Sydän sanoo että mun pitäisi jäädä tähän parisuhteeseen (taustaa aukaisen hetken päästä), kun taas järki käskee juosta mahdollisimman kauas tästä myrkystä. En tiedä mitä tehdä.
Parisuhdetta takana 5(vuoristoratamaista)vuotta, yhteisiä lapsia löytyy 2kpl, kohta 2vuotias tyttö sekä kuukauden ikäinen tyttö, aiemmasta suhteesta minulla on 9v&8v mukulat.
Tämä parisuhde on ollut todella pomppuinen. Pitkiä kausia mennyt hyvin sekä pitkiä kausia mennyt huonosti, on kokeiltu pariterapiaa (joka tuotti tulosta) ja erillään asumista. Aina ns uuden "ratkaisun" myötä on ilmapiiri neutralisoitunut niin, että olen ollut erittäin onnellinen sekä tyytyväinen elämääni. Mutta nuorimmaisen syntymän jälkeen mies muuttui täysin. Viettää yönsä tietokoneella muiden naisten kanssa jutellen, pelaillen sekä pornoa katsellen. Oikeastaan pyhittää kaiken hereilläoloajastaan (mitä työltä jää) tolle koneella istumiselle. 2v tyttäremme kovasti haluaisi isin mukaan leikkimään ja puistoilemaan, mutta isää ei kiinnosta pahemmin. "kohta, ihan pikku hetki". Mutta sitä hetkeä ei tule ellen erikseen mene hänelle muistuttamaan että lupauduit leikkimään tytön kanssa.
Mies on myös alkanut kantamaan puhelintaan joka paikkaan (aiemmin ei haitannut vaikka esim puhelin unohtui autoon, nykyään lähtee kaikista henkseleistä irti jos puhelin on jossain muualla kuin hänen taskussaan). Nykyään puhelin on äänettömällä, viestejä tulee yömyöhäänkin (satun tietämään ettei mies viestittele ystävilleen, ei nimittäin ole koskaan pahemmin jaksanut ylläpitää kaverisuhteitaan), puhelin jos soi, mennään ulos puhumaan.
En saa minkäänlaista läheisyyttä, katseita tai hänen aikaansa. Jos yritän mennä hänen lähelleen, hän jollain verukkeella liukenee tilanteesta. Tämä sattuu kovasti! Minä kumminkin olen kaikkeni tehnyt, jotta hänellä olisi rakastettu olo!
Tänään itkin hänelle kuinka pahalta minusta tuntuu, mutta kuten arvata saattaa, ei sieltä suunnilta ymmärrystä tullut.
Nyt itse asiaan. Mies on minulle sanonut että jos ero tulee, niin hän ei halua olla missään tekemisissä lasten kanssa.
Joten, jäädäkkö suhteeseen, jotta lapset saavat "pitää isänsä" vai lähdenkö oman mielenterveyteni ja henkisen hyvinvointini takia? Lasten takia voisin sietää tämän kaiken, mutta onko se oikein?
Parisuhdetta takana 5(vuoristoratamaista)vuotta, yhteisiä lapsia löytyy 2kpl, kohta 2vuotias tyttö sekä kuukauden ikäinen tyttö, aiemmasta suhteesta minulla on 9v&8v mukulat.
Tämä parisuhde on ollut todella pomppuinen. Pitkiä kausia mennyt hyvin sekä pitkiä kausia mennyt huonosti, on kokeiltu pariterapiaa (joka tuotti tulosta) ja erillään asumista. Aina ns uuden "ratkaisun" myötä on ilmapiiri neutralisoitunut niin, että olen ollut erittäin onnellinen sekä tyytyväinen elämääni. Mutta nuorimmaisen syntymän jälkeen mies muuttui täysin. Viettää yönsä tietokoneella muiden naisten kanssa jutellen, pelaillen sekä pornoa katsellen. Oikeastaan pyhittää kaiken hereilläoloajastaan (mitä työltä jää) tolle koneella istumiselle. 2v tyttäremme kovasti haluaisi isin mukaan leikkimään ja puistoilemaan, mutta isää ei kiinnosta pahemmin. "kohta, ihan pikku hetki". Mutta sitä hetkeä ei tule ellen erikseen mene hänelle muistuttamaan että lupauduit leikkimään tytön kanssa.
Mies on myös alkanut kantamaan puhelintaan joka paikkaan (aiemmin ei haitannut vaikka esim puhelin unohtui autoon, nykyään lähtee kaikista henkseleistä irti jos puhelin on jossain muualla kuin hänen taskussaan). Nykyään puhelin on äänettömällä, viestejä tulee yömyöhäänkin (satun tietämään ettei mies viestittele ystävilleen, ei nimittäin ole koskaan pahemmin jaksanut ylläpitää kaverisuhteitaan), puhelin jos soi, mennään ulos puhumaan.
En saa minkäänlaista läheisyyttä, katseita tai hänen aikaansa. Jos yritän mennä hänen lähelleen, hän jollain verukkeella liukenee tilanteesta. Tämä sattuu kovasti! Minä kumminkin olen kaikkeni tehnyt, jotta hänellä olisi rakastettu olo!
Tänään itkin hänelle kuinka pahalta minusta tuntuu, mutta kuten arvata saattaa, ei sieltä suunnilta ymmärrystä tullut.
Nyt itse asiaan. Mies on minulle sanonut että jos ero tulee, niin hän ei halua olla missään tekemisissä lasten kanssa.
Joten, jäädäkkö suhteeseen, jotta lapset saavat "pitää isänsä" vai lähdenkö oman mielenterveyteni ja henkisen hyvinvointini takia? Lasten takia voisin sietää tämän kaiken, mutta onko se oikein?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eron sattuessa mies "ei halua olla missään tekemisissä lasten kanssa. "
helpopo sanoa! Hän on taloudellisesti vastuussa heistä, halusi tai ei. Varmista ettei pääse livistämään velvollisuuttaan tuosta.
ja hyvä nainen: STERILISOI ITSESI!!
näytät olevan idioottien mangnetti, miksi yhä lisäätyisit noin alhaisen tason omaavien miesten kanssa?!
Olet jo hommasi hoitanut tuolla saralla. Keskittäydy nyt täysillä noihin jo tekemiisi pienokaisiin, opeta ja ohjaa heitä etteivät jatkaisi sinunlaistasi elämäntyyliä!
JA lopeta jo miesten perässä laukkaaminen!
Lähde. Ratkaisu on helppo. Aloita valmistelut jo tänään.
Voi olla että tuo mies ei lastensa kanssa halua sitten enää olla, tai voi olla että se on pelkkä tyhjä uhkaus. Jos kuitenkin siis ei halua, niin mitä sitten? Lapset menettävät vain todella surkean isän! Tilanne saavat äidin, jonka itsetuntoa ei tallota päivästä toiseen. Ja saavat kodin, jossa oikeasti voidaan olla onnellisia. Tiedätkö miten paljon haittaa miehesi käytöksestä sinua kohtaan on haittaa sille, millaisen parisuhdemallin lapset saavat? Tai sillä, että lapsi tulee jatkuvasti torjutuksi isän taholta?
Minun kuopukseni isä ei juurikaan tapaa lastaan. On niin "kiireinen". Mutta ei ole haitannut lasta. Lapsella on ollut jo 6 vuotta myös erinomainen isäpuoli.
Joku muukin tuolla kirjoitti isän taloudellisesta vastuusta. Senhän tiedätkin, että se isällä on.
Minulla on kaksi lasta ja eri isät. Tiedän kokemuksesta, että mietit miten "noloa" on taas erota lasten isästä. Eikös? Sitähän sinä mietit... Niin minäkin mietin aikoinaan. Mutta unohda se häpeän tunne, koska se hälvenee nopeasti, kun huomaat miten onnellinen sinusta kasvaa ilman turmelevaa parisuhdetta! Minä en tänä päivänä vuosia toisen eron jälkeen häpeä ratkaisuani pätkääkään, vaan tein juuri niin kuin lapsille ja minulle parhaaksi oli. Ja sen jälkeen olen ollut onnellinen.
Sinustakin tulee vielä onnellinen, mutta ei tuossa suhteessa.
Miten sun sydän voi sanoa, että sun pitäisi jäädä tuohon suhteeseen? Etkö tajua, että sun mies pettää sua koko ajan? Eikö sua muka loukkaa, että hän pitää koko ajan yhteyttä vieraisiin naisiin? Mitä luultavammin myös fyysisesti, ei pelkästään netissä ja viesteillä.
Sun lapset saa omituisen mallin parisuhteesta, jos nyt jäät tuohon vain sen takia, että sä rakastat tuota äijää. Mieshän ei selvästikkään välitä perheestään yhtään. Ei rakasta, arvosta ja kunnioita sua yhtään.
Mä uskon, että eron jälkeen hänestä voi kuoriutuakin hyvä isä lapsille. Niin käy monesti kun ahdistava parisuhde päättyy. Jää aikaa keskittyä pelkästään lapsiin.
Olette jo parisuhdeterapiassa käyneet ja ei mitään hyötyä ollut asiasta. Oletko miettinyt miksi? Mies palasi takaisin vanhoihin tapoihinsa koska ei oikeasti halunnut muuttaa itseään. Hän ehkä lähti sinne vain miellyttääkseen sua. Ei itsensä takia.
Sulla on noin monta lasta huolehdittavana joten minäkin yhdyn oppeliini1:n sanoihin että pysyttele miehistä kaukana. Kun et kuitenkaan pysty pysymään, pidä edes huoli ehkäisystä. Ei kaikkien miesten kanssa tarvitse lapsia tehdä. Sovitaanko niin?
Ekana tulisää mieleen mimmoinen idjootti sanoo ettei ole yhteydessä lapsiinsa jos ero tulee!!!??
Tee palvelus ja lähde menemään, mies ei rakasta sinua eikä lapsiaan ja elarit tulee sitten perässä miehelleni.
Siis miehellesi, tää automaattikirjoitus sekoilee
Miten ihmeessä sydämesi tahtoisi jäädä? Haloo! Mies kohtelee sinua täysin väärin, ei välitä lapsistaan tuon taivaallista. Tämäkö on sinun mielestä sitä "hyvää", jota sydämesi kaipaa? Et järin taida rakastaa edes itseäsi. Voin vakuuttaa, että mitä kauemmin pysyt suhteessa, sitä vähemmän rakastat myös itseäsi.
Häh, sydän tahtoo? Ei voi olla todellista. Sydämesi toimii väärin...
No minähän sanoisin et lähe ja äkkiä, toki tiedän se on helpommin sanottu ku tehty, jos tunteita joka suuntaan... mutta siihen et hän on sanonut jättävänsä lapset jos ero tulee.... ei ole mitään raukkamaisempaa... mitähän pahaa ne lapset on tehny???...!! Voipi olla että lastesi on parempi ollakkin ilman tuollaista isää.... oikeen hävettää äijän puolesta!!
Kun kirjoitat toisen lapsen olevan vasta kuukauden ikäinen, kerro neuvolassa vaikeuksista. Aika ei ole paras nyt erolle, sillä ilmeisesti lapsen odotus ja vauva aika ovat nyt isälle vaikeita ja vielä toinenkin pieni.
Tarvitset jaksamista, mutta apua siihen miten jaksat ja isäkin tarvitsee muuta kuin arvostelua ja läksytystä.
Lapsellanne on vielä tuskin niemeäkään. Kyllä kärkkäästi ehdotetaan eroamaan, niin ei tuossa tilanteessa pidä tehdä. Tosin mies nyt menettelee väriin, mutta pitäisi ymmärtää tilanne mikä kotona on ottaa huomioon.
Muuten halusiko mies lapsia, silläkin on merkitystä. Entä oletko työelämästä äitiyslomalla.
Jos suinkin sinun täytyy jotenkin saada is rakastamaan lapsiaan, jos suinkin voit antaa lapsen isän syliin, silloin kun lapsi on hyvällä tuulella ja puhdas, hän saattaa saada lapseen yhteyden, nyt hänellä ei vielä näytä olevan.