Haluan kirjoittaa muutamia mielessäni olevia ajatuksia.
Ne eivät ole mitään "Amerikan kummaa" mutta tärkeitä minun saada kirjoittaa.
Täällä monet ovat kirjoittaneet masennuksesta ja itsemurha-aikeista. Haluan kertoa jotain omasta tilanteestani.
Minä sairastan masennusta kolmatta kertaa viimeisen viidentoista vuoden aikana. Masennus voi olla uusiutuva sairaus ja sitä se on ollut minulla.
Syyt ovat olleet omalla kohdallani monenlaisia. Alun perin varmaan kokemus lapsuuden perheestä ja omasta roolistani siinä. Myöhemmin erilaisista elämäntilannekriiseistä johtuen. Kriisit johtuivat läheisistä ihmissuhteista ja niiden katkeamisista. Ne ovat olleet tosi raskaita kokemuksia. Kaikkea tätä olen surrut elämässäni. En ole osannut tai pystynyt purkamaan vihaani ulospäin joten se on kääntynyt minun sisimpääni ja olen vihannut itseäni.
Olen vihannut itseäni tosi paljon. Tunnen olevani masokisti. Vastuunkantaja lapsuuden perheessäni joka ei elämänsä aikana saa koskaan rauhaa. Haluaa aina auttaa toisia ja tukea. Kenelläkään ei saa olla paha mieli tai olo. Olen ollut niin herkkä, valpas ja avoin kaikelle, en ole osannut suojella itseään mitenkään.
Tämä on minun sairauteni. Sitä taidan sairastaa elämäni loppuun asti.
Olen hakenut ja saanut aina apua työterveyshuollon kautta psykoterapiaan. Tästä avusta olen suunnattoman kiitollinen. Olen saanut käydä terapiassa pariinkin eri otteeseen. Pitkiä kolmen vuoden jaksoja. Puhuminen auttaa. Asioiden jauhaminen viimeiseen pilkkuun asti. Saat puhua ja käydä asioitasi niin kauan läpi, että se alkaa helpottamaan. Saat löytää itsesi. Oman arvosi ihmisenä. Sen tärkeimmän, oman itsesi ja elämäsi. Se ahdistaa ja vituttaa välillä, mutta sitten kun olo helpottaa, niin sitä on vain kiitollinen. Ja kiittää, jotenkin hiljaa ja nöyrästi. Kiitos kun sain oikeesti apua. Kiitos kun saan olla.
Ne eivät ole mitään "Amerikan kummaa" mutta tärkeitä minun saada kirjoittaa.
Täällä monet ovat kirjoittaneet masennuksesta ja itsemurha-aikeista. Haluan kertoa jotain omasta tilanteestani.
Minä sairastan masennusta kolmatta kertaa viimeisen viidentoista vuoden aikana. Masennus voi olla uusiutuva sairaus ja sitä se on ollut minulla.
Syyt ovat olleet omalla kohdallani monenlaisia. Alun perin varmaan kokemus lapsuuden perheestä ja omasta roolistani siinä. Myöhemmin erilaisista elämäntilannekriiseistä johtuen. Kriisit johtuivat läheisistä ihmissuhteista ja niiden katkeamisista. Ne ovat olleet tosi raskaita kokemuksia. Kaikkea tätä olen surrut elämässäni. En ole osannut tai pystynyt purkamaan vihaani ulospäin joten se on kääntynyt minun sisimpääni ja olen vihannut itseäni.
Olen vihannut itseäni tosi paljon. Tunnen olevani masokisti. Vastuunkantaja lapsuuden perheessäni joka ei elämänsä aikana saa koskaan rauhaa. Haluaa aina auttaa toisia ja tukea. Kenelläkään ei saa olla paha mieli tai olo. Olen ollut niin herkkä, valpas ja avoin kaikelle, en ole osannut suojella itseään mitenkään.
Tämä on minun sairauteni. Sitä taidan sairastaa elämäni loppuun asti.
Olen hakenut ja saanut aina apua työterveyshuollon kautta psykoterapiaan. Tästä avusta olen suunnattoman kiitollinen. Olen saanut käydä terapiassa pariinkin eri otteeseen. Pitkiä kolmen vuoden jaksoja. Puhuminen auttaa. Asioiden jauhaminen viimeiseen pilkkuun asti. Saat puhua ja käydä asioitasi niin kauan läpi, että se alkaa helpottamaan. Saat löytää itsesi. Oman arvosi ihmisenä. Sen tärkeimmän, oman itsesi ja elämäsi. Se ahdistaa ja vituttaa välillä, mutta sitten kun olo helpottaa, niin sitä on vain kiitollinen. Ja kiittää, jotenkin hiljaa ja nöyrästi. Kiitos kun sain oikeesti apua. Kiitos kun saan olla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.