Kuinka paranin ateismista

Sairastin nuorena kristinuskoa. Olin enimmäkseen yksin, luin paljon, tapasin liikkua öisin. Mielenlaatuni oli uskonnollinen, mutta luin enemmän 2000 vuotta vanhaa satukirjaa kuin Aku Ankkaa. Minussa asui sitkeä taipumus tekopyhyyteen. Sisäinen maailmani oli musta, mutta pidin kirkkaista väreistä. Valkoinen oli lempivärini. Kaksinaismoraali sointui hyvin yhteen sielunmaisemani kanssa. Lempijeesustelijoitani oli neljä evankelistaa, joiden lähes koko tuotannon imin aivoihini kuin sieni. varsinkin Luukaksen raapustukset oli hengenravintoa mustalle jeesustelijan sielulleni.

Olin myös kristillinen fundamentalisti.Fundamentalismi oli elämänkatsomukseni. Koska pidin fundamentalismi tunnustamista urheana ja sankarillisena, olisin luultavasti ollut fundamentalisti myös siinä tapauksessa, että olisin kyennyt älylliseen epärehellisyyteen. Mutta fundamentalismi ei ollut minulle vain rohkean yksilön valinta, vaan myös ainoa mahdollinen valinta. Näin oli, koska olin älyllisesti rehellinen, toisin kuin lähes kaikki muut maailman jumalanpalvojat, jotka eivät vielä olleet onnistuneet karistamaan yltään kristinuskona tunnettua taikauskoa.

Johtui ehkä nuoruudestani, että kykenin ottamaan jeesustelun niin kevyesti. Vaikka suuri ja mahtava raamattu puhui paljon siitä, mitä Jumalasta luopuminen merkitsee, satukirjan sanoma ei koskaan uponnut sieluni pohjaan asti. Ymmärsin kyllä, että normaali , mieleltään terve ja hyvin kasvatettu ihminen ei tarvinnut satukirjaa kertomaan mikä on oikein ja väärin. Kristinuskosta oli mahdollista luopua luopumatta samalla moraalista, mutta en koskaan tullut tuntemaan tukahduttavan tekopyhän uskonyhteisön koko painoa. Olin siinä suhteessa vielä itselleni epärehellinen ja kaksinaismoralisti.

Kului muutama vuosi, ennen kuin elämäntilanteen, ympäristön ja ympärillä olevien ihmisten vaikutuksesta aloin vähitellen parantua kristinuskosta. En tullut heti ateistiksi, mutta järki alkoi vetää puoleensa. Alkoi seurustelu oikean elämän kanssa. Hiljalleen minulle alkoi valjeta ateismin viisaus. Samoin alkoi valjeta ateismin syvällisyys. Ymmärsin olevani tekemisissä jonkin sellaisen kanssa, joka sointuu yhteen todellisuuden kanssa ja koskettaa olemassaolon sydäntä. Ymmärsin siis olevani tekemisissä totuuden kanssa.

Ikää oli tullut lisää ja väärien profeetojen sanoma oli vihdoin alkanut mennä perille. Mutta samaan aikaan olin alkanut ymmärtää, että kristinusko on ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Ymmärsin, että maailmankatsomus, joka ei anna minulle älyllistä oikeutta sanoa, että esimerkiksi uskonpuhdistukset ja ristiretket , ei ole älyllisesti kestävä. Koska ihmisten summittainen murhaaminen ja vainoaminen uskonnon takia oli väärin, kristinusko on ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Koska olen päässyt kaksinaismoraalistani,tekopyhyydestäni ja koska olen kyllin älykäs ymmärtääkseni uskontojen väistämättömät seuraukset ja koska olen ja olen älyllisesti liian rehellinen kyetäkseni kieltämään tosiasiat, minun olisi ollut pakko lakata olemasta tekopyhä jeesustelija myös siinä tapauksessa, että en olisi koskaan omaksunut ateismia.

Tämä oli kertomus siitä, kuinka paranin kristinuskosta.

Toiseksi viimeisen kappaleen viimeiseen virkkeeseen tuli kirjoitusvirhe. Tässä virheetön versio:

Koska olen päässyt kevytmielisyydestäni ja koska olen kyllin älykäs ymmärtääkseni ateismin väistämättömät seuraukset ja koska olen älyllisesti liian rehellinen kyetäkseni kieltämään tosiasiat, minun olisi ollut pakko lakata olemasta ateisti myös siinä tapauksessa, että en olisi koskaan omaksunut kristinuskoa.

Tämä virke kiteyttää olennaisen, joten on ihan hyvä toistaa se tässä.

Miksi sinä et sitten tuolla älyllisellä rehellisyydelläsi ole oppinut tuntemaan Jumalan poikaa, vaan olet astahtanut kristinuskofilosofiasi turvalliselle välitasanteelle?

Miksi ei älyllinen rehellisyytesi saa sinua etsimään totuutta ja jättämään älyllistä rehellisyyttäsi heitteille ja suostumaan siihen, mitä Paavali, älyllisesti oppinut mies, teki, kohdattuaan elävän Jumalan: kaikki minä pidän roskana Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla ja Emme me itsellemme kuulukaan ja Katsokaa omaa kutsumustanne; ei ole monta älyllisesti viisasta, vaan sen mikä ei mitään ole, sen Jumala valitsi, tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä jotkain on?

Siunaan sinua löytämään älyllisen epärehellisyytesi iankaikkisen Jumalan edessä, ettei sinun tarvitse enää turvautua ihmismielen rakennelmiin, ateismiin, kirkkouskoon tahi omaan rehellisenä pitämääsi älyyn, jonka Jumala haluaisi avata ymmärtämään sen, kuka hän on ja kuinka hän ei ole kristinuskokirkkoa ja sen oppeja luonut.

"Minussa asui sitkeä taipumus synkkyyteen. Sisäinen maailmani oli musta, mutta pidin mustasta. Musta oli lempivärini. Ateismi sointui hyvin yhteen sielunmaisemani kanssa. Lempifilosofini oli Friedrich Nietzsche, jonka lähes koko tuotannon imin aivoihini kuin sieni. Nietzsche oli hengenravintoa mustalle ateistin sielulleni."

Vaikuttaa siltä, että ongelmasi oli synkistely joka ei sopinut sinulle. Ateismi ei ole mitään synkistelyä, kyllä se on asia jota ihmiset taitavat uskonnoissa ja niistä riippumattakin.

"Ymmärsin kyllä, että Jumalasta ei ole mahdollista luopua luopumatta samalla moraalista, mutta en koskaan tullut tuntemaan moraalista luopumisen koko painoa."

Siinä menit metsään. Kenties uskoit Nietzschen tulkintoihin. Moraali on riippumatonta jumalista ja enemmän geneettistä ja yhteiskunnan luomaa. Sen takia voimme lukea kreikkalaisia(tai intialaisia,kiinalaisia) esikristillisiä filosofeja ja havaita heillä samanlaista moraalista ymmärrystä riippumatta siitä mihin he uskoivat.

"Ikää oli tullut lisää ja ateismin sanoma oli vihdoin alkanut mennä perille. Mutta samaan aikaan olin alkanut ymmärtää, että nihilismi on ristiriidassa tosiasioiden kanssa."

Edelleen puhut nihilismistä kuin se olisi ateismin synonyymi.

"Ymmärsin, että maailmankatsomus, joka ei anna minulle älyllistä oikeutta sanoa, että esimerkiksi Stalinin järjestämä holodomor Ukrainassa oli väärin, ei ole älyllisesti kestävä."

Eli kun sanot parantuneesi ateismista, tarkoitat ainoastaan nihilismiä.

"Koska holodomor oli väärin, ateismi on ristiriidassa tosiasioiden kanssa."

Osaatko avata logiikkaasi? Tuo on sama kuin minä sanoisin, että Lutherin innoittamat uudelleenkastajien teloittamiset olivat väärin, joten teismi on ristiriidassa tosiasioiden kanssa.

Sellainen huomautus tähän, että ketjun otsikko ja aloituspostauksen eräät sanamuodot olivat alun perin koomilliseksi tarkoitettu vastine toiseen ketjuun, jonka otsikko oli "Kuinka paranin kristinuskosta". En siis väitä, että ateismi on sairaus.

Et kyllä ole kovin Nietzcheä ajatuksella lukenut, jos olet nihilisti ollut.