Muuntajassa on vaihtosähkölähteeseen kytketty muuntajan ensiöpuoli ja kuormaan toisiopuoli. Miksi kuorman lisääminen toisiopuolella eli kuorman impedanssin tai vastuksen pienentäminen aiheuttaa sen, että ensiöpuoli ottaa enemmän virtaa vaihtosähkölähteestä. Eli mikä muuntajan magneettiseen vuorovaikutukseen liittyen saa muuntajan toisiopuolen näkymään ensiöpuolelle pienempänä impedanssina? Jotenkinhan se lisävirran tarve (feedback) täytyy sen magneettisen vuorovaikutuksen kautta ilmetä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Mistään opuksesta ei tunnu löytyvän kunnon selitystä tälle, muuten kuin toteamusluonteisesti.
Sähkömagneettinen vuorovaikutus
Kuparista
4108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuolta sentään löytyi jotain yksiselitteisempää
http://theory.physics.helsinki.fi/~xfiles/ed/10/luennot_2010/ED_luennot_11.pdf
Jos kuormaa ei ole, niin ensiökäämin synnyttämään magneettikenttään varastoitunut energia palautuu takaisin verkkoon ja nettotehoa ei kulu. Kun toisiokäämiin kytketään kuormaa, niin se kuppaa sen kentän energiaa ja vastaava määrä täytyy pukata verkosta ensiökäämiin.
Eli jos nyt oikein ymmärsin niin se "jäykkä" sähköverkko pakottaa sen ensiökäämin magneettisen energian pysymään keskimäärin vakiona (vrt. täytyy pukata) vaihtelu huomioiden. Eli toisiopuolen kuluttama sm-energia korvautuu sähkölähteen eli tuossa tapauksessa verkon pakottamana. Siis ensiökäämin ympäristö, johon magneettikenttä muodostuu, on ensiöpuolelle energianielu ja toisiopuolelle vastaavasti energialähde.
Vaihtojänniteverkko ajaa virtaa ensiökäämiin. Muuttuva virta synnyttää muuttuvan magneettikentän. Tämä indusoi jännitteen myös kentän vaikutuspiirissä olevaan toisiokäämiin. Toision jännitteen synnyttämä virta indusoi jännitettä myös ensiökäämiin.
Toisiokäämin pätöteho riippuu toision jännitteen ja virran vaihe-erosta. Se taas riippuu kuormituksen laadusta eli esim. vastuskuormalla vastuksen ja muuntajan kelan induktanssin suuruudesta. Toisiokäämissä kulkeva virta muuttaa induktion kautta myös ensiökäämin virran vaihekulmaa niin, että verkosta päin pätöteho on sama kuin toisiopuolella.