Puhekielessä subjektin persoonapronominien käyttäminen on normaalia ja niiden poisjättäminen on poikkeus. Tämä todennäköisesti johtaa vähitellen persoonataivutuksen katoamiseen, kuten englannissa ja ruotsissa. Myös saksan kielestä todennäköisesti tulee katoamaan persoonataivutus.
Tämä kehitys on jo alkanut: kolmannen persoonan yksikkö ja monikko ovat yhdistyneet (se on, ne on). Toisen persoonan monikkona käytetään neljättä persoonaa, jota kutsutaan usein passiiviksi (me ollaan).
Tämä kehitys on jo alkanut: kolmannen persoonan yksikkö ja monikko ovat yhdistyneet (se on, ne on). Toisen persoonan monikkona käytetään neljättä persoonaa, jota kutsutaan usein passiiviksi (me ollaan).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noin voi spekuloida, mutta missään puhekielen muodossa ei taida olla mitään, mikä tukisi ajatusta – sikäli kuin puhuta 3. persoonan numeruseron katoamisesta eikä 4. persoonan käytöstä monikon 2. persoonana. Kaikilta muilta osin persoonapäätteiden järjestelmä näyttää olevan ihan elossa.
On tietysti redundanttia, että verbissä on persoonan (ja numeruksen) vaihtelua silloin, kun persoona ilmaistaan persoonapronominilla. Ilmiöt eivät kuitenkaan häviä kielestä vain siksi, että ne ovat redundantteja. On vaikea nähdä, miksi ruvettaisiin sanomaan ”mä on”, ”sä on” jne.