Oiskohan meille vanhoille tarpeellinen , joko koirat ulkoiluttaa meitä tai me ulkoilutaan koiria : Meille 60 joilla ei ole lähisukua ja jotka ( vielä pystyvät ulkoileen ja olemme suurinpiirtein sisäsiistejä niin antakaa meille mahdollisuus pitää jotakin omaakin ) Taistelkaa te mistä haluatte : Koittakaa kuunnella ja olkaa rehellisiä vanhempia ihmisiä kohtaan ja kunniottakaa vanhempianne .
Järkevää .
pate5552
6
980
Vastaukset
- mukaviaulkoiluja
Juu, ottaa vaan koiran, ja ulkoilette sen kanssa.
Tuo iloa, sisältöä ja toimintaa päiviin, sekä pitää kuntoa yllä :) - minelan
mukavia ulkoiluja
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, yhteiskunnalle on halvenpaa, että vanhukset pystyvät elämään ilman hoivaa ja joutumista laitoksiin,
Ulkoilu on yksitärkeä tekijä tässä, seuranaan koira.- piiperopienikoira
Juuri noin Minelan. Kunto ei enää riittänyt uudelle sakulle mutta koira piti saada. Olin viimeisen sakumme lopetuksen jälkeen 3,5 kk sisällä. Olin masentunut, en halunnut tavata ketään.. Aika kauheaa näin jälkeenpäin katsoen. Mieheni oli saanut aivoinfarktin reilu vuosi ennen.
Mieheni kävi kaupassa ja itse en liikkunut sisältä minnekään. Minulla ei enää ollut koiraa jonka kanssa olisin mennyt ulos.
Kun tämä pikkuturri haettiin aloin myös elää. Ruoka, mitäs niille pitää syöttää, pissa-alustat jne . Puuhaa riitti. Sitten tieety pissa-alustojen vaihto ja jälkien korjaus. Ei aina ollut ihan oikeassa paikassa. Ulos heti kun oletti että saisi sen ekan aamupissan puhalle, ei sisään.
Siinä riitti puuhaa, unohtu kaikki muu.
Ja nyt toi pieni "hormoonihiiri" on 1,4 vuotta vanha. Yrittää miellyttää juuri minua koska sanon sen viiemisen sanan.
Käyn sen kanssa neljä kertaa ulkona josta aamulenkki on vähän nopea. Se tulee nuolemaan varpaitani noin jonkin verran vajaa seitsemän aamulla ja vien sen heti ulos.
Sitten mennään 10.-10.30 välillä ja iltapäivällä 14.- 14-30 ja illalla puoli seitsemän jälkeen. piiperopienikoira kirjoitti:
Juuri noin Minelan. Kunto ei enää riittänyt uudelle sakulle mutta koira piti saada. Olin viimeisen sakumme lopetuksen jälkeen 3,5 kk sisällä. Olin masentunut, en halunnut tavata ketään.. Aika kauheaa näin jälkeenpäin katsoen. Mieheni oli saanut aivoinfarktin reilu vuosi ennen.
Mieheni kävi kaupassa ja itse en liikkunut sisältä minnekään. Minulla ei enää ollut koiraa jonka kanssa olisin mennyt ulos.
Kun tämä pikkuturri haettiin aloin myös elää. Ruoka, mitäs niille pitää syöttää, pissa-alustat jne . Puuhaa riitti. Sitten tieety pissa-alustojen vaihto ja jälkien korjaus. Ei aina ollut ihan oikeassa paikassa. Ulos heti kun oletti että saisi sen ekan aamupissan puhalle, ei sisään.
Siinä riitti puuhaa, unohtu kaikki muu.
Ja nyt toi pieni "hormoonihiiri" on 1,4 vuotta vanha. Yrittää miellyttää juuri minua koska sanon sen viiemisen sanan.
Käyn sen kanssa neljä kertaa ulkona josta aamulenkki on vähän nopea. Se tulee nuolemaan varpaitani noin jonkin verran vajaa seitsemän aamulla ja vien sen heti ulos.
Sitten mennään 10.-10.30 välillä ja iltapäivällä 14.- 14-30 ja illalla puoli seitsemän jälkeen.Täällä suomessa tuo aikaraja tms. väillä pätkii näitä.
- minelan
Hyvin sanottu.
- jhgjghkk
Ihan järkevä idea, vanhenevissa ihmisissä on valtava potentiaali vaikka mihin, myös esim lasten ja nuorten kanssa olemiseen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2026913
- 594592
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s353975- 683157
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161935Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271666- 171650
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401563- 341429
- 1431207