Raskaansarjan musanimet(suomalaiset) ..................
Don huonot on aina ollut bändi, joka kykenee isoihin ja moniulotteisiin teoksiin.
Samoin CMX ja YUP.
Moniulotteiset ja mahtipontiset sävellysteokset.
Eri genreistä nousee esiin tietyt nimet...
Raptori tulee mieleen räppiyhtyeistä.
Heillä on sanoma ja kekseliäät sävellykset.
Ei mitään pintaliitoa.
Kokeilevan raskaan rokin nimistä juuri nuo kolme (CMX, YUP ja Don huonot) ja siihen voi lisätä myös Maj Karman ja Absoluuttisen nollapisteen sekä Riston.
Kaikki nää ovat kriitikoiden suuressa suosiossa.
Iskelmäpuolelta nousee esiin mm Lasse Mårtenson, Jukka Kuoppamäki, Kari Kuuva ja Aarno Raninen sekä Rauno Lehtinen biisintekijöinä, heistä Kuoppamäki eniten levyttänyt.
Heistä Raninen, Lehtinen ja Mårtenson ovat haudassa.
Parhaat iskelmäcoverit löytynee Dannyn, Kari Tapion ja Tapani Kansan sekä Seija SImolan levyiltä.
Pop-rock yhtyeistä nousee esiin ekana Dingo, Neljä ruusua ja Zen Cafe sekä Egotrippi.
Haloo Helsinki anteeksi, pahoittelen.
Dingon tapaista bändiä ei ole eikä tule, veikkaan.
Dingo ei ollu pelkkä "perusmusayhtye" vaan pystyivät jonkun verran moniulotteisuuttakin saamaan biiseihinsä(esimerkkeinä mm biisit pyhä klaani, tuulen viemää, kerjäläisten valtakunta, hän on se ja kunnian kentät).
Zen Cafen albumi Uaua on maamme parhaimpia levytyksiä, mielestäni aika kokeilevaa poprokkia tolla levyllä.
Tarkkaa soittoa.
Perusrokista nousee esiin mm Juice Leskinen, Popeda, Yö, Miljoonasade ja Kolmas nainen mm.
Etenki Popedan kolme ekaa albumia ovat valtakuntamme ehdotonta kermaa.
Progen kuninkaina häärii Wigwam, Tabula rasa ja Pekka Pohjola(basistiässä).
Sitten on semmosia musanimiä, jotka ei kuulu vahvasti mihkään tiettyyn genreen, mieleen tulee mm Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo, Eppu normaali(uran alku punkkia ja sitten yksi levy kokeilevaa ja sitten suomirokkia loppu-ura) ja esim Veltto Virtanen.
Virtanen on aliarvostettu.
PEitsamon 70-luvun jutut jee jee-kamaa, sitten 80-luvulla teki kuitenki muutaman erittäin onnistuneen soololevyn, joskin muu kama ei yhtä hyvää aivan.
Punkmusassa nousee esiin nimet Pelle Miljoona, Terveet kädet, Ratsia, Klamydia, Problems ja Hassisen kone mm, Eputki teki punkkia ALUSSA, CMX aloitti punkilla, samoin YUP, samoin Apulanta, samoin Popeda, noitakaan ei sovi unohtaa, ei tietenkään.
Raine Salo teki 80-luvulla kaksi punklevyä, enemmän taidepunkkia oli.
Vaikuttavaa, mulla on se yksi hänen levy.
Harmi, ettei CMX oo julkaissu CD;n muotoon niitä alkuaikojen demojuttuja vaan pysyneet demoina ja julkaisemattomina.
Kehitysvammaisten bändi Pertti Kurikan nimipäivä ei sovi väheksyä, vaikka eivät oo niin hyviä soittajia, kitaristi hieman jäljessä mm.
Itse biiseissä ei mitään vikaa, mut kierrätyksen makua hieman.
Eput teki ehkä parasta punkkia ikinä Suomessa.
Metallimusassa nousee esiin kolmikko Lyijykomppania, Kotiteollisuus ja Timo Rautiainen&Trio Niskalaukaus.
Melodisuuden takia pitkälti.
Viikate saa kunniamaininnan, samoin Stratovarius ja Sonata Artica.
M.A.Numminen on sitten oma lukunsa, kokeillut kaikkea urallaan.
Maamme parhaimpia musanimiä.
Poppareista nousee esiin mm XL5, Jenni Vartiainen, Chisu, Sanni ja Ressu Redford, siis ku kyse puhtaista poppareista.
XL5 oli aikoinaan jotenki aika vastustamaton paketti, vaikka sille naurettiin paljon.
Yhtyeen keulahahmo julkaisee/julkaissut uuden mielenkiintoisen soololevyn!
Taitanee hänen musa muuttunut hieman?
XL5 ei ollu yhden tempun poni tai pelkästään sitä Kaunis peto-biisin tyyliä vaan aikoinaan tkeivät myös hiljaisempaa kamaa levyilleen.
Eiväthän he montaa levyä tehneet mun muistiini.
Teknodanceyhtyeistä nousee esiin lähinnä Movetron, Hausmylly ja Aikakone sekä Darude tietenki.
Darude tunnetuin.
Palaan vielä keskustelemaan lisää, jos tulee mieleen muita nimiä...
Don huonot on aina ollut bändi, joka kykenee isoihin ja moniulotteisiin teoksiin.
Samoin CMX ja YUP.
Moniulotteiset ja mahtipontiset sävellysteokset.
Eri genreistä nousee esiin tietyt nimet...
Raptori tulee mieleen räppiyhtyeistä.
Heillä on sanoma ja kekseliäät sävellykset.
Ei mitään pintaliitoa.
Kokeilevan raskaan rokin nimistä juuri nuo kolme (CMX, YUP ja Don huonot) ja siihen voi lisätä myös Maj Karman ja Absoluuttisen nollapisteen sekä Riston.
Kaikki nää ovat kriitikoiden suuressa suosiossa.
Iskelmäpuolelta nousee esiin mm Lasse Mårtenson, Jukka Kuoppamäki, Kari Kuuva ja Aarno Raninen sekä Rauno Lehtinen biisintekijöinä, heistä Kuoppamäki eniten levyttänyt.
Heistä Raninen, Lehtinen ja Mårtenson ovat haudassa.
Parhaat iskelmäcoverit löytynee Dannyn, Kari Tapion ja Tapani Kansan sekä Seija SImolan levyiltä.
Pop-rock yhtyeistä nousee esiin ekana Dingo, Neljä ruusua ja Zen Cafe sekä Egotrippi.
Haloo Helsinki anteeksi, pahoittelen.
Dingon tapaista bändiä ei ole eikä tule, veikkaan.
Dingo ei ollu pelkkä "perusmusayhtye" vaan pystyivät jonkun verran moniulotteisuuttakin saamaan biiseihinsä(esimerkkeinä mm biisit pyhä klaani, tuulen viemää, kerjäläisten valtakunta, hän on se ja kunnian kentät).
Zen Cafen albumi Uaua on maamme parhaimpia levytyksiä, mielestäni aika kokeilevaa poprokkia tolla levyllä.
Tarkkaa soittoa.
Perusrokista nousee esiin mm Juice Leskinen, Popeda, Yö, Miljoonasade ja Kolmas nainen mm.
Etenki Popedan kolme ekaa albumia ovat valtakuntamme ehdotonta kermaa.
Progen kuninkaina häärii Wigwam, Tabula rasa ja Pekka Pohjola(basistiässä).
Sitten on semmosia musanimiä, jotka ei kuulu vahvasti mihkään tiettyyn genreen, mieleen tulee mm Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo, Eppu normaali(uran alku punkkia ja sitten yksi levy kokeilevaa ja sitten suomirokkia loppu-ura) ja esim Veltto Virtanen.
Virtanen on aliarvostettu.
PEitsamon 70-luvun jutut jee jee-kamaa, sitten 80-luvulla teki kuitenki muutaman erittäin onnistuneen soololevyn, joskin muu kama ei yhtä hyvää aivan.
Punkmusassa nousee esiin nimet Pelle Miljoona, Terveet kädet, Ratsia, Klamydia, Problems ja Hassisen kone mm, Eputki teki punkkia ALUSSA, CMX aloitti punkilla, samoin YUP, samoin Apulanta, samoin Popeda, noitakaan ei sovi unohtaa, ei tietenkään.
Raine Salo teki 80-luvulla kaksi punklevyä, enemmän taidepunkkia oli.
Vaikuttavaa, mulla on se yksi hänen levy.
Harmi, ettei CMX oo julkaissu CD;n muotoon niitä alkuaikojen demojuttuja vaan pysyneet demoina ja julkaisemattomina.
Kehitysvammaisten bändi Pertti Kurikan nimipäivä ei sovi väheksyä, vaikka eivät oo niin hyviä soittajia, kitaristi hieman jäljessä mm.
Itse biiseissä ei mitään vikaa, mut kierrätyksen makua hieman.
Eput teki ehkä parasta punkkia ikinä Suomessa.
Metallimusassa nousee esiin kolmikko Lyijykomppania, Kotiteollisuus ja Timo Rautiainen&Trio Niskalaukaus.
Melodisuuden takia pitkälti.
Viikate saa kunniamaininnan, samoin Stratovarius ja Sonata Artica.
M.A.Numminen on sitten oma lukunsa, kokeillut kaikkea urallaan.
Maamme parhaimpia musanimiä.
Poppareista nousee esiin mm XL5, Jenni Vartiainen, Chisu, Sanni ja Ressu Redford, siis ku kyse puhtaista poppareista.
XL5 oli aikoinaan jotenki aika vastustamaton paketti, vaikka sille naurettiin paljon.
Yhtyeen keulahahmo julkaisee/julkaissut uuden mielenkiintoisen soololevyn!
Taitanee hänen musa muuttunut hieman?
XL5 ei ollu yhden tempun poni tai pelkästään sitä Kaunis peto-biisin tyyliä vaan aikoinaan tkeivät myös hiljaisempaa kamaa levyilleen.
Eiväthän he montaa levyä tehneet mun muistiini.
Teknodanceyhtyeistä nousee esiin lähinnä Movetron, Hausmylly ja Aikakone sekä Darude tietenki.
Darude tunnetuin.
Palaan vielä keskustelemaan lisää, jos tulee mieleen muita nimiä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pave Maijanen, Hector ja Dave Lindholm myös tärkeitä biisintekijöitä.
Bluespuolella nousee esiin mm Honey B & L(Aija Puurtinen), Qstone, Pepe Ahlqvist H.A.R.P ja yllättäen Mikko Kuustonen, sillä Mikko tehny aika paljon blueskamaa, myös aiemmassa bändissään(Qstone).
Timo Kojo on tunnettu funkysoulpoprokin puolella.
Riki Sorsa tunnettu poppari ja kevyen rokin pioneeri.
Edu Kettunen kevyen rokin keulanimiä kuin myös.
Broadcast aikoinaan loistava poprock-yhtye.