Millainen on olevan ja olemattoman välinen suhde? Onko tällainen vertailu mielekäs?
Esimerkiksi maapallon olojen suhde Muumilaaksoon.
Esimerkiksi maapallon olojen suhde Muumilaaksoon.
Olevan ja olemattoman välinen suhde
hklkhkggj
1168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muumilaakso on olemassa, aivan samalla tavoin kuin jumalatkin: ihmisten mielissä.
Mutta ihmisten mielet ovat aineellista aivokudoksen toimintaa. Joten Muumilaakso on yhtä aineellinen kuin maapallo.
"Muumilaakso on olemassa, aivan samalla tavoin kuin jumalatkin: ihmisten mielissä"
Unohdat, että Muumilaakso on olemassa paitsi ihmisten myös muumien mielissä.
Mielle Muumilaaksosta syntyy ihmisten aivojen synapseissa, jättäen muistijälkiä aivan kuten todellisuudessa vieraillut paikat.
Muumilaaksoa eikä muumeja ole olemassa toisilleen: kaikki ovat olemassa ihmisen mielikuvituksessa ja muistissa. Jos ihmistä ei olisi, ei olisi muumeja eikä Muumilaaksoa.
Mielle todellisuudesta syntyy ihmisten aivojen synapseissa, jättäen muistijälkiä. Mutta todellisuutta ei ole olemassa, sillä kaikki on olemassa ihmisen mielikuvituksessa ja muistissa. Jos ihmistä ei olisi, ei olisi olemassa todellisuutta.
Menneisyyttä ei ole olemassa. Ei ole olemassa esimerkiksi maapalloa sekunti sitten.
Mutta esimerkiksi Kuu nähdään Maasta käsin sellaisena kuin se oli noin 1.27 sekuntia sitten, koska valon nopeus on äärellinen. Tavallaan osa Kuusta oli siis jähmettynyt tuohon aiempaan tilaan ja matkasi Maahan (tai siis sitä kuvaava informaatio, mutta informaatiotahan ihmiset viime kädessä havaitsevatkin, eivätkä suoraan kuukiviä). Toisaalta, jos huudon voisi kuulla avaruudessa ja joku astronautti huutaisi Kuussa riittävän isoon megafoniin, niin se ääni tulisi perille vasta ehkä parin viikon päästä.
Eli, tässä on yleisellä tasolla kyse menneisyydestä tehdyistä (tai muodostuneista) tallenteista ja itseasiassa kaikki havaitsemamme asiat ovatkin sellaisia. Tosin verrattain lähellä olevien asioiden havaitseminen ei jätätä kovin paljoa, koska esimerkiksi metrin päässä olevat asiat näkyvät sellaisina, jollaisia ne olivat vain noin 3.33 miljardisosasekuntia sitten.
Jos ihmisen aivot olisivat läpimitaltaan miljoona kilometriä, niin muodostuisi jänniä ajatuskuvioita (paitsi aivojen koosta sinällään johtuen), niin myös koska osa tiettyyn asiaan liittyvistä omista ajatuksista voisi ... tulla .... vasta .... sel ... västi ... perille tiedostettaviksi ... kuin ... muut ...osat ... myöhemmin ja eivät tulisi välttämättä oikeassa järjestyksessäkään, jos ei ensin odotettaisi niiden kaikkien saapumista perille, jolloin jouduttaisiin etenemään hitaimpien osaprosessien tahtiin.
Missä kohdassa aivoja ajatus on "perillä"?
Ajattelisin, että ajatus on "perillä" silloin kun ihminen itse havaitsee sen. Lisäksi erilaisissa psykiatrisessa poikkeustiloissa signaalien kulku voi poiketa normaalista, jolloin ihminen voi esimerkiksi kuulla ajatuksensa, ennen kuin kokee ajattelevansa ne tai ne voivat tuntua kaikuvan "päässä" tai jopa "pään ulkopuolellakin" edestakaisin. Aiemmin omilta tuntuneet ajatukset voivat myös tuntua vierailta ja aiemmin vieraat ajatukset omilta jne., jolloin on epäselvää myös se, että kuka ajattelee ja mitä.
"Kuu nähdään Maasta käsin sellaisena kuin se oli noin 1.27 sekuntia sitten".
Totta. Tuosta seuraa ettei Kuuta ole tällä hetkellä olemassa. Eikä omia varpaitasi ole olemassa, sillä ne näkyvät sellaisina, jollaisia ne olivat vain noin 3.33 miljardisosasekuntia sitten. Joten fyysinen ruumis on epätodellinen.
"Eli, tässä on yleisellä tasolla kyse menneisyydestä tehdyistä (tai muodostuneista) tallenteista"
Suhtiksen mukaan tallenne ei ole tehty menneisyydessä vaan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat tallenne.
Määritelkäähän nyt ensin, mitä tarkoittaa "olla olemassa" Vasta sitten kysymys siitä, mitä on olemassa, on mielekäs.
Jos määritelmää ei synny niin mitähän kysymys voi ollenkaan tarkoittaa?
Ohman