Kylmäjärven ja Saukkolammen metsänkäsittelyistä sen verran, että metsänomistajan tehtävä on huolehtia siitä, että uudistushakkuun jälkeen tilalle syntyy uusi metsä. Metsä uudistetaan joko luontaisesti tai viljellen. Taimikon perustamisvaiheen valinnoilla ratkaistaan, millainen metsä paikalle kehittyy.
Metsän tulevaisuus turvataan avohakkausten ja päätehakkuiden näin:
Puulaji valitaan kasvupaikan mukaan: kuusi ja koivu sopivat viljaville, mänty karuille ja kuiville maille. Kasvupaikka ja puulaji määrittävät myös, miten metsä voidaan uudistaa ja tarvitaanko maanmuokkausta.
Maanmuokkaukseen kannattaa panostaa: se nopeuttaa uuden taimikon syntyä ja alkukehitystä ja on helposti heinittyvillä tai vettyvillä mailla suorastaan välttämättömyys. Menetelmä valitaan maaston mukaan. Tavallisimmin maa aurataan niin syviksi uriksi ettei virkistyskäyttöä pääse esiintymään kolmeenkymmeneen vuoteen. Joskus moreeni nousee humuksen päälle eikä eroosiosuojaa enää ole ja maa autioituu ns. kuu-maaksi. Maanmuokkaus myös vähentää heinän ja vesakon torjunnan tarvetta. Myrkytyksiä tehdään toki.
Viljavat maat muokataan äestämällä tai kaivinkoneella mätästäen. Mätästettäessä maanpinta rikkoutuu säästeliäästi ja heinittyminen on vähäisempää, mikä vähentää taimikon varhaishoidon tarvetta. Tämä on kuitenkin työläämpää ja siksi paremman taloudellisen hyödyn saa jälkikäsittelijä auraamalla alue. Metsänomistaja maksaa lakisääteisesti kulut. Karuilla mailla äestys ja laikutus, toisinaan myös kulotus ovat käytettyjä menetelmiä. Märillä paikoilla ja turvemailla hakkuuala voidaan myös joutua ojittamaan. Tällöin ravinteet kulkeutuvat alaville maille ja muuttaa ekosysteemiä epäsuosioollisesti. Kataja muiden mukana on kärsinyt tästä ja katajan esiintyminen Lapissa on vähentynyt.
Hyvä taimikko on riittävän tiheä, sillä osa taimista kuolee ensimmäisten vuosien aikana väistämättä. Onnistunut lopputulos varmistetaan seuraamalla taimikon kehitystä ja raivaamalla tarpeen vaatiessa pintakasvillisuutta taimien läheisyydestä. Asia varmistetaan maanomistajilta perityiltä istutusvelvoitemaksuista vaikkei taimet kasvaisikaan.
Luontaisesti uudistaen taimikko syntyy hakkuualalle jätettyjen siemenpuiden tai ympäröivän puuston siemenistä. Välittömät kustannukset ovat vähäisiä, mutta uudistuminen on usein hitaampaa ja tulos epätasaisempi kuin viljeltäessä. Jos näin aina toimittaisiin niin kukaan ei ostaisi taimia enää.
Luontainen uudistaminen sopii männylle karuilla ja kuivilla kasvupaikoilla, joissa pintakasvillisuus ei häiritse taimien kehittymistä. Maan muokkaaminen nopeuttaa usein uudistamista. Erityisesti Pohjois-Suomessa luontaiseen uudistamiseen tähtäävät hakkuut on syytä ajoittaa hyvien siemenvuosien yhteyteen. Silti maanomistaja itse ei saa valita luontaisen uudistamisen vaihtoehtoa vaan sen määrää viranomaiset. Maanomistajat eivät aina saa metsän myyntituloistaan kuin hoitovelvoitteiden verran. Toisinaan jäädään miinukselle.
Kuusen luontainen uudistaminen edellyttää, että metsään on syntynyt elinkelpoisia taimia esimerkiksi pienaukkohakkuiden seurauksena. Kuusi kyllä itsestään menestyy mikäli ravinnetasapaino maastossa on suotuisa kosteuden lisäksi.
Metsä voidaan uudistaa myös kylvämällä tai istuttamalla. Kylvössä käytettävät siemenet ja istutettavat taimet ovat jalostettua alkuperää ja syntyisin perimältään hyvälaatuisista puista. Viljely on myös hyvä menetelmä, jos metsässä esiintyy juurikääpää. Viljelytaimet ovat terveitä, toisin kuin paikalla kasvava alikasvos.
Kylvö on kustannustehokas ja sopiva menetelmä männylle. Se tuottaa istutusta tiheämmän taimikon ja siksi parempilaatuista puuta. Tavoitetiheys männyn taimikolle on 4 000-5 000 tainta/ha, jotta männyn tyvelle ei kehity vahvoja oksia ja tulevaisuuden tukkipuu on hyvälaatuista. Kylväminen tehdään tavallisesti koneellisesti maanmuokkauksen yhteydessä.
Istutus on hyvä menetelmä kuusen ja lehtipuiden uudistamiseen. Suositeltava istutustiheys on puulajista riippuen 1 600-2 500 tainta hehtaarille. Luontaisesti siemenistä syntyvät lehtipuun taimet täydentävät taimikon riittävän tiheäksi ja tekevät metsästä lajistollisesti rikkaamman ja terveemmän. Istuttaminen on työlästä ja kallista, mutta kannattava investointi viljavilla mailla.
Taimet istutetaan muokattuun maahan koneellisesti tai käsityönä pottiputken avulla. Oikea istutuskohta on keskellä mättäitä, jolloin taimi pärjää parhaiten kilpailussa pintakasvillisuuden kanssa. Mätäs myös suojaa taimea tuholaisilta mutta hirveltä se ei suojaa.
Metsän tulevaisuus turvataan avohakkausten ja päätehakkuiden näin:
Puulaji valitaan kasvupaikan mukaan: kuusi ja koivu sopivat viljaville, mänty karuille ja kuiville maille. Kasvupaikka ja puulaji määrittävät myös, miten metsä voidaan uudistaa ja tarvitaanko maanmuokkausta.
Maanmuokkaukseen kannattaa panostaa: se nopeuttaa uuden taimikon syntyä ja alkukehitystä ja on helposti heinittyvillä tai vettyvillä mailla suorastaan välttämättömyys. Menetelmä valitaan maaston mukaan. Tavallisimmin maa aurataan niin syviksi uriksi ettei virkistyskäyttöä pääse esiintymään kolmeenkymmeneen vuoteen. Joskus moreeni nousee humuksen päälle eikä eroosiosuojaa enää ole ja maa autioituu ns. kuu-maaksi. Maanmuokkaus myös vähentää heinän ja vesakon torjunnan tarvetta. Myrkytyksiä tehdään toki.
Viljavat maat muokataan äestämällä tai kaivinkoneella mätästäen. Mätästettäessä maanpinta rikkoutuu säästeliäästi ja heinittyminen on vähäisempää, mikä vähentää taimikon varhaishoidon tarvetta. Tämä on kuitenkin työläämpää ja siksi paremman taloudellisen hyödyn saa jälkikäsittelijä auraamalla alue. Metsänomistaja maksaa lakisääteisesti kulut. Karuilla mailla äestys ja laikutus, toisinaan myös kulotus ovat käytettyjä menetelmiä. Märillä paikoilla ja turvemailla hakkuuala voidaan myös joutua ojittamaan. Tällöin ravinteet kulkeutuvat alaville maille ja muuttaa ekosysteemiä epäsuosioollisesti. Kataja muiden mukana on kärsinyt tästä ja katajan esiintyminen Lapissa on vähentynyt.
Hyvä taimikko on riittävän tiheä, sillä osa taimista kuolee ensimmäisten vuosien aikana väistämättä. Onnistunut lopputulos varmistetaan seuraamalla taimikon kehitystä ja raivaamalla tarpeen vaatiessa pintakasvillisuutta taimien läheisyydestä. Asia varmistetaan maanomistajilta perityiltä istutusvelvoitemaksuista vaikkei taimet kasvaisikaan.
Luontaisesti uudistaen taimikko syntyy hakkuualalle jätettyjen siemenpuiden tai ympäröivän puuston siemenistä. Välittömät kustannukset ovat vähäisiä, mutta uudistuminen on usein hitaampaa ja tulos epätasaisempi kuin viljeltäessä. Jos näin aina toimittaisiin niin kukaan ei ostaisi taimia enää.
Luontainen uudistaminen sopii männylle karuilla ja kuivilla kasvupaikoilla, joissa pintakasvillisuus ei häiritse taimien kehittymistä. Maan muokkaaminen nopeuttaa usein uudistamista. Erityisesti Pohjois-Suomessa luontaiseen uudistamiseen tähtäävät hakkuut on syytä ajoittaa hyvien siemenvuosien yhteyteen. Silti maanomistaja itse ei saa valita luontaisen uudistamisen vaihtoehtoa vaan sen määrää viranomaiset. Maanomistajat eivät aina saa metsän myyntituloistaan kuin hoitovelvoitteiden verran. Toisinaan jäädään miinukselle.
Kuusen luontainen uudistaminen edellyttää, että metsään on syntynyt elinkelpoisia taimia esimerkiksi pienaukkohakkuiden seurauksena. Kuusi kyllä itsestään menestyy mikäli ravinnetasapaino maastossa on suotuisa kosteuden lisäksi.
Metsä voidaan uudistaa myös kylvämällä tai istuttamalla. Kylvössä käytettävät siemenet ja istutettavat taimet ovat jalostettua alkuperää ja syntyisin perimältään hyvälaatuisista puista. Viljely on myös hyvä menetelmä, jos metsässä esiintyy juurikääpää. Viljelytaimet ovat terveitä, toisin kuin paikalla kasvava alikasvos.
Kylvö on kustannustehokas ja sopiva menetelmä männylle. Se tuottaa istutusta tiheämmän taimikon ja siksi parempilaatuista puuta. Tavoitetiheys männyn taimikolle on 4 000-5 000 tainta/ha, jotta männyn tyvelle ei kehity vahvoja oksia ja tulevaisuuden tukkipuu on hyvälaatuista. Kylväminen tehdään tavallisesti koneellisesti maanmuokkauksen yhteydessä.
Istutus on hyvä menetelmä kuusen ja lehtipuiden uudistamiseen. Suositeltava istutustiheys on puulajista riippuen 1 600-2 500 tainta hehtaarille. Luontaisesti siemenistä syntyvät lehtipuun taimet täydentävät taimikon riittävän tiheäksi ja tekevät metsästä lajistollisesti rikkaamman ja terveemmän. Istuttaminen on työlästä ja kallista, mutta kannattava investointi viljavilla mailla.
Taimet istutetaan muokattuun maahan koneellisesti tai käsityönä pottiputken avulla. Oikea istutuskohta on keskellä mättäitä, jolloin taimi pärjää parhaiten kilpailussa pintakasvillisuuden kanssa. Mätäs myös suojaa taimea tuholaisilta mutta hirveltä se ei suojaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.