Miksi ihmeessä miehen kyky filosofoida ja pohtia maailman tapahtumia kehittäen syvällisiä ajatuksen tuotteita on itsestään selvää?
Onko naisesta filosofiksi, ja jos on, mikä on hänen filosofinen luonteenpiirteensä?
Onko naisesta filosofiksi, ja jos on, mikä on hänen filosofinen luonteenpiirteensä?
Vastaukset 76
Vanhimmat
itsestään selvää???
Nainen ja mies ajattelevat vain vähän eri tavalla. Ei ole mitenkään itsestään selvää että nainen ei kykenisi syvälliseen ajatteluun.
Onko ylipäänsä filosofista luonnteenpiirrettä?
aika behavioristinen näkemys..
mielipidettäsi haluaisin kertoa etten suinkaan vähättele naisen ajattelun syvyyttä. Haluan tähdentää että olen taipuvainen ihmiskeskeiseen ajatteluun sukupuolesta piittaamatta. Filosofian oppikirjat ovat kuitenkin etupäässä olleet miesten kirjoittamia. Ehkäpä yksinkertaisena syynä oli se että miehillä oli monopoli ennen naisten vapautumisen alkua. Naiset pidettiin hellan takana. Ajat tietysti muuttuvat ja siksipä kysynkin jos joku tietää aiheesta enemmän?
Saat ehkä enemmän irti aiheesta, jos tarkastelet filosofian historiaa ja kysyt, kuinka monella nimimiehellä on ollut normaali perhe-elämä.
Poikkeuksellisen yksinäisen elämän eläneitä löytyy enemmistö. Onnellisesti naimisissa olleita ja lapsiaan rakastaneita ei juurikaan. Normaalit (perinteiset) perusperhe-ihmissuhdekuviot omanneista todella suurista nimistä Karl Marx tulee ensin mieleen, sitten ei pitkään aikaan ketään.
Olisiko ensimmäinen suuri naisfilosofi sitten vastaavasti rajoittunut ihmissuhteissaan?
Tosin Sokrateella taisi kuitenkin olla myös homoseksuelleja harrastuksia Platonin ja kumppanien kanssa. Muuten mistähän se platoninen suhde oikein saa merkityksensä, jos näillä oppipojilla ja opettajilla oli myös dialektiikan lisäksi muitakin harrastuksia keskenään...
Silloin kun hän ei osaa muuta kuin siteerata muiden filosofien ajatuksia, eikä häneltä tunnu löytyvän mitään omaa. Ulkoaoppiminen ja keksivä oppiminen kun eivät ole sama asia.
Tällaisia tapauksia olen nähnyt liikaa. Perustelut ovat aina seuraavanlaisia:
"Koska (laita tähän jokin suurnimi) sanoi niin."
"Siksi koska hän on niin arvossa pidetty henkilö."
Näitä lainauksia hänen muistivarannostaan löytyy roppakaupalla. Häntä ihaillaan hänen suuren tietomääränsä takia.
Mutta mitä jo olemassa olevalla tiedolla tekee jos sitä pitää absoluuttisena totuutena em. perustein, eikä sitä lainkaan kyseenalaista.
Filosofian tehtävä on kyseenalaistaa, karsia, muokata, tutkia lisää aina siihen pisteeseen saakka, että sen hetkinen ymmärrys voi hyväksyä vastauksen. Jos siihen pisteeseen ei päästä, on kysymys jätettävä itselle avoimeksi, eikä sokeasti siteerattava jonkin suurnimen päätelmää asiasta, jota ei olla itse vielä sisäistetty.
Kuinka moni mies todellisuudessa pystyy tähän? Ja kuinka moni on vain pystyvinään?
Eihän filosofian harjoittaminen ole välttämättä naisen arvolle sopivaa, vaan voi olla niin, että sellainen jahkailu ei ole naisille sopivaa työtä. Eihän naisen arvo ole riippuvainen naisen esittämistä argumenteista, vaan naiset nimenomaan arvioivat jo olemassa olevaa, eivätkä uudelleen arvioi!
vain miesten keksimä ajanviete. Illat pitkät yksinään istuessaan hän lopulta joko etsii muita kriittissti elämään ja parisuhteeseen turhaantuneita yksilöitä tai kirjoittaa kirjan, niin mistä? Ei ainakaan hajuvesistä tai kukista. Onko siis koko filosofia vain tuulesta temmattu vai löytyykö siitä yhdistävää linkkiä "naisfilosofiin"?
Onhan filosofialla ihan pragmaattinen tarve ja miehet nimenomaan ovat sellaisia olentoja, jotka hoitavat naisten kaikki pragmaattiset tarpeet. Naisten olemassaolo ei siis ole ensisijaisesti huolehtia esim. perheen olemassaolosta, vaan se on miehen tehtävä. Siksi naiset keskittyvät olemassa olevan yhteiskunnan olemassa olevien arvojen arviointiin. Siis naiset ovat esim. arvokkaampia kuin yksikään mies siinä mielessä, että miesten tehtävänä on nimenomaan suojella naisia ja lapsia. Jos taas tässä ei onnistuta, niin sitten voidaan kysyä mihin tällaista miestä tarvitaan. Naisilta taas ei voida olettaa tai vaatia mitään sellaista mitä miehiltä tulee vaatia. Naisten tehtävät ovat sitten toisenlaisia ja arvokkaampia kuin miesten tehtävät.
yhdestäkään kirjoittamastanne tekstistä en löydä naista yhdistettynä filosofiaan. Tietty kaikki pätee mitä kirjoitatte esim. naisen kyvystä elää tätäpäivää... silti onko teitillä selitys tai todella tieto tähän kysymykseen; Nainen osaa ajaa autoa, jopa turvallisemmin kuin mies...mutta NAINEN JA FILOSOFIA???
seuraaviin kysymyksiin:
Mitä sinun mielestäsi tarkalleen ottaen on filosofia? Mitä se muiden mielestä on? Voidaanko se käsittää niin, että sen merkitys on kaikille sama?
Mikä on miehessä se filosofinen luonteenpiirre, joka sinun mielestäsi naiselta puuttuu?
Sekö todistaa sen puuttumisen, että historiassa miehet ovat kirjoittaneet enemmän filosofiaa käsittelevää kirjallisuutta kuin naiset. Eiköhän tuohon löydy vastaus jostakin ihan muista syistä kuin suoraan sukupuolesta. Historiassa sukupuolirooleista kylläkin. Ehkä vielä tänä päivänäkin niistä.
Arvoisa nimimerkki, esität kiinnostavia kysymyksiä ja haluamatta olla viisastelija(ehkä olen vain hölmö) huomaan sinun jo antaneen kysymyksiisi vastauksen. Siksipä ehdotankin että aloitamme filosofisen keskustelumme ilman vastakysymyksiä. Kysymykseen kysymyksellä vastaavat ihmiset löytyvät yleensä politiikan ympäriltä, jossa he kuin lauma hyeenoja eduskunnan pylväikössä välttelevät vastuuta sanoistaan. En suinkaan sinua tähän sakkiin liitä, päinvastoin, olethan paljonkin syviä mielipiteitä kaikkien luettavaksi jakanut. Ensimmäisiin kysymyksiisi vastaan että yksikään maapallon ihmisistä ei samaa ajatusvirtaa omista kuten ei myöskään sormenjälkeä.
>>> Miksi ihmeessä miehen kyky filosofoida ja pohtia maailman tapahtumia kehittäen syvällisiä ajatuksen tuotteita on itsestään selvää?
Tämä on yleistys. Voisimmeko ottaa jonkin yksittäisen esimerkin, jossa ko. asia saa konkreettisen ilmauksensa ja joka herättää saman kysymyksen käytännöllisellä tasolla?
Esimerkiksi: naiset ovat miljoonia vuosia imettäneet, hoitaneet ja kasvattaneet lapsiaan. Länsimaisen kulttuurimme naisetkin ovat tehneet sitä jo tuhansia vuosia. Miksi tarvitaan mies, Sigmund Freud, katselemaan hiekkalaatikolla leikkiä lapsia ja toteamaan, että 3-4 -vuotiaat hiekkalinnoja käsin rakenneltuaan hajottavat ne potkimalla? Ja selittämään ko. ilmiö esim. siten, että psyykkisen intensiteetin rauetessa hallinta taantuu ja edellinen hallinnan aste tuonikäisellä, hiljattain kävelemään oppineella, liittyy jalkoihin?
Äidit ovat tuhansia ja tuhansia vuosia kuunnelleet lapsiensa itkuja. Miksi kuitenkin tarvitaan miespuolinen psykoanalyytikko toteamaan, että eroahdistuksen yhteydessä itkeminen on lapsen ensimmäinen tietoinen itkuele - ensimmäinen tietoinen yritys vaikuttaa omalla käyttäytymisellä äitiin? (Eroahdistus on todellakin erittäin vahva ahdistustila, ja itku erotuskassa lapsen ensimmäinen tietoinen ilmeliike.)
Naiset ovat reagoineet lastensa itkuihin. Miksi tarvitaan mies selittämään teoreettisin käsittein, mistä niissä on kyse?
jotain alemmuudentunnetta, koska heidän nimissään ei nyt vain ole niin montaa fil-raamattua. Varmaankaan näillä sivuilla pyörivistä miessukupuolen edustajista ei montaa oman filosofiansa opettajaa löytyne. Ovathan miehetkin miljoonia vuosia sotia käyneet ja tuhansia vuosia kuunnelleet vaimon valitusta(tämä vastineeksi omiin esimerkkeihisi). Eikö tuo kaikki ole vain HUMAN SURVIVING? Kysymyshän oli käsittääkseni filosofia ja yksilö, jos syvemmältä etsitään.
En kyllä tosiaankaan menisi näin sanomaan, pikemminkin omien kokemusteni mukaan on harvinaista, että mies kykenee syvälliseen ajatteluun. Miehille tyypillistä on siteeraus ja muiden nimillä ratsastaminen, se taas ei kerro mitään syvällisestä ajattelusta, vaan tarkoituksena on pelkkä päteminen.
http://jumalasuomi.tripod.com/hypatia3.htm
Hypatian kuolema kiihkouskovaisten käsissä
"Eräs Hypatian suosituista luennoista oli juuri päättymässä, ja ajuri toi yliopiston pääovelle, portaiden juureen, vaunut Hypatiaa varten. Hän astui ulos rakennuksesta, nousi ajoneuvoihin välittämättä veisaavasta ja huutelevasta uskonkiihkoilijoiden joukosta, mutta silloin alkoi tapahtua. Synkkä ihmismassa ympäröi vaunut, joukosta irtautui pari määrätietoisesti toimivaa roikaletta, jotka repivät filosofin alas vaunuista, huutoon ja kiljuntaan yltyvän uskovaisen lauman tavoitettavaksi. Hänen vaatteensa revitään päältä, ja hänet raahataan lähellä sijaitsevaan Caesareionin kirkkoon. Pimeässä ja tungokseen asti täyttyvässä kirkossa hänet sysätään pääkuorin portaille, kuin alttarille, uhoavan joukon nähtäväksi. Hypatia Aleksandrialainen onnistuu hetkeksi ravistautumaan irti vainoojiltaan, ja seisoo lumivalkeana vastakohtana mustanpuhuvalle järjettömäksi yllytetylle ihmisjoukolle. Hän avaa suunsa sanoakseen jotakin, mutta juuri silloin Peter Lukija lyö hänet maahan. Jossain särjetään ruukkuja, ja teräviä sirpaleita ilmestyy uskovaisten käsiin. Kiihkoissaan toisiaan tönivä lauma syöksy uhrinsa kimpuun, nylkee, silpoo ja repii jäseniä kappaleiksi. Kirkon seinät ja lattia, sekä munkkien ja maallikkojen vaatteet, kädet ja kasvot värjäytyvät verestä ja roiskeista, ja uskonnollinen hurmos saavuttaa kliimaksinsa."
Niinkuin naisia on joka junaan, on myös miehiä myös joka tupaan. Oliskos, että mies, jossa yhdistyy superrakastaja, filosofinen kuuntelija ja taiturimainen seuranpitäjä ohitsesi hurahtanut? Anteeksi, enhän edes tiedä, oletko nainen vai mies, silti huomioni kiintyi tähän seikkaan. Varmasti maailmasta löytyy SUPERNAISFILOSOFEJA KUTEN MYÖS IHKAMIEHIÄ, mutta prossissa mitattuna ehkä ei, sitten vaan promillin murto-osiin.
Miksi luulet, että ketään edes etsin?
historiasta Hypatia, antiikin viisas nainen. Mutta entäs sen jälkeen? Keskiajallahan olivat NOITAVAINOT, joissa varmaankin moni älykäs nainen roviolla poltettiin, ja kuinka ollakaan, ympärillään miehet, viisaiksi itsensä nimittäneinä, tuhon orgioissaan jumalan nimeen raamattu kädessä julistivat.... Olisikohan tuolta ihmiskunnan pimeältä ajalta peräytynyt naisen asema ei tasavertaisena, vaan alistettuna miehen palvelijana. Naiset, kertokaa näkemyksenne ja jakakaa viisautenne!!!!
ei jaksa vastata.
Tunnut selvästikin hakevan tiettyä vastausta, mutta kyitenkin painotat keskusteluun. Miksi keskustelu ei kuitenkaan sinulle sitten käy?
Keskustelu on vastavuoroista (vasta)kysymysten(kin) esittämistä toiselle. Vastakysymykset eivät kuulu ainostaan vain politiikkaan vaan ovat tunnettuja filosofiastakin.
Ongelmasi on se, että tiedät kyllä vastauksen, mutta sen ymmärtämiseksi sinun tulisi nähdä oman sukupuolestasi luonteesta jotakin sellaista, mitä et halua nähdä. Pelkkä fyysinen voimakkuus ja alistaminen eivät ole suoria vastauksia, vaan vastaus löytyy luonteesta. Pystyyhän nainenkin halutessaan raakaankin fyysiseen väkivaltaan halutessaan. Tänä päivänä siihen ei tarvita fyysistä yliotetta, koska nainenkin voi helposti halutessaan hankkia apuvälineen sen toteuttamiseen. Miksi tilastot eivät kuitenkaan tue sen helppoutta?
Se mitä historiasta on tallennettu kertoo ainoastaan niiden ihmisten ajattelusta. Se että historian kirjat kertoo, ettei niitä ole naiset kirjoittaneet, ei tarkoita sen johtuvan naisen kyvyttömyydestä filosofiseen pohdiskeluun. Ennemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä miksi yleensäkin heillä ei ollut mahdollisuutta kirjoittaa, niin että heidän ajatuksistaan olisi jäänyt todisteita tulevaisuudelle.
kanssa samaa mieltä että keskusteluun tarvitaan kaksi ihmistä, jossa kriittisesti kysymyksiä esittäen ja niihin vastaten pyritään löytämään, niin, riippuen ihmisten kehittyneisyyden tasosta vaikka vastaus siihen, miksi naisilla ei ollut mahdollisuutta kirjoittaa ja täten olisimme olleet osallisia heidän kulttuurisellisista ja ajatuksellisista teoistaan.
Kuitenkin haluaisin esittää näkemyksenäni että typeriä kysymyksiä ei ole, vaan mitä lisäkysymyksiä ne minussa herättävät koska ajatellessani naisena olemisen vaikeutta aivan muutama vuosikymmen sitten, olen iloinen vapaudestani vaikka vain netin kautta tänä päivänä keskustella.
Viestisi on hyvin monimuotoinen. Halusitko todella tietää jotain vai oletko uteliaisuudesta tai ehkä turhautuneena typeriin kirjoituksiin valinnut minut analyysillesi? Onko kysymyksen esittämistapa jo selvä merkki kirjoittajan sukupuolesta? Monimuotoisesti ilmaiset näkemyksesi naisena olemisen laajuudesta. Vastausta en todellakaan ole kirjoittanut valmiiksi, päinvastoin, jokainen sirpale ruukusta, joka historian myllennyksessä on rikottu, muotoutuu kuin uuteen kukintaan, myös normaalissa elämässäni.
"Säilytä oikeutesi ajatella. Jopa virheellinen ajattelu on parempaa kuin jos ei ajattele lainkaan."
Olen mies ja kirjoitan usein netissä yrittäen nokkeluudellani saada ympäristöni ajattelemaan että olen syvällinen ihminen. Paljon kouluja käyneenä olen kehittänyt mieleni palvelemaan itseäni. Tavoitteeni on voittaa väittelyssä kuka tahansa. Tässä päämäärässäni olenkin hyvin onnistunut, ympäristöni tuntee minut peräänantamattomana väittelijänä joka ei armoa tunne "uhreilleen". Kiivaitten hetkien ns. henkien kohtaamisten jälkeen väsyneenä ja kaikkeni antaneena tulen kotiini, pieneen yksiöön, otan suihkun, huuhtelen kaiken menneen sielustani kuin myös iholtani päivän pölyn. Istuessani hiljaisuudessa pimeässä näyttöpäätteeni ääressä tunnen olevani väsynyt, väsynyt ainaiseen taistelemiseen, miehenä olemisen kunniaan. Tässä olen nyt alasti, kaiken olen sanonut, kertonut, hakkasin haavoittunutta kovin äänin, eilen, tänään, huomenna, onko tämä kaikki mitä olen oppinut... etsinyt?
Olen tässä erimieltä Aleksandrialaisen kanssa:
Joissakin tapauksissa on parempi olla ajattelematta lainkaan, tyhmä ei saisi olla, mutta tyhmänkin on hyvä ajatella. Joiltakin kieroutuneimmilta, toisia vahingoittavilta henkilöiltä voisi ja pitäisi ajatuksenvirran katkaista kokonaan, tarkoittanee sitten lobotomiaa tai kemiallista kuuria.
Voitit virtuaalikisan, tai ainakin koit voittaneesi ja mitä sait palkinnoksi?
Hetken mielihyvä, etenkin kun se on saatu toisen vahingoittamisesta puree yleensä pidemmällä tähtäimellä omaan nilkaan.
Tyhjä ruutu, tyhjä mieli.
Mitä erityistä kunniaa on miehenä olemisessa ?
tosiaankin. Mutta mitä.
Tuossa paljastit juuri sen luonteenpiirteen, mitä loppujen lopuksi itse haet.
Jotkut miehet ovat tänä päivänä niin peloissaan naisten murtautuessa reviirilleen, että kokevat oman roolinsa hämärtyvän, vaikka sitähän se ei tee. Tätä vastaan koetaan tarve taistella, joka heidän harhaluulon mukaan ei parannakaan asioita, vaan hankaloittaa niitä. Siinä missä miehellä on kehittymisen mahdollisuus, toinen ottaa sen vastaan ja toinen taas ei. Nämä miehet, jotka eivät lähde kehitykseen mukaan ovat entistä häkeltyneempiä niiden keskellä, jotka lähtevät.
Jos ei puhuta pelkästään miehistä. Niin ne naiset... joutuvat taistelemaan siitä, mihin heillä on aivan samanlaiset edellytykset kuin miehilläkin. Nainen ei kuitenkaan ole luonnoltaan taistelija, vaan usein vetäytyy tilanteessa, jossa "taistelua" vaaditaan. Suurin osa naisista on rauhanomaista kansaa, mutta eivät kaikki. Onneksi joukosta löytyy niitä, jotka ovat riittävän agressiivisia taistelemaan naisten oikeuksien puolesta. Kiitos heille! Ja vielä suurempi kiitos niille miehille, jotka ymmärtävät kuinka tärkeää naisten on olla mukana kaikenlaisessa toiminnassa, koska tämä toiminta palvelee yhteiskuntaa. Ja yhteiskuntahan on niin miehet kuin naisetkin, unohtamatta lapsia.
Kyllä kai se oli niin, että miehiä poltettiin noitarovioilla enemmän kuin naisia. Tutkaileppa asiaa...
Se oli sitä "uskonpuhdistusta" se...
Hyvät filosofit, olen oheisen listan laatinut erilaisista luonteidenpiirteistä joita teksteissänne löysin. Onko piirre nais/mies-mäinen, sen voi itsekukin päättää itse.
Kirjoitan listan omasta itsestäni, siis luonteestani alkaen vahvimmasta. Olenko rehellinen, kuka tietää, ehkä, vai vain sokea?
Jos haluat, laita lista itsestäsi, KIITOS. Ehkä löydät lisää fil.luonteenpiirteitä.
1) Ajattelukyky
2) toisen ymmärtäminen
3) kirjallinen kyky
4) kehittymisen halu
5) kommunikointikyky
6) kunniantunto
7) erakko
8) pätemisen tarve
9) mielen treenaus
10)syvällinen ajattelutapa
11)jahkaileva luonne
12)pätemisen tarve
Olen ennenkaikkea epäluuloinen.
Myös haluni varsinkin naisten kanssa keskustellessa olla niskan päällä on vahva.
Itsekritiikkiä minulla on ihan kivasti, enkä huomautuksista pahastu. Päinvastoin, omaan nilkkaanhan ne koiratkin puree jos liikaa haukkuu.
Fyysinen kunto on tietysti tärkeä, koska kaljamahainen filosofoija on ainoastaan naurettava, siksipä harrastan pitkänmatkanuintia. Vedessä voi muutenkin antaa hermojensa rauhoittua.
Onks kellään tietoa, paljoko ammattimaisia naisfilosofeja Suomesta löytyy?
Olin juuri pyöräilemässä kauniin tähtitaivaan alla, asun vuosia poissa Suomesta, Hollannissa. Lukiessani näitä juttuja, kysyn ensin miksi ihmiset kirjoittaa ja mitä ne oikeasti haluaa sanoa?
Sitten seuraavassa hetkessä ajatukseni kääntyvät itseeni ja tutkien sisäistä oloani yritän löytää kuin langan päästä kiinni, hiljaisuudessa,lapseni nukkuessa viereisessä huoneessa.
Ensisijassa näen ettei ole suurta merkitystä, mitä toiset kirjoittaa, koska jos liikaa keskityn paremman tekstin kirjoittamiseen, menetän itsestäni kuin pienen siemenen, ehkä sieluni. Katsoessani sisäiseen maailmaani ymmärrän että myös tästä syystä kaikki historian suurfilosofit menettävät merkityksensä.
Ehkä heistä tehtiin myyttejä kuolemansa jälkeen tai elämänsä oli yhtä surkeutta.
Yhtä kaikki, he ovat kuolleet ja heidän teoksillaan ja sanoillaan(kaikki kunnia) ratsastaminen tuntuu kuin ruumiinryöstöltä.
Tässä hiljaisuudessa olen vain minä, ja näyttöpääte ilman pätemistä, sisäisesti alastomana.
Näen, miten paljon aikaa hukkasin pätemiseen, neroiluun ja tosiaan kuin papukaija toisten sanomisten lausumiseen.
Ehkäpä tämä kaikki piti tehdä ja kokea, ja itseni tuntien huomenna kukatietää sorrun jälleen.
Mutta nyt on se ainoa hetki, ainoa totuus maailmassa, jonka tiedän kulkevan mukanani syntymästäni hautaani, halusin tai en. Jos tässä hetkessä pystyn olemaan ja "filosofoimaan", hyvä niin. Ehkäpä sana filosofia ei enää tunnu oikealta käyttää koska sitä on paljon väärinkäytetty.
ITSETUTKISKELU tuntuu nyt sopivammalta.
Haluaisin tässä kertoa etten arvostele muiden tekstejä, päinvastoin, millainen tahansa, inspiraatio on minun vastuuni itselleni.
Mainitsit muuten pätemisen tarpeen kaksi kertaa, lieneekö tärkein ominaisuus?
Oma listani:
1) kyseenalaistaminen, epäuskoisuus
2) "pähkäily"
3) asioiden miettiminen vastapuolen kannalta
4) tiedonhalu
5) kyky nauttia hiljaisuudesta, hyväksyä itsensä
6) kyky hyväksyä myös muut teilaamatta heitä
7) oman ajattelutavan soveltaminen muihin, lähtökohtien ymmärtäminen
Tässä lyhyesti jotain, niin ja olen nainen.
Miksi haluat olla keskusteluissa nimenomaan naisten kanssa niskan päällä?
Mistä edes tiedät kuka on nainen?
Terve sielu teveessä ruumiissa, on hankalaa ajatella asioita syvemmin, jos keho muistuttaa jatkuvasti ongelmistaan.
Pistin kerran huvikseni viestin, joka koski erakoitumista ja nimimerkkiin liitin tarkoituksella -tar päätteen, niin eiköhän joku intomielinen mies siihen heti takertunut ja toivoi etten ikinä enää palstalle kirjoittaisi, vaan kyllä kirjoitan, en kerro millä nimellä.
Ehkäpä tämä kaikki niskan päällä oleminen tulee lapsuudesta, olihan äiti se tärkein olento maailmassa jota ilman ei lapsi olisi selviytynyt. Tai aikuistuttuaan tulee miehestä masennuksiin taipuvainen menetettyään ensivuosiensa lämmön ja rakkauden.
Aikoinaan olin töissä lastenkodissa ja näin sen suunnattoman rakkaudentarpeen jonka näistä lapsista voi vaistota.
Miehessä näen tämän olevan yksi suurimpia heikkouksia, siis huutaa; rakasta mua ja samalla yritys manipuloida.
Harva mies on tarpeeksi herkkä kirjoittaan, jossain on aina pieni töksähdys, härän sarvet.
Naiset lähtee kertomaan aivan eri tasolta, sisäisestä tarpeesta.
Filosofia on "tieteenala", jossa näen naisen olevan jo paljon miehen edellä.
Miehet pitävät kiinni vanhoista parroista, luurangoista tieteellisissä seminaareissaan.
Ehkä anarkian pelko/halu estää miehen näkemästä omaa tilaansa ja naisella sääli miestä kohtaan jarruttaa hänen kehitystään.
Totuus minulle on seuraava: FILOSOFIA ON TOTUUS JA NAISET ON REHELLISEMPIÄ.
Taitaa tuo 8 yhdistää kaikkia tällä palstalla.
Länsimainen tiede on käsittääkseni kirjoitettu miehisellä käsialalla. Monet tieteen tutkijat, säveltäjät, jopa maalarit olivat miehiä.
Filosofia, jossa etsitään totuutta, oli vuosisatojen ajan miesten monopolissa, professorien ja heidän oppilaittena ollessa miehiä.
Voimme kysyä; entäs sitten?
Todellakin, mitä olemme saaneet tämän yksipuolisuuden palkaksi?
Sanoisin että monet vapaan ajattelun kirjoituksista on tehty tarkoituksella "vaikeiksi"
ymmärtää, koska vain äly muka vapauttaa ymmärtämään. Paljonko miehiset opiskelijat todella ymmärtää, entäs opettajansa?
Ymmärrys on lopultakin peilaus ihmisen omasta elämästä ja harmoniasta itseensä ja toisiin.
Ehkäpä olemme pisteessä jossa filosofia(totuus) on kuolemassa ja uusi filosofia(totuuden vapaus)
vapautuu.
että filosofia on jo valmiiksi kirjoitettu miesten toimesta. Nyt tiedän senkin. Kiitos kun kerroit minulle. Olen aina kuvitellut aiemmin ettei filosofiaa voida valmiiksi kirjoittaa. ;)
Kyllä minun kokemuksissani on ollut viitteitä naisista, jotka ovat olleet kykeneviä syvällisiin ajatuksiin ajan kanssa.
Oma lukion aikainen filosofian opettaja oli nainen, ja arvostan häntä suuresti. Kuitenkin tämän hetken huikeimmat filosofinerot ovat mitä luultavimmin miehiä. Taitaa olla niin että miehet yltävät pidemmälle kuin naiset filosofian suhteen.
Kerroit aikaisemmassa jutussasi "ihmisen ja eläimen eroavaisuudesta" etkä paljon eroa nähnyt. Sanoit jopa lopussa ylistäviä sanoja delfiineistä.
Kuinka voit nyt väittää että miehet olisivat pidemmällä ja naiset ajan kanssa "ehkäpä"..
Ajattelepas kuinka kauan filosofinerosi saivat rauhassa ideoitaan kehitellä naisten ollessa joko synnyttämässä, mieluummin tulevia fil-neroja, tai keittiössä.
Taitaako vain olla oma juttusi vai katsotkos asioita syvemmälle?
Vilkaisehan nykypäivän arvostetuimpien filosofien sukupuolia, montako naista näet siellä? Onko se niin vaikeaa myöntää, että arvostetuimmat filosofit ovat _pääosin_ miehiä?
Ja myös, ihminen edelleenkin on eläin. Koiran, apinan, tai ihmisen henkiset ominaisuudet eroavat toisistaan. Naisen ja miehen aivojen rakenteissa on eroa, joten ehkä tämä on tekijä joka vaikuttaa sukupuoleen liittyviin luonteenpiirteisiin. Naisella sattumoisin on huomattavasti pienemmän aivot kuin miehellä; 60-80% miehen aivojen massasta ovat naisen aivot.
Toki amatööritasolla filosofiassa kykenee nainen samankaltaiseen ajatteluun kuin mieskin.
Olet aivan oikeassa siinä , että ihminen on edelleen eläin.
Mutta siihen se sitten jääkin. Kerronko miksi?
Kaikki minkä sinä näet olevan arvostettua, on sinun maailmankuvasi, ja ehkäpä surullista, myös monen sinunlaisesi apinoima. Eihän siinä mitään pahaa ole , mutta juuri tuo tapa rakentaa illuusio samaistuttaa sinut mainitsemiisi eläimiin, eihän ole muuta vaihtoehtoa.
Mieti kaksi kertaa mitä mahtanen tarkoittaa.
Tietyssä rationaalisessa syy- yhteys -seuraamus ajattelussa sankarisi on voittaja. MUTTA!
Kuka sanoi se olevan ainoa totuus maailmassa, ja juuri tälläiselle vapaana muutoksille- ajattelulle naiset ovat valovuoden päässä miehistä.
Mutta se, joka sokeasti uskoo sen mitä KIRJOISSA sanotaan EI NÄE:
LANKA TAIVUTTAA RAUTAA. Mikä on tämän lauseen viisaus?
Otsikkosi kertoi juuri miehen tavan katsoa maailmaa. Muuten, minä olen mies.
Naisella saattaa olla keskimäärin kevyemmät aivot, mutta niiden teho ei jää jälkeen miehistä: naisten keskimääräien älykkyysosamäärä ei ole pistettäkään pienempi kuin miesten.
Länsimainen kulttuuri-ilmapiiri on sallivampi menestyvälle miehelle - menestyvää naista ei arvosteta samalla tavalla. Muutaman vuosituhannen jatkunut isäkeskinen miesarvostus on juurtunut syvään yhteiskunnan alitajuntaan.
Naisella ja miehellä ei ole juuri muuta eroa kuin penis ja roolit. Naisen ja miehen ajattelun eroja on korostettu aivan liiaksi - jos tuntee enemmän kuin kaksi kummankin sukupuolen edustajaa, näkee helposti, ettei kliseistettyjä arkkityyppejä ole.
VÄITE:
"Miehet ovat naisia älykkäämpiä
EI. Naiset ja miehet ovat yhtä älykkäitä, mutta älykkyys voi ilmentyä eri tavoin. Naiset ovat keskimäärin hivenen taitavampia sanallisissa tehtävissä, miehet puolestaan loogista päättelykykyä ja avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä. Erot ovat kuitenkin merkityksettömän pieniä. Naisilla on hieman pienemmät aivot kuin miehillä, mutta naisten aivoissa aivosolut ovat lähempänä toisiaan kuin miesten."
"Koolla on väliä
EI. Koko ei ole ratkaiseva. Esimerkiksi kaskelotin aivot ovat kuusi kertaa niin suuret kuin ihmisen mutta se ei silti ole älykkäämpi. Toisaalta Albert Einsteinin aivot olivat 15 prosenttia pienemmät kuin miesten aivot keskimäärin. Siitä huolimatta Einstein kehitti suhteellisuusteorian, mihin tarvittiin huippuälykkyyttä."
Tämä että naiset olisivat parempia sanallisissa ja miehet avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä. Nykytutkimusten mukaan mitään oleellista eroa ei löytynyt sukupuolten välillä, yksilöiden välillä tietenkin löytyi eroja.
Ps. kääpiöilläkin on pienemmät aivot, ovatko siis tyhmempiä?
ei voida vetää, vaikka kuinka rautalangasta yritettäisiin vääntää.
Pitäisiköhän tällaisissa yhteyksissä aina muistaa, miten monin tavoin määrittelemätön käsite "älykkyys" on.
Psykologiassa se aluksi liittyi kehityspsykologiaan. Kypsymisen mukanaan tuomia lisääntyviä henkisiä kykyjä alettiin mitata, ja jos joku osoitti olevansa kehittyneempi kuin ikätoverinsa, sanottiin hänen olevan "älykkysiältään" häntä vanhempien luokkaa. Älykkyysiän ja fyysisen iän suhdetta ruvettiin nimittämään älykkyysosamääräksi.
Älykkyydellä tavoiteltiin siis joitakin arvostettuja, kehityksen myötä lisääntyviä hengenkykyjä. Näin käsite "älykkyys" on siis alusta alkaen kulttuurisidonnainen, eli siinä heijastuu se mitä länsimainen ihminen pitää arvokkaana ja tavoiteltavana. Älykkyyden piiriin kuului alussa monenlaisia kykyjä, ja tällaisia osatekijöitä, faktoreita, kartoitettiin sitten erityisesti niitä mittamaan kehitetyillä testeillä. Yhä puhutaan esim. "verbaalisesta lahjakkuudesta" tai "matemaattis-loogisesta" päättelystä, jne. Ja näiden käsitteiden pohjalta sitten on myös esitetty kysymyksiä siitä miten älykkyyden eri tekijät mahdollisesti olisivat edustettuina eri sukupouolissa, jne.
Yksi yleistynyt, monista syistä vahvistunut oppisuunta on ruvennut korostamaan älykkyyden ns. yleistä tekijää, jota sitten uskotaan parhaiten mitattavan esim. kuviopäättelytesteillä. Tällaisessa testissä näyttäisivät täyttyvän monet tieteenihanteelliset ominaisuude. Esim. kuviopäättelyä on helppo pitää ei-kulttuurisidonnaisena, samoin voisi olettaa sen olevan riippumatonta tiedollisesta sivistyksestä, voisi edelleen ajatella että päättelytehtävien vaikeusaste olisi johdonmukaisesti asetettavissa, jne. Yhtäaikaa kuviopäättelytestien esiinmarssin kanssa on myös tapahtunut itse käsitteen uudelleenmäärittelyä niin, että nyt älykkyys kuvitellaan (siis todellakin vain kuvitellaan) ominaisuudeksi, joka väestössä on jakautunut gaussin käyrien, normaalijauman, mukaan, joten älykkyysosamäärä saadaan tästä jakaumasta laskennallisesti.
Vaikka älykkyyden mittaaminen onkin siis muuttunut näennäisesti yhä eksaktimmaksi, pitää muistaa, että itse käsitteen sisältöä mittausmenetelmien matemaattisperustainen tarkentuminen ei mitenkään ole täsmentänyt. Älykkyys on yhä "vain sitä mitä älykkyystesteillä mitataan". Ei ole olemassa mitään "todellista", absoluuttista mittaria, joka esim. kertoisi jakautuuko älykkyys todellakin väestössä normaalijakaumien mukaan. Se älykkyys mitä nyt yleensä testeillä mitataan, jakautuu. Mutta vain siksi, että jakauma on otettu lähtökohdaksi. Älykkyystestien mitta-asteikko pätevöitetään ensin siis niillä, joita sillä pitäisi sitten pätevästi pystyä mitattaamaan.
Kun uusia testejä laaditaan, laatija voi tietysti olettaa tehtävien vaikeusasteesta jotakin, esim. uskoa kahdeksan kertotaulun olevan vaikeampi kuin seitsemän kertotaulun, mutta tällainen tuntuma ei kuitenkaan ole juuri mistään kotoisin. Ja siksi tehtävien vaikeusaste määritellään "objektiivisemmalla" kalibroinnilla eli testien koetestauksissa. Tästä johtuen eri testit näyttävät tietenkin samanlaisia tuloksia. Näin kalibroidut testit eivät tietenkään tuo näkyville esim. sukupuolten välisiä eroja, vaan eroja pitää sitten metsästää erikseen.
Älykkyyteen liittyy siis monenmoista hämärää ja epäselvää. Psykologia on tieteenä vielä niin nuorta, ettei ihan kaikkeen mitä psykologian nimissä esitetään, kannata suhtautua ihan lopullisena totuutena. "Uusinta tietoa" esitetään miltei päivittäin.
Voidaan puhua joko asioista tai ihmisistä.
Jos puhutaan asioista, silloin ei ole merkitystä sillä kuka sanoo, vaan sillä mitä sanotaan. Ei ole merkitystä sillä onko sanoja mies vai nainen.
Jos kaikki koetaan ihmisten kautta, silloin yksilö on aina keskeisessä asemassa. Silloin se mitä sanotaan on olennaisesti aina jonkun sanomaa.
Filosofian minä olen kokenut niin, että asiat ovat tärkeitä, esittäjät eivät. Hyviä oivalluksia voi saada mistä tahansa.
Pitää kuitenkin muistaa, että filosofiakin vain yrittää sanoa jotain ihmisestä, elämästä ja ajattelusta. Filosofia ei ole mikään ihmistä ja elämää suurempi projekti.
Sukupuoleen perustuvaa ylemmyyttä tai alemmuutta voisivat molemmat sukupuolet eri asiayhteyksissä tuntea. Ehkä niistä keskusteleminen on myös filosofiaa.
Filosofia on länsimaisten rikkaiden etuoikeus? Onko filosofia tutkija, joka sivusta seuraa ihmisten elämää, mutta ei koskaan ole osa siitä?
Voisiko olla että filosofia olisi vain kupla ilman omaa sisältöä?
Etsiikö filosofia kiinnekohtia koska nämä siltä itseltä puuttuvat?
Jos näin on, mitä tiedämme filosofeista?
Filosofian historia ei juuri anna tukea sille käsitykselle, että länsimainenkaan filosofia olisi ollut erityisesti varakkaan väen lempiharrastus. Itämaillahan monenlaiset mietiskelijät pitävät köyhyyttä filosofoinnin edellytyksenä.
Paitsi köyhyys myös jonkinlainen yksilöllinen erilaisuus näyttäisivät länsimaisen filosofian historiassa erottavan joukosta ne ajattelijat, jotka ovat jääneet kirjoihin ja kansiin. Uuden ajan historiasta on Egon Friedell kirjoittanut mainion kirjan (Uuden ajan kulttuurihistoria), jossa länsimaisen ajattelumme muuttuminen ja erityisesti muutajat ihmisinä esitellään mielenkiintoisella tavalla.
Haluan muotoilla ensimmäisen kysymykseni uuteen muotoon:
Miksi ihmeessä filosofia analysoi ja rakentaa nerouksellisia ajatuskuvioita ihmisenäolemisen ympärille?
Oliko tässä syy, miksi nainen ei "ymmärtänyt"
filosofian kieltä?
Mikä merkitys rakkaudella oli filosofialle?
Vai eikö lainkaan?
Unohtiko filosofia runouden tekstistään?
onhan filosofiassa eroteltu ainakin feminiininen ja maskuliininen moraalikäsitys. Maskuliinisessa moraalikäsityksessä lähtökohtana tehdään säännöt, joiden sisällä voi toimia ja joiden sisällä on turvassa. Feminiinisessä moraalikäsityksen lähtökohtana on, että jokainen tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa.
Meinaatkos, että naiselle rakkaus olisi jotenkin tärkeämpää?
Kovin romanttismielinen on lähtökohtasi.
ole AINA jonkinlaista laput silmillä kulkemista.
Esim. se että Paavi kieltää kondomin käytön.
Vai onko filosofiassa oma erilainen moraalinsa?
Voitko tarkentaa?
Niinkuin nainen on nainen eikös moraali myös ole
moraali?
kumpaakaan voi erottaa toiselle puolelle? Ihan sama kun väittäis, ettei mies pysty rakastamaan, vaan pystyy ainoastaan toimimaan sääntöjen mukaan.
1) RAKKAUS
2) FILOSOFIA
3) SEKSI
Mikä näistä kolmesta on voimakkain ominaisuutesi?
Tai missä tärkeysjärjestyksessä suhteutat nämä
AJATUKSET-TUNTEET JA RUUMIIN NAUTINNOT ELÄMÄÄSI?
Käsittääkseni nainen tuntee miestä syvemmin, on selkeämpi ajatuksissaan ja voi nauttia pidempään seksistä kuin mies.
Olenko väärässä?
Onko miehet sitten ainoastaan romanttisempia?
1) FILOSOFIA
2) RAKKAUS
3) SEKSI
Jonkin aikaa mietin kumman pistän ykköseksi rakkauden vai filosofian, mutta päädyin nyt tähän, kun en kovinkaan "rakastava" henkilö taida olla, vaan asioita on mukava tutkailla eri kanteilta, aivan yksinkertaisiakin asioita, ihmetellä ja kyseenalaistaa.
Tällä hetkellä:
1. rakkaus/filosofia
2. seksi
Jos ajattelen ihmisen lapsuutta ja syntymää, oli sitten kyseessä poikalapsi tai tyttölapsi, niin vastasyntynyt ei elä ilman rakkautta ja hoivanpitoa. Ilman muita vaihtoehtoja kyllä.
Ja tuossa ensimmäisessäkin se riippuu ihan siitä miten filosofian määrittelee. Jos sen määrittelee ainoastaan ja vain kirjoituksiksi tai vain ja ainoastaan tiedoksi tiedon vuoksi tai viisauden rakkaudeksi ymmärtämättä mitä viisaus on, niin siinä tapauksessa laittaisin rakkauden ensimmäiseksi ja filosofian viimeiseksi. Rakkaus voi olla viisaus. Seksi voi olla todempaa kuin muokattu totuus.
hetkeä jona nämä kolme; rakkaus/filosofia ja seksi
olisivat yhtä voimakkaita ja todellisia?
Yritän löytää sanamuotoa, mutten vaan onnistu.
Ensirakkaus
olisiko niin, että jokaisessa aatteessa on aina jonkinlainen oma moraalifilosofiansa jossa on omat hyvyys näkemykset. Moraali on myös aina moraali, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi yksi ainoa oikea moraali.
Mies saattaa pitää parempana näkemyksenä sotaa johonkin tilanteeseen, kuin jatkaa entiseen malliin. Nainen pyrkii sotimaan toisella tavoin. Naisen näkemys välttää väkivallan, mutta ei välttämättä tuo parempaa ratkaisua.
ratkaisu, muulloin kuin puolustauduttaessa. Esimerkki, kiitos.
Arvoisa sinä, joka luet tämän:
Muutama päivä sitten kysyin naisesta filosofina.
Myönnän että halusin provosoida ja kyseenalaistaa.
Hetkeäkään en ole epäillyt naisen henkisyyttä ja ajatuksellisia kykyjä.
Päinvastoin, juuri naisilta olen elämässäni syvimmin oppinut.
Miehessä on jotain askeettista kuivuutta ja nainen on kevyempi, helskyvä.
Jokatapauksessa nainen ja mies tarvitsevat toisiaan, myös filosofiassa.
Kiitän kaikkia kirjoittajia ja myös lukijoita kiinnostuksesta.. minä.
PS. Ihmisenäolemisen kauneus on juuri yksilöllisyydessä.
...Eikö tässä ole myöskin ihmiselon SURKU.
Jokainen MEISTÄ pyrkii yksilöllisyyteen ja omiin syvimpiin tietoisuuksiin,MUTTA,
missä on joukkovoima, RYHMÄ, joka, kuin yhtenä tietoisuutena etenee ja ehkäpä löytää ratkaisun?
Voisiko filosofiaa ajatella MASSATAPAHTUMANA?
luonnollisesti. Ihmisestä tulee kaikkein yksilöllisin sitten, ettei hän lainkaan tietoisesti pyri siihen, vaan on vain oma itsensä.
Vaikea sanoa tuosta syvimpiin tietoisuuksiin pyrkimisestä muiden puolesta, mutta koen sen olevan itseeni kirjoitettu koodi, joka toteuttaa itseään automaattisesti.
Eikös täydelliset ryhmätkin muodostu itsestään, jokaisen yksilön vapaasta tahdosta, eikä siis muodostamalla. Tai sitten muodostamalla sen sellaisista ihmisistä, jotka ovat muutoskykyisiä/sopeutumiskykyisiä, halukkaita ja osaavia toimimaan ryhmässä. Vastustustapauksessa toimiva yksilö on parempi kuin toimiva ryhmä, jos tämä toiminnan kannalta on mahdollista. Jos ei ole, on etsittävä henkilöitä, jotka kykenevät tähän. Kummatkaan eivät ole ihmisenä huonompia, vaan erilaisia toiminnaltaan.
on, miten olla oma itsensä.
Tottakai naisesta on filosofiksi siinä missä miehestäki.. Ehkä paremminki ku ajattelee miten paljo kehittyneempiä, älykkäämpiä jne naiset on ku miehet........
Mä ainaki aion opiskella filosofiaa kaikki kurssit ja jutut mitä lukiossa on ja sitte aion opiskella sitä yliopistossa (ja kirjallisuutta) ja olen nainen...!! Ja musta ON filosofiksi omasta mielestä............
Tuosta filosofisesta luonteenpiirteestä en sano mitään......
riippumattomalle ihmiselle.
Toisen kirjoittamaa tekstiä tai sanomisia on hyvä aina krittisesti katsoa. Tietty, jos vain haluaa arvostella ilman halua oppia, tie nousee pystyyn.
Tälläinen ihminen vastatessaan sen sijaan että jakaa tietoaan, vain hyökkää, tuntien itsensä hyvinkin erikoiseksi.
Ainoa mitä haluan on oppia ja jakaa ja mitä enemmän tätä teen, huomaan ettei "filosofia" ole mun omaisuuteni, ja viisaus tai tyhmyys on ehkäpä vain siinä hetkessä jona kulloinkin kirjoitan.
Toisen ihmisen tai sukupuolen arvostelu on mielestäni vain sen ihmisen itsetunnon puuttumisen ilmaus, toisen halveksuntaa.
Kriittisyys ja arvostelu eivät ole sama asia.
arvostelee aina jos se kriteeraa, esimerkiksi jotain korkean älyniekan filosofian kirjaa.
Monet filosofian oppikirjat on kirjoitettu kielellä jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Varmaankin suuret filosofit on paljon yksinään istukselleet ja raksuttaneet päätään saadakseen kaiken mahdollisen ja mahdottoman opukseensa. Vaikka päälläs seisot, niin silti silmät harottaa tekstistä. Ehkä mä vaan en tajuu.
Silti, helppoa se on vaan kirjoittaa jotain käsittämätöntä.
miehiä, jotka ihmiskunnan hyväksi Sokrateksesta alkaen aivojensa luovuuden luomistyön kehittivät, ei olisi tätä meidän yhteiskuntaa, jossa henkisyys ja ajattelu tiedeopistoissa vuosisadoista toiseen valon tiennäyttäjänä on ollut tavalliselle ihmiselle.
Ihmisen on hyvä käyttää aivojansa muuhunkin kuin vain tietokoneen äärellä istumiseen ja toisten ajatusten toistelemiseen.
Ihmiskunnan kehitys on ollut ja tulee aina olemaan yksilön varassa, eikä koskaan ihmismassan,ENNEN, NYT JA IKUISUUDESSA, AMEN.
eli lopputulos on että keskivertosuomalainen on oppinut keskustelemaan, heittämään mielipiteitään ja olemaan avoin toisten kritiikille.
Suomalainen NAINEN on yleismaailmallisella tasolla hyvin kehittynyt jopa niin että keskivertomies on jopa altavastaaja.
Tässä onkin kysymys; onko mies kehittynyt naisen mukana vai eikö?
Naisethan kouluttaa itseään muuallakin kuin vain tietokoneen edessä.
Ehkäpä nykyinen hyvinvointi laiskuttaa miestä henkisesti ja edesauttaa naisen "filosofista" kehitystä.
on tietty vaan karikatyyri...keskivertomiehestä niinkuin Aku Ankka on karikatyyri keskivertomiehestä ja Iines Ankka on karikatyyri keskivertonaisesta ja Rambo on karikatyyri keskivertomiehestä.
MUTTA KUKA ON SE JOKA ARVIOI JA MÄÄRITTÄÄ?
Eikö me kaikki olla tietyn kehityksen osasia... ja mitä...Niethze kirjoitti ja ajatteli ja miten hän maailman ympärillään koki...ehkä se tänä päivänä ei paljon pystyiskään filoseeraamaan.
Eikä ...mun mielestä voikaan tällä palstalla suoraan jonkun filosofin sanoilla puhua, puhukaa vaan itsestänne.
Siis mies ja nainen on toistensa vastapuolia, tää on biologinen totuus, ihan kuin luonnossa on naaras ja koiras.
Me ihmiset ollaan luonnon osasia, vaikka joskus me kuvitellaan sen alistaneemme.
Me täällä Tellus-planeetallamme elämme oman teknologisen kehityksemme noidankehässä, joka vain kiihtyy omien saavutustensa kannustamana.
Mikäpä merkitys filosofisilla kauneilla ajatuskuvioilla on jos ne käytännössä häviää ihmisen lyhytnäköisyyden ansiosta.
Ehkäpä koko filosofinen ajattelu ja sen kehitys on ympyrän kulkenut ja aika on laskeutua maan pinnalle ja yksinkertaistaa koko systeemi.
Laitetaan kaikki menneet filosofian suuret ajattelijat pakettiin ja postiin osoitteella: avaa vuonna 2050.
Kehitetään uusi koulu jossa ei kliininen ajattelu päätä vaan inhimillinen, niin ja nainen johtoon.
Tiedätkö, historiassa on todellisuudessa useita naisfilosofeja, joita ei vain päästetty esille siitä yksinkertaisesta syystä, että typerät miehet kuvittelivat naisten olevan huonompia. Jos tsiigataan vaikkapa tieteellisiin saavutuksiin naisten ja miesten erilaisuudessa, kyllä, sitä on, mutta se ei ole erilaisuutta asteikolla hyvä-huono.
Muttapa, koska ajateltiin, että naiset ovat huonompia, heillä ei ollut mahdollisuutta tulla esille: Heihin ei uskottu. Heidän teoriansa olivat automaattisesti väärässä, siitä syystä, että he olivat naisia. Sen lisäksi koulutusta ei annettu ja yleisesti ottaen naisen oli ihan turha lähteä filosofisoimaan juurikin siitä syystä, ettei heidän ajatuksiaan arvostettu.
On myöskin miehiä historiassa, joiden ajatukset ovat todellisuudessa lähtöisin naiselta, mutta ne on pistetty miehen nimiin juurikin siitä syystä, että nainen olisi sivuutettu samantien.
Nykyisin naisfilosofeja löytyykin sitten jo enemmän, mutta myönnettävä on, että filosofian ala on yhä miesvaltaista. Tähän löytynee monia syitä, myöskin se, että miehet ovat epäsosiaalisempia ja näin ollen heille jää enemmän aikaa itsenäiseen ajatteluun omissa oloissaan, jolloin he suuntautuvat helpommin filosofiaan. Naiset tuppaavat päätymään toisenlaisiin töihin. Se on kulttuuristakin kiinni: Naista ei useimmiten rohkaista älykkyyteen taikka viisasteluun, heitä rohkaistaan kauneuteen ja sellaiseen... Mjoo, tämä on nyt tällaista vähän vanhanaikaista yleistämistä nyt... Mutta moni asia vaikuttaa, asenteet, kulttuuri, naisten ja miesten yleinen ero kiinnostuksen kohteissa ja luonteessa...
Mutta, kaikkihan meistä on YKSILÖITÄ. Nainen voi olla ihan yhtälailla kykenevä, tai jopa parempi, kuin mies näissä syvällisissä pohdinnoissa. Yksilöllistä.
Musta kysymys onko naisesta filosofiksi on vähän sama jos kysyisi onko homosta filosofiksi. Tietenkin nykyään on kun kaikki on aivopesty tasa arvo höpinällä, joka rappeuttaa kaikkea mikä eteen osuu.
Ei asiassa ole mitään ihmeellistä, eikä sitä mikään estä.
- Miehellä vaan on paremmat edellytykset siihen - biologiansa takia.
(biologinen imperatiivi)
Miehestä irtoaa enemmän - hyvässä ja pahassa - ääripään aivotoimintaa.
- Mies pystyy olemaan fanaattisempi teoreettisissa asioissa.
(luonto on järjestänyt asian niin, että naisen rooli suvunjatkamiseen liittyvissä tapahtumissa on suvereenin. tämä ei ole vähäpätöinen fakta - päinvastoin. mikäli eläisimme luonnonmukaisemmassa yhteiskunnassa niin naista palvottaisiin (näin on ollut), ja filosofi olisi narri.)
Arvelen että luonteenpiirteet ovat hyvin yksilö kohtaisia - perimämme sanelemia.