Kulttuuria harrastavat miehet onnellisia ja....

Rikas monikulttuurisuus... höpö höpö. Minkälainen tynnyrissä kasvanut puusilmä ihailee jotain yksittäistä kulttuuria, rotua tai kansallisuutta yli muiden?

Vaikka olen elänyt suhteellisen pienellä alalla ja tutustumiseni muihin kulttuureihin voisi olla kokemuksellisempaa, en ole vielä nähnyt mitään ylitse muiden parempaa rikastuttajaa oman suomalaisuuteni valossa. Sikäli, Suomeen on aina helppo palata, asua ja elää, sekä on jo tietoinen epäkohdista joihin voi vaikuttaa tai joihin ei, suuria yhteentörmäyksiä itse kantavaestöön ei tarvitse pelätä syntyvän kuten muualla.

Eri kansallisuuksien kesken sidotut parisuhteet muuten eivät ongelmiltaan juuri poikkea kuin samankaan kesken solmitut. Itse asiassa ongelmia monesti tuntuu hieman olevan enemmän ja vaatii sopeutumista. Esim ranskalainen ystäväni valittaa että thaimaalainen vaimonsa tekee aivan liikaa töitä, ei koskaan lomaa. Toisessa maassa asuva sisareni on joutunut sietämään eteläamerikkalaisten melko perhekeskeisen elämäntyylin, perhe tulee iholle joka asiassa ja kaikki asiat ovat perheenkin asioita. Italiassa asuva läheiseni pitää uudesta suvustaan, mutta kyllä suomalaistyttö joutuu kohtaamaan sielläkin nuoren naisen aseman toisenlaisena kuin syntymämaassaan. Itse en voisi kuvitella alkavani suhteeseen vaikkapa intialaisen kanssa. Mukavia poikia (nuorempi väestö) mutta vaikka perinteitä rikotaan yhden toimesta, ei sama koske koko sukua. Esimerkiksi naisen asema muuttuu kovin hitaasti, kuten moni muukin asia, johon jokainen oppii syntymästään saakka.

Maahanmuuttajiin en ole tutustunut. Minua vierastuttaa joidenkin ihosteleva tapa tutustua toiseen. Ja asioita jotka eivät ole itsestäänselviä, pidetään sellaisina. Vietnamilaiset maahanmuuttajat ovat muuten ystävällistä, mukavaa väkeä. Ja työteliäitä, kuten aasialaiset yleensäkin. Mutta ei mikään kulttuuri ole ylitse muiden. Kaikissa on omat hienot ja vieraammat ominaisuutensa. Kuten suomalaisissa yksilöissäkin.