Olen vähän yli kolmekymppinen kaveri ja olen seurustellut tyttöystäväni kanssa noin 3vuotta. Itse haluaisin lapsia mutta hän ei niinkään. Hänellä on edellisestä liitosta 2 lasta, itselläni ei yhtään. Kun yritän puhua asiasta niin vastaus on että ehkä yksi ja välillä ei yhtään ja "eikö nää kaksi jo riitä sulle", vaikka en ole lasten oikea isä pyrin kuitenkin olemaan hyvä isäpuoli. Suhteen alussa tyttöystäväni kuitenkin halusi "vaikka kymmenen poikaa" kanssani, mutta ei enään . Kaikki muukin on muuttunut melkein heti yhteenmuuton jälkeen ja tuntuu että olen enää pelkkä maksaja hänelle ja lapsilleen ja koirille . En enään jaksa kiinnostua hänen jutuistaan kun kuulen samat asiat ja valitukset joka päivä "kuinka pa....kaa hänen elämä on " ja "kuinka huono ihminen hän on". Itse olen yrittänyt kohottaa hänen itsetuntoaan ja rohkaissut ja kannustanut joka paikassa , mutta turhaan. Alkaa vaan tässä oleen pikkusen hermo tiukalla itsellä.
Ero vai ei? Miten tästä eteenpäin?
breakdown
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.