Naiset haukkuivat pikkupoikaa rumaksi

Kiva yleistää tuollaisten kusipäisten käytös siten, kuin se olisi muka ihan normaalia tavallisten aikuisten naisten keskuudessa. Arkipäivää tuollainen haukkuminen on korkeintaan 14-vuotiaille teinipissiksille.

Mitä enemmän naiset on saaneet vapauksia ja valtaa sitä enemmän niiden pahuus tihkuu lävitse kun kaikki estot poistuvat. Positiivista tuossa uutisessa on sentään se että kun pojalle jo varhain tulee selväksi naisten sielunmaiseman rumuus niin osaa sitten vanhempana suhtautua niihin ilman romanttisia haihatteluja.

Juuri tuollaisia asioita naiset aina alemman tason miehistä sanovat.

Haukkuminen oli täysin perseestä. Ihmettelen kyllä, miksei äiti sanonut siinä tilanteessa mitään? Pojalle olisi voinut tulla parempi mieli, jos tuohon kiusaamiseen olisi puututtu välittömästi. Olisivat naisetkin saaneet mahdollisuuden miettiä ja pyytää anteeksi, mikä sekin olisi voinut parantaa pojan oloa. Mutta siis kaikkineen paskamaista käytöstä, millä voi huonossa tapauksessa olla kauaskantoisia seurauksia.

Ihmettelen suuresti, ettei lapsen äiti käskenyt pissisten painua helvettiin siinä paikassa.

Siitä pojasta tulee jännämies, ampuu vielä kaikki koulunsa tytöt.

Tollasia kikattavia selfieitä ottavia tyhjäpäitä ne on...

miksi naiset olette tuollaisia antakaa hyvät ihmiset lasten olla lapsia ja se on lapsi tosi törkeää ei lapsille eikä muillekkaan ihmisille noin sanota naisilla ei enään nykyään mitään häpyä olis antanut kovaa ja lujaa vyöremmistä paljaaseen perseeseen niin törkeää oli anteeksi antamatonta naisilta nyt tuli paha mieli ja auerit antaa lasten olla mikä nyky naisia vaivaa pedofiiliaa auereita pienille pojille tarjotaan rahaa seksiä vastaan ja nyt tämä nykyajan naiset sairaita päästänsä

Noiden naisten ainoa tapa pyytää anteeksi olisi lupaus pillunannosta sitten kun tämä lähes sokea poika täyttää 16v, eli vähintään 10 kerran pillunantokortti per lärvi 16v syntymäpäivälahjaksi, silloin voisin todeta tuollaisen törkeän käyttäytymisen kuitatuksi.

-

http://www.vauva.fi/keskustelu/2517340/minua_pilkattiin_kuntosalilla_tuntematon_mies_laittoi_pilkkaajille_luun_kurkkuun

naiset oli just sellaisia koulussakin ja ovat vieläkin joten mikään ei ole muuttunut. Rumat ei ole ihmisiä naisten mielestä.

Nykyään suutin osa nuorista naisista on tunteettomia ja pahoja. Mitäs uutta siinä on?

Minä en kiusannut ketään koulussa ja siksi en ollutkaan suosittu.

Tuollaisia naisia olisi pitänyt lyödä heti. En tarkoita mitään tönäisyä tai läpsäisyä, vaan lyöntiä päähän niin lujaa kuin voimaa löytyy.

Pojan äiti:"poika jaksaa olla iloinen ja positiivinen ja kehua muita" Tuo noiden lutkien käytös oli vain alkua sille mitä poikaa saa kokea tyttöjen taholta teini-iässä ja vanhempana, tuskin jaksaa olla kauaa positiivinen ja iloinen ja toivottavasti tuo tapaus jää pojan mieleen hautumaan ja kasvattaa vihaa ja hänestä saadaan potentiaalinen ATM soturi, joka rankaisee pinnallisia naisia kuolemalla.

Minun perunakellarissani tuollaiset naiset saisivat rangaistuksen, jota rajoittaa vain mielikuvitukseni ja työkalujen määrä

Törkeitä on naiset mutta seon sitä nykypäivää että naiset on kauniita ja miehet rumia

Hitto kun ois mukava ollu olla paikalla. Ois tytöt saaneet haukkua muakin samalla. Kun tällänen ruma nahkaliiviä moottoripyöräillessä käyttävä mies kun olen. Tiedä vaikka ois päästy nauttimaan vaikka pikkupojan kans jätskiannokset ja saatu ihailla hienoa avaruusrakettia.

Sellaisia törkeitä me kaikki jonkun kohdalla ollaan. Jos ei arvostella ääneen, niin mielessä kuitenkin. Mikä on tietysti fiksumpaa eikä pahoita kenenkään mieltä. Kyllä elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kulkemaan.

Rumat pojat pitäisi seuloa jo heti kouluun mennessä joukosta ja alkaa antamaan heti niille tukea ja erityiskohtelua. Olisin niin itsekin aikanaan halunnut. Minun koko elämän jatkunut kiusaaminen johti täydelliseen itsetunnon menetykseen, erakoitumiseen, arkuuteen ja jatkuvan itsemurha ajatusten kanssa elämiseen.
Kaikki alkoi heti kun menin ekalle luokalle. Samantien kimppuuni hyökättiin. Olin silloin hieman arka mutta kuitenkin innokas tutustumaan uusiin kavereihin. Mihinkään piireihin mua ei hyväksytty. Olisin halunnut pelata jalkapalloa vapaa ajalla niin muut oppilaat eivät huolineet mukaan ja liikuntatunnilla pääsin korkeintaan maaliin tai "vaihtomieheksi" joka yllätys ei päässyt kertaakaan kentälle. Mulla oli ala asteella vain yksi kaveri koko sen ajan. Myös kolmannen ja neljännen luokan opettaja otti minut silmätikukseen koska yksi kiusaajista oli hänen poikansa. Ei en ollut aikuisen suojelussa vaan kaikki valheet mitä hänen poikansa ja muut kiusaajat valehtelivat hänelle sain heti syyllisenä niskoilleni ja jopa jälki istuntoa vaikka mitään en ollut tehnyt. Pojat vaan nauroivat. Tämä opettaja jopa soitteli vanhemmilleni kuinka ilkeä olen muita kohtaan ja sain sitten kotonakin haukut. Miten voisin olla ilkeä kun en uskaltanut edes puhua kenellekään. En saanut turvaa mistään. Ensimmäisen kerran yritin tappaa itseni neljännen luokan keväällä. Olin kuullut että lääkkeitä liikaa syömällä kuolee. Söin äitini koko "lääkepurkin" Olivat kalkkitapletteja. Maha tuli kipeäksi ja äitiltä haukut mihin olen hukannut hänen aamutaplettinsa. Sanoin että purkki hajos ja laitoin kaikki vessan pönttöön. Kysyin vaisusti ovatko ne lääkkeet vaarallisia. Äiti heltyi kun ilmeisesti luuli että olin hänestä huolissaan ja sanoi että kulta pieni ne vain vahvistaa luustoa.
En menestynyt koulussa kun pelkäsin koko siellä olon ajan. Halusin vain kotiin aina pian. Eikä silloin ketään kiinnostanut kiusataanko jotakuta. Yläasteella alkoi toinen helvetti. Silloin kiusaamispiirit laajenivat mutta jotenkin olin alistunut kohtalooni ja rupesin heidän kanssaan haukkumaan itseäni. Kun kerran annoin pääkiusaajalleni linkkarin ja sanoin että tapa mut kun mieles tekee kuitenkin. Meni hän hämilleni. En välittänyt vaikka olisin puukosta saanut. Vihasin niin itseäni. Hän sanoi ootsä hullu ja heitti linkkarin maahan. Senjälkeen kiusaamiseni hiipui ja fyysinen väkivalta muuttui enään lieväksi henkiseksi.
Menin ammattikouluun ja täältäkin löytyi yksi kiusaaja. Silti selvitin koulun. Sitten menin erityisesti kiinnostavalle alalle opiskelemaan ja siellä ei enään kiusattu. Sain jopa kavereita vaikka epäilin kaikkia että mitä nuokin minussa näkee miksi ne ei kiusaa. Sain hyvät paperit ja nyt oli kiintoisa ammattitutkinto alla. Sitten armeijaan. Ja eikö sinnekin sattunut näitä tulevia koviksia jotka joka välissä yritti nujertaa mut. Olin erätaitoinen ja tulin parhaiten toimeen metsäleireillä ja ammuin varuskunnan parhaimpia tuloksia tullen jopa valtakunnallisesti kolmoseksi joutui ne ehkä kannustamaan oman varuskunnan ampujaa vaikka sitä katkeran kateellista nurinaa ja henkistä kiusaamista oli silti.
Sitten pääsin töihin unelma ammattiini. Sain työskennellä yksin ja opin nopeasti homman ja niin pomot kun asiakkaatkin antoivat positiivista palautetta. Halusin kehittyä ja vaihdoin toiseen firmaan. Ja eikö perkele tänne sattunut kiusaaja pomo. En tiedä miksi se otti mut silmätikukseen mutta haukkui kaikki mitä tein jo etukäteen. En osannut kuulemma mitään. Mistä hän niin päätteli vaikka ei ollut edes työnjälkeä nähnyt. Otin lopputilin ja seuraavaan. Täällä samanlainen idiootti pomona. Työtä ei varsinaisesti haukuttu vaan henkilökohtaista elämääni vaikka hän ei siitä tiennyt mitään. Kauaa en tässä firmassakaan ollut haukkuja kuulemassa kunnes pääsin nykyiseen firmaan. Työnantaja on äärimmäisen tyytyväinen työpanokseeni ja asiakkailta tulee positiivista palautetta. Kerrankin tunnen olevani jossain hyvä. Siitten naiset. Kun koko ikä on haukuttu olemusta niin eipä ole naisiltakaan tullut koskaan mitään positiivista. Koska olen ruma ja itsetunto on nujerrettu totaalisesti ei mun joskus haaveilemaa perhettä ole koskaan pystynyt perustamaan. Välillä kuulen tällaista kuiskuttelua kuin tämä pikkupoikakin aikuisilta. Mutta aikuiselle miehellehän se on sallittua. Ei sellainen nostata some raivoa. Mulla on ikää lähes 40v. Kaikista piireistä mut on syrjitty ulos jo lapsesta saakka. Mulla on yksinäinen työ ja yksinäinen harrastus. Ja olen niistä tyytyväinen. Pelkään edelleen ihmisiä kuten ala asteellakin että kaikki ajattelevat vain pahaa enkä halua niitä kohdata ilman pakkoa. En silti ole itsetuhoinen. Olen tottunut että en kelpaa muiden ihmisten seuraan eikä minulla ole kavereita ja olen tottunut tähän mitä on ja olen tyytyväinen.
Mulla tuli kyynel silmään kun luin tuon uutisen. En haluaisi tuolle pojalle todellakaan tätä samaa kohtaloa kun mulla. Totuus vaan on se että kiusaaminen ei lopu aikuisenakaan valitettavasti. Se vaan hyväksytään paremmin silloin.

Itse kyllä olen niin kanaemo että suojelen mukulaani viimeiseen hengen vetoon. Vaikka sitten kusipäiltä. Haukkuminen on aina pers*estä.

Saisko kuvan siitä kersasta, voisi niinkuin objektiivisesti verifioida että oliko se kiusaamista vai oliko se vain totuus?

Jotkut lapset ovat aivan saatanan rumia. Tääkin niitä faktoja joita kehtaa myöntää vain anonyymisti netissä.

Naiset on heikkoja. Ei ne uskalla kaupassa alkaa sanomaan vastaan josku teinipissis alkaa haukkumaan. Ei naiset edes uskalla vastustaa jännämiehiä eikä naisista ole mihinkään. Naiset on pahimpia kiusaajia aina ollut.

Tuli mieleen toisin päin sattunut tapaus, jossa jotkut n. 7-9-vuotiaat pikkuskidit haukkuivat minua, tuolloin jo aikuista naista. Olivat ilmeisesti jotain mustalaispenikoita, ainakin ihan siltä näyttivät, ja pysäytttivät mut ollessani liikkeellä pyörällä. Yrittivät ensin kinuta mua lainaamaan pyörääni niille, mutta kun kieltäydyin, huudettiin päin naamaa: "Sä oot tosi ruma!" Nykyaikana ei lapsiakaan kasvateta kunnioittamaan edes itseään vanhempia ihmisiä, tosin jos nuo tosiaan niitä mustalaisia olivat niin ei kyllä ihmekään, niillähän ei ole aikuisenakaan mitään tapoja.