Oon tehny valtavasti työtä elämäni eteen ja kaikki on täydellistä - on hyvä opiskelupaikka ja menestyn opinnoissa, paljon ystäviä, harrastus jota teen lähes ammattilaistasolla, työpaikka, hyvä ulkonäkö jne. Ainoa puuttuva asia on parisuhde, ja tunnenkin itseni sen vuoksi huonoksi. Tuntuu epäreilulta, että monet löytää sattumalta jonkun, johon rakastua ja jonka kanssa jakaa elämä. Vaikka tapaan valtavasti uusia ihmisiä joka viikko, joukosta ei löydy ketään. Asiaa hankaloittaa se, että olen itse nainen ja pääasiassa kiinnostunut naisista ja vain vähän miehistä. Haluisin kuitenkin miehen, koska haluan täyttää ulkoiset odotukset. Monet miehet eivät vain kiinnosta ja kun vertaan kiinnostavia miehiä naisiin, nämä miehet ei vedä vertoja naisille. Olen jo 20 ja ihan epätoivoinen tämän asian suhteen. Olen seurustellut kerran elämässäni miehen kanssa, mutten missään vaiheessa rakastanut häntä. Suhde päättyikin tunteiden puuttumisen vuoksi.
Oon niin katkera kaikesta rakkauteen liittyvästä
ikuisesti_yksin
16389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Paina mieleen ihan ensiksi, ettei elämä ole täydellistä, vaan epätäydellistä. Olet täydellisyyden tavoittelijan prototyyppi: kaikkea on, mutta sittenkään et ole tyytyväinen. Oma tyytymättömyytesi sinua riivaa, ei mikään muu. Voit päästä siitä eroon muuttamalla ajattelutapaasi ja asennettasi. Ole itsellesi armollinen.
Jos kerran olet pääasiallisesti kiinnostunut naisista, ei mikään ihme, ettei miehet sytytä. Etsi vierellesi nainen. Kaapista ulos tulo saattaa pelottaa, mutta se kannattaa silti.
Naisen löytäminen on paljon vaikeampaa kuin miehen ja mulle täysi mahdottomuus, kun en voi sanoa kellekään, että oon kiinnostunut naisista. Niin eihän kukaan voi tietää sitä ja tulla iskemään mua. Ja en voi tulla kaapista ulos, koska on noloa tulla kaapista ulos ja olla yksin. Ja kaikki myös alkaa sääliä, kun en löytäisi ketään naista kuitenkaan. Ei mulle tässä maailmassa oo ketään.
Sinun pitää rakastua, ei siitä muuten tule mitään. Jos vain haluat täyttää ulkoisia odotuksia, niin olet onneton loppuelämäsi.
Tietysti paraskin sanomaan, itse menin rakastumaan sellaiseen ihmiseen joka pitää minua vain leluna eikä suhteesta tullut mitään. Nyt olen onneton sen takia, mutta parempi kuitenkin että rakastuin. Tiedän että minulla on tunteita, osaan rakastua.
Hyvähän se on sanoa, että pitää rakastua, kun en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Olen siis tuomittu olemaan ikuisesti yksin.
Itse sinä tuomitset itsesi yksinäisyyteen, ei sitä kukaan muu tee. Kun rohkaistut olemaan oma itsesi, tulemaan kaapista ulos, niin vasta sitten rakkaustarinasi voi alkaa. Ennen sitä mahdollisuutta ei ole. Toisen ihmisen rakastamiseen tarvitaan se, että rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on.
Kaikissa suhteissa on omat rajoituksensa. Varsinkin, jos ne kaikki on saatava heti. En vain osaa sanoa, et onko jonkun miehen kanssa rakennetun kulissisuhteen rakentaminen sen parempaa? Onhan se paljon itsestäkin kiinni, et missä suhteessa tuntee olevansa omimmillaan.
Älä sano että olet JO 20. Tiedän että se tuossa iässä tuntuu paljolta, mutta näin kohta viiskymppisenä sanoisin että vasta 20. Sinulla on koko elämä vielä edessä. Muistan itse olleeni malttamaton tuossa iässä kun en ollut pitkiä parisuhteita kokenut ja sellaista kaipasin. Mitä kuumeisimmin etsin sitä varmemmin en ketään löytänyt! Kun olin luovuttanut ja lakkasin etsimästä, löysin miehen ja sillä tiellä ollaan edelleen. Mutta älä ihmeessä laita itseäsi toisten tekemään muottiin ja miestä etsi jos et heistä edes ole kiinnostunut! Teet vain itsesi (ja toisen) onnettomaksi. Ihan varmasti löydät vielä kumppanin, naisen. Ehkä kannattaa mennä muiden samanlaisten suosimiin paikkoihin. Ja eikös somen kautta nykyään suhteet solmita, ei puhtaasti livenä niin kuin ennen vanhaan.
Rakkausriippuvaisella on kaikki suunniteltu. Leikkitunteita myöden. Poissa silmissä poissa mielessä. Jos löydät toisen kumppanin rakkausriippuvainen tekee kaikkensa pilataksesi sen missä hän ei onnistu koskaan. Kiva leikki.
Onhan tämä provo??? Ensiksikin... Äärimmäisen harva löytää elämänkumppanin 20 vuotiaana. Sinulla on vielä 20 vuotta aikaa, ja siltikin jää kymmeniä vuosia aikaa olla puolison kanssa...
Ja miksi huolit vain miehen, jos olet kiinnostunut naisista? Pitäiskö sun mennä terapiaan puhumaan tästä? Mitä sinä odotat onnelliselta parisuhteelta? Miksi esimerkiksi sanot elämäsi mieheksi jotain tyyppiä, joka ei herättänyt tunteita?
Ja jos tapaat viikottain uusia ihmisiä, niin onko sulla ikinä aikaa tutustua kehenkään? Onko elämäsi liian kiireistä? Harvoin se rakkaus alkaa hetkessä kuin leffoissa, vaan vaatii paljon aikaa rauhassa tutustua, kuukausia ainakin.
Ja lopeta tuo suorituskeskeisyys. Sellainen ahdistaa kaikkia.
Täydellisyyden tavoittelu tuo usein mukanaan täydellisen epäonnistumisen kokemuksen. Mikähän tuohon dilemmaan mahtaisi auttaa?
Jos on kokenut "täydellisen epäonnistumisen", niin silloin kaikki muut ovat järjestään parempia kuin se. :)
Aivan. :-)
Tosin nyt jonkun täydelliseltä vaikuttavan hunsvotin pitäisi läpäistä aloittajan seula ja tyriä homma viimeisen päälle. Sen jälkeen tavallisuuden arvostus voisi vaikka nousta.
"Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo
Mitä teetkin, tee takapuoli savuten,
syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä,
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.
Ja jos kaadut, nouse ylös,
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain , ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan."
Aino Suhola
Miksikös kirjoitin tällaisen lainavärssyn? Ihan vaan siksi, että sinun olisi parasta opetella nauramaan itsellesi. Näin löydät myös itsekunnioituksesi sieltä jostain katkeruuden seasta. Ja hei > kukaan ei ole täydellinen - en edes minä, vaikka luulin olevani poikkeus. Sitä paitsi kun hyväksyy itsensä epätäydellisenä, elämästä näkee ja kokee paljon enemmän.
Itse minulle on käynyt niin, että tyttöystäväni suuttui minulle aivan yhtäkkiä. Olimme seurustelleet 3vuotta ja hän vain suuttui. En halua menettää häntä mutta en voi mitään itsekin olen 20 vuotta
"Haluisin kuitenkin miehen, koska haluan täyttää ulkoiset odotukset."
Vastaus ihmettelyysi löytyy omasta toteamuksestasi! Niin kauan, kun täytät ulkoisia odotuksia, olet itsesi kanssa ristiriidassa ja elät kaiken muun vuoksi, kuin itsesi.
Turhaan etsit miestä, jos olet kerran naisista kiinnostunut. Nyt eletään 2016 lukua ja homous ja lesbous on aika tavallisia asioita. Asun pienellä kylällä. Naapurin 19 vuotias tyttö muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa. Ei sitä niin kauheasti ihmetelty.
Laita nettiin ilmoitus.. se voisi olla paras väylä kumppanin etsimiseen :)