Vaihteeksi voisimme pohtia hiukan filosofisemmin tärkeitä asioita. Tiedämme, että monet eläimet omaavat paremmat aistit kuin ihmiset. Nämä aistit palvelevat kyseisen eläimen toimintaa saalistajana tai kohteena. Ihminen on normaalien aistiensa ohella saanut tieteellisestä välineistöstä itselleen "kuudennen aistin", jonka avulla ihminen pystyy havainnoimaan ympäristöään eläimiä tarkemmin ja monimuotoisemmin.
Denialismina lähinnä ilmastotieteessä tunnettu suuntaus kuitenkin hylkää tämän kuudennen aistin käytön tai käyttää sitä hyvin valikoivalla tavalla. Tällöin denialismin keskeinen aistimus näyttää olevan "näen, että X, mutta en usko että X on totta". Kun laajennamme tämän kokemuksen eläinmaailmaan, se tarkoittaisi, että eläin näkisi X:n, mutta ei uskoisi (ts. ei toimisi) tämän aistimuksensa mukaan. Tästä herää luonnollisesti kysymys tällaisen käyttäytymisen evolutiivisesta hyödystä.
Konkreettisemmin, jos pupu näkee ketun, mutta ei kuitenkaan usko, että kyseessä on kettu, pupu syödään. Tällöin pupu ei enää siirrä geenejään seuraavaan pupupolveen. Näyttäisi, että ainakin ravintoketjun keskivaiheille tai pohjalla tosiasioiden kiistäminen ei tuo evolutiivista hyötyä yksilölle eikä siis lajillekaan. Mutta ravintoketjun huipulla tilanne saattaa olla toinen. Jos vaikkapa elefantti näkee (kts. edellä) maailman vaaleanpunaisena, tämä ei välttämättä haittaa sen toimintaa. Tai jos krokotiili näkee saaliseläimensä toisena lajina, krokotiili ei välttämättä kuole nälkään. (Jos se näkee gasellin virtahepona, tämä voi aiheuttaa vaikeuksia). Vai syvästi häiriintynyt aistimusmaailma, toisin sanoen, eräänlainen LSD-maailma, haittaisi saalistajien toimintaa vakavasti. Saalistajilla voisi tavallaan olla mahdollisuus "tosiasioiden kiistämisen" ylellisyyteen".
Ihmisen evoluutio on laajentunut kulttuurievoluutioksi. Denialistinen asenne olisi hyvinkin tappanut nälkään tai saattanut ihmisen sukupuuton partaalle menneisyydessä. Kun denialisti olisi päättänyt luolaleijonan olevan ilves, tämän uskomuksen hyöty olisi ollut hänelle hyvin lyhyt. Kulttuurievoluutio on tietenkin muuttanut tätä tilannetta, on mahdollista, että ihminen kieltäytyy syömästä proteiinia pelkästään mukavuussyistä. Samoin on todellakin mahdollista kieltää kuudennen aistin käyttö ja sen sijaan valita itse uskomuksensa vapaasti.
Jos tarkastellaan asioita pitemmän kaavan mukaan, mitä hyötyä arvelette tosiasioiden kieltämisestä koituvan ihmislajille? Onko tämäntyyppisestä käyttäytymisestä ollut hyötyä ja mikä hyötyä tällaisesta on tulevaisuudessa? Onko denialismi sukua hippiliikkeelle tai jollekin muulle sosiaaliselle ryhmälle? Sana on vapaa.
Denialismina lähinnä ilmastotieteessä tunnettu suuntaus kuitenkin hylkää tämän kuudennen aistin käytön tai käyttää sitä hyvin valikoivalla tavalla. Tällöin denialismin keskeinen aistimus näyttää olevan "näen, että X, mutta en usko että X on totta". Kun laajennamme tämän kokemuksen eläinmaailmaan, se tarkoittaisi, että eläin näkisi X:n, mutta ei uskoisi (ts. ei toimisi) tämän aistimuksensa mukaan. Tästä herää luonnollisesti kysymys tällaisen käyttäytymisen evolutiivisesta hyödystä.
Konkreettisemmin, jos pupu näkee ketun, mutta ei kuitenkaan usko, että kyseessä on kettu, pupu syödään. Tällöin pupu ei enää siirrä geenejään seuraavaan pupupolveen. Näyttäisi, että ainakin ravintoketjun keskivaiheille tai pohjalla tosiasioiden kiistäminen ei tuo evolutiivista hyötyä yksilölle eikä siis lajillekaan. Mutta ravintoketjun huipulla tilanne saattaa olla toinen. Jos vaikkapa elefantti näkee (kts. edellä) maailman vaaleanpunaisena, tämä ei välttämättä haittaa sen toimintaa. Tai jos krokotiili näkee saaliseläimensä toisena lajina, krokotiili ei välttämättä kuole nälkään. (Jos se näkee gasellin virtahepona, tämä voi aiheuttaa vaikeuksia). Vai syvästi häiriintynyt aistimusmaailma, toisin sanoen, eräänlainen LSD-maailma, haittaisi saalistajien toimintaa vakavasti. Saalistajilla voisi tavallaan olla mahdollisuus "tosiasioiden kiistämisen" ylellisyyteen".
Ihmisen evoluutio on laajentunut kulttuurievoluutioksi. Denialistinen asenne olisi hyvinkin tappanut nälkään tai saattanut ihmisen sukupuuton partaalle menneisyydessä. Kun denialisti olisi päättänyt luolaleijonan olevan ilves, tämän uskomuksen hyöty olisi ollut hänelle hyvin lyhyt. Kulttuurievoluutio on tietenkin muuttanut tätä tilannetta, on mahdollista, että ihminen kieltäytyy syömästä proteiinia pelkästään mukavuussyistä. Samoin on todellakin mahdollista kieltää kuudennen aistin käyttö ja sen sijaan valita itse uskomuksensa vapaasti.
Jos tarkastellaan asioita pitemmän kaavan mukaan, mitä hyötyä arvelette tosiasioiden kieltämisestä koituvan ihmislajille? Onko tämäntyyppisestä käyttäytymisestä ollut hyötyä ja mikä hyötyä tällaisesta on tulevaisuudessa? Onko denialismi sukua hippiliikkeelle tai jollekin muulle sosiaaliselle ryhmälle? Sana on vapaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yksityisajatteluani, mutta olisikohan historiallisen ihmisen vaarojen uhmaamisessa osittain myös denialisimia mukana? "Ei minulle mitään voi sattua." oli monella nuorella miehellä mielessä myös sotiin lähtiessä, vaikka kyllähän terve järki sanoi touhun mihin oltiin menossa olevan todella vaarallista.
Jos vaikka esihistoriallinen ihminen pyrki lajina laajenemaan uusille alueille, oli kohdattava uusia mahdollisesti kohtalokkaita vaaroja, mutta porukkaa lähti silti. Kyllähän siinäkin oli sitä sinänsä yksilön kannalta tyhmää uhoa ja vaarojen vähättelyä mukana, vaikka varmasti esimerkiksi Tyynellämerellä pikku kanooteilla purjehtineista pioneereista taatusti harva selvisi asuttamaan uutta, ennen autiota saarta tai atollia.
Ominaisuudella, että ei pysty eikä halua tunnustaa tosiasioita, on varmasti ollut hyvätkin puolensa muinaisuudessa, tuskin se olisi muutoin säilynyt näihin päiviin asti ihmisen perimässä olematta varsinaisesti perinnöllinen sairaus. Käsittääkseni useimmat denialistit kieltävät vain joidenkin tiettyjen asioiden olemassa olon, pystyen muutoin elämään jokseenkin normaalia elämää.
Tuo on hyvin mielenkiintoinen kommentti. Tosiasioiden tunnustaminen voi pahimmillaan johtaa hyvin konservatiiviseen käyttäytymiseen. Yhteisö pysyy paikoillaan eikä pyri valloittamaan uusia paikkoja, koska yhteisön viisaat ovat järkeilleet, että vaarat ovat suuremmat kuin hyödyt.
Ihmisen on varmasti tuhansia kertoja historiassaan ollut tavallaan pakko olla tunnustamatta tosiasioita ja lähteä päin käymättömiä korpimaita, vaikka ihmiset tiesivätkin, että suurin osa yhteisöstä tulee kuolemaan tällä matkalla.
Minua kiinnostaa denialismin logiikka. Olen määritellyt sen seuraavasti. Denialismin voidaan etukäteen ajatella olevan tietynlaista skeptisismiä, perustavaa kaikkeen kohdistuvaa epäilyä. Jos siis skeptikko seisoo puun vieressä, hän voi sanoa: "tämä näyttää puulta, mutta koska aistimukseni voivat pettää, en ole tästä täysin varma". Denialismi kuitenkin poikkeaa tästä ajatuksesta merkittävästi: kun denialisti seisoo puun vieressä ja tiede on määritellyt puun tammeksi (quercus robur) ja analysoinut puun erittäin perusteellisesti, denialisti väittää, että kyseessä on koira.
Kun denialistille kerrotaan tieteen faktat, hän viittaa niille kintaalla ja perustaa näkemyksensä blogeihin, jonka mukaan kaikki tammet ovat itseasiassa koiria. Tämän jälkeen denialisti syyttää tiedettä salaliitosta, tosiasioiden vääristelystä ja vääristä mittaustuloksista tms. Toisin sanoen, denialisti ei ole skeptikko, sillä hän uskoo tieteen tosiasioiden olevan vääriä ja hänen näkemyksensä oikea. Denialisti itse tietää koko tiedemaailmaa vastaan totuuden. Kaikkeen tieteeseen sisältyy myös epäilyä, mutta denialismi ei ole epäilyä, vaan tosiasioiden kieltämistä oman vakaumuksen vuoksi.
Kun pohdimme tätä logiikkaa, silloin pääsemme denialismin ymmärtämisessä syvemmälle. Milloin ihmisen esihistoriassa olisi esiintynyt todellista denialismia? Onko halu uhrata henkensä vaarojen edessä denialismia? Minulle tulee mieleen, että yhteisö saattaisi hyvinkin hyötyä denialistiyksilöistä. Jos yhteisö ei tiedä, miten jokin uusi erittäin vaaralliselta näyttävä eläin tai myrkylliseltä näyttävä kasvi käytännössä "toimii", se kertoo denialistille faktat, jolloin denialisti kieltää nämä.
Sapelihammaskissa on denialistin mielestä kiltti sisäkissa (toki kissa kesytettiin myöhemmin), jolloin yhteisö saa selville, miten ihmiselle käy kyseisen eläimen läheisyydessä. Denialistin on pakko uhmata yhteisön viisautta ja tietoa. Samoin yhteisö saa selville, mitä kasveja kannattaa syödä ja mitä ei. Tämän vuoksi meidän ei ehkä pitäisikään tuomita denialisteja, vaan pitää heitä hyvinä koekaniineina monessa asiassa.
Ilmastodenialistit eli tieteen todistaman ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen kieltäjät ovat pääosin tyypillisiä uskovaisia, eli heidän touhunsa on täysin kaiken logiikan ja järjellisyyden ulkopuolella.
Aivan totta, ja heitä kutsutaan alarmisteiksi.
Juu, ja tarkemmin jääkausialarmisteiksi.
"Logiikan ja järjellisyyden ulkopuolella" olemisesta puheen ollen seuraavassa lyhyt johdatus ilmastohysteerikoiden tankerotieteen rallilogiikkaan.
Väite: Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ääri-ilmiöiden kuten myrskyjen lisääntymistä.
Myrskyt lisääntyvät > ilmasto lämpenee.
Myrskyt eivät lisäänny > ilmasto lämpenee.
Myrskyt vähenevät > ilmasto lämpenee.
Minä olen tästä eri mieltä, jokaisella ihmisellä on jokin toiminnan logiikka, se täytyy vain tutkimuksen kautta ymmärtää ja tavallaan paljastaa. Tuskin antropologitkaan olisi saaneet mitään selville natiiveista tutkimalla heitä pelkästään piirrosten ja nojatuolipohdiskelun kautta.
Jos mietimme denialismia maallikkoliikkeenä, voimme ymmärtää heidän käyttäytymistään paremmin. Tieteessä ilmastoskeptikoilla on nähdäkseni oma hyödyllinen roolinsa, sillä he kyseenalaistavat koko ajan muiden tutkijoiden tekemiä tuloksia. Hitunen skeptisismiä tekee tieteelle aina hyvää ja jos skeptikkoja ei ole liikaa, tiede menee eteenpäin.
En usko, että ilmastotutkijoiden joukossa on yhtään denialistia. Tällaisia löytyy vain maallikoiden joukosta, jotka ovat usein ymmärtäneet väärin tieteellisen skeptisismin luonteen. Tieteeseen kuuluu jo itsessäänkin vallitsevien näkemysten kyseenalaistaminen. Denialistien joukossa on varmaan myös ihmisiä, joilla on akateeminen koulutus. Jotkut näistä akateemisista sairastavat besserwisserismiä. Heille on jostain syystä kehittynyt näkemys, jonka mukaan he ovat kaikkien tieteenalojen asiantuntijoita.
Luultavasti nämä omniskientikot ajattelevat, että heidän asiantuntemuksensa riittää arvioimaan sellaisen tieteenalan ongelmia, johon heillä ei ole koulutusta. Nykypäivänä tämä on vakava virhe, sillä valitettavasti on niin, että luonnontieteellisen peruskoulutuksenkaan avulla ei voida arvioida toisen luonnontieteellisen tieteenalan ongelmia ja tutkimustuloksia juurikaan maallikkoja paremmin. Tämä ei tietenkään estä bw-ihmistä luulemasta, että hän voi tehdä niin.
Toinen denialismiin liittyvät kummajaisuus ovat "oudot kytkennät", toisin sanoen ideat, joilla ei asiallisesti ottaen ole mitään tekemistä keskenään. Esimerkiksi vihreä ideologia ja ilmaston lämpeneminen tieteellisenä faktana ovat kaksi eri asiaa, jotka eivät liity tieteen tuloksien kannalta mitenkään yhteen. Toki on niin, että kun vihreät korostavat ympäristökysymyksiä, tämä voi motivoida jotakin ylioppilasta valitsemaan tutkimusaiheeksi ilmastonmuutoksen, mutta tutkimustuloksiin tällaisilla seikoilla ei ole merkitystä.
Kun maallikkojen keskuuteen vieläpä propagandan avulla (vrt. Fox) saadaan juurrutetuksi käsitys, jonka mukaan jokin vihreä salaliitto hallitsee ilmastotutkimusta, eipä ole ihme, jos herkkäuskoisimmat meistä lankeavat tällaiseen hölynpölyyn. Ja kun joku vielä lukee liikaa ilmastoskeptikkojen kirjotuksia, onko ihme, jos niistä menee pää sekaisin (vrt. Don Quijote) , ja ihminen alkaa oikeasti uskoa mieluimmin blogeihin kun asiansa osaavien tiedemiesten näkemyksiin. Meidän täytyy ymmärtää näitä vähäisiä veljiämme.
Mitään nimiä ei tässä mainittu, mutta huomasi kyllä, keihin kalikka kalahti. ;)
Kerropas Pierre, miksi sinulla ei ole mitään muuta elämää kuin tuo loputon ja lapsellinen denialismihörhöilysi tällä palstalla?
Kun se ei muuta kuitenkaan millään tavalla niitä tieteellisiä faktoja, että ilmasto lämpenee ihmiskunnan tupruttelujen takia, jäätiköt sulavat, merenpinta nousee jne.
http://climate.nasa.gov/vital-signs/global-temperature/
http://climate.nasa.gov/vital-signs/land-ice/
http://climate.nasa.gov/vital-signs/sea-level/
http://climate.nasa.gov/causes/
Ilmastotieteen kieltäjien kielenkäyttö ei ole luonnontieteellistä vaan uskonnollis- ja poliittissävyistä. Tyypillistä tälle epärationaaliselle ajattelulle on yksittäisten mittaustulosten esittäminen. Monimutkaisten luonnonsysteemien tutkimuksessa aina jää jäljelle mittaustuloksessa ns kohinaa, jonka syitä ei mitenkään pystytä selittämään tai ennustamaan.
Tyypillinen esimerkki tällaisesta ajattelusta: Fossiili sijoitetaan väärään kohtaan evoluutiotutkimuksessa, jolloin jotkut uskonnolliset suunnat katsovat erehdyksen osoittava koko evoluution vääräksi ja maailman olevan 6000 vuotta vanha. Yksinkertaisten oppien toistaminen on paljon helpompaa, kuin perehtyä elämän ja maapallon kehittymiseen 3,7 miljardin vuoden aikana.
Nykyihmiselle, joka saa tavaran helposti marketista, luonnon systeemit ovat täysin vieraita. Kuntosalilla kukaan ei edes tiedä, mikä on hiilidioksidi. City-ihmisen mielestä koko elävä maaperä pitäisi laatoittaa.
Katsoisin, että ilmastotieteen kieltäminen on suurta henkistä laiskuutta, ei seikkailun halua. On helpompi heitellä iskulauseita kuin vaivata päätään.
Tässä pätee sama mitä sanoin maallikoista ilmastotieteessä. Maallikkojen joukossa on hyvinkin älykkäitä ihmisiä, mutta he eivät kuitenkaan kykene ymmärtämään koulutusta vailla olevina tutkimustuloksia tai niiden perusteluja. Ja kun määrätynlainen nöyryys puuttuu ja kun tietämättömämpiä maallikoita on helppo vedättää iskulauseilla, silloin saadaan itseään ruokkiva prosessi. Ihminen alkaa tosissaan uskoa, että hän ymmärtää ko. tieteenalaa paremmin kuin alan tutkijat itse. Ja julistaa tätä uskoaan totuutena.
Henkilö, joka ei omaa luonnontieteellistä koulutusta (kuten esim. minä), voi hyvinkin perehtyä luonnontieteisiin ja keskustella niistä, mutta häneltä puuttuu silti paljon sitä ns. äänetöntä tietoa, mitä jokainen luonnontieteilijä tietää jo koulutuksensa kautta. Jokaiseen tutkimukseen sisältyy tulostensa ohella myös kaikki se koulutus ja osaaminen, mitä tutkija alastaan omaa. Ilman alan koulutusta olisin hyvin varovainen arvioidessani tutkimustuloksia, saati että yrittäisin vetää niistä ominpäin erikoisia johtopäätöksiä.
Näin kuitenkin denialistit näissä keskusteluissa toimivat. Vaikka useimmilla heistä on vain vähäiset tiedot ilmaston toiminnasta, tämä ei millään tavoin näytä estävän heitä vetämästä hurjia johtopäätöksiä joistakin mittaustuloksista. Näitä tuloksia pitäisi kuitenkin kyetä arvioimaan osana kokonaisuutta. Ehkä on pikemminkin niin, että vähemmän tiedät, sitä enemmän luulet tietäväsi. Tällä logiikalla moni denialisti näyttää olevan ilmastotieteen professori.
Vain uskontokuntien edustajilla on tarpeen kirjoitella tuollaisia naurettavia "analyysejä" oman uskonnon huomioitta jättäjistä.
Jos kyseessä olisi oikea ilmastotiede, niin tulokset kertoisivat totuuden, mutta "ilmastotiede" ei perustu tieteeseen, eikä totuuteen, vaan on uskonto.
Vain teidän lapsellisten denialistihihhulien hörhöily perustuu idioottimaiseen tieteenvastaiseen uskontoon.