Mistä yksinäisytenne johtuu?

mollaan kaikki nii pahoja ihmisiä, siks

Kai tää on monien asioiden summa. On ollut raskas elämä, nyt on terveysongelmia ja köyhyys. En liikuskele paljon kodin ulkopuolella, joten en tutustu spontaanisti ihmisiin (eikä niitä ihmissuhteita varmaan helposti synny missään kansalaisopiston espanjankurssillakaan). Ylipäänsä, koska olen elänyt vaikean elämän, on vaikea tuntea samuutta perushyväosaisten ihmisten kanssa. Näkökulmat elämään ovat mahdollisesti hyvin erilaiset, eikä löydy ehkä molempia kiinnostavia juttuaiheita. Kyllä jotain kavereita/hyvänpäiväntuttuja olisi, mutta sitä kaipaisi syvempää yhteyttä - pelkkä "mitä kuuluu - mitäs tässä" ei jaksa kiinnostaa. Niin, olen vielä uskossakin, eli omat arvot poikkeavat yleisestä linjasta, en jaksa viihtyä vääriksi kokemieni tekemisten parissa, sekin rajaa aktiviteetteja pois.

Juotteko alkoholia usein? Itse en enää juo ja se on näin uskovaisena ongelma suhteissa?

Niin joo, unohdin vastata :D en oikeastaan rohkene edes toivoa parisuhdetta, se tuntuu niin kaukaiselta asialta. Mutta jos olisi sydänystävä, niin se olisi suuri lahja, joka toisi sisältöä elämään. Sitä toivoisin. Ystävä olisi se, jonka kanssa on täydellinen luottamus, jonka seurassa aidosti viihtyy, jonka kanssa on jotenkin yhteinen ajatuksenjuoksu. Joku jonka luokse voi mennä vaikka keskellä yötä jos on hätä. Ihminen joka on rakas ja tärkeä (ei eroottisessa mielessä siis). Ja tunne on molemminpuolinen, eikä katoa tuosta vaan, niin kuin monet ihmissuhteet itsestään kuihtuvat.

Arkkityyppi - minä en juo alkoholia enkä viihtyisi juopottelevien seurassa: Sinänsä ei minua haittaa jos joku saunakaljan ottaa, itsekin periaatteessa voisin yhden ottaa, mutta lääkkeen vuoksi ei tule sitä tehtyä.

Luottamus pitää olla vaikka olisi veneen sijasta jolla. Asiaa puhut.

Minä olen vaan ruma ja siksi elän koko elämäni yksin.