Esitin tässä Pierrelle haastavan kysymyksen, oliko viime toukokuu huippulämmin? Hän ei vastannut kysymykseen. Siitä jouduin taas ihmettelemään, miksi yksinkertaisten faktojenkin myöntäminen on ylivoimaista denialisteille.
Hietasen tapaan voimme ihmetellä, että "jos joku rakastaa näite plikoi, ni kyll mää sen ymmärrän. Mut jos joku rakastaa kylmii ilmoi, sitä mää en millää ymmärrä". Tosiaankin, palstamme denialistien mieli pyörii jatkuvasti kylmien säiden perässä, kun niitä ei löydy kotimaasta, sitten etsitään ulkomailta tyyliin "Argentiinassa sataa lunta kesällä".
Tiedämme, että denialismiin liittyy psykopatologisia aspekteja. Mutta denialismistakin voi parantua, kuten Artun,27, esimerkki osoittaa. Arttukin oli denialisti, joka muun lisäksi ei luottanut edes lämpömittareihin. Hyväksi onneksi, Artunkin pelastukseksi koitui nainen, joka sattui olemaan meteorologi. Arttu muistaa vielä, miten tyttöystävän huomautus, että "nyt on aika lämmintä ulkona" tai "nyt on keskimääräistä lämpimämpää", veti Artun ihan palaseksi. Tuntui kuin koko sisin olisi hajonnut. Mutta onneksi tyttöystävä oli ymmärtäväinen.
Hän näytti Artulle, että lämpömittarit mittaavat ihan todellisia lämpötiloja. Hän opetti Arttua luottamaan asiantuntijoiden mittauksiin, Arttu sai vieläpä vierailla ilmatieteen laitoksella.
Arttu oppi luottamaan mittauksiin ja hän lopulta pystyi sanomaan sellaisenkin lauseen, että "tämä kuukausi oli normaalia lämpimämpi". Lopulta, pitkällisen prosessin jälkeen Arttu sanoi samaa vuodesta. Ja kun Arttu oppi, hän ymmärsi, että ilmaston lämpeneminen on ihan tieteellinen fakta.
Nykyään Arttu on onnellinen, ja hän on omistanut elämäänsä muiden denialistinen auttamiselle. Arttu tietää, että denialismin syyt ovat moninaiset: alhainen ÄO, luottamusvaje, auktoriteettiongelma tai ylikompensaatio (eli henkilö yrittää kompensoida vajavaisia tietojaan liittymällä samanmielisten ryhmiin) ovat esimerkkeinä.
Eiköhän meidänkin pidä ymmärtää ja auttaa denialisteja, sillä, kuten ymmärrämme, denialismi on oikeasti vakava asia, josta kuitenkin voi parantua.
Hietasen tapaan voimme ihmetellä, että "jos joku rakastaa näite plikoi, ni kyll mää sen ymmärrän. Mut jos joku rakastaa kylmii ilmoi, sitä mää en millää ymmärrä". Tosiaankin, palstamme denialistien mieli pyörii jatkuvasti kylmien säiden perässä, kun niitä ei löydy kotimaasta, sitten etsitään ulkomailta tyyliin "Argentiinassa sataa lunta kesällä".
Tiedämme, että denialismiin liittyy psykopatologisia aspekteja. Mutta denialismistakin voi parantua, kuten Artun,27, esimerkki osoittaa. Arttukin oli denialisti, joka muun lisäksi ei luottanut edes lämpömittareihin. Hyväksi onneksi, Artunkin pelastukseksi koitui nainen, joka sattui olemaan meteorologi. Arttu muistaa vielä, miten tyttöystävän huomautus, että "nyt on aika lämmintä ulkona" tai "nyt on keskimääräistä lämpimämpää", veti Artun ihan palaseksi. Tuntui kuin koko sisin olisi hajonnut. Mutta onneksi tyttöystävä oli ymmärtäväinen.
Hän näytti Artulle, että lämpömittarit mittaavat ihan todellisia lämpötiloja. Hän opetti Arttua luottamaan asiantuntijoiden mittauksiin, Arttu sai vieläpä vierailla ilmatieteen laitoksella.
Arttu oppi luottamaan mittauksiin ja hän lopulta pystyi sanomaan sellaisenkin lauseen, että "tämä kuukausi oli normaalia lämpimämpi". Lopulta, pitkällisen prosessin jälkeen Arttu sanoi samaa vuodesta. Ja kun Arttu oppi, hän ymmärsi, että ilmaston lämpeneminen on ihan tieteellinen fakta.
Nykyään Arttu on onnellinen, ja hän on omistanut elämäänsä muiden denialistinen auttamiselle. Arttu tietää, että denialismin syyt ovat moninaiset: alhainen ÄO, luottamusvaje, auktoriteettiongelma tai ylikompensaatio (eli henkilö yrittää kompensoida vajavaisia tietojaan liittymällä samanmielisten ryhmiin) ovat esimerkkeinä.
Eiköhän meidänkin pidä ymmärtää ja auttaa denialisteja, sillä, kuten ymmärrämme, denialismi on oikeasti vakava asia, josta kuitenkin voi parantua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.