Descartesin dualismissa aineen ominaiusuus on ulottuvuus ja mielen ominaisuus introspektio. Kvanttifysiikassa on hiukkasia jotka voivat olla samassa paikassa ja hiukkasia joilta tämä on kielletty. Voidaanko siis katsoa kvanttifysiikan vahvistaneen Descartesin dualismin?
Descartes ja kvanttifysiikka
fthiygf
7151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei voida. Descartesin karteesiolainen dualismi käsitteli aivan muuta kuin fermioneja ja bosoneja.
"Descartesin dualismissa aineen ominaiusuus on ulottuvuus ja mielen ominaisuus introspektio. "
Se olikin Descartesin varmaan suurin moka josta saamme vieläkin kärsiä. Myös se ns. "aine" on mielessä eikä siitä voi mitään tietää mielestä riippumatta. Ns. "aine" on se mikä näyttää kokemuksessa säännönmukaiselta ja se mieli taas on se kokija.
"Kvanttifysiikassa on hiukkasia jotka voivat olla samassa paikassa ja hiukkasia joilta tämä on kielletty. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paulin_kieltosääntö
Paulin kieltosäännön mukaan atomissa ei voi olla useampia elektroneja samassa kvanttitilassa. Superposition tapauksessa sinänsä ei kai ole mitään estoja minkään hiukkasen eikä edes ns. makrokappaleen suhteen. Superpositiota eli "samassa paikassa olemista" on testattu useamman molekyylien systeemeissä (ns. Bucky ball) - itse asiassa fysikaalinen systeemi voi myös olla useammassa paikassa samaan aikaan.
Asian voi myös ymmärtää niin päin että todellisuus on pohjimmiltaan non-lokaali ja se aika ja paikka ilmenee vasta mittauksen tai havainnon seuraksena.
"Voidaanko siis katsoa kvanttifysiikan vahvistaneen Descartesin dualismin?"
No ei. Kvanttifysiikasta olemassa useampia erilaisia tulkintoja vaikka matematiikka on niissä kaikissa sama. Tulkinnan valitseminen on sitten lähinnä filosofinen valinta.
Alkeishiukkaset jaetaan bosoneihin ja fermioneihin sen mukaan. Paulin kieltosääntö koskee fermioneja, mutta bosonit voivat olla samassa kvanttimekaanisessa tilassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Introspektio, itsetietoisuus. ok.
Hutikan-hiukkasen kaksoisilmentymä taitaa olla enemmän katsontakanta.
Jos taas aine "systeemisesti" kahdentuisi ja yhdentyisi, se olisi aineen aineeton puoli. Joten tavallaan tuo fysiikan havainto tai muuta, todistaa - kuten myös filosofian logiikka - aineettoman objektin olemassa olon.
Jos tälläinen ilmiö on olemassa, se ei ole että jokin on kahdessa paikassa yhtä aikaa, vaan että jokin kahdentuu ja ilmeisesti taas yhdentyy. Tuo taas todistaisi että ainetta taikoutuu maailmaan tyhjästä ja häviää taas kokoajan, kuitenkin yhden ainesosasen ominaisuutena.
Aineettomien käsittellisyyksien käsittely saattaisi olla tuloksellisempaa kuin hiukkasten tarkastelu. Fysiikka kuitenkin haluaa usko kaikkien aineellisen maailman ilmiöiden olevan havaittavia, nähtäviä, mitattavia ja yleensäkin sellaisia miten maailma aistien avulla havaitaan.
"Tuo taas todistaisi että ainetta taikoutuu maailmaan tyhjästä ja häviää taas kokoajan..."
Joo. Fyysikot sanovat sitä kvanttifluktaatioksi. Onko outo termi?
"Jos tälläinen ilmiö on olemassa, se ei ole että jokin on kahdessa paikassa yhtä aikaa, vaan että jokin kahdentuu ja ilmeisesti taas yhdentyy."
Ei mitään sellaista tapahdu. Superpositiossa oleva kvanttiobjekti ei ole lokalisoitunut yhteenkään paikkaan. Se lokalisoituu vasta kun se havaitaan, ja kun havainto tapahtuu, se lokalisoituu vain yhteen paikkaan.
Useasti nähtävien mutta ilmeisen vajavaisesta kvanttimekaniikan ymmärryksestä syntyvien tiedeotsikoiden mukaan hiukkaset voivat olla kahdessa (tai useammassa) paikassa yhtäaikaa, mutta eivät ne ole. Ainoastaan niillä on MAHDOLLISUUS tulla havaituksi eli lokalisoitua kahdessa tai useammassa eri paikassa, mutta kun hiukkanen jostakin havaitaan, niin sitä ei havaita enää muualta. Koska materiaalinen olemassaolo on havaituksi tulemista, ei se hiukkanen ole materiaalisesti missään vaiheessa kahdessa paikassa yhtäaikaa.
Filosofiaa on mainittu kaikkien tieteiden äidiksi, ja niinpä filosofit ovat joskus katsoneet olevansa kaikkein viisaimpia joka alalla.
Otetaan esimerkiksi Hegelin reaalimääritelmä sähköstä (väheksymättä Hegelin merkitystä filosofina muuten):
"Sähkö on itsestään vapautuvan hahmon tarkoitus, hahmo, joka joka alkaa kumota oman välinpitämättömyytensä, sillä sähkö on välitöntä ilmituloa eli läheisesti hahmosta tulevaa, sen vielä edellyttämää olemassaoloa - mutta ei itse hahmon hajoamista, vaan se pinnallinen tapahtuma, jossa erilaisuudet jättävät hahmon, mutta vielä ovat sen edellyttämiä, eivätkä ole tulleet itsenäisiksi". [Friedell: Uuden ajan kultuurihistoria, osa III, 1955, s. 86]).
Siinäpä määritelmää amiksen tulevien sähköasentajien opintojen aluksi!
Descartes oli merkittävä filosofi, mutta ei ehkä kannata häneltä hakea apua kvanttifysiikan ilmiöiden tulkintaan.