Olen todella pettynyt ystäviini.. erosin miehestäni ja nyt muutama naisystäväni on osoittanut selvästi että luulevat että koska olen eronnut niin minulle kelpaa mies kuin mies.. ja varsinkin se heidän oma mies.. todella alhaista.. että he ajattelevat minusta näin.. tämä on ilm. näitä eron ikäviä seuraamuksia.. mutta tällaiset ystävät ovat minulle entisiä ystäviä..
eronnut nainen ei iske kenenkään miehiä
satunnnnainen
531266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Olen kokenut hieman samanlaisia reaktioita. Jotkut pelkäävät, että eronneet iskevät työkseen miehiä, toiset taas projisoivat oman suhteensa ongelmia ja paheksuvat eroa suojellakseen itseään.
Sitten on näitä, jotka loukkaantuvat kun eron jälkeisessä tuskatilassa ei jaksa/ kykene selittelemään tilannetta ulkopuolisille vaan tarvitsee omaa aikaa eheytymiseen.
Enemmän sääntö kuin poikkeus menettää ystävät erossa. Tilanne ei muutu, vaikka olisit itse se jätetty. Ei enää perhekutsuja. Alkuun sinua voidaan kutsua yksin kylään, mutta lopulta ei sitäkään. Sinua voidaan moittia miten olet antanut entisen puolison pettää itseäsi yms. ja arvostella monin tavoin.
Olet sikäli oikeassa, että ne eronnneet naiset iskevät jopa ystävättäriensä miehiä ennen aviollisia ongelmiaan. Sitten kun ovat sössineet suhteensa sillä tavoin, yrittävät he velvoittaa miehet, joiden kanssa paneskelivat ennen eroa, jatkamaan sitä suhdetta, joka raunioitti elämän alkuperäisen miehen kanssa.
Huonossa hapessa on niiden ystävättärien parisuhde jos saa "vampattua" miehen pahoille teille. Sitä paitsi eiköhän varattu mieskin vapaaehtoisesti ole juonessa mukana.
Se on sitten toinen juttu, jos mies lopettaa salasuhteen eikä se toinen osapuoli sitä usko. Mitähän se varattu on antanut ymmärtää? Onko luvannut kuut ja taivaat. Onhan se karvas kalkki niellä, mutta eihän ketään väkisin voi pitää.
Mutta, ei ne varatut vehtailijatkaan viattomia ole. Se vaan lohduttaa petettyä kun voi kaataa kaiken pahan alkulähteen kolmannen osapuolen niskaan. Ja helpompi kai kohdatakin koko soppa näin.
Aika huonossa hapessa on ystävyyssuhdekin, jos kaverin miestä kampittaa sänkyynsä.
Hahhaaahaa. Kaikkea sitä kuulee. Onneksi yksikään minun ystäväni ollut tuollainen.
Kyllä iskee minunkin mieheni iski vasta eronnut nainen. Kyllä eronnut nainen on aina uhka varatuille. Laitetaan vahinko kiertämään ja silleen.
Joo ja näinkun toimitaan eli siis pidetään eronneita naisia uhkana niin tehdään samaan aikaan hallaa koko naiskunnalle, naisten väliselle ystävyydelle ym. Valitettavaa, eihän siinä miehessä noissa tilanteissa tietenkään ole mitään vikaa.
Vaikka nyky-yhteiskunta moderni onkin niin kyllä täällä monessa asiassa myllää vanhat käsitykset ja tuo eronneiden uhka on yksi niistä. Kyllä täällä varsinkin vanhemmasta sukupolvesta valitettavasti löytyy niitä, jotka eronneita pitävät luovuttajina, oman edun ja nautinnon tavoittelijoina ym. Toisaalta monesti nuo samat ihmiset eivät hyväksy homoja tms. Mutta kyllä eronnut eikä välttämättä niinkään eronnut vaan sinkkunainen tietyissä piireissä, harraste, työpaikat... niin naisten kuin miesten keskuudessa katsotaan uhkaksi.
"Laitetaan vahinko kiertämään ja silleen"
Höpönlöpön. Jos eroaa, niin se ei todellakaan ole mikään vahinko.
Ei niin, vaan se vahinko on tapahtunut ennen sitä eroa, kun on jo alkuun menty vääristä lähtökohdista yhteen.
Eronnut iski miehesi? Vai oliko niinpäin että miehesi iski hänet, ihastui, peräti rakastui?
Tätä on vaimon vaikea myöntää, on helpompi syyttää sitä toista naista että väkisin veti korvista mun äijän sänkyynsä!
Älä selittele, myönnä totuus että mieskin halusi ja lujaa.
Juu, tiedän naistyypin. Yhdellä tuttavalla tää vainoharhaisuus oli vielä erityisen vahvaa, koska hänen miehensä on jatkuvasti pettävä pukki. Eikä tämä tuttu koskaan ole tajunnut, että mies itse valitsee pettää. Lopulta suutuin tähän tuttuun ja sanoin, että "Kuule, en sun huoraavaan mieheesi koskisi edes pitkällä tikulla". Heheh, ei enää tervehdi tää nainen mua edes.
minulla on surullinen kokemus asiasta.
Tästä on nyt jo yli 10 vuotta aikaa.
Paras ystäväni oli "Pirkko" nimi muutettu.
Olimme olleet ystäviä 14 vuotiaasta asti, kuin paita ja peppu. Kumpikin meni avioon päälle 25:sena, sai lapsia, elettiin normaaliarkea, tavattiin monta kertaa kuukaudessa. Olemme toistemme lasten kummeja. Ystäväni mies oli ja on mielestäni mukava, mutta ystäväni oli muutaman vuoden jälkeen kyllästynyt perusarkeen mitä hän, ja jokainen meistä, pyörittää. Ystäväni oli tyytyvmätön, hautoi eroa vuosia, hänen miehensä käsittääkseni teki vaikka ja mitä, että perhe olisi pysynyt koossa, mutta erohan siitä tuli. Lapset jäivät isänsä kanssa vanhaan kotiin ja ystäväni muutti pienempään asuntoon vanhan kodin lähelle.
Parin kuukauden kuluttua erosta, ihan tavallisena työpäivänä, mieheni soitti minulle ja kysyi, että onkohan sillä "Pirkolla" kaikki asiat nyt ihan kunnossa. "Pirkko" oli soittanut miehelleni ja kertonut, että on aina rakastanut miestäni ja sen jälkeen kysynyt suoraan, tuletko päiväpanolle.
Mieheni oli sanonut ystävälleni kiitos, mutta ei kiitos, soitti minulle ja oli oikeasti huolissaan ystäväni mielenterveydestä.
Lähdin töistä samantien, ajoin ystäväni luokse ja soitin ovikelloa. Ystäväni oli umpikännissä. Kysyin suoraan, että olitko sinä tosissasi minun mieheni suhteen sen päiväpanon kanssa.
Ystäväni sanoi, että hän on ollut rakastunut mieheeni siitä saakka kun hänet esimmäisen kerran näki minun kanssani. ja aikoo kaapata lopultakin mieheni itselleen.
Haistatteli minulle vitut, olen paskaystävä jolla kaikki asiat ovat aina niin helvetin hyvin. Oli niin väärin kun minulla on se mies joka kuuluisi hänelle, minulla on ne lapset mieheni kanssa jotka kuuluisivat hänelle, minulla on hyväpalkkainen unelmatyö ja jopa paksummat hiuksetkin kuin hänellä ja olen niin vitun laihakin ja ihan perseestä kun minä olin minä ja hän oli hän.
Itkettiin siinä yhdessä, ja hän sanoi, että vitut välittää minusta ja mistään. Hän haluaa minun mieheni, minun elämäni ja meinaa ottaa ne myös. Ja sitten hän sammui. Peittelin ystäväni sänkyynsä ja lähdin itkien kotiin.
Soitin seuraavana päivänä ja pyysin hänet kahville, ei suostunut tulemaan.
Menin hänen luokseen käymään, mutta ei suostunut avaamaan ovea. Sanoin, ettei tarvitse olla pahoillaan eikä mitään, mutta juteltaisiin, mutta ei. Ystäväni otti pari kertaa yhteyttä suoraan mieheeni ja yritti saada käymään luonaan. Menimme toisen puhelun jälkeen yhdessä, mutta ystäväni ei suostunut avaamaan oveaan, tiesimme että hän on kotona. Yritin hänen ex-miehensä ja lastensa kautta saada yhteyttä, mutta ei. Siihen se jäi.
Ei ole soiteltu eikä tavattu enää tuon jälkeen. Ystäväni oli sanonut, että jos tulen hänen tyttärensä (kummilapseni) rippijuhliin, hän jää pois, joten en mennyt. Ei tullut meidän tyttären rippijuhliin vaikka on tytön kummi.
Sen tiedän, että "Pirkolla" ei mene kovinkaan hyvin, on alkoholisoitunut, en tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin tuossa tilanteessa.
Saamaton, kateellinen suomalainen, joka ei ole ikinä oppinut ottamaan omasta elämästään vastuuta.
Ja paljonkohan noita pirkon kaltaisia narsistisia vittupäitä on olemassa?
Kyllä nuo vittupäät Pirkot vakuuttaa jotkut miehet tosirakkaudellaan ja sielunkumppanuudellaan. Ka jälki on pahaa. Tämä tyhmä huusi aikeensa ääneen, viekkaimmat meistä naisista ei.
Eronnut nainen vei mieheni. He olivat työkavereita. Nainen tuli utelemaan minulta firman juhlissa mieheni harrastukset, luonteen ja mistä pitää. En pitänyt hänen röyhkeästä tyylistään, sillä mieheni oli hänen esimiehensä. Nainen muutti työpaikkakunnalle omaan asuntoon ja tarjosi miehelleni täysylläpidon. Arvatenhan se oli miehelleni taivas yli 20v avioliittovuotemme jälkeen. Myöhemmin kuulin matkoista ja retkistä ja muunlaisesta taloudellisesta petoksesta. Työkaverit ja kaikki läheiset olivat tyrmistyneitä, mutta mikään ei olisi vähemmän heitä liikauttaa siinä vaiheessa. Nykyisin eronneilla ystävilläni on ollut joitakin suhteita varattuihin. Kukaan heistä ei halua rikkoa miehen perhettä ja he ymmärtävät miten houkuttavia salasuhteet on. Itse en sellaiseen ryhdy, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut ja itsekin tuntenut suurta houkutusta. Ikinä en kenenkään vaimolle ja lapsille ja läheisille sitä tuskaa aiheuttaisi.
Paljon on tässä juttuja petollisista ystävistä, mutta on teillä varmaan joitain ystäviäkin, jotka eivät ole petollisia ja varmaan on paljon niitäkin, jotka eivät missään nimessä veisi kenenkään hyvän ystävänsä puolisoa. Mutta onhan näitä petollisia siis muussakin mielessä petollisia ystäviä varmaan lähes kaikilla. Sellaisia, jotka ilkeästi juoruavat asioistasi, ajattelevat asioissaan aina ensin itseään ym. Sellaisetkin ihmiset, kun heivaa pois ystävistään niin eipä niitä enää paljoa jäljelle jää. Osa ihmisistä on vaan noin yleisestikin luonnoltaan sellaisia minä-minä ihmisiä.
No sano niille naisystävilles, et eiks heidän kannattais jutella siitä uskottomuuden mahdollisuudesta ekaks heidän oman miehensä kanssa, ennenkuin alkaa sulle siitä juttelee?
No, ne sun naisystävät on siis sulle nyt entisiä ystäviä. Ajattelitko nyt sit koettaa pokaa heidän miehiä, kun sulla ei oo enää ystävyyssuhdetta niiden miesten vaimojen kanssa? Tai ainakin kokeilla, et heruisko niiltä miehiltä vähän kiinnostusta? Ja et saisit sit siinä samalla jotain muutakin.
Niinkö itse tekisit? Ei olis uskonut, et edes osaat ajatella noin.
Jees poks, juurikin niin sanoisin sellaisille naisystäville.
Hei satunnnnainen! Tiedän niin hyvin mitä tarkoitat. Olen itse eronnut jo muutama vuosi sitten ja käymme tyttöni kanssa melko paljon tapahtumissa, puistoissa jne. Välillä saa naisilta (jotka ovat miehensä kanssa) sellaista silmää että huhhuh! Ihan kuin olisin hänen miestään vikittelemässä ihan vaan olemalla siinä paikalla. Osa "takertuu" miehiinsä ja tekee näin selväksi että turha edes yrittää mitään ja olenpa nähnyt niitäkin tapauksia kun nainen alkaa tiuskimaan miehelle mm. "no kyllä sitä nyt katsotaan..anna mennä vaan..??(oman lapsen nimi)tule tänne niin annetaan isin katsella rauhassa. Ja huom! tämä esimerkki ei koskenut minua vaan kieltämättä paikalla oli hyvin nätti nuori nainen lapsensa kanssa. Mutta siinäkään tilanteessa ei ollut miehen osalta mitään sen kummempaa kunhan nyt sattui tätä naista katsomaan, mutta hänen oma naisensa otti kiekot heti. Sääliksi kävi kyseistä miestä.
Kyllä iskee. Mieheni juuri lemppasi minut 21 avioliittovuoden jälkeen nuoremman, vastikään eronneen naisen vuoksi. Kaiken lisäksi nainen on mieheni alainen, eli oikein klassinen reittä pitkin kapuaminen kyseessä. Ei tällä naisella ollut mitään moraalisia estoja - oman elintason nosto, upea uusi asunto ja muut mukavuudet ovat toki hänelle tärkeämpiä. Itse en moista tekisi eli ei vahinkoa kiertämään. Viisikymppiset miehet ovat helppoja uhreja näille saalistajille. Nyt olen itsekin siis eronnut nainen mutta toivottavasti kukaan ei syrji minua siksi. Minkäs sille mahtaa että toiset ovat lutkia; ei saisi yleistää kaikkiin eronneisiin.
Miehesi oli lutka ja sinä sellaisen miehen valinnut vaimo.
Taas tätä että ukko tuosta vaan vietiin, hän vaan vikisi. Et usko tuota itsekkään ettei miehelläsi ollut mitään osuutta asiaan. Melko varma olen, että miehesi on ollut aloitteentekijä. Hyvää liittoa ei kukaan riko. Ketään ei viedä väkisin. Sun entinen miehesi halusi itse lähteä toisen matkaan.
Eikös ole hyvä että pääsit pettäjästä eroon? Tuskin edes oli ensimmäistä kertaa asialla.
Samaa vanhaa toistat itse. Kyllä se on niin, ett ukot kyllä yrittää kaikkia, ja helppohan se on varakkaan matkaan lähteä. Saa kaiken sen, mitä toinen tehnyt puolison uran eteen lapsia hoitaen ja tukien tämän uran eteen. Että minua siepoo nämä lutkat. Munaa imien viedään toisen koko elämä. Onhan se niin selvää, että siinä alkuvaiheessa ukko kukkoilee koko varallisuudellaan koruja ja matkoja ostellen. Hapan olet, sillä hyppien keikkuen tekisit saman? Näin tehdään avioerolapsia ja perheitä himolla vietellen.
Meillä oli ihan ok avioliitto, mies vaan kaipasi viidenkympin villityksessään uutta säpinää. Jos tämä eronnut naikkonen ei olisi antanut ymmärtää että kohta irtoaa piparia, kehunut ja ihaillut ujohkoa miestäni, olisimme edelleen tyytyväisinä yhdessä (näin sanoi mieheni itse). Mutta ämmä juonineen vei jalat alta. Kun menivät ensi kertaa sänkyyn, oli peli selvä: siitä alkoi naisen painostus että miehenkin pitää erota. Ja tuo hölmö oli jo ihan lumoutunut. Joten joo, mies petti kyllä, mutta paljon oli häntä siinä rohkaistava. Että tällainen voi olla eronneen naisen strategia.
Sano mitä sanot, eronneet naiset ovat itse sen osoittaneet, valitettavasti, että he lankeaa helposti ukkomiehiin. Miehet voi flirttailla alkuun itse, hyvässäkin liitossa pelkästä jännityksen tai kokeilun halusta. Jos eronnut nainen suostuu mies lankeaa helposti kuvitellessaan olevansa vastustamaton johon naiset lankeaa. Vaimot tietää miehensä heikkoudet, eronnut nainen omansa ja pitäköön vain itse itsestään huolen ettei ala ukkomiehen kanssa pelehtimään. Ei sellainen nainen saa kuin leiman itseensä, ei tosin ukkomieskään saa hyvää mainetta uskottomuudesta vaikka omat kuvitelmat voi olla aivan muuta.
Eronnut nainen ja mies saa panna ihan kenen kanssa tahansa, ei he ole kellekään uskottomia. Jos sunkin mies lankeaa heti kun vieraan naisen hameen helma heilahtaa niin ukossasi se vika on, ei siinä eronneessa naisessa.
Mua niin ottaa päähän teidän vaimojen kuvitelmat, että teillä on niin hyvät miehet, että kaikki muutkin heidät haluaa. Jos he olisivat uskollisia alunperin, niin tuskin sunkaan tarvitsisi pelätä viekö eronnut nainen ukkosi. Eikö näin olekkin, että olet naimisissa pettäjän kanssa? Turhaa syytellä vieraita naisia, ukkosi se himojensa perässä juoksee.
Oikeasti ne ne ystävättärien miehet, jotka ihan omasta halustaan tekevät aloitteita meitä eronneita naisia kohtaan. Luulevat, että ollaan niin miehen kipeitä, että kelpaa kuka vaan. Mulle ei kelpaa. Ja kun tulee torjutuksi, niin juttu kääntyykin ihan päälaelleen. Sunkin mies on ihan varmasti sulle kertonut, että eronnut ystäväsi häntä vokotteli. Onko näin?
Jos pitää pelätä, että joku vie ukkosi niin onkohan teidän parisuhteessa kikki kohdallaan? Mietis sitä.
On siinä naisessakin yksi ISO vika, nimittäin se että hän huolii varatun!
Eikö hän saa vapaata, kun on jo uusintakierroksella? Onhan se nääs niin, että eronnut tai vapaa mies ei välttämättä ensimmäiseksi etsi eronnutta yh:ta, kun siinä parisuhteessa on omat vaikeutensa.
Eipä ole pettäjää sietävällä naisellakaan itsekunnioitus kohdillaan... huolii vuodesta toiseen ukkonsa jatkoon. Se jos mikä on säälittävää.
Kuinka niin eronnut mies ei huoli eronnutta naista? Mä en nyt ihan tajua sun logiikkaa. Mikä tekee eronneesta miehestä paremman parisuhteeseen kuin naisesta? Mistä keski-ikäinen mies löytää kokemattoman neitsyen eronsa jälkeen, jonka kanssa perustaa perheen ja aloittaa taas kaiken puhtaalta pöydältä? Mihin se mies unohtaa ne lapsensa, ne joiden takia hänen lastensa äiti on sitä pohjasakkaa, jolle kukaan ei suo uutta onnea?
Oikeesti jos sun ukkos pettää ja annat sen jatkuvasti anteeksi, niin pitää sullakin olla päässä vikaa. Ehkä sua pitää naimisissa tuo sun ajattelu, että eronneet naiset ei ole minkään arvoisia? Todella vanhanaikaista. Oikeastaan säälin sua.
Oletpa lapsellinen kun sanot että eronnut nainen ja mies saa panna ihan kenen kanssa tahansa! Älä luule että KENEN KANSSA TAHANSA. Huora sellainen nainen on ja TOISTENKIN parisuhteita on kunnioitettava. jos mies itse juoksentelee sun ajatusten kaltaisen naisen luona, itse on tiensä valinnut mutta syyttömäksi et itseäsi sillä tee että sekaannut toisen kanssa parisuhteessa olevaan mieheen. Turhaanpa itsesi syyttömäksi teet ja viaton kuvittelet olevasi! Ei sun kaltaisillasi ole mitään moraalintajua!
Kyllä kuulkaa vanhempi sukupolvi uskoo, että eronneissa on vikaa. Liian helposti luovutetaan. Naisillakin kun nykyään on töitä ja palkkatuloja niin ollaan niin omahyväisiä, että avioliittolupaus kaiken se kestää, kaiken se kärsii unohdetaan. Toista se oli ennen vanhaan kun hammasta vaan purtiin, vaikka mikä olisi. Ja joskus se kuolema sitten armahti. Ja tiedättekö mitä se oli se lasten etukin. Niin, miksikähän näistä monista nykyajan entisten ydinperheiden lapsien kasvamista aikuisista on tullut niin kummallisia.
Ehkä sinä et, mut kovin moni lähtee kun ei tunne itseään onnelliseksi ja kun on niin tylsää.
Aijaisentään-nikille, tarkennatko vähän tätä lausettasi..
"Niin, miksikähän näistä monista nykyajan entisten ydinperheiden lapsien kasvamista aikuisista on tullut niin kummallisia."
toistan ... monista nykyajan entisten ydinperheiden lapsien kasvamista aikuisista....
ei mitään järkeä tuossa lauseessa... mitä oikein yrität sanoa?
Tarkoittanee nykyajan aikuisia, jotka ovat entisten ydinperheiden lapsia.
Kyllä tuo on totta että vaimot pelkää eronneita, ja ylipäätään vapaita naisia, sinkkuja, leskiä... He luulevat että vapaat naiset vaanii silmät kiiluen heidän äijää.
Joskus käy niin, että naimisissa oleva mies ja vapaa nainen rakastuu toisiinsa ja ero tulee. Muttei se niin kuitenkaan ole että kaikki vapaat olisivat miestä metsästämässä, ja vielä ukkomiestä.
Ap, jos huomaat että ystävättäresi pelkää sinun lumoavan sen äijän, yritä sanoa hänelle rivien välissä ettei vaaraa ole. Itse olen yrittänyt sanoa että ''minusta ei kyllä ole vaaraa kenenkään avioliitolle''.
Jos viesti ei ole mennyt perille niin olen ottanut kovemmat keinot. Olen sanonut ''minä en kyllä rupeaisi pesemään kenenkään äijän paskaisia alushousuja!''
Jännä, mun naispuoliset ystäväni eivät kyllä mitenkään huolestuneet, että veisin heidän miehensä erottuani. Sen sijaan muutamakin tuttu ukkomies ilmaantui vihjaamaan, että oletettuun puutteeseni löytyisi helposti apu heiltä. Eivät siis ystävieni puolisot, vaan ennemminkin ex-mieheni tuttavat. Enpä kyllä tarttunut tilaisuuteen.
Niinpä. Ei kannata pitää eronneita ystävinää . Suurin osa on eronnut, jotta saisivat paremman. Kukas se liehittelisi paremmin kuin ukkomies? Toisen oma. Ja jos varakas, niin täysturboflirtti päällä.
Ai? Mä erosin siksi, että mieheni löysi itselleen uuden naisen. Olisi kyllä mieluusti pitänyt meidät molemmatkin, mutta haaremiin kuuluminen ei kiinnosta.
Niinpä. Sulla on itsetunto kohdillaan, toisin kuin näillä vaimorukilla, jotka sietää pettävää miestä ja syyttelee muita naisia siitä, että heidän miehensä on kaikkien vietävissä.
Perustelevat sitten sietämistään sillä, että kaikki miehet on vietävissä... erehdys, uskollisia miehiä on, olette itse valinneet huonon.
Ja se huono kelpaa sulle mennen tullen, kun ootte sielunkumppania? se panee paremmin ja intohimoisemmin, ja näet miten paölon hyvää sen vaimo on rakentanut koko perheelle.
Mieheni ex piti peliä varatun miehen kanssa eronsa jälkeen ja sitten myös oman entisen miehensä (minun mieheni) kanssa.
Ystäväni eivät ole käyttäytyneet noin, mutta tuttavapiirissä sen sijaan on pari naista, joihin huomio pätee. Kun jokunen vuosi sitten erosin, nämä rouvat pitivät minua täytenä ressukkana: en "pystynyt" pitämään miestä... Eropäätös oli minun ja exän yhteinen eikä siihen liittynyt mitään dramatiikkaa. Kun jonkin aikaa oli kulunut, rouvat kyselivät huolissaan, että no joko on uusi löytynyt ja plaa plaa... Samaan aikaan huomasin, että olivat huolissaan siitä, etten vain vokottelisi heidän miehiään... No en todellakaan! Sen sijaan pari ukkomiestä teki selväksi, että olisivat "käytettävissä", jos minulla on "tarpeita"... Hyi hitto!!! Molemmille vastasin, että unohdetaan koko juttu, mutta jos vielä palaavat asiaan, kerron kyllä eteenpäin. No toinen ällötys vastasi siihen, ettei hänen vaimonsa usko hänestä sellaista, mutta "kyllähän eronneet, puutteessa olevat akat nyt tiedetään". Ymmärsi kuitenkin lopettaa.
Tuttavapiirin rouvat olivat yhdessä vaiheessa hyvin huolestuneita siitä, että enkö enää kelpaa ja enkö saa ketään... Jätin sanomatta, mitä mielessä oli - että kannattaako tosiaan tavoitella elämää jonkun muita naisia vilkuilevan äijän körmyn kanssa?!
Nyt kun aikaa on kulunut taas lisää, samaiset rouvat vaikuttavat hieman kateellisilta: päätän itse asioistani enkä tarvitse miestä pönkittämään egoani. Jos joku tulee, fine - mutta menee tämä elämä näinkin.
mun tapauksessa mun miehen syrjähypystä tiesivät kaikki ystävät ennen mua. Jopa se ihminen jonka kuvittelin olevan mun sydänystävä, oltiin tunnettu jo yli 15 vuotta ja mielestäni oltiin parhaat ystävät ja hän oli mun miehen kanssa samassa duunipaikassa, tiesi mutt ei kertonu mulle.
Kuulin asiasta ihan vahingossa miehen firman juhlissa kun etin mun miestä, niin yksi sen umpikännissä ollu duunikaveri joka ei tuntenu mua, tokas että eiköhän se oo xxx xxxx:n kanssa naimassa lepohuoneessa. Sanoin vaan ok, ja kysäsin yhdeltä toiselta missähän toi huone vois olla, sain vinkit, menin lepohuoneeseen ja siellähän ne oli täydessä touhussa. En keskeyttäny, käännyin pois, soitin taksin ja lähin himaan.
Mies soitti mulle tunnin päästä ja kysy missä helvetissä mä oon. Sanoin että alko hirvee migreeni, enkä löytäny häntä mistään joten lähin kotiin. Jotain se selitti, mutta sanoin että oksettaa oo niin pitkään ku haluut. Tuli joskus neljän jälkeen himaan.
Vuokrasin kaksion seuraavana päivänä yksityisiltä markkinoilta. Soitin kiinteistövälittäjälle ja sanoin että omakotitalomme on menossa myyntiin avioeron takii. Välittäjä tuli samana iltana kattomaan, mies tuli töistä ja oli ihan että mitä helvettiä, mitä tää on. Totesin sille, että tää on seuraus siitä mitä sun duunin lepohuoneessa tapahtu eilen illalla. Tää asunto on menossa mun puolelta myyntiin ja avioeropaperit on keittiössä tulostettuna sua oottamassa.
Välittäjä oli tieteski vaikeena, mutta mä sanoin, sille että laitatko hinta-arvion tulemaan asap. Kun välittäjä oli lähteny, mies yritti että mitä mä sekoilen. Totesin että hei kuule, sinä nait duunikaveriasi, minä myyn meidän himan. Piste mee helvettiin siitä, en haluu kuulla sanaakaan. Pakkasin kamani ja lähin menemään.
Sitten soitin tälle mun sydänystävälle ja kysyin kuinka kauan hän oli tienny mun miehen ja tän xxx xxx:n suhteesta. Oli tienny kuukausia, mut ei ollu kertonu mulle kun mun mies oli sanonu, että suhde on ohi ja haluu jatkaa mun kanssa.
Mä panin poikki ystävyydet ja avioliiton sinä iltana.
Kahen viikon päästä hain uuteen duuniin toiselle paikkakunnalle, sain homman, sanoin itteni irti duunipaikastani ja muutin pois. Oon viimeksi jutellut noiden ihmisten kanssa 3 vuotta sitten.
Mulla päätty kaikki ystävyyssuhteet ja avioliitto, koko elämä tuona päivänä.
En luota enää ystäviin, enkä ikinä tuu luottaan kehenkään mieheen enää yhtä sokeesti mitä mä luotin mun aviomieheen.
Tosi järkyttävä tarina. Tulee niin kauhee kuvotus, kun muistelen mun miehen ja hänen työpaikkarakkaan toilailuja. Osa niistä työksvereista tiesi, ja ehkä kaikki. Yksi nuori kaveri ihmetteli, et miks vaimo oli edellisellä kerralla ihan eri näkönen. Otin sen puheeksi mun miehen kanssa ja se sai hirveen raivarin, et mistä hän tietää mitä humalaiset höpisee. Et oot varmaan kuullu väärin vittu saatana. Vajaan parin vuoden kuluttua lähti tään naisen matkaan lähes siltä seisomalta kun jäi kiinni.
Rankka tarina. Ja kunnioitan sua, kun toimit noin määrätietoisesti noin hirveässä tilanteessa... todella arvostettavaa. Ja usko pois, aika parantaa voi vielä haavatkin. Älä anna pettureiden voittaa sua siinä asiassa, että heidän takiaan et enää koskaan luottaisi.
Joo eronneena ei tulis mieleenkään koskea varattuihin miehiin. Epärehellistä miestä ei kaipaa edes seksiin.
Jos varatun iskee sopii varautua siihen, että joku tulee ja tekee samat temput sinulle. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Itse olen juuri etsinyt eronneita - sekä hieman kokeneempia !
Nuoruus meni 30 - 45 etsiessä sopivaa - mutta juuri kukaan ei osannut edes vettä keittää !
Ikävän kuvan saa naisista tässä ketjussa.
Mieheni petti parhaan ystäväni, ei tosin eronneen vaan leskeksi jääneen kanssa. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella että mieheni ja paras ystäväni naisivat keskenään, mutta tuli kuin lekalla otsaan tämä tilanne. Minä työreissussa, ystävällä paha mieli, ei juttukumppania joten jostain syystä tuli mieheni luokse mukanaan pullo viskiä. Itkevä nainen, mies lohdutti ja yksi asia johti toiseen ja meidän sänkyyn. Molemmilla oli niin hirveä morkkis aamulla, että piti heti tunnustaa puhelimen välityksellä minulle toiselle puolelle maailmaa. Varmaan helpotti kun sai minut putoamaan polvilleen. Ystäväni hokee, että se vaan meni silleen kuin meni, ei hän ole edes kiinnostunut miehestäni, mutta itsehän hän tuli meille, joten aika vaikea on selitystä hyväksyä. En vastaa enää hänen puheluihin enkä tekstareihin.
Mies itkee, kulkee perässä, haluaa minut ei ketään toista, ei ole ikinä ennen ollut uskoton, eikä tuotakaan olisi tapahtunut jos hän ei olisi ollut niin humalalssa jos sitä ja tätä, mutta kun en pysty edes halaamaan miestäni puhumattakaan siitä että mentäisiin samaan sänkyyn.
jopa lähisukulainen voi epäillä eronnutta naista vaikkapa parin tunnin vierailulla. Erehdyin puhumaan miehen kanssa kun tämä sukulaisnainen oli eri huoneessa ruokaa laittamassa.
Ihan kauheaa oli kun soitti ja kuulusteli mitä tein hänen miehen kanssa?
Me puhuttiin ihan tavallisia asioita ja ei oltu edes lähellä, mutta törkeää käytöstä oli joka tapauksessa minua kohtaa.
Ikinä en mene kylään vaikka pyytäs. En ole koskaan ollut siitä miehestä millaan lailla kiinnostunut edes.