Vittuilu

Kylläpäs on ihan validi sosiologinenkin ilmiö. Sitähän voi vaikkapa tutkia sosiologian menetelmin (etnografinen tutkimus vittuilusta = vittuilu jaettuna kulttuurisena merkityksenä?) kvantitatiivisemmasta otteesta innostuneempi voisi olla kiinnostunut tutkimaan vittuilun yhteyttä vanhempien koulutustasoon ja siten vittuiijan sosiaaliseen pääomaan. Ehkä vittumaisuutta voisi pitää yhteisön ominaisuutena ja tutkia siten sen erilaisia funktioita, yhteydessä ryhmädynamiikkaan, normeihin ja rooleihin JNE.

Toisin sanoen vittuilu on perisosiologinen ilmiö ja monet sosiologitkin sitä harrastavat.

Westermark kirjoitti:

Kylläpäs on ihan validi sosiologinenkin ilmiö. Sitähän voi vaikkapa tutkia sosiologian menetelmin (etnografinen tutkimus vittuilusta = vittuilu jaettuna kulttuurisena merkityksenä?) kvantitatiivisemmasta otteesta innostuneempi voisi olla kiinnostunut tutkimaan vittuilun yhteyttä vanhempien koulutustasoon ja siten vittuiijan sosiaaliseen pääomaan. Ehkä vittumaisuutta voisi pitää yhteisön ominaisuutena ja tutkia siten sen erilaisia funktioita, yhteydessä ryhmädynamiikkaan, normeihin ja rooleihin JNE.

Toisin sanoen vittuilu on perisosiologinen ilmiö ja monet sosiologitkin sitä harrastavat.

Vittuilu on validien sosiologisten ilmiöiden ilmenemismuoto. Se on tasapainosta poikkeava asia, joka voidaan selittää tietyillä tekijöillä, joita vittuileva yksilö kokee elämässään. Nämä tekijät aiheuttavat turvattomuutta, ennakkoluuloisuutta ja aggressiivisuutta, jotka johtavat antisosiaaliseen käyttäytymiseen, jonka yksi muoto vittuilu on. Ristiriidat sosiaalisessa ympäristössä ovat aina oire jostakin ongelmasta, eivätkä mikään itsestäänselvyys .)