Ei ole olemassa mitään henkien maailmaa. Maailmankaikkeudessa, luonnossa tai ihmisessä ei ole mitään henkistä ulottuvuutta. Kukaan järkevä nykyihminen ei näin ajattele - vain savolaiset tekevät näin.
Ihminenkin on vain fysiologinen eli fyysinen kokonaisuus - siis ainetta eli materiaa vain.
Sanat sivistynyt ihminen tai oppinut ihminen ovat solvauksia älykästä ihmistä kohtaan, älykäs ihminen (kuten Einstein) näkee ihmisen ainoastaan aineellisena kokonaisuutena.
Ihminenkin on vain fysiologinen eli fyysinen kokonaisuus - siis ainetta eli materiaa vain.
Sanat sivistynyt ihminen tai oppinut ihminen ovat solvauksia älykästä ihmistä kohtaan, älykäs ihminen (kuten Einstein) näkee ihmisen ainoastaan aineellisena kokonaisuutena.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Einstein oli jääräpäinen mekanisti, mutta että ihminen ja kaikki olisi vain aineellista ilman minkäänlaista henkistä ulottuvuutta... sellaista lainausta Einsteinilta ei taida löytyä. Einstein kun on puhunut enemmän tähän malliin:
“I want to know how God created this world. I am not interested in this or that
phenomenon, in the spectrum of this or that element. I want to know His thoughts, the rest are details.” (Einstein, as cited in Ronald Clark, Einstein: The Life and Times, London, Hodder and Stoughton Ltd., 1973, 33).
“Every one who is seriously involved in the pursuit of science becomes convinced that a Spirit is manifest in the laws of the universe – a Spirit vastly superior to that of man, and one in the face of which we with our modest powers must feel humble. In this way the pursuit of science leads to a religious feeling of a special sort, which is indeed quite different from the religiosity of someone more naive.” (Einstein 1936, as cited in Dukas and Hoffmann, Albert Einstein: The Human Side, Princeton University Press, 1979, 33).
“The deeper one penetrates into nature’s secrets, the greater becomes one’s respect for God.” (Einstein, as cited in Brian 1996, 119).
“The most beautiful and most profound emotion we can experience is the sensation of the mystical. It is the sower of all true science. He to whom this emotion is a stranger, who can no longer stand rapt in awe, is as good as dead. ” (Einstein, as cited in Libby Anfinsen 1995).
“My religiosity consists in a humble admiration of the infinitely superior Spirit that
reveals itself in the little that we, with our weak and transitory understanding, can comprehend of reality.” (Einstein 1936, as cited in Dukas and Hoffmann 1979, 66).
“The more I study science the more I believe in God.” (Einstein, as cited in Holt 1997)
“This firm belief, a belief bound up with deep feeling, in a superior Mind that reveals
itself in the world of experience, represents my conception of God.” (Einstein 1973, 255).
Einstein ei uskonut kuitenkaan naiivin jumalakäsityksen mukaiseen persoonalliseen Jumalaan, kuten ilmenee kirjeestä Dispentierelle:
"It was, of course, a lie what you read about my religious convictions, a lie which is being systematically repeated. I do not believe in a personal God and I have never denied this but have expressed it clearly."
Mutta hänen ei ollut helppo kuvailla sitä mitä tarkoitti:
"It is not a question I can answer simply with yes or no. I am not an Atheist. I do not know if I can define myself as a Pantheist. The problem involved is too vast for our limited minds."
Tämä kuitenkin varmaan kuvaa melko hyvin:
"To know that what is inpenetrable to us really exists, manifesting itself as the highest wisdom and the most radiant beauty, which our dull faculties can comprehend only in their most primitive forms— this knowledge, this feeling, is at the center of true religiousness. In this sense, and in this sense only, I belong to the rank of devoutly religious men."
* * *
Ketjun aloitusviestin luulot huomioiden ei tietysti sovi sivuuttaa näitäkään:
“In view of such harmony in the cosmos which I, with my limited human mind, am
able to recognize, there are yet people who say there is no God. But what really makes me angry is that they quote me for the support of such views.”
“Then there are the fanatical atheists whose intolerance is of the same kind as the
intolerance of the religious fanatics and comes from the same source. They are like slaves who are still feeling the weight of their chains which they have thrown off after hard struggle. They are creatures who – in their grudge against the traditional ‘opium for the people’ – cannot bear the music of the spheres.” (Einstein, as cited in Max Jammer, Einstein and Religion: Physics and Theology, Princeton University Press, 2002, 97).
Einsteinin suuhun on vuosien saatossa laitettu vaikka mitä. Mitä Einstein todella ajatteli, hmm. Se mikä on päivänselvää nykytietämyksen valossa on, että Einstein piti Raamatun tarinoita lapsellisina paimentolaiskertomuksina.
"God won't throw dice" on kommentti ensisijaisesti kvanttifysiikan probabilistista maailmankuvaa vastaan, jota Einstein ei koskaan hyväksynyt. Miksi? (Tähän on oikeasti hyviä järkisyitä, mutta ei siitä enempää).
Einsteinin maailmankuva oli empiirinen. Einstein kannatti Occamin partaveitsi periaatetta, mikä on järkevää ja perusteltua, Einsteinin tieteen filosofinen ote noudatti tarkasti falsifikaatioperiaatetta, joka on vaativa kriteeri tieteen tekemiseen, ja jota nykyään noudattavat valitettavasti liian harvat tieteentekijät.
Se mitä Einstein aikoinaan sanoi tieteen olemuksesta kiteyttää tänäpäiväkin hyvin mitä tiede itse asiassa on. Tiede toki rönsyilee ja harhailee eri suuntiin, mutta korjaa itseään ajansaatossa. On päivänselvää, että esim. nykymatematiikka (puhdas, abstrakti matematiikka) - siis matematiikka 1800-luvun lopulta nykypäivää - on mennyt täysin metsään: Se on hyödytöntä. Käyttökelpoista matematiikka ovatkin jo pidemmän aikaa kehittäneet insinöörit ja fyysikot (inter alia).
Myös moderni fysiikka (kvanttifysiikka eritoten) on mielestäni tieteenfilosofisessa kaaoksessa. Klassinen fysiikka eli fysiikka Einsteinin yleiseen suhteellisuusteoriaan saakka on selkeä kokonaisuus tieteenfilosofisesti. Asia (kaaos) selkenee aikanaan kun fysiikan yhtenäisteoriat saadaan kehitettyä toimiviksi kokonaisuuksiksi. Tämä tulee olemaan tärkeä merkkipaalu inhimillisen ajattelun historiassa monessakin mielessä - mitä nopeammin saamme tämän "kaiken teorian" toimivaksi kokonaisuudeksi, sen parempi tietysti.
Mutta on hyvä seurata myös muiden tieteiden kehittymistä. Liian usein fokus on vain esim. fysiikassa (joka toki on se perustiede).
"mutta että ihminen ja kaikki olisi vain aineellista ilman minkäänlaista henkistä ulottuvuutta... sellaista lainausta Einsteinilta ei taida löytyä."
Toisaalta - pyydettäessä häntä asettumaan Israelin presidenttiehdokkaaksi - hän on sanonut, ettei ymmärrä ihmisten ongelmia. Tällaisessa tilanteessa on helppo heittää itselle vieraammat asiat "Herran haltuun" ja täyttää maailmankuvan ja elämänkatsomuksen aukot mystisellä henkimaailmalla.
Kristityt loivat kauniin maailmankuvan palkitsevine ikuisuuksineen ja toivat hiukan armeliaisuutta raakaan ihmiskuntaan. Nyt meillä on ihmisoikeuksien julistus ja demokratia kehittyneen industrialismin jäänteenä. Lisätään siihen - omiin sfääreihinsä karkaavan kapitalismin vuoksi - globaali toimeentuloturva ja maailmanhallitus, ja ihmiskunta voi rauhan oloissa tutkimksen ja teknologian keinoin pyrkiä ikuisuuteen - yhä uudelleen todentuvassa multiversumissa.
Tilanteessa, jossa Einsteinia on pyydetty asettumaan Israelin presidenttiehdokkaaksi ja hän on sanonut, ettei ymmärrä ihmisten ongelmia, on helppo heittää itselle vieraammat asiat "Herran haltuun" ja täyttää maailmankuvan ja elämänkatsomuksen aukot mystisellä henkimaailmalla?
Taisin kadottaa näiden asioiden välisen keskinäisen yhteyden. Jospa hieman selität?
Sinä uskot ajattelunkin olevan vain materiaa? Tuopa näytteet eli todisteet ajatusaineesta esiin.
Miten ajatusaine sijoittuu alkuaineiden jaksolliseen järjestelmään? Voiko tuota ajatusainetta punnita vaa'alla? Mikä on ajatusaineen massapaino, molekyylipaino?
Onko ajatusaineella positiivinen vai negatiivinen varaus ionimuodossa?
Todista väittämäsi oikeaksi.
Ihminen ajattelee aivoilla, joka on materiaa, ei henkeä. Puhua että aivoissa on jotain henkeä on aika lapsellista, varsinkin kun henki on kuulemma jotain yliaistillista ja havaitsematonta.
Henkevää ajattelua puhua hengestä? Ehkä syvähenkistä, muttei kovin hedelmällistä.
"Ihminen ajattelee aivoilla, joka on materiaa, ei henkeä."
Mikä on tämä ihminen, joka ajattelee aivoilla? Nahka ja varpaankynnetkö, jotka käyttävät aivoja ajattelemiseensa?
"Ei ole olemassa mitään henkien maailmaa. Maailmankaikkeudessa, luonnossa tai ihmisessä ei ole mitään henkistä ulottuvuutta."
Sinäko suuruuden hulluudessasi määrität mitä saa olla olemassa ja mitä. Henkimaailma on fyysisesti näkymätöntä eli sitä ei voi havaita fysiikan keinoin.
Toisaalta et sinä näe edes painovoimaakaan suoraan, se mitä sinä voit nähdä ovat painovoiman väliliset vaikutukset.
Kaikkia asioita ei tarvitse nähdä (havaita) suoraan, monet asiat nähdään (havaitaan) vain niiden välilisten vaikutusten kautta. Luuletko näkeväsi toisten ihmisen ajattelun?
Et varmasti, voit vain havaita ajattelun välilliset vaikutukset eli seuraukset.
Logiikkasi on aivan pielessä. Tutustu edes tekoälytutkijoiden ajatuksiin moniarvologiikoista (mm. sumea logiikka ja modaalilogiikka). Et edes tajua mitä hahmontunnistus on. Hahmoja voidaan tunnistaa vaikka kaikkia tuntomerkkejä ei edes ole nähtävissä (havaittavissa).
Sinun "tieteellinen" ajattelu on jämähtänyt kiinni 1800-luvun darwinistisen materialismin tasolle. Olet siis 1800-luvun materialismin ajan näkyvä fossiili. (todistus ajatuskyvyttömästä olemassaolosta)
"Logiikkasi on aivan pielessä. Tutustu edes tekoälytutkijoiden ajatuksiin moniarvologiikoista (mm. sumea logiikka ja modaalilogiikka). Et edes tajua mitä hahmontunnistus on. Hahmoja voidaan tunnistaa vaikka kaikkia tuntomerkkejä ei edes ole nähtävissä (havaittavissa). "
Sumea logiikka, joka perustuu sumeaan joukko-oppiin, ei ole moniarvologiikka, vaan jatkuva-arvoinen logiikka, kuten probabilistinen logiikkakin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sumea_logiikka
Tilastollinen hahmontunnistus perustuu usein induktiiviseen logiikkaa eli bayesiläiseen formalismiin, jossa epävarmuus upotetaan kalkyyliin etukäteisjakaumien avulla. Optimaaliset luokittimet ovat bayesiläisiä. Mitä et nyt ymmärrä lainkaan että yleistäminen on eri asia kuin havaitseminen - mikään tilastollinen luokitin ei voi toimia ilman faktoja eli havaintoja ja mittauksia. Yleistäminen vaatii raakaa dataa ja hyvän luokittimen joka ratkaisee parhaiten tilastollisen funktion harha-varianssiongelman. Tilastollisessa hahmontunnistuksessa ei ole viime kädessä kysymys mistään muusta kuin luokittimen yleistämiskyvystä.
Miksi en voisi tietää mitään hahmontunnistuksesta? Onko järkevää olettaa jotain a priori?
En jaksa kommentoida sekavaa tekstiäsi laajemmin.
Ei+se+tekstini+niin+sekavaa+ollut,+et+vaan+tahtonut+käsittää+sitä.+Tunnetuimpia+tekoälyssä+käytettyjä+logiikkaformalismeja+epätäsmällisyden+hallintaan+ovat+mm.
Olemassaolo on dualistinen eli on materian maailma ja on henkinen maailma. On aivan turhaa alkaa miettimään onko henkistä maailmaa olemassa.
Oikeampi ja järkevämpi tapa on ajatella näiden kahden eri maailman välisiä vuorovaikutuksia.
Materialistille voisi sanoa näinkin, et voi nähdä maanjäristysten lähdettä eli sinne syvälle maan sisään. Vain geofyysisin tutkimuksin eli seismologisin tutkimus menetelmien mukaan me saamme sieltä tietyn verran mittausaineistoa. Me emme edes näe niitä lämpö- ja jännitysvirtauksia mitä syvissä maan kerroksissa on.
Tietomme perustuu saataviin välilisiin mittauksiin eli ääniaaltojen värähtelyn informaatioon. Tulivuoren laavapurkaukset voivat kertoa lämpötiloista ja kemiallisesta kostumuksesta.
Kaikki tietomme maan ydinkerroksista on vain välillistä tietoa. Tämä tieto on useimmin tulkittua tietämykseen perustuvaa henkistä tietoa.
Se mitä me todella näemme ovat maanjäristyksen aiheuttamat välilliset tuhot.
Tieteellisen teorian muodostaminen on henkistä ajatustyötä eli päättelyprosessia.
Tätäkään et voi nähdä (havaita) suoraan toisen päässä, vasta kun päättely julkaistaan se tulee havaittavaksi esim. nähtävänä julkaisuna.
Tämä henkinen työ näkyy vasta välillisesti kun se on tehty esim. julkaisuksi.
Et taida ymmärtää lainkaan todellisuutta.
"Materialistille voisi sanoa näinkin, et voi nähdä maanjäristysten lähdettä eli sinne syvälle maan sisään. Vain geofyysisin tutkimuksin eli seismologisin tutkimus menetelmien mukaan me saamme sieltä tietyn verran mittausaineistoa. Me emme edes näe niitä lämpö- ja jännitysvirtauksia mitä syvissä maan kerroksissa on.
Tietomme perustuu saataviin välilisiin mittauksiin eli ääniaaltojen värähtelyn informaatioon. Tulivuoren laavapurkaukset voivat kertoa lämpötiloista ja kemiallisesta kostumuksesta.
Kaikki tietomme maan ydinkerroksista on vain välillistä tietoa. Tämä tieto on useimmin tulkittua tietämykseen perustuvaa henkistä tietoa.
Se mitä me todella näemme ovat maanjäristyksen aiheuttamat välilliset tuhot.
Tieteellisen teorian muodostaminen on henkistä ajatustyötä eli päättelyprosessia.
Tätäkään et voi nähdä (havaita) suoraan toisen päässä, vasta kun päättely julkaistaan se tulee havaittavaksi esim. nähtävänä julkaisuna.
Tämä henkinen työ näkyy vasta välillisesti kun se on tehty esim. julkaisuksi."
Maanjäristyksiä ei voida ennustaa. Miksi? Lyhyesti: tulemme kysymykseen siitä, että kuinka monta dimensiota ajalla ylipäänsä on? Niitä on tietysti yhtä monta kuin on mittakaavoja tarkastella temporaalista ulottuvuutta. Tämä olisi hyvä sisäistää.
Miksi ajatustyö on henkistä? Itse ajattelen aivoilla, joten minulle ajatustyö on fyysistä. Ehkä meitä on sitten moneksi. Ja kuinka tieteelliset teoriat syntyvät - niiden pohja on aina empiriassa.
Yleisesti tieteessä hyväksytty käsitys on, että ihminen havaitsee kaikesta olevasta vain pienen osan. Tiedetään, että jotain sellaista ainetta/energiaa on mitä ihminen ei voi havaita, mutta sitä ei tiedetä, mitä se on. Toisin sanoen se aine/energia voi olla lähes mitä hyvänsä.
Se mitä tiedämme maailmankaikkeudesta on, että tiedämme aika vähän siitä. Moderni kosmologiakin - valitettavasti - perustuu mielestäni huonoon filosofiaan.
"Tiedetään, ..."
Tuskinpa sentään. Meidän pitää rauhallisesti odottaa ajan virtaamista ja sitä että ne yhtenäisteoriat saadaan joskus aikaan. Ja tietysti että mittaustekniikka kehittyy. Aina unohdetaan tieteen historiassa sopivasti mittaustekniikan kehittymisen merkityksellisyys uusien asioiden havaitsemisessa.