kirjoitimme joskus tuohon aikaan ylioppilaiksi.
Ja jatkoimme opiskeluja kuka missäkin...
Ja niin vaan kuulimme seuraavaa;
jotkut saamelaiset ylioppilaaat saivat joitakin stipendejä että ne pystyivät elättämään sillä itseään opiskeluaikana.
Vaan en kuullut kenenkään suomalaisen ylioppilaan saaneen stipendejä, elätimme itsemme työllä ja lainalla. Ja maksoimme kauan opiskelujen päätymisen jälkeen opintolainoja pois.
Onks toi tasa-arvoa ja demokratiaa ?
Ja jatkoimme opiskeluja kuka missäkin...
Ja niin vaan kuulimme seuraavaa;
jotkut saamelaiset ylioppilaaat saivat joitakin stipendejä että ne pystyivät elättämään sillä itseään opiskeluaikana.
Vaan en kuullut kenenkään suomalaisen ylioppilaan saaneen stipendejä, elätimme itsemme työllä ja lainalla. Ja maksoimme kauan opiskelujen päätymisen jälkeen opintolainoja pois.
Onks toi tasa-arvoa ja demokratiaa ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jo vain minä sain kahvilusikan kun tulin kolmanneksi hiihtokilpailussa.mulla on se vieläkin tallessa.se on hieno.
ja mie kai myös joskus lusikan, ei mitään tukeja saamelaiset ole saaneet sellasesta, höpö puhetta
Täyttä soopaa. Samallalailla ovat joutuneet rahoittamaan opinnot kuin muutkin.
Alkuperäinen teksti on tosiasia 70-luvulla. Mitä sen tarkoittaa´, kirjoitus ei ota kantaa.
Fakta pysyy faktana vaikka joku (ilmeisesti veroilla elätetty) yrittää vääristellä.
Lapinsivistysseura ja saamelaisjärjestöt jakoivat stipendejä, totta! Syrjäkylillä kasvaneet joutuivat jo lukiossa kaikki kulunsa maksamaan, vuokraamaan asunnot Ivalosta, Sodankylästä tai Rovaniemeltä. Muutamat olivat lukioaikana koulun ohella töissä, mikä siihen aikaan oli erittäin harvinaista.
Monen saamelaisen nuoren opintielle yksikin pieni stipendi oli merkittävä kannustin. Että edes saamelaisten ystävät antoivat tunnustusta heidän opinkäynnilleen!
Rajasetuliittojakoi stipendejä rajaaeutukuntien opiskelijoille. Sekä näiden että " saamelais"järjestöjen stipendien saajat valittiin opinnoissaan menestyneiden keskuudesta. - Ammattiopinnot ne vasta olivat kalliita, lainoja kertyi maksettavaksi pitkäksi aikaa valmistumisen jälkeen. Stipendejä ei näkynyt, kotikunnan matka-avustuksia saivat vain muutamat hakijat, suomalaisia ja saamelaisia opiskelijoita.
täällä yks suomalainen joka oli koko lukioaikansa myös töissä... eikä saanut mitään stipendejä missään vaiheessa vaikkka menestyi vähintään yhtä hyvin kuin saamelaiset luokkakaverit... saamelainen joka menestyi "pikkuisenkin" oli hirveän iso asia. suomalainen ei saanut mitään vaikka mnenestyi keskimääräistä paremmin, vaan joutui menemään töihin jo keskikoulu-lukioaikana...
turha se on jauhaa paskaa jos ei tiedä. keskinkertaista huonommin menestyneitä saamelaisia palkittiin mutta suomalaisia ei.
noin kertovat siihen aikaan kouluja käyneet.
Míten on mennyt elämässä kun stipendiä ei tullutkaan? Toivottavasti pääsit omilla lahjoillasi opiskelemaan rahakkaaseen ammattiin, ettei tarvitse enää vertailla todistuksia 60-luvun luokkakavereiden kanssa. Aika parantaa tyhjän kukkaronkin.
Näköjään puhut paskaa, kaikissa tapauksissa. Siitä päätellen olet elinkelvoton paskaloinen, muiden maksamilla veroveroilla elävä paska. Suksi vittuun.
Stipendejä ja apurahoja jaetaan stipendirahaston hyväksyttyjen sääntöjen mukaan.
Koulujen ja lukioiden opettajainkokoukset päättävät Stipendinsaajista kunkin rahaston ilmaiseminen sääntöjen mukaan. Eivät järjestöt tai muut määrittele stipendin saajien henkilöä. Ivalon keskikoulussa tai lukiossa ei tietääkseni ollut 1960-luvulla yhtäkään saamelaista opettajaa. Moitteet siitä, että stipendit on jaettu epäoikeudenmukaisesti, on siis osoitettava noille suomalaisille opettajille, ei saamelaisia voi kaikesta syyttää.
Ammatti- tak yliopistoopiskelijoillekin jaettiin ja jaetaan apurahoja eri tahoilta stipendirahastojen sääntöjen mukaan. Apurahojen jakajat toimivat melkein aina yksityisellä rahalla. Kai he saavat itsesääntönsä laatia - säännöt tosin lopulta käyvät viranomaisten hyväksyttävänä.