Huskies-Wol 10.7

Tasasta ja tiukkaa, viihdyttävän hyvää divari jefua n. 600 katsojalle.

Alku oli Huskiesin ja tuntui, että Ahmat oli unessa ja kohmeessa kotijoukkueen hyvään alkuun, kun vielä Tirri otti Bedwelin hienon heiton kiinni ja vei kotijoukkueen johtoon.
.
Ensimmäisen jakson puoliväli oli taas Ahmojen hallintaa. Kaikki lähti siitä, kun Harris sai Ajuwonin rähmäämään pallon ja lähinnä akseli Lehtinen-Gilbert veivät pallon heittäen helposti maalialueelle. Seuraavakin maali oli lähinnä samaa käsialaa a’la Lehtinen-Gilbert. Madsen oli vaikeuksissa Gilbertin kanssa ja vähän tämän jälkeen Kulmala ja Madsen vaihtoivatkin varjostettavia ja Gilbert jäikin selvemmin pihteihin. Vaikka sanottava se on, että siinä parissa Ahmoilla oli hyvä match up koko pelin, mutta Lehtisen suoritukset ailahtelivat pelin aikana liikaa. Ajoittain Lehtinen oli kuin liekeissä ja hetkessä palasi tavallistenn kuolevaisten joukkoon. Ehkä siinä oli sanansa päävalmentajan peli kutsuilla, jotka rikkoivat omalta osaltaan rytmiin pääsyä. Toki Huskyllä oli hyvä taktiikka ja pelaajat noudattivat sitä antaumuksellisesti.
.
Ensimmäisen puoliajan loppupuolella Huskies sai taas otteesta kiinni ja Bedwel löysikin pitkällä heitolla Ajuwon, joka pyristeli puolustajista irti ja pääsi tekemään kauniin maalin. Lopun turhalla pakottamisella ja interillä meinasi Huskies vielä päästä kaunistelemaan lukemia, mutta puoliaika 14-13.
.
Toisen puoliajan alkuun Bedwel teki läheltä maalin, jota pohjusti Leskinen, Ajuwon sekä ahmojen rangaistukset. Seuraavaksi oli intterit mieheen ja sen jälkeen heittäen sekä juosten Jaakonsaari punnersi tahtomaalin. Tätä seurasi Jonesin hieno juoksu maalialueelle, mutta rangaistuksella taas takaisin.
.
Tämän jälkeen Jones otti isompaa ja isompaa roolia kotijoukkueen puolustuksen väsyessä ja mitä enemmän linja ja tukimiehet mm. Archibald alkoi himmaamaan, niin sitä enemmän jaardeja alkoi tulla ahmojen tauluun ja sitä kautta pisteitä. Gilbert teki tosin koppaamalla seuraavan ja kun Bedwell pakotti ja heitti interin, niin sitä ahmat ei vielä pystynyt hyödyntämään vaan Jaakonsaari juosten ja Heinisalo palloa kiinniottamalla lähestyivät ahma maalia ja Jaakonsaari viimeisteli komealla linjan läpijuoksulla TD:n.
.
Tässä vaiheessa jo ajatteli, että pelin on paketissa, mutta ei kauaakaan, kun Jones kirmaisi läpi kentän ja kavensi numerot 34-33. Ahmat päätti pelata, mutta Archibald päästettiin blokkaamatta linjasta läpi ja peli oli pelattu.
.
Mitäs tästä jäi jälkipolville kerrottavaa. Ahmoilla oli selvästi kirkkaimmat tähdet, mutta Huskies pelasi paremmin joukkueena, etenkin puolustus (sieltä on turha erikseen nimiä mainita, kaikki onnistuivat kohtuullisen hyvin). Puolustus piti hyvin Ahmat poketissa ja Gilbertiä lukuun ottamatta heitoissakin oli hyvää coveria. Lopussa tuli väsy ja Jones pääsi sitä kautta ottamaan vieraiden parhaan pelaajan palkinnon. Kotijoukkueen palkinto meni ansaitusti Jaakonsaarelle ja linja raivasi hyvin tilaa mennä. Vielä on mietittävä, miten Gilbertiltä saisi paremmin tilaa pois, huonontamatta yhtään Jonesin pitoa poketissa.
.
Ahmojen kutsut poukkoilee ja rytmi puuttuu suurimman osan peliaikaa, jotta vyörytys olisi rosterin mukaista. Vierasjoukkueella oli tänään vain kaksi syömähammasta ja voitto niukista numeroista huolimatta meni oikeaan osoitteeseen. Kotijoukkue kärsi myös aika-ajoin Bedwelin kutsujen sekavuudesta, koska samaa sivua ei löytynyt aina juoksu ja heittokuvioissa (tämä ymmärrettävää huomioiden yhteisharjoittelun määräkin). Taktisesti Huskies otti hienon päänahan, mutta matka jatkuu ja mitään sinänsä ei ole voitettu, tänään on hetken hyvä nostaa rinta rottingille ja parannella saatuja mustelmia. Näytitte kuitenkin, että mahdollisuudet on ja saitte selkoa mitä se voittaminen vaatiikaan. Vastus oli kova ja tuomarit ja sää melko hyviä.
.
Duunii, duunii Huskies loppukauteen, vielä on vaihde löydettävä, jos meinaa kannua nostella....
.
Täältä tähän