"Muisti on pelkkiä aivojälkiä"-paradigmaan/-oletukseen sisältyy vaikka minkälaisia anomalioita. Toki aivoilla on jotakin tekemistä muistikuviin pääsemisen (tai niihin pääsemisen estämisen) kanssa, mutta tuskin muisti on pelkkää GOFMTtia (Good Old-Fashioned Memory Traces).
Esimerkiksi 20 vuoden täydellinen häviäminen eletystä elämästä lapsineen kaikkineen, kaiken teknologisen elinympäristön muutosten häviäminen, ja luulo, että ollaan yhä 90-luvulla eikä vuodessa 2011, kuten tämän naisen tapauksessa hänen saatuaan päähänsä iskun.
http://www.bbc.com/news/uk-england-cambridgeshire-19269432
Jos muistot olisivat vain kemiallisia jälkiä aivoissa, niin päähän kohdistuva isku aiheuttaisi muistojen muuntumisen ja katoamisen sieltä täältä pitkin aika-akselia, koska muistot eivät ole talletettuna ajallisesti vieri vieressä aivoissa niinkuin jossakin sarjasaantimuistissa. Kysymys herääkin: miten ja mihin muisti on talletettu? Missä ihmeen kvanttikentässä tai jossakin muussa mielialustassa/mentaalikentässä muistot ovat ajallisesti järjestäytyneet niin, että tosiaan ennen tiettyä hetkeä muistot ovat tallessa, ja tietyn hetken jälkeistä aikaa koskevia uusia muistoja kertyy nykyhetkessä, mutta kaikki välistä on pois pyyhkäisty? Missä tällainen muistojen aikajärjestys sijaitsee?
Esimerkiksi 20 vuoden täydellinen häviäminen eletystä elämästä lapsineen kaikkineen, kaiken teknologisen elinympäristön muutosten häviäminen, ja luulo, että ollaan yhä 90-luvulla eikä vuodessa 2011, kuten tämän naisen tapauksessa hänen saatuaan päähänsä iskun.
http://www.bbc.com/news/uk-england-cambridgeshire-19269432
Jos muistot olisivat vain kemiallisia jälkiä aivoissa, niin päähän kohdistuva isku aiheuttaisi muistojen muuntumisen ja katoamisen sieltä täältä pitkin aika-akselia, koska muistot eivät ole talletettuna ajallisesti vieri vieressä aivoissa niinkuin jossakin sarjasaantimuistissa. Kysymys herääkin: miten ja mihin muisti on talletettu? Missä ihmeen kvanttikentässä tai jossakin muussa mielialustassa/mentaalikentässä muistot ovat ajallisesti järjestäytyneet niin, että tosiaan ennen tiettyä hetkeä muistot ovat tallessa, ja tietyn hetken jälkeistä aikaa koskevia uusia muistoja kertyy nykyhetkessä, mutta kaikki välistä on pois pyyhkäisty? Missä tällainen muistojen aikajärjestys sijaitsee?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistijälki aivoissa lienee kai lähinnä sellainen selitys jonka on "pakko olla totta" jos fysikalismi tieteellisenä ja filosofisena suuntauksena ylipäätänsä pitäisi paikkansa. Tietääkseni neurotieteessä ei ole löydetty aivoista minkäänlaisia muistijälkiä ja on ylipäätänsä hyvin vaikea kuvitella miten ideat, tunteet ja muut kokemukset voitaisiin ylipäätänsä jotenkin koodata kemiallisesti.
Muistijäljen vertauskuva liittynee esim äänilevyn, nauhurin ja cd-levyn tekniikkaan eli siinä yritetään palauttaa toistaiseksi tuntematon ilmiö johonkin tunnettuun - äänilevy sinänsä ei kuitenkaan varmasti koe mitenkään sitä musiikkia mikä sille on talletettu.
Esim hypnoosin avulla voidaan myös palauttaa mieleen asioita jotka ovat kadonneet. Vaikuttaa siltä että aivot ovat lähinnä jonkinlainen "radio" tai tietoisuuden suodatin. Ns. tietoisuuden "vaikea ongelma" (David Chalmers) osoittaa kyllä selkeästi fysikalistisen selityksen tietoisuudesta ja muistista jokseenkin mahdottomaksi ainakin nykytieteen tasolla. Tuollainen aivovamma saattaa kyllä synnyttää muitakin outoja seurauksia eli tuottaa esim. joidenkin uusien kykyjen ilmenemisen
http://www.popsci.com/science/article/2013-02/when-brain-damage-unlocks-genius-within
http://www.livescience.com/45349-brain-injury-turns-man-into-math-genius.html
Nuo ovat kyllä varmaan melko harvinaisia tapauksia joten en suosittele aivovamman itselleen tuottamista kenellekään. Kyseessä saattaa olla lähinnä se että se aivojen alue missä tavat ja rutiinit esiintyvät jotenkin vaurioituu ja vapauttaa siten aivot muokkautumaan uudelleen - aivojen vastaanotin tavallaan vaihtaa kanavaa ja mahdollistaa linkittymisiä uusiin asioihin.
"Philosopher and parapsychology researcher Dr. Stephen Braude sees fatal flaws in the “memories stored in brain” model."
"Dr. Braude is the former chairman of the philosophy department at the University of Maryland, Baltimore County. He is also past president of the Parapsychological Association and is currently the editor in chief of the excellent Journal of Scientific Exploration. He’s the author of several great books including one that we’re going to talk about today because it pulls together many of the ideas Dr. Braude has been working on over the years: Crimes of Reason: On Mind, Nature, and the Paranormal"
http://www.skeptiko.com/stephen-braude-memories-not-in-brain-318/
Aloin muutama viikko sitten lukemaan kirjaa Irreducible Mind ja olen nyt juuri lukemassa neljättä lukua. Kirja vaikuttaa sen verran hyvältä että hankin myös samaa aihetta käsittelevän uudemman teoksen Beyond Physicalism. Molemmat teokset ovat melkoisia järkäleitä sekä painoltaan että sisältönsä suhteen ja sisältävät paljon sellaista tieteellistä yksityiskohtaista tutkimusaineistoa joka itselleni ei ole entuudestaan tuttua vaikka olenkin aihetta seurannut aika tiiviisti jo vuosikymmeniä harrastuksena.
Myös minä luen kirjaa Irreducible Mind. Yksi luku siinä on omistettu muistille. Mitään muistijälkiä tosiaan ei ole havaittu, ja mielenkiintoinen asia on esimerkiksi se, kuinka muistoa tallennettaessa siihen liittyvä aivotoiminta tapahtuu jollakin alueella, ja tallennettua muistoa noudettaessa siihen liittyvä aivotoiminta tapahtuu jollakin aivan toisella alueella. Mihin muisto tallennetaan ja mistä sitä noudetaan?
Omalla lukulistallani on seuraavaksi odottamassa kirja The End of Materialism. Täytyy varmaan laittaa tuo Beyond Physicalism hankintalistalle. Irreducible Mindin sisältämän todistusaineisto on tosiaan valtaisaa. Kuvittelen vain millaista pinttyneen ja vannoutuneen materialistin lukukokemus siitä olisi. Mahtaisi olla samanlaista kuin kreationistin lukukokemus evoluution todisteista, käsi rystysiä myöten suussa. Tosin tämän kirjan sisältämä todistusaineisto reduktionistista materialismia vastaan on jopa paljon laajempi kuin todistusaineisto valmiiksi luotuja muuttumattomia lajeja vastaan, joka sekin on valtaisa.
"Kuvittelen vain millaista pinttyneen ja vannoutuneen materialistin lukukokemus siitä olisi."
Ei ne lue tuollaisia kirjoja paitsi jos ovat todella aktiivisia skeptikkoja jolloin ennakkoasennekin on varmasti hyvin torjuva eikä mitenkään avoin tuontyyppisille pohdinnoille. Skeptikon asenne on että valtavirtatiede on aina ehdottoman oikeassa kaikessa ja kaikki vähänkin siitä poikkeava on aina oletusarvoisesti huuhaata.
Oma kantani on että asioita voi tarkastella useammasta eri näkökulmasta tai todellisuuden hierarkiatason kannalta. Fyysikolle alkeishiukkasten kuvaustaso on ainoa mahdollinen ja biologille taas geenit ja kemian kuvailutaso on se oikea.
Valtavirtatiede ei siis ole välttämättä väärässä eikä kuvaile väärin ilmiöitä - periaatteessa kaikkea voidaan kuvata fysiikan tai kemian tason kuvailukielellä mutta esim. elämän ilmiöiden ja ihmisen toiminnan ja kulttuurin kuvauksessa sellainen lähestymistapa tuottaa epäolennaista, turhan monimutkaista ja usein täysin hyödytöntä dataa.
Ongelmana reduktionistisessa materialismissa on että siinä oletetaan havaitsija täysin passiiviseksi iralliseksi olioksi joka ei mitenkään voi vaikuttaa koejärjestelyihin eikä koetuloksiin. Todellisuudessa näyttää kuitenkin siltä että havaitsijoiden ja tutkijoiden omat uskomukset aina vaikuttavat todellisuuteen sekä yksilötasolla että kollektiivisesti eli sitä todellisuutta luodaan jatkuvasti eikä se vain odota tuolla jossakin löytämistä - tiede ja koko ihmisen kulttuuri on tavallaan itseään toteuttava ennustus ja kertoo oikeastaan enemmän tiedeyhteisöstä ja ihmiskunnasta itsestään (uskomuksista, oletuksista, peloista ja toiveista) kuin jostain ns. todellisuudesta.
Tavallaan tämä paranormaalien ilmiöiden torjunta tässä länsimaisessa kulttuurissa on vain hyvä asia koska kukapa haluaisi elää maailmassa jossa mikään ei ole salaista ja pelkällä intentiolla voi tuottaa muille ihmisille joka positiivisia tai negatiivisia asioita.
Don Juan hahmo sanoi aika osuvasti Castanedan jossain kirjassa että tavallisella ihmisellä ei ole tarpeeksi energiaa noituuteen ja siksi ei ole todellista hänelle. Mielen voimien on syytäkin pysyä salaisina ja tavallisilta ihmisiltä suljettuina ainakin jos asiaa miettii ihmisen yleisen eettisen kehitystason kannalta.
(on muuten nyt turhan kuuma ja hiostava ilma - ajatukset luistaa vähän miten sattuu joten tuli taas aika pitkä jaaritus....)
Myös eläimillä on hyvä muisti. Tästä jokaisella lienee omakohtaisia kokemuksia. On hyvä syy olettaa, että muisti toimii samalla periaatteella niin rotalla kuin ihmiselläkin.
Ihmisellä on itse asiassa melko huono muisti verrattuna ainakin joihinkin eläinlajeihin. Jos ihmisen keskeyttää hänen ollessaan hakemassa jotakin esinettä, ihminen unohtaa sekunneissa sen, mitä oli tekemässä. Kissaa sen sijaan saa häiritä puolisen tuntia, ennenkuin intentio unohtuu. Keskiverto simpanssi päihittää muistitehtävissä mennen tullen rökälemäisellä tavalla ihmisen, joka on muistitehtäväkilpailuissa tullut voittaneeksi maailman parasmuistisen ihmisen tittelin. Norsujen muistista on omat sananlaskunsa, jotka pohjautunevat todellisuuteen. Linnut lentelevät tuhansia kilometrejä suoraan kotipesälleen, mikä tuskin selittyisi ilman ilmiömäistä muistia. Ja tuskin se tähän jää. Mitenköhän hyönteiset...