Kyselen täällä siis sitä, että pitääkö mun odottaa siihen asti, että saan painoa pois, ennenkuin kannattaa edes katsella paikallisia deittimarkkinoita?
Ymmärrän kyllä sen, että suurinta osaa miehiä ei kiinnosta lihava nainen, se ei ole esteettisesti heidän mielestään kaunista ja jotkut haluaa urheillullisen elämäntavan omaavan kumppanin jne. Ja tämä on ok, hyväksyn sen.
Mutta kysyn silti, että onko täällä ketään, joka ei pidä lihavuutta niin suurena vikana, että jättäisi tutustumatta naiseen muuten jos nainen muuten viehättäis? Vai viekö se lihavuus pois kaiken sen muun viehättävyyden?
Pidän itseäni muuten mainiona naisena ja kumppanina: mulla on nätit kasvot ja vaikka olenkin iso nainen, niin kuitenkin vyötärö-lantiosuhde löytyy.
Olen ystävällinen ja lempeä mutta silti vähän rempseä ja kupliva. Mua on sanottu älykkääksi ja olen ainakin aika syvällinen nainen. Pystyn keskustelemaan mistä tahansa ja olen sosiaalinen ja positiivinen. Välitän ihmisistä ja ymmärrän monenlaisia ihmisiä hyvin. Oon ystävänä luotettava ja ymmärtäväinen. En kuitenkaan oo mikään ovimatto ja oon itsevarma itsestäni; tiedän kuka olen ja mitä ajattelen ja osaan ilmaista omia mielipiteitäni.
Oon saanut koko aikuisikäni erittäin paljon huomiota ulkomaalaisilta miehiltä, ne juoksee kadulla perässä... En ole mitenkään ennakkoluuloinen, joten päädyinkin menemään naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. Liitto kuitenkin kariutui pitkälti siksi, että meillä oli eri ideat siitä millainen avioliittoelämän kuuluu olla. Se johtui varmasti osaksi kulttuurista. Mies oli muuten ihan hyvä, mutta ei oltu onnellisia yhdessä ja erottiin sopuisasti.
Ja tulinkin siihen tulokseen, että ehkä en tosiaan pystyny tarpeeksi joustamaan omista odotuksistani mitä tulee parisuhteeseen ollakseni ihmisen kanssa joka ajattelee niin täysin eri tavalla. Niinpä tarvin jonkun, jolla on samanlaiset odotukset.
Mulla ei oo mitään suomalaisia miehiä vastaan, en vaan ymmärrä heitä, koska he ovat jääneet etäisiksi ja hieman "mystisiksi" ja pelkään lähestyä heitä, koska he monesti vaikuttavat kylmiltä ja vähän vihamielisiltä ulospäin. Ja oikeastaan ei ongelma edes ole suomalaisten miesten, vaan suomalaisen sosiaalisen kulttuurin, jossa toisia ei saa lähestyä..
Luulen, että saisin moniin miehiin helposti yhteyden, mutta ongelma on se, että miten yleensäkin suomalaisiin miehiin tutustutaan? Edes ystävämielessä? Mulle riittäis tällä hetkellä että voisin vaan kaveerata suomalaisten miesten kanssa, jotta oppisin tuntemaan heidän sielunelämää vähän kollektiivisesti ja myös yksilötasolla. :)
Kiitos kun jaksoitte lukea mun pitkän jaarituksen!
Ymmärrän kyllä sen, että suurinta osaa miehiä ei kiinnosta lihava nainen, se ei ole esteettisesti heidän mielestään kaunista ja jotkut haluaa urheillullisen elämäntavan omaavan kumppanin jne. Ja tämä on ok, hyväksyn sen.
Mutta kysyn silti, että onko täällä ketään, joka ei pidä lihavuutta niin suurena vikana, että jättäisi tutustumatta naiseen muuten jos nainen muuten viehättäis? Vai viekö se lihavuus pois kaiken sen muun viehättävyyden?
Pidän itseäni muuten mainiona naisena ja kumppanina: mulla on nätit kasvot ja vaikka olenkin iso nainen, niin kuitenkin vyötärö-lantiosuhde löytyy.
Olen ystävällinen ja lempeä mutta silti vähän rempseä ja kupliva. Mua on sanottu älykkääksi ja olen ainakin aika syvällinen nainen. Pystyn keskustelemaan mistä tahansa ja olen sosiaalinen ja positiivinen. Välitän ihmisistä ja ymmärrän monenlaisia ihmisiä hyvin. Oon ystävänä luotettava ja ymmärtäväinen. En kuitenkaan oo mikään ovimatto ja oon itsevarma itsestäni; tiedän kuka olen ja mitä ajattelen ja osaan ilmaista omia mielipiteitäni.
Oon saanut koko aikuisikäni erittäin paljon huomiota ulkomaalaisilta miehiltä, ne juoksee kadulla perässä... En ole mitenkään ennakkoluuloinen, joten päädyinkin menemään naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. Liitto kuitenkin kariutui pitkälti siksi, että meillä oli eri ideat siitä millainen avioliittoelämän kuuluu olla. Se johtui varmasti osaksi kulttuurista. Mies oli muuten ihan hyvä, mutta ei oltu onnellisia yhdessä ja erottiin sopuisasti.
Ja tulinkin siihen tulokseen, että ehkä en tosiaan pystyny tarpeeksi joustamaan omista odotuksistani mitä tulee parisuhteeseen ollakseni ihmisen kanssa joka ajattelee niin täysin eri tavalla. Niinpä tarvin jonkun, jolla on samanlaiset odotukset.
Mulla ei oo mitään suomalaisia miehiä vastaan, en vaan ymmärrä heitä, koska he ovat jääneet etäisiksi ja hieman "mystisiksi" ja pelkään lähestyä heitä, koska he monesti vaikuttavat kylmiltä ja vähän vihamielisiltä ulospäin. Ja oikeastaan ei ongelma edes ole suomalaisten miesten, vaan suomalaisen sosiaalisen kulttuurin, jossa toisia ei saa lähestyä..
Luulen, että saisin moniin miehiin helposti yhteyden, mutta ongelma on se, että miten yleensäkin suomalaisiin miehiin tutustutaan? Edes ystävämielessä? Mulle riittäis tällä hetkellä että voisin vaan kaveerata suomalaisten miesten kanssa, jotta oppisin tuntemaan heidän sielunelämää vähän kollektiivisesti ja myös yksilötasolla. :)
Kiitos kun jaksoitte lukea mun pitkän jaarituksen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kommenttia, neuvoja? :)