Olen nyt 30-vuotias mies. Minulla ei ole koskaan ollut kauhean hyvää onnea naisten kanssa, vaikka muutaman kerran olenkin seurustellut ja pisin suhde on useamman vuoden. Aikoinaan olin optimistinen ja uskoin sen oikean tulevan vastaan, mutta alan hiljalleen hyväksymään ettei näin tule välttämättä koskaan käymään.
Sinänsä elämäni on kunnossa: olen hyväpalkkaisessa työpaikassa, olen fyysisesti ihan hyvässä kunnossa, pitkä, on harrastuksia, tykkään matkailla jne. Olen luultavasti ulkonäöllisesti ihan ok näköinen, koska olen kuitenkin löytänyt ihan mukavia naisia joskus ja saan joskus (tosin harvoin) tietynlaisia katseita mm. baareissa (joissa en käy useinkaan).
Mutta miksi en usko löytäväni naista, vaikka olen seurustellut ja elämäni näyttäisi olevan kunnossa? En syytä naisia kuten niin moni täällä palstalla vaan syytän täysin itseäni. Olen yksinkertaisesti tylsää seuraa ja minulla on ongelmia tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa. En osaa koskaan tehdä aloitteita ja silloin harvoin, kun pääsen juttelemaan naisen kanssa niin menen helposti lukkoon. Ja ehkä jahtaan myös vääränlaisia naisia.
Tätä on hieman vaikea selittää... haluaisin olla ihmisten seurassa, mutta en osaa olla heidän kanssaan. Jos olen vaikka mökillä kaveriporukassa niin minä olen aina se jota kukaan ei huomaa ja en osaa keskustella mistään asiasta syvällisesti. En yksinkertaisesti tiedä mitä sanoa tietyissä tilanteissa. Olen myös aina se henkilö jota ei koskaan pyydetä minnekään mukaan vaan olen itse aina se pyytäjä. Jos en olisi "ystäviini" yhteydessä niin luultavasti en kuulisi heistä mitään. Tämänkin juhannuksen tulen viettämään yksin, vaikka olen tällä kertaa rohkaistunut ja yrittänyt kysellä, jos pääsisin ystävieni mukaan jonnekin.
Suhteissani ollessani saatan keksiä jotain hauskaa tekemistä, mutta tyttöystävät aina valittavat, että mun pitäisi pystyä avautumaan heille ja keskustella enemmän heidän kanssaan. Enkä oikein ymmärrä mitä tuo avautuminen pitää sisällä ja eivät hekään osaa oikein selittää. Olen jotenkin "lukossa" sisäisesti ja en osaa ehkä ilmaista kaikkea mitä haluaisin sanoa. Yksinkertaisesti parin kuukauden tuntemisen jälkeen en keksi kauheastikaan puhuttavaa enää.
Olen myös kokeillut seurustella ei-niin-viehättävän näköisten naisten kanssa, mutta se ei vaan toimi. Heidän kanssaan voi olla ihan mukava keskustella ja minulla onkin naispuolisia ystäviä, mutta jos nainen on lihava niin en yksinkertaisesti tunne mitään seksuaalista vetoa häntä kohtaan. Olen seurustellut muutaman lihavan kanssa ja yleensä niissä suhteissa toinen osapuoli on aina valittanut seksin vähyydestä. Olen laittanut tämän yleensä omaksi syykseni.
Olen myös huomannut sen, että jos olen oikeasti kiinnostunut jostakin (sellaisia harvinaisia tapauksia ei montaa tule vastaan) niin yleensä pilaan sen. Aluksi nämä naiset ovat kiinnostuneita, mutta jotenkin näytän kiinnostukseni liian selvästi mikä ei useinkaan vetoa naisiin. Jos nainen on sellainen "ihan ok" niin osaan käyttäytyä rennommin ja vähän kylmästikin, niin nainen on myös kiinnostunut minusta enemmän. Näiden naisten kanssa ei kylläkään suhde kehity, koska sisäisesti haikailen niiden naisten perään joista olen ollut oikeasti kiinnostuneita. Eivätkä nämä naiset yleensä ole mitään sellaisia joiden perään kaikki miehet kuolaavat vaan sellaisia hieman ujoja ja söpöjä joilla on omat epävarmuutensa. He ovat kylläkin sellaisia "vaimomateriaalia".
En tiedä miksi avauduin tällä tavalla ja onko siitä edes mitään hyötyä itselleni. Ehkä osittain nämä jutut ovat ristiriitaisia ja sekavia. En tiedä osaako kukaan antaa neuvoja itselleni tai miten kehittää itseäni?
Miksi olen sinkku
27
1164
Vastaukset
- tuli.mieleen
Haluatko oikeasti olla naisen kanssa suhteessa, jos ei sinullla ole heille mitään sanottavaakaan? Mitä tekisit tämän kumppanisi kanssa vuosien kuluessa?
- ikisinkkumies
Kyllä minullakin on sinänsä kaipuun läheisyyteen, vaikka olenkin sosiaalisesti kömpelö. Enköhän tekisi samoja asioita mitä edellistenkin kumppaneiden kanssa eli kävisin harrastamassa erilaisia lajeja, ravintolassa, matkoilla, katseltaisiin vaikka leffaa sohvalta välillä, mentäisiin erilaisiin tapahtumiin, pelailtaisiin jos kiinnostusta löytyy jne. Pisin suhteeni kesti kuusi vuotta eli kyllä sitä jotakin aina keksii. Se suhde tosin toimi ehkä sen takia, koska emme tavanneet kauhean usein, vaikka asuimmekin yhdessä.
- tuli.mieleen
ikisinkkumies kirjoitti:
Kyllä minullakin on sinänsä kaipuun läheisyyteen, vaikka olenkin sosiaalisesti kömpelö. Enköhän tekisi samoja asioita mitä edellistenkin kumppaneiden kanssa eli kävisin harrastamassa erilaisia lajeja, ravintolassa, matkoilla, katseltaisiin vaikka leffaa sohvalta välillä, mentäisiin erilaisiin tapahtumiin, pelailtaisiin jos kiinnostusta löytyy jne. Pisin suhteeni kesti kuusi vuotta eli kyllä sitä jotakin aina keksii. Se suhde tosin toimi ehkä sen takia, koska emme tavanneet kauhean usein, vaikka asuimmekin yhdessä.
Sosiaalinen kömpelyys tekee hommasta kyllä aika haastavan, etenkin jos ihastut sellaisiin ujoihin tyttölapsiin. Jomman kumman on kuitenkin oltava se, joka tulee lähelle ja ottaa kontaktia. Jos toinen osapuoli lempeästi houkuttelee henkiseenkin läheisyyteen, silloin se toisen lukossa oleminenkin ehkä vähitellen helpottaa. Kuitenkin tällaiselle lukossa olijalle pitäisi antaa myös omaa tilaa, eikä painostaa häntä olemaan toisenlainen kuin on.
- ikisinkkumies
tuli.mieleen kirjoitti:
Sosiaalinen kömpelyys tekee hommasta kyllä aika haastavan, etenkin jos ihastut sellaisiin ujoihin tyttölapsiin. Jomman kumman on kuitenkin oltava se, joka tulee lähelle ja ottaa kontaktia. Jos toinen osapuoli lempeästi houkuttelee henkiseenkin läheisyyteen, silloin se toisen lukossa oleminenkin ehkä vähitellen helpottaa. Kuitenkin tällaiselle lukossa olijalle pitäisi antaa myös omaa tilaa, eikä painostaa häntä olemaan toisenlainen kuin on.
Oikeastaan kaikki lähestymiset jotka olen tehnyt on tapahtunut aina netin/Tinderin välityksellä ja sillä tavalla olen pystynyt tutustumaan henkilöön ennen kuin joudun kohtaamaan hänet livenä. Joitakin poikkeuksia on ollut opiskeluaikoina bileissä missä olen saattanut jutella jonkun tytön kanssa ja siten päässyt tapaamaan hänet uudestaan bileiden jälkeenkin. Mutta yleensä ottaen olen todella kömpelö sosiaalisissa tilanteissa.
- tuli.mieleen
ikisinkkumies kirjoitti:
Oikeastaan kaikki lähestymiset jotka olen tehnyt on tapahtunut aina netin/Tinderin välityksellä ja sillä tavalla olen pystynyt tutustumaan henkilöön ennen kuin joudun kohtaamaan hänet livenä. Joitakin poikkeuksia on ollut opiskeluaikoina bileissä missä olen saattanut jutella jonkun tytön kanssa ja siten päässyt tapaamaan hänet uudestaan bileiden jälkeenkin. Mutta yleensä ottaen olen todella kömpelö sosiaalisissa tilanteissa.
Itse olen myös sosiaalisesti kömpelö, eikä minulla sen vuoksi olekaan kovin suurta tuttavapiiriä. En yksinkertaisesti jaksa olla ihmisten kanssa, se vie valtavasti voimavaroja, vaikka onkin mukavaa. Olen aina se, jonka luota ihmiset juhlissa poistuvat juttelemaan muille ihmisille. Olen ajat sitten hyväksynyt sen, että olen tällainen, enkä pyri mitenkään kehittämään itseäni muunlaiseksi. Olen ihan kiva ihminen näin, vaikka en olekaan sosiaalisten suhteiden taituri. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Tuo nettitutustuminen on varmaankin ihan hyvä tapa päästä alkuun.
- Kullllman
Olet vasta 30 ei minullakaan ollut mitään sanottavaa silloin. Nyt kun olen 45 minulla on ainakin vanheneminen ja kuolemanpelko puheenaiheena jos ei muuta. Mutta ei ihme että söpön suomalaisnaisen kanssa ei ole puheenaiheita näes he ovat saaneet sen kuvan mediasta ja kavereilta että puheenaiheiden tulee olla kevyttä ja positiivista naminamia ja ketä sellainen kiinnostaa??! Sellaista hengästynyttä lässytystä kuin radiojuontajilla ja tositvssä.
- Kullllman
En minäkään lihavaa ja rumaa ottaisi. Muistan kun parikymppisenä voivottelin kotona äidilleni ettei löydy hyviä naisia ja kommentoin silloisia kirjeenvaihtokavereita että "ne on niin saatanan rumia" Muistaakseni reaktio sananvalintaani ei ollut kovin positiivinen!
- ktm28
Ihan kuin omasta elämästä kirjoitit, ihan samassa tilanteessa oon.
Sanot, että sinulla ei ole koskaan ollut kauhean hyvää onnea naisen kanssa ja kumminkin olet ollut parisuhteessa montakin kertaa, joista pisin 6vuotta..
Siinä taas yksi esimerkki ihmisestä, joka ottaa tasan sen jonka sattuu saamaan ja sitten ihmettelee kun ei oikeen ihmeemmin synkkaa, eikä ole mitään yhteistä/puhuttavaa. Ymmärrätkö yhtään mistä parisuhteessa pitäisi olla kyse ja mihin sen pitäisi perustua?
Kyllähän minullekkin naisia riittäisi parisuhteeseen, jos en siihen muuta vaatisi kuin, että ihmisellä on pillu. Kumminkin parisuhteessa pitäisi olla kyse jostain muusta.Et muuten ymmärrä sitäkään, että mitä ikisinkkuudella tarkoitetaan..Et täytä sitäkään määritelmää.
- ikisinkkumies
Ihan osuvaa kritiissiä kirjoituksistani. Tuo kuusi vuotta kestävä suhde oli monellakin tavalla erityislaatuinen, mutta ns. kasvoimme erillemme lopulta. Suhde oli alunperinkin ehkä turhan kaverillinen ja ehkä menin vääristä syistä suhteeseen. Hänen kanssaan oli mukavaa ja meillä oli paljon yhteisiä asioita niin luulin sen riittävän. Suhteessa kuitenkin tapahtui muutoksia joita en sietänyt ja vanhempana aloin kaipaamaan muuta kuin kaveruutta suhteelta.
Ikisinkkuudella tarkoitan ehkä tätä nykyistä tilannettani, koska en usko enää löytäväni suhdetta. Olen ollut nyt pari vuotta sinkkuna, joitakin lyhyitä tapailuja lukuunottamatta. Tavallaan olen tullut valikoivammaksi naisten suhteen ja tavallaan omat huonot puoleni taas karkoittavat myös naisia niin aika pienet mahdollisuudet on enää suhteeseen. - ikisinkkuakka
ikisinkkumies kirjoitti:
Ihan osuvaa kritiissiä kirjoituksistani. Tuo kuusi vuotta kestävä suhde oli monellakin tavalla erityislaatuinen, mutta ns. kasvoimme erillemme lopulta. Suhde oli alunperinkin ehkä turhan kaverillinen ja ehkä menin vääristä syistä suhteeseen. Hänen kanssaan oli mukavaa ja meillä oli paljon yhteisiä asioita niin luulin sen riittävän. Suhteessa kuitenkin tapahtui muutoksia joita en sietänyt ja vanhempana aloin kaipaamaan muuta kuin kaveruutta suhteelta.
Ikisinkkuudella tarkoitan ehkä tätä nykyistä tilannettani, koska en usko enää löytäväni suhdetta. Olen ollut nyt pari vuotta sinkkuna, joitakin lyhyitä tapailuja lukuunottamatta. Tavallaan olen tullut valikoivammaksi naisten suhteen ja tavallaan omat huonot puoleni taas karkoittavat myös naisia niin aika pienet mahdollisuudet on enää suhteeseen.6 vuotta parisuhteessa on kuitenkin ihan hyvin noin nuorelta jannulta. Minä oon samanlainen sosiaalisesti kömpelö ja olen 38v nainen. Minä oon koko elämästäni seurustellut vain 3 vuotta joskus teininä. Yhden kanssa siis vaan olen ollut. Minä olen kaikki juhannuksetkin viettänyt mökillä yksin. Kaikki.
Ystäviä ei ole kun en osaa huolehtia ystävyyssuhteistakaan. Ne vaan kuihtuu aina ennen ku kunnolla alkaakaan. En osaa sellasta mieliksi oloa ja kehumista, vaikutan varmaan kylmältä ja välinpitämättömältä vaikka en ole. En vain osaa.
Enkä usko enää koskaan seurustelevani, en vain yksinkertaisesti osaa mitään. Parempi kun oon ittekseni vaan. - 14plus11
Jokainen nainen on omalla tavallaan kaunis ja rakastettava. Jokaisessa naisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Jokaisessa naisessa on sellaisia piirteitä, joihin voi rakastua.
- Keepongoing
Kuulostat ihan rehellisesti sanottuna "kestosinkulta".
Kestosinkulla viittaan siihen että parisuhteista ei kehity vakavampia parisuhteita joko henkilöstä itsestään tai toisista ihmisistä/ympäristöstä johtuen.
Joten "sinkkuun" on kestävä tilanne. Ikisinkku ehkä olisi enemmän koko elämänsä sinkkuna ilman parisuhdetta oleva.
Ymmärrän kyllä tilanteen koska olen 35-vuotias mies jolla ei ole vakavia suhteita takana. Oikeastaan kaikki ovat olleet tapailua tai enintään lyhyt aikaista seurustelua. Kuvaavinta on että en ole esitellyt yhtään tyttöystävää vanhemmilleni enkä oikeastaan kavereillenikaan.
Se miten eroan sinusta on ehkä että työelämässä olen ollut vain jonkun aikaa eli on ollut työttömyyttä, opiskelua ja pätkätöitä. Tämä on luonut statuksen puutteen sekä ylitpäätään tietynlaisen "näkymättömyyden" kun tasaista elämää ja samoja sosiaalisia piirejä ei ole ollut.
Itselläni on myös se ongelma etten viihdy tietynlaisissa sosiaalisissa tilanteissa lainkaan. En ole todellakaan ujo vaan monet pitävät minua itsevarmana ja rohkeana joka voi jutella kenelle tahansa tuntemattomallekin mistä tahansa. Jokin kuitenkin estää usein sen syvemmän tutustumisen vaikka osaan ottaa ns. yleisöni, kuunnella jne. Naisten kanssa vain systeemit ei usein toimi.
Osittain en ole myöntänyt itselleni että pidän aika suurta osaa ihmisistä tylsinä, mukaanluettuna naiset. Pelkällä viehättyvyydellä kun ei pääse kovin pitkälle ja huomaan että analysoiva mieleni on jo tehnyt päätöksiä että joku nainen ei ole sopiva kun vain tietyt merkit eivät täyty. Ehkä toisaalta huomaan muuttavani käytöstäni niiden sopivien seurassa jotka kiinnostaisivat ja mokaan tilanteet.
Syy miksi selitän näitä asioita sinulle aloittaja on se että vaikka meillä on joitakin yhtymäkohtia ja toisaalta ei, niin ihmiset kokevat samankaltaisia asioita hieman eri lähtökohdista käsin. Ei sinussa siten mitään vikaa ole vaan olet vain pienemmän marginaalin ihminen kuin suurin osa väestöstä. Tällöin sen sopivan kumppanin löytyminen on vaikeampaa ja sitä herkästi ajautuu myös sille "no kunhan olis joku josta tykätä ja saada läheisyyttä" linjalle.
Itselläni se rinki naisia joista huomaan että voisi tulla kumppani on pienentynyt pienentymistään. kyse ei ole rimasta koska se koskee oikeastaan kaikkia. Kunhan nainen on normaalivartaloinen tai hoikahko niin läpäisee sen, mutta sitten kyse on henkisestä yhteensopivuudesta. Valitettavasti suurin osa naisista ei läpäise tuota koska pidän monia liian pentumaisina tai liian kiinni yhteiskunnallisessa roskassa/arjessa/sosiaalisessa söpötyksessä olevina henkilöinä.
Suurin ongelma sinun tapauksessa on se ettet osaa small talkia riittävästi (jonka minä kuitenkin hallitsen) mutta jaamme varmaan sen että hirvittävästi ei innosta mitkään sosiaaliset happeningit. Esimerkiksi juhannuksena todennäköisesti olen yksin tai enintään käyn jonkun kanssa vaikka kahvilla kaksistaan. Aika liikkuen, ulkoillen, hyvää ruokaa syöden, lukien, elokuvia katsellen on parempaa kuin puoliväkisin olla osa jotain sosiaalista porukkaa jolla muka on kivaa yhdessä.
Sun kannattaa ehkä aloittaa "itsesi kehittäminen" (<= en usko tuohon itse yhtään) esimerkiksi perehtymällä siihen mistä ihmiset keskustelevat eli vaikka iltapäivälehtien jutuista. Ota kantaa ja juttele niistä jonkun kanssa. Hieman huumoria sekaan.
Itse epäilen että koskaan löydän naista joka sopisi minulle ja joka viehättäisi sekä jonka kanssa todella tulisin toimeen että hän ymmärtäisi, välittäisi minusta aidosti ilman näitä yhteisöllisiä naamareita.
Sinulla voi olla paremmat mahdollisuudet. Luota niihin.- Keepongoing
Lisäisin vielä että ehdottomasti ei kannata tyytyä vähempään kuin sinusta tuntuu. Sitä samaa nimittäin tolkutetaan naisille. Ei ole mitään järkeä ottaa esimerkiksi pyöreää naista joka ei viehätä väkipakolla kuinka mukava hän olisikin jne. Se luo vain surua ja murhetta molemmille osapuolille sekä ainakin tuhlaa kaikkien osapuolien aikaa.
Omalla kohdalla lisäisin vielä että kokemukseni naisista ja ihmisistä ylipäätään ovat osittain hyvin negatiivisia. Tämä on luonut tietynlaisen kyynisyyden joka ei heti näy ulospäin, mutta itselläni ei ole mitään luottamusta yhteenkään ihmiseen paitsi itseeni.
Osa minusta haaveili joskus elämän kestävästä rakkaudesta, kumppanuudesta, jollaista vanhempani ovat eläneet. Vuosia sitten hautasin ne haaveet koska tajusin miten maailma on muuttunut eikä sellaisia naisia enää löytyisi. Kaikesta on tullut hetkellistä, hetkistä ja väliaikaista ns. huippukokemusten etsimistä. Osalle taas tätä karataan kokemusten tai tavaroiden keräilyyn joita voi sitten muistella/esitellä blogeissa tai fotoina. Koen tällaiset ihmiset hyvin vieraana.
Kuvaisin asiaa niin että kun astia on tarpeeksi monesti särkynyt niin siitä jauhosta mitä on jäljellä ei enää liimailla astiaa kokoon. Sinulla varmasti vielä on mahdollisuuksia ja suosittelen yrittämään parhaasi noiden sosiaalisten tilanteiden kohdalta. Itsevarmimmatkin ja sanavalmiimmatkin miehet menevät joskus sanattomaksi (kuten allekirjoittanutkin).
Valitettavasti miehiltä odotetaan nykyaikana lähes mahdottomuuksia, mutta sinun ei koskaan kannata sen pilata ajatuksiasi itsestäsi. Muutat vain hieman laivan kurssia siinä kaikki. Ei sitä laivaa tarvitse telakalle takaisin ohjata korjaukseen. Se on ihan hyvä noin kun se kelluukin. Hyvää tekstiä..Olet selvästikkin ajatellut asioita pintaa syvemmältä toisin kuin ketjun aloittaja, joka näyttää menevän lähinnä tuuliajolla. Arvostan enemmän niitä ihmisiä, jotka tietää mitä tekee ja kaikessa tekemisessä on jokin järki ja idea mukana.
Sitten on nämä ihmiset, jotka puhuu huonosta onnesta, vaikka kyse on siitä ettei edes tiedetä mitä haetaan, vaan sohitaan sinne tänne. Tuloksena eroja erojen perään, yksinhuoltajuutta, kaaosta ja loputonta onnetonta elämää kun halutaan niin kovin leikkiä parisuhdetta itselleen vääränlaisien ihmisten kanssa.- Keepongoing
En tiedä tuosta. Muutamaan vuoteen ei ole ollut suhdetta ja kun ei edes kunnolla tapaile/treffaile niin sitä helposti mieli tylsyy. Varsinkin miehelle tämä on huono paikka koska harjoituksen puute laittaa joko jähmettymään tilanteissa eikä osaa itsevarmasti lähestyä tai "vietellä" naista.
Valitettavasti nykyaika ajaa kohti tuollaista suhdekulttuuria. Syynä ei ole pelkästään viihde vaan kommunikaatio ja tapaamismuodot. Kohtaamispaikoista on tullut hyvin pinnallisia joka johtaa myös pinnallisiin ihmissuhteisiin. Odotusarvot suhteen tunnelataukselle ovat myös suuremmat. Ei voi sanoa enää että "ihan kiva" ei riitä vaan edes "kiva "ei riitä.
Kumpi sitten on parempi tapa? Pysyä erossa suhdesotkuista ja siitä seksisuhteilusta jota tapahtuu kaveriporukoissa ja sosiaalisissa ympyröissä vai sukeltaa noiden
Ainakin voisi miehenä ammentaa noista kokemuksista enemmän sekä esittää naiselle kovaa panomiestä. Kyllä se valitettavasti sekin painaa vaakakupissa kun nainen etsii itselleen sitä "hyvää miestä".
- Mimosa89
Elämä kunnossa ja heti ensimmäisenä tuot esille, että olet hyväpalkkaisessa työssä. Sekö se elämän tärkein juttu on? Ja sitten selittelet, että "no sanoin muitakin asioita". Sanoit kyllä, mutta ensimmäisenä sanoit hyväpalkkaisen työn. Se kertoo elämän asenteestasi. Ehkä siksi olet yksin. Rahalla voi saada huoran, mutta meitä "hippityttöjä" tuo puistattaa. Voihan olla että et sitten haluakaan tällaisia maanläheisiä naisia, vaan etsit pintaliitäjää. Yksin saat mun puolesta jäädä!
- VaivaisPeikkone
Nohnoh. Hyvä duunipaikka on kyllä useimmille yksi ns.hyvän elämän edellytyksistä ja varsinkin silloin jos ei kuulu niihin "helposti pariutuviin" tapauksiin. Raha ei tuo onnea tietenkään mutta helpottaa eloa kummasti. On se kuitenkin ison osan kriteeri puolisolle, naisille erityisesti poikkeukset lukuunottamatta. ;) Perhekin on turvallisempi perustaa tällöin.
Moni arvottaa ihmiset pitkälti työn perusteella ensi alkuun. Nykyaikana voi jo sanoa onnekkaaksi jos on saanut pitää työnsä sekä terveyden.
Maanläheinenkin on helpompaa varmasti olla jos talous on suht turvattu.. Maalla eläminen alkaa olla jo luksukseksi laskettavissa nykyään.
Kertoohan työ myös elämäntavoista ja - arvoista monen kohdalla. On niitä pelkän peruskoulunkäyneitä ikipummejakin taatusti valittavana jos tykkää :D Ne nallekarkit ei mee aina tasan.. Eikä älyäkään jaeta mittalusikalla. Ketään se ei huononna mutta yleisesti perusarvoihin kuuluu itsensä ja perheensä toimeentulon turvaaminen muuten kuin sossunluukulta.. Tai edes yrittää.
Maailma nyt vain näytti minullekin karvansa ja mielummin olisin yksin terveenä hyvässä virassa (vaikka tarkoitus oli saada molemmat; perhe ja hyvä työ, opiskella ehdinkin..) lopun elämääni kuin yksin pienituloisena nykyään.. Kiitos kroonisen sairauden. Argh. - Keepongoing
"hippityttöjä" :D
Ensinnäkin maailmassa on aika vähän hippityttöjä varsinkaan niitä jotka pitävät kiinni hippeydestään.
Humanistitytöt opiskeltuaan varsinkin tahtovat etsiä nimenomaan sen hyväpalkkaisessa työssä tai keskiluokkaista elämää viettävän "herrasmiehen". Suomessa ollaan vain nimellisesti hippejä/vasemmistolaisia ja pinnan alla on pikkupunaporvarismi.
Esimerkiksi itse olen törmännyt siihen seikkaan että en tule toimeen feministisistä höpönlöpöstä kiinnipitävien "hippityttöjen" kanssa. Arvostan tasa-arvoa, mutta sori girl, olen mies ja sinä olet nainen. Siinä on vissi ero ihan biologisesti. Minusta ei saa munatonta neutria nuuhkimaan sateenkaarikukkia ja seuraamaan sinua jokaiseen illan istujaiseen puhumaan jälkikolonialistisesta performanssitaiteesta jossa oma pillu värjätään mustaksi voimaannuttaen täten olemaan yhtä tummaihoisten kanssa tai keskustellaan miten seksististä mainoskuvat on sekä miten kaupallista roinaa on tarjolla, samalla fanittaen Chris Hemsworthin uusinta leffaa.
On hyvin luonnollista kertoa että kun kertoo "elämän olevan mallillaan" aloittavan kertomisen olevan "hyväpalkkaisessa työssä". Se ei kerro kaikkea ihmisen elämästä tai luonteesta. Itseasiassa aloittaja ei tainnut mainita työtään tai toimeentuloaan toista kertaa.
- behetyuik
Kaikkia ei ole tarkoitettu pariutumaan. Kun tämän asian hyväksyy on loppuelämä helpompaa. Ne jotka yksin jäävät, ovat juuri kaltaisiasi tunne-elämältään kehittymätyömiä. On vaikea kuvitella, kuka haluaisi kaltaisesi pihumattoman ja tunteitaan peittelevän kiviriipan taakakseen. Pelastamisesi parisuhteeseen ei ole yhdenkään naisen elämäntehtävänä vaan naiset odottavat myös vastavuorousuutta osoittamilleen tunteille. Parempi kun suuntaat tarmosi työhön ja harrasteisiin.
- Keepongoing
"Kaikkia ei ole tarkoitettu pariutumaan. "
Mitään ei ole "tarkoitettu".
Jos ihminen sattuu pariutumaan tapahtumien seurauksena hänen toimiessaan aktiivisesti sitä kohti niin sitten niin tapahtuu.
" Ne jotka yksin jäävät, ovat juuri kaltaisiasi tunne-elämältään kehittymätyömiä."
Mistä päättelet että aloittaja on tunne-elämältään kehittymätön? Netissä kirjoittamiensa hyvin analyyttisten viestien pohjalta?
"Pelastamisesi parisuhteeseen ei ole yhdenkään naisen elämäntehtävänä vaan naiset odottavat myös vastavuorousuutta osoittamilleen tunteille. "
:,D naiset osoittamassa tunteitaan....siis suomalaiset naisetko?!
Huutonaurua XD.....
Tosin olet oikeassa. Ei miehenkään tehtävä ole pelastaa naista yksinäisyydeltä tai kyvyttömyydeltä tehdä aloitteita miehille tai naisen omalta saamattomuudeltaan.
"On vaikea kuvitella, kuka haluaisi kaltaisesi pihumattoman ja tunteitaan peittelevän kiviriipan taakakseen. "
Kuvailit juuri suurimman osan suomalaisista naisista.
"Parempi kun suuntaat tarmosi työhön ja harrasteisiin."
Kenelle parempi? Hänellekkö? Hänhän selvästi haluaa suhdetta, joten vastauksesi on väärä.
- 40v-ikisinkku
Tiesin jo 15 vuotiaana että tulen olemaan sinkku koko elämäni. Silloin tytöt haukkui rumaksi ja olen yhä 40 vuotiaana ruma ja kokematon. Ei ole kukaan suostunut tututstumaan minuun, rahallakaan en naisia ole saanut. On oma yritys ja tilillä 1,5 miljoonaa
- eläedesyritä
Muuten uskoin, mutta en usko tilillä olevan 1,5 miljoonaa. Pelkästään Kelalta saamasi rahat löytyvät sieltä.
- suominaisetonhoroja
eläedesyritä kirjoitti:
Muuten uskoin, mutta en usko tilillä olevan 1,5 miljoonaa. Pelkästään Kelalta saamasi rahat löytyvät sieltä.
Mut jos se on pakolainen ja saanu Kelalta 1,5 miljoonaa?
Tosin jos se on pakolainen niin varmasti se sitten olisi saanut suominaista.
- EiMullaMuuta
Hirveen hankalaa vaginoitua jos on tottunut oleen itsekseen...
- raha-on-kemia
Raha tuo onnea. Olen onnellinen kun minulla on rahaa riittävästi. Edellinen tyttöystävä halusi koko ajan jonnekkin matkoille että minä maksan, halusi koko ajan uusia vaatteita, ja kinusi 800 euron käsilaukkua. Jätin sen naisen heti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki2136593Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1442887- 442347
- 972184
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382051Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2311477- 821461
Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää131376Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j71325Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä
"Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä3881271