Miltä synnytys tuntuu?

Mulla on muutaman vuoden takaa kokemus synnytyksestä joka päätyi hätäsektioon. Ilmeisesti en ollenkaan päässyt ponnistusvaiheeseen. Nyt mietin josko yrittäisin vielä lasta ja haluaisin tietoa alatiesynnytyksen tuntemuksista, kivun laadusta, miltä tuntuu ym. ym. kaikkea mitä mieleenne juolahtaa mahdollisimman seikkaperäisesti kuvailtuna. ;)
Voin tähän kertoa omasta kokemuksestani, jos vaikka jotain ensisynnyttäjää kiinnostaa. Eli fyysisinä tuntemuksina en kokenut synnytystä mitenkään kamalana. Synnytin ulkomailla ja siellä kaikki menikin sitten taas henkisen puolen kannalta ihan tosi oudosti. Mun synnytys kesti 5 päivää (!) jolloin en nukkunut hetkeäkään enkä syönyt kun ehkä puolikkaan muffinssin jonka "kotikätilö" mulle kiikutti. Sairaalassa kävin noin 1vrk synnytyksen alusta, pitivät yön ja käännyttivät pois. Sitten tää kotikätilö puhui mut joka kerta ympäri, että en mee sairaalaan, kun silloin kuulemma synnytys ei enää etene. 4vrk jälkeen hän vei mut kävelylle ja ekaa kertaa suostui kopeloimaan sisältä ja sen jälkeen suht pian tuli lapsivedet. Ajattelin, että jes nyt saan mennä sairaalaan. Kotikätilö sanoi puhelimessa, että ei vielä 24h. Odotin sen vielä ja hän sanoi taas, että et mee. Menin kuitenkin. Siellä ne yritti vielä käännyttää mua pois, mutta esitin puol-raatoa. Lopulta tosi tympääntynyt kätilö tuli paikalle ja sanoi, että hän joutui mun takia tulee liiaan aikasin töihin. Muistan ajatelleeni, että on hän ainakin saanut kiiltävät huulipunat laitettua naamaansa. Hän sit laittoi mulle epiduraalin ja sen supistuksia kiihdyttävän aineen. Sitten koklas sisältä ja sen silmät laajeni. Ilmeisesti vauva oli huonossa asennossa. Soitti hälytyskelloa, hätäsektio ja vauva oli 8 minsan päästä ulkona. Minä olin vuorokauden tehoseurannassa (yleensä vaan pari tuntia) ja kaikki mittarit hälytti vähän väliä. Sairaala ei suostunut antaa mulle potilastietoja. Eli voitte kuvitella kuinka outo ja käsittämätön tämä tapahtumien kulku oli mulle koko ajan. Ei ollenkaan sellainen josta oltiin synnytysvalmennuksessa puhuttu.
Mutta fyysiseltä puolelta ok. Tekisin, vaikka heti uudestaan. Eli supistuksia mulla oli ne 5 vrk ihan tasaisesti noin 5 minsan välein. Niitä kuvailisin sellaisiksi isoiksi krampeiksi, kun ois joku paha vatsatauti, norovirus. Muistan miettineeni, että onko tämä yhtä kivuliasta kuin juurihoito vai ei. Olin tietenkin valmistautunut vielä pahempiin vaiheisiin. Supistusten välissä oli suht normaali olo tosin päivien kuluessa tietenkin yhä väsyneempi. En pystynyt ollenkaan torkahtamaan siinä 5 minsan tauoilla (kuten kotikätilö ehdotti, hah)...ei, ei...ei tosiaankaan. Kai sitä sen aikaa toipui edellisestä ja valmistautui seuraavaan. Ja kun niitä piti kellolla mitata niin mulla oli joku excel siinä auki koko ajan. Mulla oli sellainen selkään tarroilla laitettava sähköisku kone käytössä ja sitä käytin muistaakseni koko sen 5 vrk. Eli se vei pahimman kivun pois. Sitä pystyi muistaakseni säätää pyörylästä, että kuinka kovaa sähköiskua antaa itselleen. En muista koko tätä vaihetta kuitenkaan mitenkään ylitsepääsemättömän kivuliaaksi. Jotenkin kai sen kivun kanssa pystyi myös kikkailla - hengityksillä, asennonvaihdoilla. Jos kuvittelis, että ois norovirus. Jotain pientä saa asennoillakin aikaseksi. No sitten sairaalassa epiduraalihan tuntui ihan vaan rokotukselta selkään. Sen jälkeen olin onneni kukkuloilla ja aika hilpeällä tuulella, kivut lähti kokonaan. Kai ne jotain muutakin koktailia mulle antoi. Sektio ei sattunut ollenkaan. Tuntui vähän oudolta kuin joku ronkkisi sisuskaluja. Muistaakseni sekin vain siinä vaiheessa kun vauvaa otettiin ulos. Ja sektio kokonaisuudessaan kesti tosiaan vain hetken aikaa.