Tulee kymmenen vuotta tai on jo tullut vuosikymmen siitä kun ensimmäistä kertaa kävin yöelämässä silloisessa kotikaupungissani. Hieman ennen kuin tuo luku täyttyi kävin samaisessa yökerhossa uudelleen ja muistelin vanhoja. Menneenä yönä näin kuitenkin asiakseni kestää illan loppuun asti ja nähdä minkälainen meininki siellä on hitaiden aikaan. Näin sen silloin 10 vuotta sitten myös, mutta muistan vain kiireen, siskoni ja hänen kaverinsa ja miten siirryimme sitten muistaakseni joko siskoni tai hänen jonkun tuttunsa asunnolle. Tuolloinhan oli notkeuden kesä 2006 ja muistan venytelleeni talon portaissa.
Koska olin jo melko vasta vieraillut samassa yökerhossa, ei samanlaista tunnekuohua enää tullut, mutta siinä yksin tanssiessani mietin miten elämä on muuttunut ja mitä olen saavuttanut tuona aikana. Arvelin etten varmasti olisi uskaltanut tanssia silloin aikanaan enkä tanssinutkaan ja mietin myös että vaikka ajattelen olevani klubitanssijoiden parhaimmistoa, olisin voinut saada saman sulavuuden nopeasti jo silloin 10 vuotta sitten jos vain rohkeus- ja tahto-ominaisuudet sekä tietoisuus omista tavoitteista olisivat olleet samalla tasolla.
Myös ihmiset tuntuivat säilyneen saman ikäisinä kuin silloin ennenkin, joten ainoastaan minä itse olin vanhentunut, vaikka papereita vielä kysyttiinkin paikassa, joka on kai K18.
Vaikka olen useita vuosia sitten muutettuani usein ajatellut että olisi jotenkin romanttista ja jännittävää löytää kumppani tuosta kohtuullisen välimatkan päässä olevasta kaupungista, on ajatus tällaisten kokemusten jälkeen jotenkin kaukaisempi samaan aikaan. Tämä tunne on kai monien tekijöiden summa; yksi näistä tekijöistä on se, että vaikka minulla on paljon nostalgiaa tiettyjä kadunkulmia kohtaan, tuntuu vanhan kotikaupungin kadulla kävely ja yökerhossa olo vähän siltä kuin joku raottaisi korkkia pullosta, jonne on säilötty 15 vuotta sitten pullotettu pahanhajuinen pieru. Kun muistelen sitä miten lapsimainen olin pitkälle varhaisaikuisuuteen asti ja ettei minkäänlaisia seksuaalisia kokemuksia vastakkaisen sukupuolen tuona aikana tai ylipäänsä koko ko.kaupungissa ole ikinä ollut, yhdistettynä siihen miten nuorina ihmiset ovat pysyneet eri paikoissa, tuntuu ajatus jonkinlaisesta seksuaalisesta kokemuksesta tai parisuhdeviritelmästä tuossa kaupungissa tai sieltä lähtien jonkinlaiselta vitsiltä; tuntuu kuin olisin taas yläasteella, jolloin tytöt olivat jonkinlainen kaukainen mysteeri, joita en kuitenkaan tuntenut tarvetta lähestyä, kun taas nyt lähestyminen tuntuu luonnottomalta siinä mielessä että kehittyessäni itse tietty samanlainen homehtuneisuuden tunne jota silloin aikoinaan lähdin pakoon on säilynyt siellä ja jollakin tavalla en koe ympäröiviä naisia mahdollisina seksuaaliobjekteina; heidän ajattelemisensa sellaisena tuntuisi kuin jonkinlaiselta pedofilialta, insestiltä tai muuten vain absurdilta, koska he ovat tavallaan vielä siinä minun lapsuudessani tai varhaisessa nuoruudessa, jolloin seksi ja läheisyys joko ei kuulunut elämään tai oli utopiaa muuten vain. Näillä naisilla ei siis tavallaan ole edes naisen ulkoisia sukuelimiä tai vaginaa minun maailmassani tai jos onkin, niin se kuuluu sitten niille muille aikuisille, joita todistin silloin pienenä ja myös niille lippispojille ja muille hepuille, jotka vielä siellä baareiluiässä muistuttavat paljon yläasteen poikia ja käytös on vielä samanlaista myös.
Koska olin jo melko vasta vieraillut samassa yökerhossa, ei samanlaista tunnekuohua enää tullut, mutta siinä yksin tanssiessani mietin miten elämä on muuttunut ja mitä olen saavuttanut tuona aikana. Arvelin etten varmasti olisi uskaltanut tanssia silloin aikanaan enkä tanssinutkaan ja mietin myös että vaikka ajattelen olevani klubitanssijoiden parhaimmistoa, olisin voinut saada saman sulavuuden nopeasti jo silloin 10 vuotta sitten jos vain rohkeus- ja tahto-ominaisuudet sekä tietoisuus omista tavoitteista olisivat olleet samalla tasolla.
Myös ihmiset tuntuivat säilyneen saman ikäisinä kuin silloin ennenkin, joten ainoastaan minä itse olin vanhentunut, vaikka papereita vielä kysyttiinkin paikassa, joka on kai K18.
Vaikka olen useita vuosia sitten muutettuani usein ajatellut että olisi jotenkin romanttista ja jännittävää löytää kumppani tuosta kohtuullisen välimatkan päässä olevasta kaupungista, on ajatus tällaisten kokemusten jälkeen jotenkin kaukaisempi samaan aikaan. Tämä tunne on kai monien tekijöiden summa; yksi näistä tekijöistä on se, että vaikka minulla on paljon nostalgiaa tiettyjä kadunkulmia kohtaan, tuntuu vanhan kotikaupungin kadulla kävely ja yökerhossa olo vähän siltä kuin joku raottaisi korkkia pullosta, jonne on säilötty 15 vuotta sitten pullotettu pahanhajuinen pieru. Kun muistelen sitä miten lapsimainen olin pitkälle varhaisaikuisuuteen asti ja ettei minkäänlaisia seksuaalisia kokemuksia vastakkaisen sukupuolen tuona aikana tai ylipäänsä koko ko.kaupungissa ole ikinä ollut, yhdistettynä siihen miten nuorina ihmiset ovat pysyneet eri paikoissa, tuntuu ajatus jonkinlaisesta seksuaalisesta kokemuksesta tai parisuhdeviritelmästä tuossa kaupungissa tai sieltä lähtien jonkinlaiselta vitsiltä; tuntuu kuin olisin taas yläasteella, jolloin tytöt olivat jonkinlainen kaukainen mysteeri, joita en kuitenkaan tuntenut tarvetta lähestyä, kun taas nyt lähestyminen tuntuu luonnottomalta siinä mielessä että kehittyessäni itse tietty samanlainen homehtuneisuuden tunne jota silloin aikoinaan lähdin pakoon on säilynyt siellä ja jollakin tavalla en koe ympäröiviä naisia mahdollisina seksuaaliobjekteina; heidän ajattelemisensa sellaisena tuntuisi kuin jonkinlaiselta pedofilialta, insestiltä tai muuten vain absurdilta, koska he ovat tavallaan vielä siinä minun lapsuudessani tai varhaisessa nuoruudessa, jolloin seksi ja läheisyys joko ei kuulunut elämään tai oli utopiaa muuten vain. Näillä naisilla ei siis tavallaan ole edes naisen ulkoisia sukuelimiä tai vaginaa minun maailmassani tai jos onkin, niin se kuuluu sitten niille muille aikuisille, joita todistin silloin pienenä ja myös niille lippispojille ja muille hepuille, jotka vielä siellä baareiluiässä muistuttavat paljon yläasteen poikia ja käytös on vielä samanlaista myös.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näitä tunteita ja ajatuksia kirvoitti myös se, että joku (mies) kävi minun tanssiessani riehumassa edessäni tunkeilevalla tavalla ja tämä toi mieleen yläasteen välitunnit, kun joskus tuntia odottaessa joku saattoi käydä härnäämässä siinä nenän edessä. Täytyy tosin myöntää että tämä ilmiö ei ole kaupunkikohtainen.
Sen lisäksi näin melko suurella todennäköisyydellä entistä kiusaajakaveriani, joka oli ainoita kavereitani teininä ja josta näin painajaisia pitkään sen jälkeen.
Näiden kokemusten myötä tunne jonkinlaisen kiintiön täyttymisestä ja pysähtyneisyydestä oli voimakas.
Kohta oma kaupunki kutsuu taas.