Järkevää .

pate5552

Oiskohan meille vanhoille tarpeellinen , joko koirat ulkoiluttaa meitä tai me ulkoilutaan koiria : Meille 60 joilla ei ole lähisukua ja jotka ( vielä pystyvät ulkoileen ja olemme suurinpiirtein sisäsiistejä niin antakaa meille mahdollisuus pitää jotakin omaakin ) Taistelkaa te mistä haluatte : Koittakaa kuunnella ja olkaa rehellisiä vanhempia ihmisiä kohtaan ja kunniottakaa vanhempianne .

6

96

Vastaukset

  • Juu, ottaa vaan koiran, ja ulkoilette sen kanssa.
    Tuo iloa, sisältöä ja toimintaa päiviin, sekä pitää kuntoa yllä :)

  • mukavia ulkoiluja

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä, yhteiskunnalle on halvenpaa, että vanhukset pystyvät elämään ilman hoivaa ja joutumista laitoksiin,
    Ulkoilu on yksitärkeä tekijä tässä, seuranaan koira.

    • Juuri noin Minelan. Kunto ei enää riittänyt uudelle sakulle mutta koira piti saada. Olin viimeisen sakumme lopetuksen jälkeen 3,5 kk sisällä. Olin masentunut, en halunnut tavata ketään.. Aika kauheaa näin jälkeenpäin katsoen. Mieheni oli saanut aivoinfarktin reilu vuosi ennen.

      Mieheni kävi kaupassa ja itse en liikkunut sisältä minnekään. Minulla ei enää ollut koiraa jonka kanssa olisin mennyt ulos.

      Kun tämä pikkuturri haettiin aloin myös elää. Ruoka, mitäs niille pitää syöttää, pissa-alustat jne . Puuhaa riitti. Sitten tieety pissa-alustojen vaihto ja jälkien korjaus. Ei aina ollut ihan oikeassa paikassa. Ulos heti kun oletti että saisi sen ekan aamupissan puhalle, ei sisään.
      Siinä riitti puuhaa, unohtu kaikki muu.

      Ja nyt toi pieni "hormoonihiiri" on 1,4 vuotta vanha. Yrittää miellyttää juuri minua koska sanon sen viiemisen sanan.

      Käyn sen kanssa neljä kertaa ulkona josta aamulenkki on vähän nopea. Se tulee nuolemaan varpaitani noin jonkin verran vajaa seitsemän aamulla ja vien sen heti ulos.

      Sitten mennään 10.-10.30 välillä ja iltapäivällä 14.- 14-30 ja illalla puoli seitsemän jälkeen.


    • piiperopienikoira kirjoitti:

      Juuri noin Minelan. Kunto ei enää riittänyt uudelle sakulle mutta koira piti saada. Olin viimeisen sakumme lopetuksen jälkeen 3,5 kk sisällä. Olin masentunut, en halunnut tavata ketään.. Aika kauheaa näin jälkeenpäin katsoen. Mieheni oli saanut aivoinfarktin reilu vuosi ennen.

      Mieheni kävi kaupassa ja itse en liikkunut sisältä minnekään. Minulla ei enää ollut koiraa jonka kanssa olisin mennyt ulos.

      Kun tämä pikkuturri haettiin aloin myös elää. Ruoka, mitäs niille pitää syöttää, pissa-alustat jne . Puuhaa riitti. Sitten tieety pissa-alustojen vaihto ja jälkien korjaus. Ei aina ollut ihan oikeassa paikassa. Ulos heti kun oletti että saisi sen ekan aamupissan puhalle, ei sisään.
      Siinä riitti puuhaa, unohtu kaikki muu.

      Ja nyt toi pieni "hormoonihiiri" on 1,4 vuotta vanha. Yrittää miellyttää juuri minua koska sanon sen viiemisen sanan.

      Käyn sen kanssa neljä kertaa ulkona josta aamulenkki on vähän nopea. Se tulee nuolemaan varpaitani noin jonkin verran vajaa seitsemän aamulla ja vien sen heti ulos.

      Sitten mennään 10.-10.30 välillä ja iltapäivällä 14.- 14-30 ja illalla puoli seitsemän jälkeen.

      Täällä suomessa tuo aikaraja tms. väillä pätkii näitä.


  • Hyvin sanottu.

  • Ihan järkevä idea, vanhenevissa ihmisissä on valtava potentiaali vaikka mihin, myös esim lasten ja nuorten kanssa olemiseen

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.