Evolutionistin taistelu totuutta vastaan

Evoluutioteoriansa kanssa kamppaileva evolutionisti joutuu sisäiseen ristiriitaan itsensä kanssa, kun hän joutuu taistelemaan totuutta vastaan.
Kuvitelkaamme, että hän löytää asfaltilta pienen ruuvin, ottaa sen käteensä ja tutkii sitä. Hänelle ei tule mieleenkään, että se olisi kehittynyt evoluution kautta, sillä se on selvästi suunniteltu. Joku älyllinen olento on sen suunnitellut. Vaihtoehtoja on kaksi: joko Jumala tai ihminen. Hän päättää uskoa, että suunnittelija on ihminen. Se on turvallinen valinta. Ihmisen olemassaoloon uskomisen ei aiheuta hänelle ongelmia. Ihmiselle ei tarvitse tehdä tiliä elämästään kuoleman jälkeen.

Mutta jos evolutionisti katsoo ympärillään olevaa luontoa, hän huomaa sielläkin merkit suunnittelusta, vielä paljon monimutkaisemmasta ja viisaammasta suunnittelusta kuin mitä on tarvittu ruuvin suunnitteluun. Jälleen hänellä on kaksi vaihtoehtoa: suunnittelija on joko Jumala tai ihminen. Jos hän valitsee uskon, että ihminen on kaiken suunnitellut, hänelle naurettaisiin, sillä jokainen tietää, ettei kukaan ihminen, ei edes viisaimmat tiedemiehet, pysty suunnittelemaan luonnon mekanismeja. Vaihtoehdoksi jää Jumala. Sisimmässään hän tietääkin, että näin on.
Nyt evolutionistille tulee kuitenkin ongelma. Jos hän sanoo, että Jumala on kaiken luonut, hän samalla tunnustaa, että Jumala on olemassa ja hän joutuu vastuuseen Jumalan edessä kaikesta, mitä on elämässään tehnyt ja siksi Jumala on pakko sulkea pois laskuista. Ehkä hän ei tiedä mitään syntien anteeksisaamisesta Jeesuksen kautta ja siksi hän ei osaa ottaa sitä mahdollisuutta huomioon.

Ongelman ratkaisemiseksi hänen on pakko sepittää mielikuvituksen pohjalta kolmas vaihtoehto suunnittelijan korvaamiseksi. Niinpä hän päättää keksiä, että kaikki voidaan selittää syntyneen itsestään sattumien kautta satojen miljoonien vuosien aikana. Kukaan ei voisi tarkistaa teoriaa, koska kukaan ei ole elänyt niin kauan. Laaditaan lukematon määrä erilaisia hypoteeseja ja oletuksia, jotka asetetaan oikeaan järjestykseen ja käytetään paljon tieteellisiä termejä ja ilmaisuja, jotka saavat tavallisen kansalaisen uskomaan, että kaikki on tieteellisesti todistettu. Teorian julkistaminen annetaan korkeasti koulutettujen ateististen tiedemiesten tehtäväksi, niin ettei kukaan uskalla olla erimieltä.

Vielä on kuitenkin yksi kiusallinen ongelma - Kreationistit, jotka huomaavat teoriassa olevat aukot ja vilpillisen taustamotiivit. Kiusallista, että kreationistien joukossa on myös korkeasti koulutettuja tiedemiehiä, joilla on kokonaan eri näkemys kaiken synnystä. Nämä piirit pitää saada vaiennettua keinolla millä hyvänsä. Koska heitä ei saada uskomaan valhetta, heidät pitää saada mollattua tyhmiksi, tietämättömiksi, mielisairaiksi, valehtelijoiksi. Erilaiset pilkkaavat nimitykset otetaan käyttöön kaikessa laajuudessaan. Kun evolutionisteilta puuttuvat argumentit, ne korvataan solvauksilla. Totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan.

"Alussa loi Jumala taivaan ja maan." (1.Moos.1:1)