Tasa-arvotonta vai hienostelua

Suomen kielessä ei yleisnimillä tietysti ole sanansukuja, joten sukupuolta ei erityisesti tarvitsisi erotellen korostaa. Toisaalta niin voi tehdä, ja siihen voi liittyä sitten erilaisia, tarkoituksellisia tai huomaamattomia painotuksia, sivumerkityksiä.

Meillähän ei siis ole tätä "kielellistä sukupuolitasa-arvo-ongelmaa", joka monissa muissa kielissä kytkeytyy ammattinimikkeiden maskuliinisuuteen - ja johtaa tarpeeseen kehittää ja käyttää erityisiä feminiinisiä vastineita nimikkeistä. Suomen kielessä sen sijaan erottelevien termien käyttö voi olla kytköksissä jopa hierarkioiden ylläpitoon (mihin aloittaja viittasi). Toisaalta niin ei tarvitse olla, vaan kyse voi olla vain kielenkäytön vaihtelevuudesta, monipuolisuudesta, joka on sinänsä ihan suotavaa ja toivottavaakin. Käytetään selostuksessa hyväksi niitä sanallisia ja muodollisia vaihteluita, joita suomen kieli tarjoaa.

Omien havaintojeni mukaan kisaselostajat käyttävät suhteellisen vaihtelevasti eri muotoja, niiden esiintymisyhteydet eivät ole särähtäneet korvaani. Tietysti joku voisi halutessaan tehdä tutkimuksen, jossa selvitettäisiin esim. sitä, ovatko naisurheilijat "urheilijoita" etenkin silloin, kun menestyvät ja onnistuvat suorituksissaan, ja päinvastaisissa tapauksissa vastaavasti useammin "urheilijattaria"...