Ilmaukset mikäköhän, kukakohan jonkin verran ärsyttävät, eikä ihan vähänkään, mutta ennen kaikkea ne ihmetyttävät. Mikä on niiden tarkoitus?
Loppuliite -kö on aivan järkevä, sillä ilmaistaan vastakysymys:
- Mikä tämä on?
- Mikäkö se on? No se on ....
Samaten loppuliite -han/-hän on järkevä. Sillä on moniakin merkitysvivahteita, esimerkiksi
- Ihmetys: "Kuinkahan tämä mahtaa toimia?"
- Asia on tuttu: "Sehän toimii siten että..."
- Kysymyksen "pehmentäminen"/tekeminen kohteliaammaksi: "Onkohan toimitusjohtaja tavattavissa?"
Mutta kun nuo kaksi yhdistetään, syntyy mielestäni epäilmaus, jonka merkitystä en tajua. Voisin ehkä ajatalla sitä ihmetyksen ja vastakysymyksen kautta mutta silloin muoto olisi "Mikähänkö"/"Kukahanko":
- Kukahan tämän on tehnyt?
- Kukahanko? Taidanpa tietää....
Mutta minkä järkeilyn kautta syntyy mikäköhän/kukakohan?
Loppuliite -kö on aivan järkevä, sillä ilmaistaan vastakysymys:
- Mikä tämä on?
- Mikäkö se on? No se on ....
Samaten loppuliite -han/-hän on järkevä. Sillä on moniakin merkitysvivahteita, esimerkiksi
- Ihmetys: "Kuinkahan tämä mahtaa toimia?"
- Asia on tuttu: "Sehän toimii siten että..."
- Kysymyksen "pehmentäminen"/tekeminen kohteliaammaksi: "Onkohan toimitusjohtaja tavattavissa?"
Mutta kun nuo kaksi yhdistetään, syntyy mielestäni epäilmaus, jonka merkitystä en tajua. Voisin ehkä ajatalla sitä ihmetyksen ja vastakysymyksen kautta mutta silloin muoto olisi "Mikähänkö"/"Kukahanko":
- Kukahan tämän on tehnyt?
- Kukahanko? Taidanpa tietää....
Mutta minkä järkeilyn kautta syntyy mikäköhän/kukakohan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakaan kirjoitetussa asiatekstissä tuota ei pidä esiintyä.
Jos joku kysäisee: "Mikäköhän tämä sitten on?", niin hän osoittaa, ettei hän anna arvoa esineelle eikä juuri sen tekijällekään.
Luulenpa, että kyseinen muoto on pesiytynyt yleiskieleen jostain murteesta.
Radiosta kuulin tänään nuoren naisen suusta myös muodon "mikäkö", siis korrektin sanan "mikä" merkityksessä. Se siis on perusmuoto, ei "mikäköhän".
Eiköhän se ole niin.