muutto

Muutin vuosi sitten mieheni opintojen vuoksi toiseen kaupunkiin. Meillä ei ole lapsia, ollaan ihan kahdestaan. Asuin ennen kotikaupungissani, minulla oli paljon ystäviä, harrastuksia ja tutut kuviot.
En voi sanoa että olisin ennen ollut onnellinen, mutta sisälläni oli, miten sen nyt kuvaisi -harmonian tunne.

Kun sitten muutin toiseen kaupunkiin, alkoi alamäki. Ensimmäinen työpaikkaani oli aivan hirveä ja minua ihan oikeasti kiusattiin siellä. Jäin pois sieltä ja olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa. Minulle on tullut työpaikkakammo enkä uskalla hakea uuteen työpaikkaan töihin. Lisäksi vihaan tätä uutta kaupunkia sydämeni pohjasta, mutta en voi lähteäkään koska mieheni asuu täällä. Näen kaikissa ihmisissä jotakin pahaa ja tulevaisuus tuntuu tosi masentavalta. Tuntuu kuin en saisi happea uudessa kaupungissani. Itken joka ilta ja tunnen todella suurta ahdistusta ja pelkoa. Tunne ei tunnu lähtevän pois, vaikka olen asunut jo vuoden.

Olisiko jollakin ihmisellä tai vaikkapa ammattihenkilöllä kokemuksia tai ajatuksia, miksi koen tämän tilanteen niin vaikeana? Auttakaa! Meneekö tämä koskaan ohi?
0111
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


muutti elämäni kirjoitti:

Muutin vuosi sitten mieheni opintojen vuoksi toiseen kaupunkiin. Meillä ei ole lapsia, ollaan ihan kahdestaan. Asuin ennen kotikaupungissani, minulla oli paljon ystäviä, harrastuksia ja tutut kuviot.
En voi sanoa että olisin ennen ollut onnellinen, mutta sisälläni oli, miten sen nyt kuvaisi -harmonian tunne.

Kun sitten muutin toiseen kaupunkiin, alkoi alamäki. Ensimmäinen työpaikkaani oli aivan hirveä ja minua ihan oikeasti kiusattiin siellä. Jäin pois sieltä ja olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa. Minulle on tullut työpaikkakammo enkä uskalla hakea uuteen työpaikkaan töihin. Lisäksi vihaan tätä uutta kaupunkia sydämeni pohjasta, mutta en voi lähteäkään koska mieheni asuu täällä. Näen kaikissa ihmisissä jotakin pahaa ja tulevaisuus tuntuu tosi masentavalta. Tuntuu kuin en saisi happea uudessa kaupungissani. Itken joka ilta ja tunnen todella suurta ahdistusta ja pelkoa. Tunne ei tunnu lähtevän pois, vaikka olen asunut jo vuoden.

Olisiko jollakin ihmisellä tai vaikkapa ammattihenkilöllä kokemuksia tai ajatuksia, miksi koen tämän tilanteen niin vaikeana? Auttakaa! Meneekö tämä koskaan ohi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu