suuret nälkävyodet

Suurten nälkävuosien aikana jäkälää on käytetty runsaasti ihmisten ja eläinten ravintona. Islanninjäkälä sopii paremmin kuin poronjäkälä ihmisravinnoksi, ja sen käyttö on ollut niin yleistä, että sitä on kerätty myös myyntiin. Jo entisaikoina, kun jäkälään jouduttiin turvautumaan, tiedettiin että se pitää esikäsitellä kitkerien ja haitallisten jäkälähappojen poistamiseksi. Tehokkaaksi tavaksi on kehitetty emäskäsittely, johon ovat liittyneet keitto, huuhtelu ja kuivatus. Käsittely on tehty soodalla, potaskalla tai tuhkalla. Jäkälien on annettu olla emäsliuoksessa 1-5 vuorokautta. Emäskäsittelyn jälkeen jäkälät on valutettu ja huuhdottu, kuivattu ja jauhettu. Hätäravinnoksi käytettäessä on parempi keittää jäkäliä noin tunti ennen niiden käyttöä keittoihin tai pataruokiin. Esikäsiteltyä jäkäläjauhoa on käytetty lähinnä leipään. Jäkäläjauhoa on sekoitettu ruis- tai kaurajauhoihin, mutta leipää on tehty myös jäkälästä ja verestä. Lisäksi jäkäläjauhoja on käytetty puuroihin, velleihin, pannukakkuihin, mehukeittoihin, vihanneskeittoihin, jäkäläpyöryköihin, jopa erilaisiin jälkiruokiin. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa toimi useita viinatehtaita, joiden raaka-aineena oli jäkälä.
Jäkälästä on mahdollista valmistaa myös hyytelöivää ainetta. Huolellisella käsittelyllä saadaan hajuton ja mauton jauhe, jota voidaan käyttää marmeladien, hyytelöiden ja kiisseleiden valmistukseen. Se tehtiin näin: puhdistetut jäkälät liotettiin soodaliuoksessa vuorokausi, jonka jälkeen ne puristettiin kuiviksi, huuhdeltiin vedessä ja keitettiin yksi tunti (5 litraa vettä jäkäläkiloa kohti). Seos suodatettiin kuumana. Liuosta haihduttamalla saatiin hyytyvä massa ja edelleen huolellisesti kuivaamalla hyydyttävä jauhe.