Ainakaan itse en ole omalla paikkakunnalla saanut paskaakaan apua mihinkään. Mikä on edes psykologin tehtävä? Kuunnella vain, sanomatta mitään hyödyllistä tai neuvomatta mitään keinoja miten selättää ongelmia, koska jos näin on niin mitä vitun kouluja he ovat käyneet ja miksi tai mikä vitun tieteenala psykologia edes on jos sillä ei tee hevonvittua?
Nyt 10 vuotta käynyt yleisellä. Psykologeja on varmaa ollut tänä aikana ehkä noin 5 tai 6. Yksikään ei ole koskaan pystynyt auttamaan minua tai edes vähintään sanomaan jotain lohdullista tai hyödyllistä. Pelkkää myötäilyä ja lääkkeillä pelaamista.
Tällä hetkellä minulla ei ole mitään epämääräistä tunne elämä sotkua josta kukaan ei ota selvää vaan vaihteeksi ihan selkeä ongelma joka estää minua toipumasta. Se on pakko oireinen häiriö, josta olen valittanut jo yli 2 ja puoli vuotta. Juuri eilen vastaan otolla psykologi kysyi mistä haluiaisin jutella, no vastasin että pakko oireisesta häiriöstäni. Taaskaan ei mennyt kuin pari minuuttia ja psykologi ohjasi keskustelun väärille raiteille ja sitten kappas vaan aika onkin lopussa. Otahan tuosta aika kahden kuukauden päähän.
Koen että minun hoito on ollut täysin olematonta ja koen olevani jopa laiminlyöty toipumiseni suhteen. Minun diagnoosissani on lukenut pakko oireinen häiriö itse asiassa jo 8 vuotta, mutta minulle ei koskaan selitetty mikä se on ja miten sitä hoidetaan. tietysti opin itse lukemalla ja katsomalla dokumentteja, tosin tässä herää kysymys että mitä hyödyttää psykologilla käyminen jos joutuu hoidon ja tiedon itse kaivamaan netistä.
Mulle on nyt syötetty SSRI lääkettä 10 vuotta, ja vaikka olen valittanut pakko oireisesta häiriöstäni jo pari vuotta niin VASTA EILEN totesi psykologi että voitasiin kokeilla annostuksen nostamista!! Mitä helevetin vittua tämä on!? Minun elämästäni on valunut jo melkein kolme vuotta elmerin perseeseen ja olen kysellyt OCD:sta ja yrittänyt selittää miten se pilaa elämäni joka saatanan kerta kun olen vastaan otolla ja nyt sitten vasta todetaan että jospa nostettaisiin lääkitystä.
Aina kun olen puhunut OCD:stani ja kertonut millaisia kompulsiota minulla on ja muuta vastaavaa niin aina on tullut niitä vitun tyhmiä kysymyksiä esim. jos on pakko varmistaa että onko ulko ovi kiinni vai ei sen 100 kertaa niin hän toteaa "eihän sitä voi laittaa kun yhdellä tapaa kiinni joten pakkohan sen on olla" ja muuta tuollaista. Siis eikö tämä saatanan talipallo edes tiedä mikä on OCD? Tuolla tavallahan minä itsekin kyseenalaistan tekemisiäni joka kerta mutta kun ei se saatana toimi. Tuntuu että ihan oikeasti tiedän itse OCD luonteesta kuin hän. Psykologi kyselee ihan yhtä tyhmiä ja ihmettelee samalla tavalla kuin esim. Isäni jolla ei ole harmainta aavistustakaan mikä vittu on OCD.
Lääkiksestä on ihan turha jutella ainakaan niin kauan kuin paikallisessa miekkarissa toimii eräs lääkäri johon en luota enää pätkääkään. Yrittänyt syöttää kokeeksi psyykelääkkeitä ja myös unilääkkeeksi. Yritti myös kiristää minua syömään psyykelääkettä tk eläkettä vastaan kun se kuulemma hylättäisiin jos en alkaisi syömään niitä lääkkeitä. Kyseinen lääke oli muuten Peratzin joka on kuulemma jotain vanhaa hermomyrkky paskaa (ei kirjaimellisesti).
Eli lääkäriin en luota, osittain yllämainituista syistä ja myös hänen väittämisensä että psyykelääkkeet ovat 100% turvallisia, ei aiheuta pysyviä ongelmia, ei muuta persoonallisuutta ja lopettaminen on helppoa. Hänen suhtautumisensä lääkkeisiin on täysin vastuutonta ja tuollainen potilaalle valehtelu pitäisi johtaa potkuihin.
Psykologi on ihan pihalla eikä tunnu joko välittävän ollenkaan tai ei oikeastaan edes tiedä mistään mitään.
Että semmottis.
Suomessa ei saa apua mielenterveys ongelmiin
32
1937
Vastaukset
- voisinpaauttaa
Yleensä kai taktiikka noissa istunnoissa on, että koulutettu terapeutti kuuntelee, antaa asiakkaalle tuki- ja ohjaavia kysymyksiä. Kun siinä purkaa mieltää, niin alkaa oivaltaa uusia johtolankoja ja näkökulmia ongelmiinsa.
Ja jospa se on niin, ettei meidän kaikkia vajavaisuuksia ja sairauksia voida poistaa, mutta tarkoitus on että niiden kanssa oppisi elämään.
En tiedä pakko-oireista, mutta jos niiden aiheuttaja on vaikka aivojen neurologinen häiriö, niin ei niitä voi psykologi jutuillaan poistaa. Siis tarkoitan, että jos ne ovatkin ihan fyysistä perää, niin lääkitys voisi auttaa, mutta puhuminen ei tuo apua.
Kyllähän sitä ajan myötä turhautuu, kun ei saa toivomaansa helpotusta.
Millä tavalla sinua nuo pakko-oireet haittaavat: onko ne asioita, joita pitää toistaa, tarkistaa, tehdä samoja rituaaleja. Onko ne pakkoliikkeitä, esim. on pakko vispata raajoja, napsuttaa suuta, haroa vähäväliä hiuksia? Ovatko oireet aina päällä? Ollessasi yksin vai sosiaalisissa tilanteissa. Onko asia sinulle hävettävä ja häiritseekö se solmimasta ihmissuhteita?
Jospa joku antaisi sinulle palstalla vertaistukea.- dadwa2222efdd
Ei OCD:ta hoideta niin että ihminen itse oivaltaa miten siitä pääsee eroon. Siihen on esim. altistus terapiaa ja kaikkea muuta.
Minua on vain pyöritetty miekkarissa ilman että edes yritetään auttaa. Ilmeisesti pitävät minua vain limbossa siellä. Olen kai saanut jonkin "toivoton tapaus" leiman tai jotain.
Mulla on paljon kompulsioita. Ulko ovien tarkistus, hanojen kiinni laitto, vessan pönttöön pitää tuijottaa että tajuaa että vesi on varmasti alhaalla ja sen jälkeen pitää katsoa taskulampulla pöntön vierestä ettei kussut ohi, suihkussa menee 40 minuttia 10 minuuttia hanan tarkastus. Ett' kyllä näitä riittää. Koko ajan tulee vain lisää.
- 76868
No sinä sentään saat psykologille aikoja, minä en.
Lääkärin perustelut: Sinulla ei tietääkseni koskaan ole ollut mitään traumaa, josta minä ainakaan tietäisin. Traumaihmisille nousee voimakkaita muistikuvia tapahtumasta, jonka ovat kokeneet traumaattiseksi ja tällainen psykologin kanssa käyty terapiamuoto ei sinulle sovi, sillä et ole tunne-elämältäsi vakaa.
Minun oma kokemukseni on se, että olen jauhanut näistä asioista, jotka ovat vointiini vaikuttaneet, jo kymmenisen vuotta, mutta kaikki minua hoitavat henkilöt katsovat ensisijaiseksi vaivakseni mielialan vaihtelut. Kukaan ei siis ole ottavinaan kuuuleviin korviinsa sitä tosiasiaa, mistä nämä vaihtelut voivat johtua, vaikka olen kertonut. Vanhempani ovat myös kertoneet asiasta ja siellä on porukallakin istuttu, mutta ei.
Voisiko tästä siis tehdä johtopäätöksen, että hoitohenkilöillä ei ole aikomustakaan paneutua pääasiallisiin oireistoihin vaan kääntää ajatuksia sivuun, jotta niitä ei muistaisi ja näin ollen tulisi parempi fiilis joka käynnin jälkeen? Onko niin, että on pureuduttava niihin elämää hankaloittaviin tekijöihin enemmän kuin syyhyn?- kristallipalloko
Mistä lääkäri esim. tietää millainen ilmapiiri kodissa on ollut? Mitään muistikuvia ei välttämättä myöskään nouse tapahtumasta, kuten alla oleva toinen linkki osoittaa. Tarkoittaako lääkäri, että sinun tunne-elämän epävakaus johtuu jostain muusta syystä kuin traumasta? Kaiken takana on traumat, ja lääkärin on ihan turha muuta väittää. Toinen asia on se, että onko potilas kykenevä niitä käsittelemään.
"Trauma-sana liitetään usein johonkin konkreettiseen asiaan, kuten väkivaltaiseen kokemukseen tai onnettomuuteen. Traumatisoitumista voi kuitenkin tapahtua monella tasolla, ja vain harva ihminen selviää elämästä ilman traumoja.
Esimerkiksi perheessä vallitseva ahdistunut tunnelma voi synnyttää ilmapiiritrauman. Lapsi ei pysty käsittelemään kokemaansa, joten tukahdutettu paha olo voi nousta pintaan vasta aikuisena solmituissa parisuhteissa. Tai lapsena liian vähän myönteistä huomiota saanut ihminen voi kärsiä hylätyksi tulemisen pelosta, mikä taas ruokkii mustasukkaisuutta suhteessa."
http://anna.fi/suhteet/parisuhteessa/lapsuuden-perheen-roolit-parisuhdeongelmien-taustalla-oletko-sopeutuja-tai-prinsessa
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/vesterinen110.htm - 768678
Tätä minä itsekin juuri olen miettinyt ja olen ollut erittäin pettynyt ja jopa vihainen kun apua ei tunnu saavan kun sitä eniten tarvitsisi.
On ollut todella rankkaa viime aikoina ja on suorastaan ihme, että olen tässä vielä.
Mulla on suorastaan ihan olemattomat sosiaaliset ympyrät, joten tämä paikka missä käyn avautumassa on ainoa, missä oikeasti puhun. Sitten sielläkin saa vain vittuilua.
Lääkärillä tuntuu olevan minua vastaan jotakin ja haluaisin vaihtaa hoitopaikkaa, mutta en tiedä miten tämä käytännössä onnistuu. Olivat jopa vähentäneet hoitokäyntejäni sairaanhoitajan luona. En edes tiedä syytä.
Kyllä muuten ärsyttää, mutta on kai vaan hyväksyttävä, että aina ei voi tukeutua muiden apuun kun menee huonosti. Itse se on tästä noustava.
- Lääkkeitälääkkeitä
> Yrittänyt syöttää kokeeksi psyykelääkkeitä ja myös unilääkkeeksi. Yritti myös kiristää minua syömään psyykelääkettä tk eläkettä vastaan kun se kuulemma hylättäisiin jos en alkaisi syömään niitä lääkkeitä. Kyseinen lääke oli muuten Peratzin joka on kuulemma jotain vanhaa hermomyrkky paskaa (ei kirjaimellisesti).
Lääke - lääkäri - lääketeollisuus.
Tuntuisi, että noilla on yhteinen tekijä ja kuuluisivat siis yhteen. Olisikohan niin, että lääkärin pääasiallisin työ olisi myydä niitä lääkkeitä. Siis, sinunkin tapauksessasi lääkäri olisi toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. - j7ec7jw7
Henkilökunta ei kuitenkaan tajunnut vähentää lääkitystä...
- oma.apu
Mielenterveyshoito menee niin, että ensin sinusta ollaan kiinnostuneita, sitten kiinnostus vähenee ja lopulta sinua syyllistetään, kun et parane.
Omalta osaltani "paranemattomuuden" syy lienee siinä, että ADHD tunnistettiin vasta vuosikymmenten jälkeen. Tässä vaiheessa ahdistus- ja muut oireet olivat jo kroonistuneet.
Nyt olen niin vaha, että siitä syyllistetään. Iäkkäämmille on vain masennusryhmiä, ei muuta. En ole mitenkään masentunut, vaan aktiivinen ja energinen, niin minua on kuvattu, joten en ole oikea henkilö menemään tuommoiseen ryhmään.
Kroonikoille pitäisi olla jotain vertaistukiryhmiä. Mutta mielestäni ongelma on se, että jotkut kroonikot ovat enempi sairaita kuin toiset, tällä ei siis ollut tarkoitus syyllistää eikä sanoa, että toinen on toista parempi. Ainoastaan kertoa, että keskinäistä kohtaamista ei tapahdu, jos ollaan kovin eri tyyppisesti ongelmaisia. - Anonyymi
Totta, j ulkiselta puolelta et saa apua suosittelen menemään yksityiselle puolelle säästä rahaa sitä varten tai ota lainaa.
- Anonyymi
Vastaan kysymykseesi mikä on psykologin tehtävä?
Psykologin tehtävä EI ole tarjoilla valmiita ratkaisuja ja malleja. Psykologin tehtävä on olla tukena sinulle, auttaa sinua ITSE löytämään ratkaisuja ja antaa näkökulmia joita itse et pysty havaitsemaan. Sen avulla työskentelet sitten ITSE löytämään ratkaisut.
On laajalle levinnyt harhaluulo että psykologi paukuttaa selkeät ohjeet ja neuvot ja "parantaa" asiakkaan. Siihen ei pysty kukaan. Ratkaisu on tultava sinulta itsestäsi koska ongelmakin tulee sinusta itsestäsi.
Jos haluaa kunnon hyödyn psykologin kanssa käydystä keskustelusta, on oltava valmis tekemään työtä oman itsensä eteen, joskus varsin vaikeaakin ja tuskallista. On oltava motivoitunut itse etsimään välineitä oman olon ja elämäntilanteen helpottamiseen ja ratkaisuihin. Psykologi on siinä tukena, kanssakulkijana ja sivusta havainnoitsijana joka parhaassa tapauksessa osaa antaa sinulle tienviittoja ja avata uusia kysymyksiä sinun itsesi ratkaistavaksi.
En asu Suomessa mutta kuulopuheitten mukaan siellä on vaikea saada minkäänlaista psykologista apua. Usein myös julkisella puolella työskentelevät eivät ole itsekään kovin motivoituneita työhönsä, ja koska keskustelukertojen väli on hyvin pitkä (kerran kuukaudessa?) ja niihin käytetty aika on varsin lyhyt, olen kuullut jopa 15 minutista! ei kovin kummoisia tuloksia voi odottaa.
Oikea asiansa osaava psykologi kuitenkin voi olla suureksi avuksi kun aikaa terapiaan on kylliksi ja se toteutetaan kyllin usein. Ja mikä aivan yhtä tärkeää, asiakas tajuaa oman osansa ja vastuunsa omassa hoidossaan! Et ole pelkkä kohde vaan yhteistyökumppani psykologisi kanssa.- Anonyymi
Edellinen vastaus on muuten hyvä, mutta eivät kaikki psykologit suinkaan näe asiakasta "yhteistyökumppanina" eivätkä osallisina omaan hoitoonsa. Usein pikemminkin kohteena.;)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edellinen vastaus on muuten hyvä, mutta eivät kaikki psykologit suinkaan näe asiakasta "yhteistyökumppanina" eivätkä osallisina omaan hoitoonsa. Usein pikemminkin kohteena.;)
Osa ihmisistä kaipaa auktoriteettia, mutta moni ei ja näin ei tosiaan pitäisi olla.
Minusta turhaan myös korostetaan työn raskautta ja omaa halua. Itsestäänselvyyksiä, joista ei saa mitään irti. Minulle psykologille juttelu oli hurjan helppoa. Olin yksin pähkäillyt niin pitkään että uusia näkökulmia ei ihan heti tullut hänenkään kanssa vastaan.
Jokainen joka sanoo ääneen haluavansa apua on motivoitunut - Anonyymi
Oon samaa mieltä suurimmasta osasta tätä tekstiä. Oon siis vaikea-asteisesti masentunut, neljä masennuskautta takana (oon 35) ja viimeisin jatkuu jälleen vaikka muutaman kuukauden menikin paremmin. Mutta siis, psykoterapiaa ja traumaterapiaa takana ja voin sanoa myös ettei sen psykologin tehtävä ole heiluttaa taikasauvaa ja sillä parantaa ihmisiä. Mua on auttanut se että pääsen kertomaan asiat ääneen ja että joku sanottaa mun asioita ja tunteita mulle. En koskaan ole odottanut että saisin suoran ohjeen miten parantua. Monelle joka tällaista ihmettä odottaa, terapia voikin olla pettymys.
Toisekseen, itse olen aina saanut psykiatrista apua sitä tarvitessani, joten ei pidä paikkaansa ettei sitä Suomessa saisi. En tietenkään tiedä mitkä ovat hoitojonot muualla kuin omassa kaupungissani, mutta ei pidä yleistää ettei koko Suomessa sitä saisi. Itseäni on autettu sekä Hämeenlinnassa että Helsingissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oon samaa mieltä suurimmasta osasta tätä tekstiä. Oon siis vaikea-asteisesti masentunut, neljä masennuskautta takana (oon 35) ja viimeisin jatkuu jälleen vaikka muutaman kuukauden menikin paremmin. Mutta siis, psykoterapiaa ja traumaterapiaa takana ja voin sanoa myös ettei sen psykologin tehtävä ole heiluttaa taikasauvaa ja sillä parantaa ihmisiä. Mua on auttanut se että pääsen kertomaan asiat ääneen ja että joku sanottaa mun asioita ja tunteita mulle. En koskaan ole odottanut että saisin suoran ohjeen miten parantua. Monelle joka tällaista ihmettä odottaa, terapia voikin olla pettymys.
Toisekseen, itse olen aina saanut psykiatrista apua sitä tarvitessani, joten ei pidä paikkaansa ettei sitä Suomessa saisi. En tietenkään tiedä mitkä ovat hoitojonot muualla kuin omassa kaupungissani, mutta ei pidä yleistää ettei koko Suomessa sitä saisi. Itseäni on autettu sekä Hämeenlinnassa että Helsingissä.Niin ja sen verran vielä tuohon että saa vartin ajan kerran kuukaudessa niin voin vastata että omalla kohdallani kyseessä on tunnin aika kerran viikossa. Julkisella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oon samaa mieltä suurimmasta osasta tätä tekstiä. Oon siis vaikea-asteisesti masentunut, neljä masennuskautta takana (oon 35) ja viimeisin jatkuu jälleen vaikka muutaman kuukauden menikin paremmin. Mutta siis, psykoterapiaa ja traumaterapiaa takana ja voin sanoa myös ettei sen psykologin tehtävä ole heiluttaa taikasauvaa ja sillä parantaa ihmisiä. Mua on auttanut se että pääsen kertomaan asiat ääneen ja että joku sanottaa mun asioita ja tunteita mulle. En koskaan ole odottanut että saisin suoran ohjeen miten parantua. Monelle joka tällaista ihmettä odottaa, terapia voikin olla pettymys.
Toisekseen, itse olen aina saanut psykiatrista apua sitä tarvitessani, joten ei pidä paikkaansa ettei sitä Suomessa saisi. En tietenkään tiedä mitkä ovat hoitojonot muualla kuin omassa kaupungissani, mutta ei pidä yleistää ettei koko Suomessa sitä saisi. Itseäni on autettu sekä Hämeenlinnassa että Helsingissä.No hyvä jos oot saanu apua, mä en ole sitä saanut, kuin joskus. Vaikka tilanne olisi niin vakava, että aijon vahingoittaa itseäni, niin niitä ei kiinnosta mun henki. Niitä ei kiinnosta auttaa mua ja pelastaa mun henkeni itseltäni. Monta kertaa mut on käännytetty pois ja vaan annettu ei oota. Tai annettu lääkkeitä, jotka ei auta mitään ja käsketty poistua. Kun en ole suostunut poistumaan (koska en ollut saanut apua) niin ne kutsuivat vartijat saattamaan mut ulos.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No hyvä jos oot saanu apua, mä en ole sitä saanut, kuin joskus. Vaikka tilanne olisi niin vakava, että aijon vahingoittaa itseäni, niin niitä ei kiinnosta mun henki. Niitä ei kiinnosta auttaa mua ja pelastaa mun henkeni itseltäni. Monta kertaa mut on käännytetty pois ja vaan annettu ei oota. Tai annettu lääkkeitä, jotka ei auta mitään ja käsketty poistua. Kun en ole suostunut poistumaan (koska en ollut saanut apua) niin ne kutsuivat vartijat saattamaan mut ulos.
Se on todella ikävä, jos ei saa apua.
Mutta itseni vahinggoittamis ajatusten kanssa paljon pyörineenä, joudun sanomaan, että siitä ei kukaan muu voi ottaa vastuuta kuin itse. Se ei ole sellainen "kauppatavara" tai "hoidon mitta."
Ratkaisu joutuu lähtemään jostain muualta, mitä se sitten ikinä onkaan, kunhan sekin lähtee itsestä.
- Anonyymi
Koko systeemi on aivan tukossa ja pirstaleinen. Mä olen ollut niin raivostunut tähän mielenterveyshoitoon jo vuosikausia. Mielenterveyshoitoon, kuntoutukseen ja yhteiskunnan tukiin. Mä olen valittanut ja valittanut, taistellut siitä, että mä saan hoitoa. Ja kaikkein eniten siitä oon joutunut taistelemaan mielisairaalassa. Mä olen aivan masentunut ja luopunut toivosta. Hoitoon ei pääse, leima tulee otsaan ja yksikin väärä lause niin koko hoito aivan väärillä raiteilla vuosikaudet ja ikuinen jälki papereissa. Sellanen pilaa ihmisen elämän ja hyvin alkaneen kuntoutusprosessin. Enkä mä osaa edes kirjoittaa niistä ongelmista kun on vaan jotain yksittäisiä asioita. Ja on asioita, jotka liittyy suoraan joihinkin hoitaviin tahoihin. En halua, että se johtaa siihen, että sekin hyvä, mikä hoidossa toimii, viedään pois. Ei olla ihan yks tai kaks kertaa varoteltu, että kirjataan ulos hoidosta. Eikä ole ihan yks tai kaks kertaa tullut hylkyjä haetuista tuista. Mä tiedän, että asiat hoidossa ei mee niin kuin pitäisi ja haluaisin osallistua keskusteluun aiheesta. Mut mua yleensä vituttaa tai pelottaa niin paljon, että koko homma kusee jo siinä. Mulla kuppi kaatuu varsinkin helposti ja jälkeenpäin vituttaa sitäkin enemmän.
- Anonyymi
Kyllä osaat kirjoittaa, hyvin. Vaikutat vahvalta ihmiseltä. Sinunkaltaisiasi tarvitaan tässä yhteiskunnassa. Älä välitä, jos pelottaa ja "kuppi joskus kaatuu", niin käy kaikille, kaikilla se ei vaan näy päällepäin. Jatka vaan.:)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä osaat kirjoittaa, hyvin. Vaikutat vahvalta ihmiseltä. Sinunkaltaisiasi tarvitaan tässä yhteiskunnassa. Älä välitä, jos pelottaa ja "kuppi joskus kaatuu", niin käy kaikille, kaikilla se ei vaan näy päällepäin. Jatka vaan.:)
...tarkoitan, että ne joilla se ei näy päällepäin, ovat usein paljon huonommassa kunnossa. Esim. mielenterveystyöntekijät. Niillä on aina fasadi kunnossa. Silti saavat paljon pahaa aikaan...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
...tarkoitan, että ne joilla se ei näy päällepäin, ovat usein paljon huonommassa kunnossa. Esim. mielenterveystyöntekijät. Niillä on aina fasadi kunnossa. Silti saavat paljon pahaa aikaan...
Mä oon jotenkin niin solmussa etten tiedä mistä alkaisin ja mikä on se punainen lanka tässä. Mua vituttaa niin paljon etten hemmetti kestä. Tai sitten mua ahdistaa. Mä tiedän, että ois varmaan hyvä soittaa jollekin kaverille. Se vaan, et nyt mä en oikein jaksais kysellä muilta vointia. Ja ne, jotka kelle mä voisin tästä vaahdota, niillä on ihan vitusti omia murheita. Ykskin pommi ja tää mun hyvin järkätty korttitalo kaatuu. Ja niitä pommeja tulee aina. Mä en oikein tiedä mikä mua vituttaa, tai oikeestaan tiedän, et kaikki. Mua vituttaa oma elämä ja toisten. Mä oon kateellinen ja katkera. Mua vituttaa, kun tarvii taistella. Mä haluaisin, et elämä ois pikkasen helpompaa. Mä oon niin väsynyt, et mä en jaksa kuin tuijottaa zombina tätä vitun ruutua. Mä luen tän mun oman tekstin ja mä vittu siitäkin masennun. Mä haluisin ajatella positiivisesti ja joka päivä koitan. Toisinaan / Useimmiten en siinä onnistu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä oon jotenkin niin solmussa etten tiedä mistä alkaisin ja mikä on se punainen lanka tässä. Mua vituttaa niin paljon etten hemmetti kestä. Tai sitten mua ahdistaa. Mä tiedän, että ois varmaan hyvä soittaa jollekin kaverille. Se vaan, et nyt mä en oikein jaksais kysellä muilta vointia. Ja ne, jotka kelle mä voisin tästä vaahdota, niillä on ihan vitusti omia murheita. Ykskin pommi ja tää mun hyvin järkätty korttitalo kaatuu. Ja niitä pommeja tulee aina. Mä en oikein tiedä mikä mua vituttaa, tai oikeestaan tiedän, et kaikki. Mua vituttaa oma elämä ja toisten. Mä oon kateellinen ja katkera. Mua vituttaa, kun tarvii taistella. Mä haluaisin, et elämä ois pikkasen helpompaa. Mä oon niin väsynyt, et mä en jaksa kuin tuijottaa zombina tätä vitun ruutua. Mä luen tän mun oman tekstin ja mä vittu siitäkin masennun. Mä haluisin ajatella positiivisesti ja joka päivä koitan. Toisinaan / Useimmiten en siinä onnistu.
Ei aina voi eikä pidäkään ajatella positiivisesti! Kun maailma ei todellakaan ole aina positiivinen. Joskus pitää ihmisen saada olla myös vihainen... ja surullinen, ärtynyt, pettynyt, toivotonkin. Kun antaa itselleen luvan olla mitä on, negatiiviset tunteet menevät nopeammin ohi ja antavat tilaa jollekin muulle.
Olet selvästikin koettanut aina ymmärtää ja tukea muita. Kaikilla on omia murheita, mutta sinunkin vuorosi pitää joskus tulla. Et varmaan ole lapsena tai myöhemminkään koskaan saanut riittävästi tukeutua aikuisiin. Niin yksinkertaisista asioista nämä meidän ongelmat pohjimmiltaan koostuvat, jokaisella... Siihen päälle tietysti muutakin traumaa. Kuitenkin pohjimmiltaan se, että elämä menee vinksalleen jossain vaiheessa, on yleensä helvetin yksinkertaisista perusasioista johtuvaa. Kun sen oivaltaa, voi olla armollisempi itselleen, ja muillekin. - Lepo vaan nyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei aina voi eikä pidäkään ajatella positiivisesti! Kun maailma ei todellakaan ole aina positiivinen. Joskus pitää ihmisen saada olla myös vihainen... ja surullinen, ärtynyt, pettynyt, toivotonkin. Kun antaa itselleen luvan olla mitä on, negatiiviset tunteet menevät nopeammin ohi ja antavat tilaa jollekin muulle.
Olet selvästikin koettanut aina ymmärtää ja tukea muita. Kaikilla on omia murheita, mutta sinunkin vuorosi pitää joskus tulla. Et varmaan ole lapsena tai myöhemminkään koskaan saanut riittävästi tukeutua aikuisiin. Niin yksinkertaisista asioista nämä meidän ongelmat pohjimmiltaan koostuvat, jokaisella... Siihen päälle tietysti muutakin traumaa. Kuitenkin pohjimmiltaan se, että elämä menee vinksalleen jossain vaiheessa, on yleensä helvetin yksinkertaisista perusasioista johtuvaa. Kun sen oivaltaa, voi olla armollisempi itselleen, ja muillekin. - Lepo vaan nyt.Tieteen maailmassa vaikutta olevan jo kokonaan uudenlaisten teorioiden soveltamista ihmisen mielenterveyden hoitoon, jotka minun mielestäni vaikuttavat paremmille kuin nykyisin käytössä olevat teoriat.
pooiuyyyuuu
- Anonyymi
jep. hyvinvointivaltio on sitä että joko apua ei saa ollenkaan tai sitten se tulee myöhässä ja lekuri vähättelee oireita
- Anonyymi
Jep!
- Anonyymi
Morot yleisesti ottaen jatkakaahan keskusteluja
- Anonyymi
Kukaan ei voi auttaa mitenkään. Minua syyllistetään. Ja jätetään yksin. Ja sosiaalialaa ei saa arvostella, aina vain puolustellaan. Olen vihainen, toivoton, kauhuissani, pettynyt ja katkeroitunut siitä, että minua ei voida auttaa.
- Anonyymi
Itse olen ainakin saanut aina mielialalääkereseptini uusittua kätevästi Omakannan kautta jo viimeiset n. 15 vuotta.
- Anonyymi
Joo mutta miten sait ne lääkkeet ja ovatko sopineet sinulle ?
- Anonyymi
Kyllä masennuslääkkeet saa uusittua tosi helposti. Mutta kun vahvoja kipulääkkeitä tai ahdistuslääkkeitä yrittää uusia niin menee vaikeeksi. Kovaan kipuun tyrkytetään Ssri lääkkeitä väkisin eikä oikeita lääkkeitä enää anneta. Koitetaan tehdä kipupotilaasta mielialapotilas kaikenmaailman pakkohöpinöillä ja testeillä. Se vaan on niin että ilman vahvoja kipulääkkeitä istun kotona kipujen takia ja piste. En siksi että olisin masentunut vaan kävelykin sattuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä masennuslääkkeet saa uusittua tosi helposti. Mutta kun vahvoja kipulääkkeitä tai ahdistuslääkkeitä yrittää uusia niin menee vaikeeksi. Kovaan kipuun tyrkytetään Ssri lääkkeitä väkisin eikä oikeita lääkkeitä enää anneta. Koitetaan tehdä kipupotilaasta mielialapotilas kaikenmaailman pakkohöpinöillä ja testeillä. Se vaan on niin että ilman vahvoja kipulääkkeitä istun kotona kipujen takia ja piste. En siksi että olisin masentunut vaan kävelykin sattuu.
Kaikkia lääkkeet ei auta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikkia lääkkeet ei auta.
Kaikkia ne lääkkeet eivät auta tarpeeksi.
- Anonyymi
Minä en saa apua mistään. On ollu sossua, lääkäriä ja diakonia. Masennus vaan syvenee. En aina jaksa postia hakea sitä avata. Koti on kuin kaatopaikka.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1263108
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671265- 1011251
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651056Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791051Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr121010- 30956
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku52947Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42914- 44826