Eli ongelman nimi on tämä :
Olen elänyt joitakin vuosia kahden eri persoonan välillä. Käyttäydyn eri tavoin, pukeudun ja puhun eri tavoin eri persoonieni vaikutuksen alaisena.
Jotkut läheiset ihmiset ovat huomauttaneet aika ajoin toisenlaiseksi muuttuvasta persoonallisuudestani ja olenkin alkanut epäillä, onko tämä niinkään normaalia ?
Olen kuitenkin tietoinen näistä kahdesta eri persoonastani eli skitsofreniasta ei kai voi olla kysymys ?
Mutta mistä tämä "jakautuminen" sitten voisi johtua ja onko tällaselle häiriölle mitään nimitystä ?
Olen elänyt joitakin vuosia kahden eri persoonan välillä. Käyttäydyn eri tavoin, pukeudun ja puhun eri tavoin eri persoonieni vaikutuksen alaisena.
Jotkut läheiset ihmiset ovat huomauttaneet aika ajoin toisenlaiseksi muuttuvasta persoonallisuudestani ja olenkin alkanut epäillä, onko tämä niinkään normaalia ?
Olen kuitenkin tietoinen näistä kahdesta eri persoonastani eli skitsofreniasta ei kai voi olla kysymys ?
Mutta mistä tämä "jakautuminen" sitten voisi johtua ja onko tällaselle häiriölle mitään nimitystä ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onko sulla jotain vaikeita traumoja/ trauma? En tiedä aiheesta paljoa, mutta saattaa liittyä siihen.
saattaa kehittää itselleen toisen persoonan liisa on se ujo ja liisukka se rohkea joka uskaltaa hengata esim poikien kanssa kun liisa sitten ujona aamulla hihittelee et hu hu mikä yö!! esimerkiksi.
ujot ja alistetut ihmiset saattaa yleensä kehittää itelleen ns toisen persoonan.
mut jos parapsykologian kannalta otetaan: eihän sitä koskaan tiiä:D
"Sivupersoonat" tunnetaan nimellä dissosiatiivinen persoonaliisuushäiriö. Tällöin ihmiselle on tapahtunut jotain traumaattista, mutta hän ei pysty sitä kohtaamaan, joten minän suojaksi kehittyy toinen persoonallisuus. Yleensä persoonat EIVÄT ole tietoisia toisistaan.
Persoonia on useimmiten monta, enemmän kuin kaksi. Henkilö ei ole tietoinen niistä. (Toinen persoona saattaa jopa olla allerginen jollekin, mille toinen ei, tai käyttää silmalaseja, tai vaikka tykätä kahvista -jota toinen ei voi sietää)
JA Yksi kauhea yleinen väärinkäsitys. Skitsofrenialla EI OLE mitään tekemistä "jakautuneen persoonallisuuden" kanssa, jota siis dissosiatiiviseksi persoonallisuushäiriöksi nykyään kutsutaan. Skitsofreniaan lukeutuu paljon erilaisia oireita yksikään potilas ei ole samanlainen. (erittäinen heterogeeninen sairaus) -Pahimmillaan psykoosi.
Tekstisi on syvältäluotaavaa ja välttäisin nimikkeen etsimistä, vai haluatko mielen rauhaa? Meidän ajatusprosessi elää menneen muistoissa vääristäen tulevaisuuden toiveiden ja pelkojen täyttämää tätähetkeä. Jos katsot takaisin, huomaat ehkä että vuosien saatossa muutuit, molemmissa persoonissa. Viisas mies/nainen etsii vastausta sisältään, ilman huomautuksia. Avainsanat ovat: Kuka Minä Olen?
Ihminen on luonnon monimutkaisin luomus, maapallolla. Luuletko että psykologisella nimikkeellä saat todellakin vastauksen?
Elämän aikana olen kyllä kohdannut joitain aika lieviä traumoja ( läheisten ihmisten kuolemia, perheongelmia tms. "normaalia" ) , mutta en usko että niillä on ollut kovin suurta vaikutusta näiden persoonien kehittymiseen.
Se, miksi haluan tietää tämän ongelman nimen, ei liity siihen, että haluaisin kategorisoida itseni johonkin sairausluokituksen piiriin. On kyse enemmänkin siitä, onko tämä normaalia vai oire jostain sairaudesta, joka voi olla vahingollinen esim. ulkopuolisille ?
Todella hyvä terapeutti on kuin peili, joka heijastaa sun sisäisen takaisin, ja sitä kautta opit ottaan vastuun itsestäsi kokonaisuutena. Jos sulla on ongelma, tietty ota siitä selvää ja käytä yhteiskuntamme tarjoamia mahdollisuuksia. Elämä käsittääkseni on kuin peli, jossa panoksena on aina kuolema, ja kuinka ymmärsin koko elon kaaren, lapsesta hautaan. Jokainen joutuu kantaan omat surunsa. Läheisen kuolema voi olla myös tietoisuutta lisäävä. Hyvä on aina kysyä ja oppia ja yhtenä päivänä ehkä joku on sun ovella ja voit auttaa.
huh...mitä soopaa... :P
...mitään hätää jos et ole toisessa persoonassa esim. rikollinen. Kyllähän ihmisissä on hyvin usein useampaa puolta, toisilla ero on suurempi kuin toisilla. Humala tuo monen toisen puolen esiin, erilaiset tilanteet löytävät ihmisissä aivan uutta. Se että tiedostat on hyvä. Taudille voisi löytyä nimikin; herkkä ihminen. Tämä on sitten varmuuden vuoksi tavallisen maallikon käsitys asiasta.
olen kaksikymmentä vuotias nainen ja minulla on ollut tämä sama noin viisi vuotta. toinen puoleni eli tavallaan luonteeni on ärsyttävä ja tekee kaikkea tyhmää ja on mukamas viekas ja pukeutuu provosoivasti yms. ihmetteli kauan että mistä on kyse, kunnes sain sen osastolla selville. eli minulla on aina ollut hyvin korkea kritiikki itseäni kohtaan ja en ole sallinut itselleni mitään virheitä enkä pettämisiä tai yhden illan juttuja yms. mutta kun minulla on ollut tarve sekoilla ja tehdä tyhmyyksiä en ole pystynyt antamaan itselleni anteeksi enkä hyväksymään tekemiäni asioita. näin ollen pikku hiljaa tilalleni tuli toinen ihminen josta saatoin näitä asioita syyttää. huomasin myös sen että aina kun minulla oli mania (sairastan kaksisuuntaista) niin tämä toinen piirteeni tuli eille näin. nyt voin syyttää häntä kaikesta eikä minun näin ollen tarvitse käydä läpi syyllisyyttä. yritän päästä tästä toisesta pois, mutta se on aika vaikeaa. sillä on nimi ja oma käsialakin, enkä
enää itse tiedosta heti jos olen tämä toinen. voimia sulle ja sille toiselle!
Sun tapaukses kuulostaa osittain tutulta minullekin. Toinen persoonistani puhuu ja pukeutuu provosoivasti, toinen on enemmän "massatyyppisesti" pukeutuva järkeilijä.
Aina en ota itsekään selvää, kummassa vaiheessa olen.
Olen menettänyt viime vuosien aikaan monta ystävää, enkä ole saanut luotua tilalle samankaltaisia kestäviä ystävyyssuhteita. Voi johtua tämän häiriön puhkeamisesta ja siitä johtuvasta omituisesta käyttäytymisestä.
Hyvä tietää, että en oo ainoa, joka tällasesta "häiriöstä" kärsii. Tuntuu niin pelottavalta tiedostaa oma häiriö, kun ei tiedä, mitä pitäis sen suhteen tehdä. Sun kommenttis antoi onneksi jonkin verran toivoa.
Kiitos.
Ei helvetti..
Onko joku trendi nykyään keksiä itselleen jokin "sopiva" sairaus? Dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö on erittäin harvinaista. Eikä sitä kovinkaan helppo ole diagnosoida, itse se on mahdotonta tehdä!! Niinkuin aikaisemmin kirjoitin, itse henkilö ei ole tietoinen muista persoonistaan (niitä on hyvin usein enemmän kuin 2).
Aikaisemmalla työtöllä oli maanis-depressiivinen mielialahäiriö. Siihen kun lukeutuu manian aikana henkilön "muuttuminen" toiseksi. Hänestä tulee päällekäyvän seurallinen, suuruuden hullu, ylienerginen ym. ym. Nämä oireet kun eivät ihmisestä vielä tee multipersoonaa!
Saanen sanoa vielä senkin uudestaan, että henkilö jolla on dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö, on kokenut jotain erittäin traumaattista (useimmiten enemmän kuin kerran). Hän ei näitä tapahtumia välttämättä muista, näiden kauheiden tapahtumien "plokkaamiseen" on ilmestynyt uusi persoona, joka elää ns. omaa elämää. Tämä kehittynyt ylimääräinen persoona pulpahtaa yllättäen esille ja usein häviää taas joskus 5 minuutinkin jälkeen! Koska tämä oireyhtymä käsittää usein enemmän kuin yhden "ylimääräisen" persoonan on seurausta eri traumojen eri ajan kohdista. (henkilöllä voi olla lapsipersoona tai jopa vastakkaista sukupuolta oleva!)
Älkäämme tehkö turhia kotidiagnooseja. Sinä, kenelle kommentoin juuri. Eihän tuo kuulostanut tutulta? toivottavasti. Kyllä se on niin, että taidat olla ihan normaali kehittyvä ihminen, itselläni on joskus ollut samantapaisia tuntemuksia! Ei se meistä sairaita tee :)
En tahtonut aliarvioida ketään, mielisairaus on aina vakava asia. Ei tehdä siitä kuitenkaan trendiä!
Sekoititkohan maanis-depressiivisen mielialahäiriön ja dissosiatiivisen persoonallisuushäiriön (entinen multippeli persoonallisuushäiriö) keskenään?
No enhän minä ole väittänytkään missään kohdassa, että olisin mielisairas. Tuskin kukaan on sellasta väittänyt ?! Minähän kirjoitin jo aikaisemmin tuonne, että olen tietoinen näistä kahdesta persoonasta eikä kyseessä voi varmaankaan olla mikään vakava persoonallisuushäiriö tai vastaava.
Yritän vaan tässä selvittää, miksi mun käytös on niin outoo, kun jopa tutut joutuvat huomauttelemaan siitä ?
En edes ajatellut asiaa paljoa, ennen kuin aloin kuulla kommentteja muuttuvasta käytöksestäni ihmisiltä, jotka tuntevat minut, mutta eivät toisiaan ( eli kommentti ei ole mikään sisäpiirivitsi ).
Tiedostan nämä kaksi persoonaa ja pystyn vaikuttamaan niihin jotenkin, mutta on vaan pakko välillä vaihtaa siihen toiseen. Motiivit tuohon persoonallisuuden vaihtamiseen...en tiedä.
Ystävätkin häviävät hiljalleen tämän ongelman takia.
Mutta ehkä tämä on jokin trendijuttu, kuten ppp asian ilmaisit. Ehkä ympärilläni olevat ihmiset ovatkin hulluja tai haluavat minusta eroon niin kovasti, että keksivät syyttää siitä kahta persoonallisuuttani. Kuka tietää...
taitavat haluta loukata, -toinen vaihtoehto tietysti on että ovat huolissaan. Kyllähän ihmismieli on outo ja kummallinen..mistä sitä tietää miten välillä käyttäytyy...
Alkuperäinen kysymys kai oli, että oletko normaali. Vastaan siihen että ET ole normaali jos sinä kuvittelet että sinulla on sivupersoona. Se EI ole normaalia. Jos asia häiritsee sinua, mene juttelemaan ammattiauttajien kanssa. Ja todellakin vaikea kuvitella että näillä vastaajilla olisi todellisia sivupersoonia koska niitä on koko maailman väestöstä vain jollain 5%.Pointti on siis kuitenkin että et ole todellakaan normaali.
... kun ei muutakaan tekemistä tällä hetkellä ole.
"Niinkuin aikaisemmin kirjoitin, itse henkilö ei ole tietoinen muista persoonistaan (niitä on hyvin usein enemmän kuin 2)."
Ei. On yleistä, ettei ns. alkuperäinen persoona ole tietoinen muista persoonista, josta voi seurata mm. muistikatkoja, pitkiäkin "mustia jaksoja" muistissa. On myös ihan mahdollista, että muut persoonat ovat tietoisia toisistaan: äänet päässä, käsin kirjoitetut viestit ym. tässä esimerkkinä. Usein, joko itsestään tai terapian kautta, persoonat ovat myös kykeneviä keskustelemaan keskenään (enkä nyt tarkoita välttämättä ääneen vaan pään sisällä).
Totta on kyllä se, että persoonia on hyvin usein enemmän kuin vain kaksi. Useat tekijät, ikä, sukupuoli, rotu ja kansallisuuskin voivat vaihdella.
"Saanen sanoa vielä senkin uudestaan, että henkilö jolla on dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö, on kokenut jotain erittäin traumaattista (useimmiten enemmän kuin kerran)."
Tähän taas sanon, että kyllä ja ei. Hyvin usein syynä multippeliin persoonallisuuteen on traumaattinen kokemus, useimmiten vielä lapsena tapahtunut jatkuva hyväksikäyttö ja/tai pahoinpitely. Silloin luultavasti suositeltavaa olisi psykologille tai psykoterapeutille hakeutuminen, se riippuu ihan omasta (ja muiden, kehtaan väittää) terveydentilasta.
Jotkin tapaukset tosin ovat multippelipersoonallisuuksia ihan luonnostaan. Miten paljon me oikeasti ihmismielestä tiedämme?