Kokemuksia avun hakemisesta?

Mä kannustan sua hakemaan apua viipymättä. Mä sain apua ja diagnoosin "jopa yli 50-kiloisena", niin kyllä sinäkin sitä apua saat 43-kiloisena, mikä on oikeesti ihan helvetin vähän. Mä kävelin 2v sitten keväällä yksin oman tk:n päivystykseen ja sanoin, että en enää jaksa ja tarviin hoitoo. Mulla oli silloin myös itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoisuutta, mitkä ehkä tavallaan helpotti sitä avun saamista. Päivystävä lääkäri otti mut tosissaan, ja pisti pakkohoitolähetteellä osastolle psykiatrin arvioitavaksi.

Olin 2kk osastolla, minkä aikana mä opin syömään semmosen ravitsemussuunnitelman mukaan ja mun keho alkoi toipua. Mä sain painoa takaisin vaan jotain 3-4kg, en sen enempää. Mulle alotettiin kanssa psyykenlääkitys masennukseen, ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen. Kun osastohoito loppui, mulla on silti ollut välillä ihan helvetin vaikeeta mielialojen ja ahdistusten kanssa, mutta kaikesta on selvitty ehjänä. Oon palannut useaan otteeseen takaisin osastolle "ottamaan vauhtia" ja lepäämään. Toipumisen tie ei ole ollut helppo, mutta todellakin kaiken tuskan ja itkun arvoinen, enkä vaihtais tätä vapautta mistään hinnasta.

Niin kuin sanoin, kannustan sua hakemaan apua. Onko sulla jotain terapiakontaktia tms? Jos on, niin oma työntekijä osaa varmasti auttaa. Jos ei ole, tai seuraavaan tapaamiseen on liian pitkä aika (eli et usko jaksavasi sinne asti), mene oman terveyskeskuksen päivystykseen. En tiedä mistä päin Suomea olet, mutta täällä Keski-Suomessa on semmonen systeemi, että viikonloppusin päivystyksen hoitaa Keskussairaala, koska terveyskeskukset on kiinni. Joten viikonloppusin oon lähtenyt ihan keskussairaalan päivystykseen. Ja sit jos/kun menet sinne päivystykseen, niin sua luultavasti ei uskota, jos pidät jotain pärjäävän tytön/pojan roolia päällä. En tunne sua, mutta ainakin mulla oli usein jokin pakonomainen tarve piilottaa mun paha olo muilta ihmisiltä. Kun psykiatri kysyi alkuarviossa, että "miten sulla menee?", vastasin "ihan hyvää" :D koska niinhän kuuluu vastata. Ei tuskin kukaan ala selittämään itsemurha-ajatuksistaan tai ahdistuksistaan Prisman kassalla. Parempi vastaus olisi ollut ehkä vähän realistisempi "ei kovin hyvin", koska olin todella syvissä vesissä.

Psykiatri kysyi myös, että "miksi näytän niin terveeltä, vaikka paastoilen x pv putkeen?". Mä en tosiaan ollut sellanen luuranko, niin kuin jotkut todella huonoon kuntoon menneet anoreksiaa sairastavat, vaan kuihtunut ja ihan helvetin uupunut tyttö. Mun keho oli säästöliekillä kaiken sen syömättömyyden takia. Sitten mun isä sanoikin sille kallonkutistajalle, että "meidän tyttö on nääntynyt ihan silmiin nähden" ja muuta vastaavaa puolustaakseen mua. Kaikki psykiatritkaan ei välttämättä osaa tunnistaa jotain sellaista, mihin ne on koulutettu, JOTEN SUN PITÄÄ OSATA PUOLUSTAA ITSEÄSI JA OLLA MAHDOLLISIMMAN AVOIN SUN PAHASTA OLOSTA. Voi olla, että sun lääkärisi onkin vähän kokeneempi ja osaa hommansa hyvin. Halusin vain antaa tällasen pienen ystävän neuvon, koska syömishäiriöitä ei voi aina nähdä silmillä, ja suuri osa syömishäiriöisistä on normaalipainoisia.

Ja sitten vielä se juttu, että jos et koe olevasti ihan osastohoidon tarpeessa, niin sitten avohoito on toinen ratkaisu. Mä pääsin psykoterapiaan psykiatrin lähetteellä, ja tämän psykiatrin vastaanotolle pääsin välillisesti kouluterveydenhuollon kautta. Sähän olet jo täysi-ikäinen, ja en tiedä, oletko töissä vai koulussa, mutta jos olet opiskelija, niin opiskelijaterveydenhuollon kautta pitäisi hommaa saada käyntiin. Varaa aika terkkarille tai lääkärille, ja kerro sun oireista ja pahasta olosta YHTÄÄN VÄHÄTTELEMÄTTÄ. Jos et ole opiskelija, vaan työelämässä, niin sitten joko työterveyden tai oman terveyskeskuksen kautta. Työterveydestä ei mulla ole kokemusta, mutta oon lukenut, että monta työterveyslääkäri on ohjannut psykiatrille tai kirjoittanut lähetteen psykiatriselle poliklinikalle tms. En oikeen tiedä, miten se systeemi toimii. Ja sittenhän on olemassa yksityisiä psykoterapeutteja ja psykologeja, mutta onhan ne kalliita ilman maksusitoumusta.
Sairaslomaa voit pyytää kaikista edellä mainituista paikoista riippuen siitä, oletko opiskelija vai työntekijä. Mulle esim. lääkäri ja terkkari on kirjoittanut joskus sairaslomaa erinäisistä syistä.

Mä todella kannustan sua hakemaan apua ja toivon sulle kaikkea hyvää. Tsemppiä!