Nanna Vainio edusti tyylikkäästi Suomea sulkapallossa. Asu oli sävy sävyyn, meikki kohdallaan, korvakorut näyttävät ja kengät uudet merkkikengät. Nanna säilytti tyylinsä koko pelin ajan. Hän muisti liikkua hitaasti, jotta hiki ei pääsisi puskemaan meikin läpi. Deodorantti ei pettänyt eikä kirkkaan valkoinen asu tahriintunut kainaloistakaan. Jos nyt Nannaa voisi jossakin neuvoa, niin hän voisi ehkä laittaa enemmän punaa huuliinsa niin paketti olisi täydellinen.
Rion olympialaiset
Rion_kisat
28204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Nannaa Nanna!
Nanna tarjosi nannaa katsojille toisessakin sulkapallopelissään eilen Riossa. Omankin kertomansa mukaan Nanna liikkui hitaasti, suorastaan flegmaattisesti. Näin hiki ei päässyt tärvelemään huolella tehtyä meikkiä, ja tyköistuvaan, tällä kertaa siniseen minimekkoon ei tullut hikiläiskiä kainaloihin. Nannan mekot ovat olleet kovaa valuuttaa olympiakylän diskoteekeissa, joissa on runsaasti tarjolla maailman komeimpia ja hyväkuntoisimpia nuorukaisia. Nanna edustaa suomalaista vaaleaa naisurheilijaa parhaimmillaan. Mitä turhia rehkiä kun on niin paljon kaikenlaista koettaavaa. Kokemuksiahan sitä on tultu hakemaan.
Nanna minimekossaan (erityisesti ensimmäisen eli toiseksi viimeisen pelin valkoisessa mekossa) pärjäsi hyvin naissulkapalloilijoiden minimekkokisassa. Nanna panosti erityisesti menetykseen mekkopuolella ja jätti varsinaisen sulkapalloilun muille tytöille. Nannaa voi tässä mielessä verrata nuoreen Kiira Korpeen, joka erityisesti uransa alkuvuosina panosti näyttäviin pyllähtelyihin. Kiiran ei tarvinnut osata taitoluistella eikä edes luistella saadakseen ihailevia katseita erityisesti mieskatsojilta. Riitti kun hän kauniisti ja useamman kerran kisan aikana pyllähti jäälle. Nannan ei tarvitse juurikaan osata sulkapalloilla, riittää kun hän näyttäytyy pelikentällä tyköistuvassa minimekossaan ja ulkoista olemusta täydentävät huolella tehty meikki ja näyttävät korvakorut.
Suomenruotsalaista eleganssia ("svenska talande bättre folk") Rion kisoissa edustava Sandra Eriksson kipitti tänään 3000 metrin esteiden alkuerissä 47. sijalle. Rion alkuerä oli jo 10. arvokisa, joka on tuottanut pettymyksen tälle vaalealle pohjoismaalaiselle juoksijattarelle.
- Ennen on voinut olla päästä kiinni, mutta nyt oli kropasta, Eriksson totesi toimittajalle.
Mainittakoon, että Eriksson vastaa toimittajan kysymyksiin aina ruotsiksi, vaikka osaa suomeakin. Hän on tässä yhtä ehdoton kuin Timo Soinikin, joka ei periaatteesta puhu ruotsia, vaikka muutaman kouluruotsin sanan vielä muistaisikin.
Sandra tuntee Ruotsin enemmän kotimaakseen kuin kylmän ja karun Suomen. Hän asuu Tukholmassa suurimman osan vuodesta. Hänellä on ruotsalainen valmentaja ja hän tykkää leireillä ruotsalaisurheilijoiden kanssa. Sandra ei ole vielä vaihtanut virallisesti kansalaisuutta, koska Suomen mestaruus on helpompi voittaa kuin Ruotsin mestaruus ja Suomea pääsee helpommin edustamaan kuin Ruotsia. Kansalaisuuden vaihtaminen poistaisi sisäisen ristiriidan ja siivittäisi askeleet uuteen lentoon.
Sääliksi kävi Sandra Erikssonia
Kun Sandra Eriksonin alkuerän osallistujat asettuivat lähtöviivalle, erottui joukosta hintelä pienikokoinen kalpeanvaalea juoksija, joka oli Suomen toivo Sandra Eriksson. Kilpasiskot rinnalla olivat pidempiä, pitkäjalkaisempia ja nuorta energiaa pursuvia. Sandra kalpeni heidän rinnallaan ja kenties hän itsekin oivalsi erilaisuutensa kilpasiskoihin verrattuna. Juoksun aikana Sandra yritti kipittää lyhyehköillä hintelillä jaloillaan muiden joukossa, kunnes kaikki voima katosi jaloista ja koko kropasta. Sandran esteiden ylitys on huippuihin verrattuna kömpelöä ja varsinkin vesiesteellä vauhti pysähtyy lähes totaalisesti. Kisan jälkeen Sandra seisoi tyhjä katse silmissään ja totesi toimittajalle: "Känns bara tomt".
Vanha rouva hurjasteli Rion maratonilla
Vanha rouva Anne-Mari Hyryläinen hurjasteli tänään Riossa maratonin aikaan 2.39.02. Hän oli 51. ja hävisi voittajalle vain 15 minuuttia. Sillä lailla!
Vanha rouva eläkkeelle!
Moni toivoo, että Suomesta löytyisi nuorempiakin kestävyysjuoksijanaisia, jotka uskaltaisivat ottaa riskin, että deodorantti pettää ja meikki valuu juoksun aikana, vaikka käyttäisi kalliimpaakin kosmetiikkaa. Näin vanha rouva Anne-Mari Hyyryläinen pääsisi hyvin ansaitsemalleen eläkkeelle Suomen edustamistehtävästään arvokisojen lajeissa, joissa on aina riski hikoilemisesta kuten pitkänmatkanjuoksussa tunnetusti on - varsinkin jos kisapaikalla paistaa aurinko. Ei ole varmaa, juoksiko Anne-Mari Rion maratonilla hikeen asti, mutta hyvin todennäköistä se on hänenkin ajallaan.
Anne-Mari on valmis hikoilemaan Suomen puolesta niin kauan kuin tilalle löytyy joku nuorempi juoksijatar. Todennäköisesti Anne-Mari saa hikoilla vielä useissa arvokilpailuissa, sillä ketään nuorempaa juoksijaa ei ole tiedossa, ei todennäköisesti ole edes vielä syntynyt. Näin Anne-Mari saa hikoilla vielä kuusikymppisenäkin olympialaisten maratonilla. Tosin Anne-Marin kuivahkosta kehosta ei paljoa hikeä irtoa.
Kristiinan loikat
Kristiina Mäkelä ylsi hienosti omalle tulostasolleen kolmiloikan loppukilpailussa. Karsinnan pitkähkö poikkeushyppy vahvisti säännön Kristiinasta loikkaajana. Kristiina hyppää hyvin kun ottaa huomioon hänen rakenteelliset edellytyksensä loikkaajana. Pitkät jalat eivät yksin riitä, jos lantio on suomalaisen naisen leveä lantio ja vatsasta ei erotu "six pack". Myöskään jalkojen lihakset eivät erotu samalla tavalla kuin huippuhyppääjillä. Kristiinalta puuttuu myös luontainen kimmoisuus, joka on aina eduksi hyppylajeissa. Kristiinan edellytksillä ei voi onnistua joka kisassa, joten iloitkaamme hänen karsintaonnistumisestaan.
Jos lantio on liian leveä, niin ilmanvastus korostuu. Jos "six pack" puuttuu, niin se kertoo heikoista vatsalihaksista. Vatsalihaksia tarvitaan jalkojen nostamiseen korkeammalle vauhdinoton juoksun ja itse loikkien aikana. Em. seikkoja Kristiina ja hänen valmentajansa eivä ole kenties tiedostaneet. Lantiota ei voida kaventaa, mutta vatsalihaksia voidaan treenata enemmän. Ehkä Tokiossa rävähtää kunnon loikat.
Leveälanteisuuden aiheuttama korkea ilmanvastuskerroin vaikeutti Kristiinan hyppyjä tänään Tampereella Suomi-Ruotsi -ottelussa. Kova myötätuuli osui Kristiinan leveään lantioon ja sekoitti paitsi vaudinoton niin myös hyppyjen rytmin, kun taas kova vastatuuli leveälantioiseen naiseen osuessaan hidasti vauhtia, jolloin loikat jäivät lyhyiksi. Leveälanteisuuden vuoksi Kristiinan tulisi päästä hyppäämään tyhjiössä, jossa ei ole myötä- eikä vastamäkeä.
Mira Potkonen poikkeus Suomen naisten joukkueessa
Nyrkkeilijä Mira Potkonen muodostaa poikkeuksen Suomen naisurheilijoiden joukossa. Kahden ottelun perusteella näyttää siltä, että hän on tullut oikeasti urheilemaan Rioon. Toisin kuin esimerkiksi Nanna Vainio Mira ei ole panostanut ulkonäköönsä. Hän on esiintynyt otteluissaan ilman meikkiä ja suuria korviksia. Puku ei ole ollut tyköistuva minimekko, vaan liikkumisen ja sen mukana hikoilun mahdollistavat väljät polvihousut. Myös hihaton väljä paita on sallinut käsien laajat heiluriliikkeet, joista jotkut ovat osuneet vastustajien poskipäihin. Ottelujen aikana ja jälkeen Mira on näyttänyt kunnolla hikeentyneeltä (vrt. Nanna) ja joutunut käymään suihkussa ennen vapaalle vaihtamista ja kisakylän iltarientoja (vrt. taas Nanna). Jos Mira jatkaa tähän asti nähdyllä tyylillä, niin pronssi voi vaihtua kirkkaampaankin mitaliin.
Nooralotta Neziri yllätti Riossa
Nooralotta Neziri yllätti Riossa paitsi pääsemällä alkuerästään jatkoon niin myös juoksuasullaan. Kun hän on tavallisesti juossut Suomen suvessa kylmällä ilmalla paljastavissa urheilubikineissä napakoru navasta roikkuen, niin Rion lämpöön hän oli valinnut asukseen peittävän yksiosaisen urheiluhaalarin tai vastaavaan asun. Näin napa ja sen reunaan kiinnitetty koru eivät päässeet näkymään. Tulevan välierän asua hän ei vielä osannut kertoa. Nooralottakin on jo muiden Suomen urheilijoiden tavoin kertonut, että tähtäin on neljän vuoden kuluttua pidettävissä Tokion olympialaisissa. Riosta haetaan ensisijaisesti kokemuksia. Onnea vaan Nooralotalle neljän vuoden päästä pdettäviin Tokion olympalaisiin! Mainittakoon vielä, että Nooralotta on tumma sähäkkä kaunotar, joka osaa myös kirota kalskauttaa ("V---u!"), kuten telkkarista aikaisemmin kesällä saatoimme nähdä ja kuulla.
Haastattelussa Nooralotta kertoi, että Rio on ollut mahtava kokemus Tokiota ajatellen. Tulevaisuudessa hän aikoo olla paras! Jos oikein ymmärsin, niin maailman paras!!!
Nooralotta oli vaihtanut välierään kokovartaloasun pikku pikku urheilubikineihin. Liekö tullut vilu, kun juoksu ei sujunut yhtä hyvin kuin kokovartaloasussa alkuerässä?
Ruotsin vanhemman sukupolven edustaja Susanna Kallur pesi Nooralotan kaksi kertaa Suomi-Ruotsi -maaottelussa tänään Tampereella. Nooralotan unelma tulla maailman nopeimmaksi aituriksi sai kovan kolauksen. Toivottavasti hän ei lopeta urheilijanuraansa, sillä häntä on yhtä mukava katsella kuin Kiira Korpea aikoinaan. Kiiran ei tarvinnut osata taitoluistella eikä edes luistella, riitti että hän pyllähteli muutaman kerran suloisesti luistelunsa aikana.
Timanttiliigan finaalissa Nooralotta sijoittui viidenneksi voittaen jopa Ruotsin iäkkään Susanna Kallurin. Kun muut jo raskaan kauden jälkeen alkavat hiipua tai ottavat rennommin niin Nooralotta vertyy sopivasti ja saavuttaa kauden parhaan kansainvälisen sijoituksensa. Hyvä Nooralotta! Parempi olla kunnossa myöhään kuin ei milloinkaan.
Sanni Utriainen sai tuloksen Rion keihään karsinnassa
Lontoon olympialaisissa 2012 Sanni Utriainen ei selviytynyt naisten keihään finaaliin jäätyään karsinnassa ilman tulosta. Rion olympialaisissa Sanni sai karsinnassa tuloksen, joten kehitystä on tapahtunut Lontoon aikoihin verrattuna. Sanni toivoo, että huomio kiinnitettäisiin tähän eikä siihen, että hän jäi karsinnan viimeiseksi eli sijalle 31 noin 53 metrin heitolla. Eteenpäin on menty!
Tänäänkin haastattelussa Sanni toi esille edistymisensä Lontoon kisoihin verrattuna. Nyt Riossa tuli tulos. Ehkä seuraavissa olympialaisissa tulos vielä parenee. Näin Sanni filosofoi. Sannia ei voi syyttää vaatimattomuudesta. Tosiseikat kuitenkin pitäisi pystyä myöntämään. Se, että isä on joskus heittänyt keihästä ja valmentaa naiskeihäänheittäjiä, ei tee vielä tyttärestä hyvää keihäänheittäjää. Isän ja tyttären pitäisi pystyä kriittisesti miettimään, millaisia fyysisisä ja psyykkisiä ominaisuuksia hyvältä keihäänheittäjältä vaaditaan. Jos noita ominaisuuksia ei ole tai niitä ei voda millään keinoin kehittää, niin pitäisi jaksaa lopettaa kuvittelemasta mitään suuria. Jos edellytykset/kyvyt eivät riitä kansallisellakaan tasolla edes kolmen parhaan joukkoon kuten kävi mm. SM-kisoissa ja heitot jäävät 57 metriin kotimaassakin, niin ei kannata lähteä tekemään itsestään narria olympialaisiin! Sanni on ollut vihainen saamastaan palautteesta. Kriittistä palautetta ei olisi oikeutta antaa, jos kaikki tapahtuisi omalla kustannuksella. Jos veronmaksajien rahoja käytetään harjoitusleireihin ja kisamatkoihin, niin pitää sietää palautetta.
Sanni ei saanut Lontoon kisoissa tulosta, mutta Riossa sai noin 53 metrin heiton, jolla hän pääsi yllättämään isänsä ja uskolliset faninsa. Viimeisissä eliittikisoissa Sanni palasi normaalille tasolleen jääden ilman tulosta. Sannin kannattaisi harkita lajinvaihtoa ja kokeilla vaikkapa moukarinheittoa, josko se sopisi hänen vartalolleen paremmin. Tosin Sannin flegmaattisuus ei kuulu parhaisiin ominaisuuksiin moukarinheittoa ajatellen, sillä moukarin heittäminen kauas vaatii räjähtäviä pyörähdyksiä. Olemuksen pyöreys ei takaa, että henkilö kykenisi pyörimään vinhasti moukarihäkissä. Jokin lajinvaihto Sannin on kuitenkin tehtävä ja löydettävä laji, jossa hänen pyöreytensä pääsisi paremmin oikeuksiinsa.
Mira Putkonen ja Petra Olli hikoilivat Riossa
Mira ja Petra ansaitsevat tunnustuksen siitä, että he olivat lähteneet Rioon urheilemaan eikä hakemaan vain kokemuksia (vrt. Nanna ja monet muut). Mira ja Petra panivat kakkensa peliin, he eivät pelänneet naisellisuutensa puolesta vaan hikoilivat tosissaan unelmiensa puolesta (vrt. Nanna). Mira ja Petra ovat parhaita esimerkkejä suomalaisesta sisusta raivaten tiensä maailman kärkeen lajeissaan (vrt. Nanna). Ylistyslaulu näille naisille!
Miran jaettu pronssimitali jäi sitten Suomen ainoaksi! Kritiikki Suomen huonosta menestyksestä tulee kohdistaa Mika Kojonkosken johdolla toimivaan urheilun hyvä veli -järjestelmään, joka tuhlaa hulvattomasti urheilulle annetut määrärahat. Itse pääpomolle "veljet" lahjoittivat verorahoilla 2000 euron polkupyörän. Pomolla luulisi olevan itselläänkin rahaa riittävästi pyörän hankkimiseen. Suomessa on urheilujohtajia liikaa. Heidän palkkoihinsa ja palkkioihinsa kuluu aivan liian paljon urheilun määrärahoja. Valmennukseen ja sen kehittämiseen jää aivan liian vähän rahaa "veljien" tuhlatessa ne pröystäilyyn (matkusteluun yms:een). Eroa Kojonkoski!!!
Minna Nikkanen ja Wilma Murto
Kun katseli Minna ja Wilmaa muiden naisseiväshyppääjien vierellä, löytyi helposti selitys, miksi heistä ei koskaan tule huippuhyppääjiä. Minna on vähäinen olemukseltaan (169 cm) ja Wilma tytön tyllerö. Seiväshyppy vaatii lihaksia ja jäntevyyttä, jotta voi hypätä jäykemmälläkin seipäällä. Onnen kantamoinen voi joskus osua kohdalle kuten Wilma Murrolle hallikaudella. Silloin seiväs linkosi hänet melko korkealle. Wilma ei ole pystynyt uusimaan ko. hyppyä eikä ehkä vielä pitkään aikaan. Tytön tylleröstä pitää ensin kasvaa lihaksikas urheilija, jotta jäykkä seiväs taipuisi ja linkoaisi hänet korkeuksiin.
Minna (Nikkanen) on niin vaatimaton, että antaa suosiolla muiden hypätä korkeammalta. Vaatimattomuus kaunistaa Minnaa!
Osuva havainto Minnasta! Tämä vaalean haalea kaunotar antaa suosiolla muiden hypätä korkeammalta ja tyytyy itse alempiin korkeuksiin. Myös geeneillä oma osuutensa Minnan suorituksiin. Minna ei tule koskaan saamaan samanlaista six packia kuin muut hyppääjättäret, koska geenit pistävät hanttiin, vaikka tekisi sata vatsaliikettä päivässä. Pitää olla hyvät vatsalihakset, jotta pystyy työntämään jalat suoraksi hypyn aikana ja ylittämään linkkuasennossa hallitusti riman.
Petra (Olli) itkeä vollotti vielä Suomeen saavuttuaan. Heli (Rantanen) on kertonut, että hän ei tykkää itkupilleistä/vollottajista. Ennen olivat naiset terästä, nyt vain itkupillejä!
Mitä varten naisten viestiuintijoukkue lähetettiin Rioon?
Selitys on kuulemma se, että piti voida lähettää kaikki, jotka suinkin voidaan lähettää, jotta riittävän monta uintijohtajaa pääsee kisoihin. Yksilömatkojen uimareissa ei ollut tarpeeksi Rion aikarajojen alittajaa, joka olisi voitu lähettää sääntöjen mukaan. Monta uintijohtajaa ei olisi päässyt matkaan.
Kysymys on todella aiheellinen. Mimosaa lukuunottamatta muut naisten viestijoukkueen naiset olivat blondeja blondeja. Eikös Hanna-Mari Seppälä lähtenyt kisoista suoraan lomailemaan miesystävänsä kanssa vai muistanko henkilön väärin? Ja eikös Emiliallakin ollut aivan muut asiat kuin uinti mielessä? Emilia antoi ainakin jonkun haastattelun naistenlehdille vai muistanko aivan väärin? Muistaako kukaan, piipahtiko Valtteri rakkaansa luona?