Olen käynyt läpi työpaikkakiusaamisen helvetin.
Nyt olen vaihtanut osastoa ja olen tyytyväinen
tekemääni ratkaisuun. Ainoa ongelma nyt jälkeenpäin on kun joutuu kohtaamaan näitä kiusaajia käytävillä, vaikka nykyinen työpisteeni
on eri kerroksessa. En millään pysty edes tervehtimään näitä kahta pääkiusaajaa ja heidän
viittä apuriaan. Oikein oksettaa kun näkeekin heidät. Mielestäni teen ihan oikein ja tiedän
että he kaikki tuntevat kuitenkin syyllisyyttä
tapahtuneesta.Minun mielestäni he kaikki ovat kuin raamatussa mainitut ilmestykirjan pedot.
Nyt olen olen todella onnellinen kaikesta huolimatta.
Nyt olen vaihtanut osastoa ja olen tyytyväinen
tekemääni ratkaisuun. Ainoa ongelma nyt jälkeenpäin on kun joutuu kohtaamaan näitä kiusaajia käytävillä, vaikka nykyinen työpisteeni
on eri kerroksessa. En millään pysty edes tervehtimään näitä kahta pääkiusaajaa ja heidän
viittä apuriaan. Oikein oksettaa kun näkeekin heidät. Mielestäni teen ihan oikein ja tiedän
että he kaikki tuntevat kuitenkin syyllisyyttä
tapahtuneesta.Minun mielestäni he kaikki ovat kuin raamatussa mainitut ilmestykirjan pedot.
Nyt olen olen todella onnellinen kaikesta huolimatta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itsellä oli sama ongelma, kilttinä ja kohteliaana tervehdin vaikka potutti. Mut jälkeenpäin tajusin tehneeni tyhmästi , kiusaajat ei paljastuneet kun en näyttänyt tunteitani.pomon silmissä he olivat hyviä ja mä paha.
Ehkäpä kannataa sanoa ylemmälle taholle että tunteet on kiusaamisen johdosta sellaiset ettei
voi tervehtiä näitä kiusaajia.
Näin et menetä kasvojasi eikä sitä voida käytää sua vastaan.
Oletko nainen ja työpaikkasi sairaala/tk?
Näyttää meinaan vähän siltä, että kaikki tämän palstan "uhrit" ovat hoitoalalla työskenteleviä naisia.
Niin muuten näyttää olevan, enkä tiedä raadollisempaa paikkaa työpaikkakiusaamiselle
kuin sairaala. Enkä muuten ole ainoa. Tunnolliset ja hyvät työntekijät joutuvat yleensä
kiusatuksi ja laiskat luuserit saavat jatkaa
suojatyöpaikassaan.
No ei sekään pidä paikkaansa. Miksi sinä kaiken yleistät ? Oletko sittenkään mitenkään järkevä? Kyllähän se niin on, että joka itseään pitää järkimiehenä, niin kuitenkin toiset sanovat totuuden.
Järkimies on vetänyt aivan oikean johtopäätöksen.
Lue sinäkin kiusaus-palstan kirjoituksia ja kuuntele alalla olevien juttuja, niin ei voi tehdä muuta johtopäätöstä.
Sairaala-ala on muuttunut 10 vuodessa aivan läpimädäksi.
Olin sairaalassa töissä 10 vuotta. Silloin kuvittelin, että siellä kiusataan pahiten. Nyt olen työskennellyt monella muulla alalla ja voin todeta, että naiset ovat joka alalla samanlaisia. Mitä enempi naisia samassa työyhteisössä, sitä pahempaa kiusaaminen on.
Vai vielä tervehtiä!!!ensin repivät ihmisen hajalle..se ei unohdu koskaan!en alennu tervehtimään ikinä,enkä unohda.Toivon että saavat joskus kokea jotain yhtä musertavaa!!
Yleensä naisvaltaisilla aloilla kuten hoitoala on esiintyy paljon henkistä kiusaamista, ja uskokaa tai älkää monet osaston pomot osallistuvat siihen. Jos lähdet selvittämään asioita esim. jonkun isomman päällikön kanssa, siinä käy yleensä niin että olet itse joka saa lähteä.
Et ole kiusaajille mitään velkaa. Et edes tervehdystä.
eipä se velkaa tee kenellekään jos tervehtii - sekun ei maksa mitään, on minun kokemukseni.
Eikä sekään, että jos on joutunut kiusatuksi, ei pidä tervehtiä ettei tee myönnytyksiä tai hyväksy kiusaamista. Tavoistaan ihminen tunnetaan, olipa kiusattu tai kiusaaja.
Siinä osoittaa vaan oman lapsellisuutensa, jos alkaa "pelätä" kiusaajiaan niin paljon, ettei tervehdi.
Mua naurattaa ihan suunnattomasti eräs sukulainen, joka kuuluu tiettyyn porukkaan. Eipä tervehdi ei ja sekös naurattaa. Oman typeryytensä siinä osoitti ja yritti minut leimata kiusaajaksi, vaikka itse touhuaa ties mitä. Tolkutonta vehkeilyä, ei uskalla raukka tulla puhumaan asioita naamasta naamaan, vaikka on vanhempi kuin minä. Pitää onnettomalla pelleilyllä yrittää osoittaa omaa ylemmyyttään. Typerys on typerys.
Minulla on samanlainen historia. Kun vastaan tulee vanhoja kiusaajia (jotka siis tosiasiassa kiusasivat minua, esimiestään) en tervehdi. Olen päässyt näistä paskiaisista eroon ja mulle ne ovat nyt kuin ilmaa.
En arvosta heitä enää edes ihmisotuksena.
Niin härskiä oli heidän kaksinaamaisuus ja epäinhimillisyys.
En tervehdi.
Joka ei ole joutunut niin suuren vääryyden ja viekkauden uhriksi kuin minä, ei voi ymmärtää tätä linjaa. Kokemani jälkeen tämä on selviö.
En tervehdi mulkkuja.
Vai moikkaatko Sinä aamulla herätessäsi iloisesti seisoskelevaa mulkkuasi. Minä en vaikka se on oma.
Tottakai omaani kovaa kalua. Mutta tarvitseeko mulkwistejä tervehtiä?
Lopetin mulkun moikkaamisen ja on lopettanut seisomisen. Kannattaiskohan tuota alkaa tervehtimään, kun siitä voi kärsiä pian vaimokin, vaikka on aivan ulkopuolinen ja syytön.
Tervehdi ylipirteästi heitä, jotta he huomaavat kuinka iloinen olet uusissa hommissa. Pistää kiusaajia kaivelemaan.
Itse en tervehdi niitä mulkvistejä, olen kuin heitä ei olisi ja jos on pakko tervehtiä/keskustella niin tiukkaa asia tekstiä. Ja se heitä sitten harmittaa, kun tajuavat, että heidän energiansa meni pieleen ja "jätkä" sen kun porskuttaa. Ei tarvitse tervehtiä mulkvistejä.
EI todellakaan