Tietoa papaijasta pliis...

Niin ja jos joku vois vielä kirjoittaa sen tekstin sun puolesta, niin hyvä olisi...

Laita hakukoneelle hakusanaksi alkuun vaikka papaija, niin alkaa tietoa löytyä. Mm. seuraavat sivut:

http://www.vogel.fi/rohdoskasvit/papaija.htm

http://www.fruitbox.com/index.asp?val=628
http://www.finfood.fi/finfood/kasvikset.nsf/0/44891C12AAB47EC1C2256E0B00355135?opendocument&Start=1&Count=1000&ExpandView&View=1

http://www.terveydenhoitouutiset.fi/rohtokas/12.htm

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11071&lang=fi

http://www.fitness.fi/fitness2/ravinto/eksoottiset_hedelmat/papaija/index.shtml

Mä teen aina tälleen että kerään kaikkee tietoo copy pastella netistä kyseisestä aiheesta esim wordiin ja sitten alan vaan lukee läpi mitä niissä on ja lyhentelen sen kivaksi tekstiksi..tietenki sillai että ei oo koko ajan samoja juttuja..

PAPAIJA
(Carica papayaedulis)
Papaija on kotoisin trooppisesta Amerikasta. Nykyään se on levinnyt maailman kaikille trooppisille vyöhykkeille.

Papaija on soikea tai päärynänmuotoinen hapoton hedelmä. Paksu kuori, jota ei syödä, on kellanvihreä tai -oranssi. Hedelmäliha on oranssia tai lohenpunaista, aromaattista, mehukasta ja pehmeää. Hedelmän sisällä on runsaasti pieniä siemeniä, jotka poistetaan ennen syömistä. Kypsä papaija tuntuu kevyesti painettaessa pehmeältä. Raaka papaija kypsyy huoneenlämmössä muutamassa päivässä. Papaijassa on paljon C-vitamiinia ja karoteenia.

Koska papaija on hapoton voidaan se maustaa ennen syömistä sitruuna-, appelsiini- tai limemehulla. Näin sen maku tulee paremmin esille. Papaijaa käytetään samalla lailla kuin meloneita. Se sopii jälkiruokiin ja maistuu hyvältä myös kylmän lihan lisäkkeenä. Liharuokien kanssa se onkin suositeltava yhdistelmä, sillä papaija sisältää ruuansulatusta edistäviä entsyymejä.

Papaijaa säilytetään viileässä, 8 - 12 asteessa. Papaija tuottaa runsaasti etyleeniä, jota syntyy kasvien hengityksessä. Papaijaa ei siis kannata säilyttää sellaisten kasvisten läheisyydessä, jotka kärsivät etyleenistä.



Ison ja mehevän papaijan voi hyvin kuvitella roikkumaan puussa alkuperäisessä kasvuympäristössään Etelä-Amerikan trooppisessa metsässä. Nykyisin sitä viljellään trooppisilla alueilla ympäri maailman.

Ulkoapäin paipaija eli paw-paw muistuttaa suurta päärynää ja maultaan persikkaa ja melonia. Kauniin lohenpunaisen hedelmälihan voi nauttia sellaisenaan lohkoina tai suoraan kuoresta koverrettuna. Halkaistun papaijan pinnalle sirotellaan hieman inkivääriä ja puristetaan muutama tippa limen tai sitruunan mehua. Myös mustapippuria muistuttavia siemeniä voi syödä, mutta ne ovat maultaan väkeviä. Siemenet on helppo kovertaa irti lusikalla.

Kypsän papaijan tunnistaa tasaisen keltaisesta väristä. Vihertävän hedelmänkin voi ostaa kotiin kypsymään. Tarkista kuitenkin, että väri on kannan ympäriltä keltainen. Käsittele hedelmää varovasti, sillä sen ohut kuori rikkoontuu helposti.

Monikäyttöinen papaija sopii yhteen niin makeiden kuin suolaistenkin ruoka-aineiden kanssa. Se piristää jäätelöannoksia, hedelmäsalaatteja sekä rahka- ja jogurttivälipaloja. Kokeile papaijaa myös maustetun grillatun kanan tai äyriäisten kanssa.

Papaijassa on runsaasti A-vitamiinia ja papaini-entsyymiä, joka pilkkoo proteiinia ja tekee hedelmästä helposti sulavan.

Papaija
Papaija tulee meille trooppisesta Amerikasta. Papaijan oranssinkeltainen hedelmän maku muistuttaa makeata melonia. Kuoret eivät ole syötäviä, kun taas siemenet voi syödä. Papaija sisältää paljon A- ja C-vitamiinia. Tarjoile papaijaa esim. sitrusmehulla tai rommilla kostutettuna jälkiruuaksi.

Papaija


Papaija on päärynän muotoinen ja muistuttaa maultaan melonin ja persikan sekoitusta. Hedelmä on kypsää silloin kun kuori on kellanoranssi. Hedelmäliha on mainiota joko sellaisenaan tai salaateissa. Papaijassa on entsyymiä, joka estää liivatetta hyytymästä, joten liivatetta sisältäviin ruokiin sitä ei kannata käyttää. Lihan mureuttajana se sen sijaan on erinomainen. Papaijan siemenetkin voi syödä, mutta useimmiten ne kaavitaan pois. Papaija kärsii kolhuista, joten sitä on syytä käsitellä varoen

Papaija
Trooppisesta Amerikasta kotoisin olevan melonipuun Carica papaya tummasiemeninen hedelmä on suosittu aamiaisruoka kuumissa maissa. Oranssinvärinen hedelmäliha tarjotaan viipaloituna sokerin ja sitruuna- tai limettimehun kanssa. Sitä syödään kinkun kanssa alkuruokana, tai hedelmäsalaatissa ilman kinkkua. Papaija voidaan myös keittää ja tarjota kuten kurpitsa. Kuoren ei tarvitse olla kaunis ja laikuton, kunhan hedelmä tuntuu pehmeältä. Hedelmän koko vaihtelee eri lajikkeilla huomattavasti, pienen omenan koosta aina yhdeksänkiloiseen. Kauppaa varten viljellään tavallisimmin puolen kilon painoisia hedelmiä.

Makeiskaupoista saa kuivattua papaijaa, josta lapset näyttävät pitävän kovasti. Minulle se toi mieleen sota-ajan "namimurut", jotka olivat kuivattuja, joskus sakariinilla makeutettuja vihanneksia.

Melonipuusta ja sen raaoista hedelmistä saadaan tihkumaan maitiaisnestettä, josta valmistetaan mm. elintarviketeollisuuden käyttämää papaiini-nimistä entsyymiä. Se edistää ruoansulatusta hajoittamalla valkuaisaineita. Tähän ominaisuuteen perustuu esimerkiksi mureuttajasuola, jota sirotellaan lihan päälle ennen paistamista. Suosittelevatpa jotkut papaijan tai mureuttajasuolan käyttämistä hyönteisten puremiin - pahkurat pehmenevät ja lakkaavat kutiamasta! Olemme kokeilleet, mutta ilman havaittavaa tulosta. Sitävastoin muistan tulosta syntyneen, kun lapsena jouduin syömään papaiinia kihomatolääkkeenä.

Talvella 1994 kiersi päivälehdissä uutinen, jonka mukaan Englannissa olisi havaittu papaijan toimivan ehkäisylääkkeenä. "Mitä uutta se nyt on", oli joku intialainen sanonut. "Aasiassa ovat naiset kautta aikain syöneet joka päivä papaijaa, paitsi silloin, kun halusivat lapsen!"

Populaaritieteellinen ravitsemusalan teos - mikä, en muista - kertoo papaiinin, samoinkuin ananaksen, kiivin ja viikunan samantapaisten entsyymien, toimivan valkuaisaineita hajoittavasti vain 60-77 asteen lämpötila-alueella. Ehkäpä oli hyvä, ettemme kokeilleet papaiinina hyttyspahkuroihin saunassa oltaessa! Niin, ja jossakin on ankarasti varoitettu kokeilemasta papaiinia, jos on allerginen mehiläisen ja muiden hyönteisten myrkylle.

Papaijan nimi tulee eräiden intiaanien käyttämästä nimityksestä ababai, josta on johdettu myös kirjoitustapa pawpaw. Sitä ei pidä sekoittaa pohjoisamerikkalaiseen hedelmään papaw (Asimina triloba), joka on Suomessakin joskus nähdyn cherimoyan sekä Amerikassa yleisten hedelmien sugar apple ja sour sop lähisukulainen. Näistä hedelmistä käytetään myös englanninkielistä nimeä custard apple.