Avopuolisoni ei tee juuri mitään muuta, ku pelaa koneella. Ei hankkinu ees kesätöitä, sai suhteilla jonkun pienen projektin jota teki sillon tällön. Selitykset kummastuttavat. Sanoo, että pelaa, koska ei oo mitään muuta mielenkiintosta tekemistä. (Oon ehdottanu vaikka mitä.) Tässä siis pohdin, onkohan pelaaminen syy vai seuraus, vai kenties molempia.
Opinnot yliopistossa etenevät tuskastuttavan hitaasti. Hän ei jaksa käydä luennoilla, ku "ei sielä opi mitään uutta". Hän sanoo, että oli luullu, ettei koulu lukion jälkeen ois enää "liian helppoa". Sama ongelma on siis ollu peruskoulusta asti. (Ehdotin, et opiskelis nopeemmin, jos on liian helppoo, mut viel ei oo tapahtunu mitään.)
Pahinta on, että opinnot tai pelaaminen on niin herkkä aihe, ettei siitä kärsi edes puhua. Vaikuttaa siis, ettei hän itsekään ole kovin tyytyväinen tilanteeseen.
Opinnot yliopistossa etenevät tuskastuttavan hitaasti. Hän ei jaksa käydä luennoilla, ku "ei sielä opi mitään uutta". Hän sanoo, että oli luullu, ettei koulu lukion jälkeen ois enää "liian helppoa". Sama ongelma on siis ollu peruskoulusta asti. (Ehdotin, et opiskelis nopeemmin, jos on liian helppoo, mut viel ei oo tapahtunu mitään.)
Pahinta on, että opinnot tai pelaaminen on niin herkkä aihe, ettei siitä kärsi edes puhua. Vaikuttaa siis, ettei hän itsekään ole kovin tyytyväinen tilanteeseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli mies vaihtoon jos kerran muu kuin pelaaminen ei kiinnosta.
Tee selväksi että jos mitään ei tapahdu niin sinun on harkittava kannattaako suhdetta jatkaa.
Vaan, jos en kestäis eroa? Olenko siis läheisyysriippuvainen, jos mies ei ole täydellinen, mutta haluan vaan jatkaa? Täydellisiä miehiä tuskin on.
Omassa huushollissani on ollut vastaavanlaisia ongelmia, kun avovaimo on tykännyt kyttyrää omasta pelaamisestani. Vaikka teen toki muutakin elämässäni, eikä tietokone ole minulle pelkkä pelivehje, se selvästi ärsyttää naista, ehkäpä siksi, ettei hän tajua mitä hienoa siinä pelaamisessa on (sanonut näin itse).
Minua se rentouttaa ja auttaa tehokkaasti unohtamaan arjen ongelmat. Siitä saa myös paljon iloa ja positiivisia onnistumiskokemuksia. Merkillistä on se, että jos pelaan 2 tuntia arki-iltana, se on liikaa ja todella paha. En huomioi toista, en tee mitään kehittävää ja näivetän itseni. Mutta jos vuokraan leffan ja katson sen, se ei ole olenkaan paha juttu, vaikka sen tarkoitus on aivan sama. Tarjota viihdettä ja eroa arkeen. Kompromissiratkaisuilla on selvitetty milloin voin rauhassa pelailla ja miten paljon. Molemmilla on mukavampi olla, kun toinen ei koko ajan nalkuta ja toinen osaa ottaa välillä etäisyyttä siihen kompuutteriin. :)
Mitä tulee sinun parempaan puoliskoosi, niin voihan olla, että hän on menettänyt kiinnostustaan "normaaliin" elämään, töihin ja opiskeluun. Pelaaminen on ehkä sitten jotain, mikä on mukavaa ja sen avulla voi unohtaa muun? Pelaaminen ei välttämättä ole syy siihen, miksi opiskelut etenevät huonosti. Tietysti jos hän mieluummin pelaa kuin hankkii töitä tai jättää jotain muuta tärkeää tekemättä pelin takia, voi jo huolestua. Mutta tuon viestisi perusteella kuulostaa kyllä enemmän siltä, että puolisosi on kyllästynyt elämään, väsynyt, masentunut tms. Se on hänelle mielenkiintoisinta mahdollista tekemistä! (Huh!)
Koita saada mielipiteesi esille ja selvittää, mikä on vialla. Keksikää joku systeemi, jolla pelaaminen pysyy rajoissa. Meillä joudun normaalisti tekemään jonkin kotihomman, että saan "virallisen" luvan pelata. ;) Muuten minäkin saisin varmaan yhden kokonaisen viikonlopun kulumaan sen aparaatin ääressä.
Edellisessä viestissä oli typo, tarkoitin siis kolmannen kappaleen lopussa, että PELAAMINEN on hänelle kaikkein mielenkiintoisinta tekemistä, kun muu ei kiinnosta.
PS: Omien viestien editointimahdollisuus rekisteröityneille käyttäjille olisi aika jees.