Sellaisia tyyppejä, jotka ovat kokeneet eksistentiaalisen masennuksen eivätkä voi unohtaa kuolemaa tai kyseenalaistavat pakonomaisesti (kärsien tai kikseissä) lähes kaiken? Onko täällä ihmisiä, jotka ovat lukevat paljon filosofiaa? Millaisia tuntemuksia filosofisien teosten lukeminen herättää teissä? Entäs henkilöitä, jotka kokevat suuren "eristeen" ulkokohtaisen ja sisäisen maailmansa välillä?
Onko täällä siis
uteliasnuoriihminen
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuka voi unohtaa? Putoustentuijottajat? Lätkäfanit? Tanssii-tätien-kanssa -yleisö? Itse olen kyllä ikäväkseni törmännyt henkilöihin jotka ovat ilmeisen autuaassa tilassa, joko eivät ole koskaan oikeasti tajunneet, tai ovat ja ovat samantien kieltäneet sen todellisuuden ilmeisen onnistuneesti.
Nuo eksistentiaaliset depikset ja muut samantapaiset tunnelmat ehkä jollain tavalla etäänyttävät ihmistä arkikokemuksesta. Myös depersonalisaatio etäännyttää oletetusta minäkäsityksestä. Depersonalisaatio ilmeisesti vallitsevan opin mukaan on lievä mielenhäiriö. Toisen näkemyksen mukaan se onkin syvemmän totuuden esiin pyrkimistä:
http://siivola.org/markku/omia/depersonalisaatio.html
Eksistentiaaliset tunnelmat voivatkin ehkä olla syvemmän todellisuuden kajastelua.