pariskuntia käsikädessä kävelemässä tuolla ja se riekkuminen vaan pahenee kun kesä tulee. Sitten yksinäisenä ja rumana joka ei koskaan saanut sitä haaveilemaansa perhettä pitäis kärvistellä täällä. Ei vaan enään jaksa. Mulla kanssa iäkkäät vanhemmat. Niin kauan kun he ovat täällä on minunkin oltava. En soisi heille sitä ikävää koska ovat ainoita jotka välittää jos nyt tekisin itsarin.
Sama homma. Sitten kun vanhemmista aika jättää ja saan saateltua heidät hautaan, niin loppuu tämä touhu omaltakin osaltani. Kaikki on muuten jo valmiiksi mietitty tapaa myöden ja testamentti laadittu.
Ei kertakaikkiaan mitään syytä enää elää, kun joka ikisen unelmansa on joutunut tappamaan. Ei tämmöistä olemista jaksa loputtomiin, mistä ei saa minkäänlaisia onnistumisen tunteita.
Tässä taas hyvin kuvastuu miksi eutanasia olisi sallittava myös rumille.
Kyllä vain. "Suikkarikapselilla" mahtaisi olla verrattain hyvä kysyntä näillä "hoodeilla". Fly me to the moon baby...🚀
Kuolleen kamppa haku etsi.
Kampaaja, parturit puhuu naisille LVI kuitti vihaa ja kyynärpäät väkivaltaa, vedessä kuparia.
Pitää ostaa veden suodatin.
Kampaajan ostaa työpaikalle ei sitruunaa,
En mä sillai mieti miksi ajautunee jo jopa ehkä turhan helposti yrittämään itsemurhaa kun omissa päätelmissään tulee siihen johtopäätökseen ettei kukaan kaipaa toki mitään varmuuttahan ei välttämättä ole kenelläkään kaipaako meitä kukaan enää sen jälkeen kun vanhemmat ovat menehtyneet varsinkaan jos ei ole lapsia mutta jopa välit omaan lapseenkin pystyy pilaamaan
Lapset, velkojat, työakverit ja ystävät jäisivät kaipaamaan.